Kaikkihan lähtee nimenomaan tästä. Ihmiset haluavat olla rakastettuja, he haluavat, että heistä välitetään, he haluavat lämpöä ja läheisyyttä, he haluavat tulla hyväksytyiksi juuri sellaisena kuin ovat, jne.
Monesti ihmiset etsivät pitkäänkiin omaa kumppania. Siitä kertoo monet treffailusivustot, sinkkubileet, vain sinkuille tarkoitetuista tapahtumista, jne. Ihmiset haluavat löytää kaltaisiaan kumppaneita, joille he voisivat kelvata.
Mutta jos kerran rakkaudesta puhutaan, niin miksi puhutaan kelpaamisesta? Mielestäni tuo on hyvinkin julma sana. Kun muut eivät ole minua huolineet, niin toivottavasti kelpaan edes jollekkin. Ja puhutaan rakkaudesta ja toisen hyväksymisestä?
Sanotaan, että rakkaus on sokea, se kestää niin myötä -ja vastoinkäymisetkin, jne. Mutta miksi sitten maailmassa petetään niin paljon? Miksi ihmiset kiinnostuvat toisista vastakkaisen sukupuolen edustajista, vaikka ovat suhteessa? Miksi ihmiset ihastuvat toisiin ihmisiin ollessaan suhteessa? Miksi suhteesta saatetaan lähteä, kun ollaan löydetty joku kiinnostavampi kumppani?
Näitä kysymyksiä kun oikeasti miettii, niin saattaa moni asia saada ihan toista näkökulmaa. Tällaiset asiat kuitenkin sivuutetaan aina. Ei tällaisia asioita mietitä, mutta sitten, yhtäkkiä, täysin puun takaa tuleekin tilanne eteen, jossa toinen on pettänyt. Mitä ihmettä? Emmekö rakastaneetkaan toisiamme? Miksi teit noin, enkö kelvannutkaan sinulle, etkö rakastanutkaan minua, jne? Mieli on täynnä kysymyksiä.
Sanotaan, että kun ihminen rakastuu, niin hän ei pysty enää ajattelemaan järjellä. Totta, mutta tämä on juuri se kaikista pahin. Vaikka kuinka puhutaan, että rakkaus ei perustu järkeen, niin kaikki muut asiat kyllä perustuvat. Se rakkauden tunne kun peittää alleen kaikki ne asiat, joista voi päätellä suhteen kestävyyden, onnistumisen todennäköisyyden, jne. Rakkautta ei voi selittää järjellä, mutta monta asiaa sen koko rakkauden ja sen suhteen ympärillä voi.
Ensinnäkin, moni ei edes tiedä, kuinka iso maailma on. Moni ei edes pysty ymmärtämään sitä, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä. Tai ehkä tiedetään, mutta ei sitä lukua pysty käsittämään. Sitten kun ollaan sen yhden kanssa yhdessä, rakastetaan sitä ihmistä ja saadaan vastarakkautta, niin unohdetaan eräs seikka: Kun maailmassa kerran on miljardeja ihmisiä, niin niiden joukossa paljon sellaisia ihmisiä, jotka viehättäisivät ja kiinnostaisivat sitä nykyistä kumppania enemmän.
Juuri tämä asia unohtuu siinä rakkauden huumassa. Halutaan tulla rakastetuiksi ja välitetyiksi, halutaan antaa ja saada lämpöä, tunnetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, jne. Nämä kaikki varmasti saadaankin, monessa suhteessa. Mutta ei ymmärretä sitä, että niiden miljardien ihmisten joukossa voikin olla sellainen ihminen, keneltä sitä lämpöä ja rakkautta saisikin enemmän, kenen kanssa voisi tuntea suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ketä voisikin rakastaa vielä enemmän, jne.
Monesti puhutaan, että onko tällaisilla asioilla sitten väliä, jos kerran toista rakastaa. On. Koska sen kautta nimenomaan tapahtuvat nämä pettämiset, toisiin ihastumiset ja toisista kiinnostumiset, jne.
Hyvin harva ihminen siinä suhteessa ja rakkauden tunteessa pystyy ajattelemaan, että hänen kumppaninsa saattaisi kiinnostua jostakin toisesta enemmän, kenen kanssa tuntisi suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kenen kanssa olisi onnellisempi, jne. Se toinen ihminen ollaan vain tavattu esim. jossakin lähiympäristössä, mutta sitten, kuitenkin, samaan aikaan on olemassa useita ja lukuisia ihmisiä, joiden kanssa tuntisi VIELÄKIN enemmän.
Monet asiat vain unohtuvat siinä rakkauden tunteessa, mutta sitten monesti ihmiset juurikin heräävät siihen, ettei olekkaan saanut sitä, mitä toivoo, ettei se toinen olekkaan sitä, mitä haluaa, että olisi niitä kiinnostavampiakin kumppaneita, jne.
Monesti ihmiset etsivät pitkäänkiin omaa kumppania. Siitä kertoo monet treffailusivustot, sinkkubileet, vain sinkuille tarkoitetuista tapahtumista, jne. Ihmiset haluavat löytää kaltaisiaan kumppaneita, joille he voisivat kelvata.
Mutta jos kerran rakkaudesta puhutaan, niin miksi puhutaan kelpaamisesta? Mielestäni tuo on hyvinkin julma sana. Kun muut eivät ole minua huolineet, niin toivottavasti kelpaan edes jollekkin. Ja puhutaan rakkaudesta ja toisen hyväksymisestä?
Sanotaan, että rakkaus on sokea, se kestää niin myötä -ja vastoinkäymisetkin, jne. Mutta miksi sitten maailmassa petetään niin paljon? Miksi ihmiset kiinnostuvat toisista vastakkaisen sukupuolen edustajista, vaikka ovat suhteessa? Miksi ihmiset ihastuvat toisiin ihmisiin ollessaan suhteessa? Miksi suhteesta saatetaan lähteä, kun ollaan löydetty joku kiinnostavampi kumppani?
Näitä kysymyksiä kun oikeasti miettii, niin saattaa moni asia saada ihan toista näkökulmaa. Tällaiset asiat kuitenkin sivuutetaan aina. Ei tällaisia asioita mietitä, mutta sitten, yhtäkkiä, täysin puun takaa tuleekin tilanne eteen, jossa toinen on pettänyt. Mitä ihmettä? Emmekö rakastaneetkaan toisiamme? Miksi teit noin, enkö kelvannutkaan sinulle, etkö rakastanutkaan minua, jne? Mieli on täynnä kysymyksiä.
Sanotaan, että kun ihminen rakastuu, niin hän ei pysty enää ajattelemaan järjellä. Totta, mutta tämä on juuri se kaikista pahin. Vaikka kuinka puhutaan, että rakkaus ei perustu järkeen, niin kaikki muut asiat kyllä perustuvat. Se rakkauden tunne kun peittää alleen kaikki ne asiat, joista voi päätellä suhteen kestävyyden, onnistumisen todennäköisyyden, jne. Rakkautta ei voi selittää järjellä, mutta monta asiaa sen koko rakkauden ja sen suhteen ympärillä voi.
Ensinnäkin, moni ei edes tiedä, kuinka iso maailma on. Moni ei edes pysty ymmärtämään sitä, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä. Tai ehkä tiedetään, mutta ei sitä lukua pysty käsittämään. Sitten kun ollaan sen yhden kanssa yhdessä, rakastetaan sitä ihmistä ja saadaan vastarakkautta, niin unohdetaan eräs seikka: Kun maailmassa kerran on miljardeja ihmisiä, niin niiden joukossa paljon sellaisia ihmisiä, jotka viehättäisivät ja kiinnostaisivat sitä nykyistä kumppania enemmän.
Juuri tämä asia unohtuu siinä rakkauden huumassa. Halutaan tulla rakastetuiksi ja välitetyiksi, halutaan antaa ja saada lämpöä, tunnetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, jne. Nämä kaikki varmasti saadaankin, monessa suhteessa. Mutta ei ymmärretä sitä, että niiden miljardien ihmisten joukossa voikin olla sellainen ihminen, keneltä sitä lämpöä ja rakkautta saisikin enemmän, kenen kanssa voisi tuntea suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ketä voisikin rakastaa vielä enemmän, jne.
Monesti puhutaan, että onko tällaisilla asioilla sitten väliä, jos kerran toista rakastaa. On. Koska sen kautta nimenomaan tapahtuvat nämä pettämiset, toisiin ihastumiset ja toisista kiinnostumiset, jne.
Hyvin harva ihminen siinä suhteessa ja rakkauden tunteessa pystyy ajattelemaan, että hänen kumppaninsa saattaisi kiinnostua jostakin toisesta enemmän, kenen kanssa tuntisi suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kenen kanssa olisi onnellisempi, jne. Se toinen ihminen ollaan vain tavattu esim. jossakin lähiympäristössä, mutta sitten, kuitenkin, samaan aikaan on olemassa useita ja lukuisia ihmisiä, joiden kanssa tuntisi VIELÄKIN enemmän.
Monet asiat vain unohtuvat siinä rakkauden tunteessa, mutta sitten monesti ihmiset juurikin heräävät siihen, ettei olekkaan saanut sitä, mitä toivoo, ettei se toinen olekkaan sitä, mitä haluaa, että olisi niitä kiinnostavampiakin kumppaneita, jne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitä vain sattuman kautta tapaa jonkun ihmisen, josta kiinnostuu, mutta maailmassa kuitenkin olisi olemassa ihmisiä, joiden kanssa tuntisi VIELÄKIN ENEMMÄN. Silloin näitä konflikteja nimenomaan tulee. Hylkääkö sen toisen vai ottaako sen toisen ihmisen, kenen kanssa menisi vieläkin paremmin?
Ei vain jotenkin pystytä käsittämään sitä, ettei ollakkaan sille toiselle se ainoa kiinnostava ihminen maailmassa. Niitä kun on jokaiselle useita, niin sitten monesti sitä saa turpaansa. Toinen jättää, toinen pettää, toinen kiinnostuu jostakin toisesta kumppanista, jne.
Esim. jos minä seurustelisin, niin aivan samalla tavalla loogisesti en olisi sille naiselle se KAIKISTA KIINNOSTAVIN mies, vaan mies, josta hän on kiinnostunut ja joka rakastaa minua. Mutta olenko minä se mies, kenen kanssa nainen tuntee KAIKISTA SUURINTA YHTEENKUULUVUUDEN TUNNETTA? Tuskin, mikä on todennäköisyys, että niin on tapahtunut?
Sanotaan, että ei todellakaan pidä laskea mitään todennäköisyyksiä, rakkaus ei katso todennäköisyyksiä eikä numeroita, jne. Mutta kun nämä asiat jättää huomioimatta, niin silloin jättää myöskin KAIKKI ONGELMAT huomioimatta. Niin se vain menee.
En minä ainakaan voisi ikinä keskittyä mihinkään suhteeseen, kun kuitenkin huomioin tällaiset asiat. Nämä ovat ihan perusasioita elämässä, jotka vain siinä välittämisen ja rakastamisen ohella aina unohdetaan. Sitten yhtäkkiä tuleekin kylmää vettä niskaan. Sitten yhtäkkiä tuleekin joku niin iso konflikti, joka olisi voitu estää siten, että nämä asiat olisi otettu huomioon.
Esim. nainen kiinnostuukin yhtäkkiä toisesta miehestä minua enemmän ja minä särjen sydämeni ja se tuntuu pahalta. MIetin, mitä tapahtui. Miksi kävi näin, miksi nainen jätti minut toisen miehen takia, mitä tein väärin? Mutta kun se juttu onkin siinä, etten ole MAAILMAN KIINNOSTAVIN mies sille naiselle, niin hän vain löysi yhden kiinnostavamman. Olin vain jättänyt tämän asian siinä rakkauden tunteessa huomioimatta ja nyt kävi niin. Särjin sydämeni, kun en ollut ottanut missään vaiheessa huomioon niitä FAKTOJA, joilla elämä ja maailma toimii.
Näin käy monella elämässä. Etsitään kumppania, etsitään rakkautta, etsitään välittämistä, etsitään lämpöä ja läheisyyttä, mutta siinä samassa ja siinä ohessa unohdetaan, mistä asioissa on loppujen lopuksi kyse. Asioita ei kuulemma voi kertoa järjellä, mutta kyllä näitä voi. Kun tietää sen faktan, että toiset ihmiset vain kiinnostavat toisia enemmän, niin se on faktaa. Moni vain siinä rakkauden tunteessa unohtaa sen, ikään kuin tottuu siihen. Luulee, että asia on näin, koska rakkaus SOKAISEE ihmisen, eikä hän enää kykene näkemään niitä asioita, joilla maailma ja elämä ihan oikeasti toimii. Hän ei kykene huomaamaan niitä ympärillään tapahtuvia asioita, ja lopuksi sitten yhtäkkiä tuleekin kylmää vettä niskaan.
Ihminen rakkauden sokaisemana luulee olevansa sille toiselle ihmiselle se kaikista rakkain ja se toinen ihminen, kun sen sanoo, niin uskoo siihen. Se johtuu siitä, että rakkaus on sokaissut molemmat. Mutta sitten, yhtäkkiä saattaakin käydä niin, että toinen tapaakin jonkun ihmisen, kenen kanssa hänellä on ENEMMÄN SITÄ YHTEENKUULUVUUDEN tunnetta. Se nykyinen ei olekkaan se kaikista ihanin ja rakkain, vaan se on VAIN TUNTUNUT SILTÄ. Se rakkaus on niin sokaissut ne osapuolet, etteivät he näe faktoja ja huomaa sitä, miten maailma, elämä ja ympäristö oikeasti toimii.
Tällaisia asioita eivät vain ihmiset halua uskoa, he vain haluvat pysyä niissä omissa rakkauden ja välittämisen tunteissa. He vain haluavat vaalia sitä, hinnalla millä hyvänsä. Mutta sitten monesti se homma toimiikin juuri päinvastoin.
Olen rakastettu, kelvollinen ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olen. Tosin en tarvitse siihen ketään ulkopuolisia ihmisiä.
Luin silloin erään kirjoituksesi siitä, kuinka oma rakkaus itseään kohtaan on kaikista tärkeintä. Toiselta ihmiseltä tuleva rakkaus on lopulta haurasta, koska ketään ei voi rakastaa terveeksi, tasapainoiseksi ihmiseksi.
Tuo on totta. Mutta tähdennän tätä siten ainakin omalta kohdaltani, että joko hyväksyn itseni tai sitten en hyväksy. Mutta en tarvitse siihen ketään toista osapuolta. Jos hyväksyn itseni, se riittää minulle. Ei tarvitse ajatella, että hyväksyykö tuo toinen minut, vaan voin olla ihan rauhassa itseni kanssa.
Mutta jos en hyväksy itseäni, niin sekin riittää vallan mainiosti. Eipähän tässäkän tarvitse miettiä sitä toisen mielipidettä.
Sanotaan, että kun itsensä hyväksyy, niin hyväksyy se toinenkin. No, sen mitä olen näitä parisuhteita ja avioliittoja nähnyt, niin sitenhän se ei kyllä läheskään aina mene. Ei sitä lopulta voi toiseen vaikuttaa niin paljoa. Et voi muuttaa toista ihmistä, kun sitä ei voi TÄYDELLISESTI itseäänkään muuttaa. Toinen lopulta on sitä mitä on, vaikka itse olisi mitä tahansa.
Se riittää, miten itse suhtaudut itseesi. Se on kaikista tärkeintä. Erääseen toiseen ketjuun kirjoitinkin, että jos seurustelisin jonkun naisen kanssa, niin se olisi pelkkää helvettiä alusta loppuun. Vaikka hyväksyisin itseni, niin en kuitenkaan voi vaikuttaa TÄYDELLISESTI sen toisen ihmisen näkemykseen ja ajatuksiin. Omiini voin, mutta en voi muuttaa ketään toista ihmistä mieleiseksini. Toinen pitää vain hyväksyä sellaisena kuin on, mutta sen mitä olen nähnyt muissa parisuhteissa ja avioliitoissa, niin tämä ei pidä läheskään paikkaansa. Eli ei tuo toteudu oikeassa elämässä juurikaan, ainakaan itse en ole nähnyt sellaista.
Kokisin vahvaa yksinäisyyttä ja onnettomuuden tunnetta suhteessa. Tiedän täysin, mitä ajattelen, miten suhtaudun, miten näen asiat, tunnen siis itseni. Mutta sitä toista en ikinä opi tuntemaan. En pysty tuntemaan häntä ikinä LÄPIKOTAISIN, koska en voi muuttua siksi ihmiseksi, enkä voi muuttaa häntä mieleiseksini. En voi tietää hänen ajatuksiaan, en voi tietää hänen suhtautumistaan, en voi tietää hänestä itsestään sellaisia asioita, joita en saa ikinä selville. Kukaan ihminen ei voi tuntea toista niin hyvin. Koska vain itse voi tuntea itsensä sellaisena kuin on.
En voi siis ikinä olla täysin varma asioista hänen suhteensa. En voi ikinä luottaa ihmiseen, jota en täysin tunne. Mikään määrä avioliittovuosia ei tuo sitä ihmistä niin lähelle minua, että tuntisin häntä riittävästi. En voi tietää kaikkea, joten en voi luottaakkaan häneen.
Joten jos toista ei ikinä saakkaan sillä tavalla lähelle ja silti pitäisi olla yhdessä, niin silloin minä ainakin tunnen itseni hyvin yksinäiseksi. Kuka tuo ihminen on ja mitä hänestä pitäisi ajatella ja miten häneen pitäisi suhtautua? Entä miten hän suhtautuu minuun?
En voi tuntea ketään ihmistä yhtä hyvin kuin itseäni. Aivan samalla tavalla se nainenkaan ei voi tuntea minua yhtä hyvin kuin minä tunnen itseni. Toista et voi muuttaa, omaan itseesi voit vaikuttaa jo paljon enemmän. Vaikka kuinka hyväksyisit itsesi sellaisena kuin olet, ei ole minkäänlaista sataprosenttista varmuutta, että se toinenkin tekee niin.
Tämän takia se yksinäisyys onkin päällimmäisenä. Kun nukkuisi samassa sängyssä toisen kanssa, niin häntä ei tuntisikaan mitenkään. Haluaisi vain hänet pois siitä, jotta voisi säilyttää YKSITYISYYTENSÄ. Mitä sinä teet minun sängyssäni, kun en edes tunne sinua? Miksi kosit minua, kun en edes tiedä, kuka olet ja mitä minusta ajattelet?
Olemme olleet yhdessä kymmeniä vuosia, mutta en ole ikinä tuntenut itseäni hyväksytyksi tai rakastetuksi, kun en ole milloinkaan voinut olla varma ajatuksistasi ja suhtautumisestasi minuun. En ole milloinkaan voinut tuntea mitään turvallisuuden tunnetta tässä suhteessa, kun et ole koskaan antanut aihetta siihen. En ole milloinkaan voinut tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta sinun kanssasi, kun en ole koskaan tuntenut sinua. Olen ollut suhteessamme hyvin yksinäinen, en ole pystynyt tuntemaan kanssasi mitään, kun en edes tiedä, välitätkö sinä minusta sillä tavalla kuin haluan. En tiedä, rakastatko minua sillä tavalla kuin haluan.
Kuules nyt, sinä joka haluat olla toiselle se kaikkein tärkein. Sulla näyttäis olevan vähän ihmisten väliset rajat hukassa. Eli se, missä menee raja siihen mihin voit vaikuttaa ja mihin et.
Ihmissuhteisiin pätee yksi sääntö: et voi hallita toisen tunteita, etkä lopulta edes satavarmasti tietää niiitä. Et voi elää sen perusteella, mitä joku toinen tuntee sinua kohtaan. Et elä toisen tunteiden kanssa, ne ovat sinulle ikuisesti tavoittamattomissa, vaan elät toisen käytöksen kanssa.
Ja siitä käytöksestä voit tehdä johtopäätöksen, että mitä haluat jakaa sen ihmisen kanssa. Se riittää.
Eli, kerrataan vielä: Et voi päästä toisen pään sisään tai sydämeen tunteita katsomaan. Sun täytyy valita omien tunteidesi perusteella. Ne ovat sulle tärkeitä.
Jos rupeat haluat sen kaikkein maailman parhaan, olet todella hakoteilä rakkaudesta. Rakkaus on enemmän kuin se, paljonko on kiinnostunut toisesta. Rakkaus tulee siitä, mitä tehdään yhdessä. Todellisuudessa vertailumahdollisuutta muihin ei ole, vertailut ovat vain oman mielikuvituksesi tuotetta.
Minua ei kukaan rakasta. Kun omat vanhempani hylkäsi mut niin miten joku nainen vois muka kiinnostuu tälläsestä rumiluksesta?
Lue Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi ja tee siinä olevat harjoitukset.
Minäkin luin kyseisen teoksen joskus aikaisemmin, mutta sitten kun luin Havahtumisen ja Läsnäolon voiman, niin Kimmo Takasen tekstit ovat tuon rinnalla skeidaa.
"Todellisuudessa vertailumahdollisuutta muihin ei ole, vertailut ovat vain oman mielikuvituksesi tuotetta."
Siis nimenomaan kaukana tuosta, eli olet ymmärtänyt pointtini hivenen väärin.
Nimenomaan kyse on siitä, kuinka paljon tunnen viehätystä ja kiinnostusta jotakin naista kohtaan. Kuinka paljon koen hänen kanssaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kuinka paljon haluaisin olla hänen kanssaan. Kirjoitit itsekkin näin, mutta tuo seuraava lause olikin jo ihan muuta. Mutta pointtisi oli ainakin osittain oikeassa.
"Jos rupeat haluat sen kaikkein maailman parhaan, olet todella hakoteilä rakkaudesta."
Miten niin? Itsehän kirjoitat aivan sekopäistä ja käsittämätöntä tekstiä. Siis jos haluan olla yhdessä sen naisen kanssa, jonka kanssa koen KAIKISTA ENITEN sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta, niin mitä se muka on kaukana rakkaudesta? Kerro mitä teen väärin?
Jos esim. kieltäydyn jonkun kiinnostuneen naisen seurasta ja suhteesta sen takia, etten koe hänen kanssaan sitä YHTEENKUULUVUUDEN TUNNETTA KAIKISTA ENITEN, niin mitä teen väärin? Hän ei tule olemaan minulle se KAIKISTA IHANIN JA RAKKAIN ihminen, joten eikö se sinun mielestä ole ihan luonnollista, etten ole hänestä enää kiinnostut parisuhteen muodossa?
"Rakkaus tulee siitä, mitä tehdään yhdessä."
Kyllä, juuri näin. Mutta haluanko olla yhdessä kaikkien maailman naisten kanssa YHTÄ PALJON? En halua. Totta kai haluan olla yhdessä sen naisen kanssa, jonka kanssa koen sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta KAIKISTA ENITEN ja jota rakastan KAIKISTA ENITEN. Eikö tuo sinun mielestä muka ole ihan normaalia?
Kaikki naiset eivät viehätä minua YHTÄ PALJON. Joten en ole kiinnostunut kaikista naisista YHTÄ PALJON. Joten kiinnostavia naisia on olemassa, mutta en ole kiinnostunut heistä YHTÄ PALJON jokaisesta.
Jokainen, ketä on seurustellut, ymmärtää mitä tarkoitan. Eihän kukaan nyt halua olla yhdessä kenen tahansa kanssa.
Puhut vertailusta, joka on tietyllä tavalla hivenen väärin. Toisten ihmisten kanssa sitä kokee sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta enemmän kuin toisten kanssa. Ei voi tehdä mitään listaa siitä, että sinulla on sitä ja sinulla on sitä ja tätä. Vaan että kenen kanssa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta kokee kuinkakin paljon.
Toisten kanssa sitä kokee enemmän kuin toisten kanssa. Totta kai sitä haluaa olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kokee sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta KAIKISTA ENITEN, joka rakastaa minua KAIKISTA ENITEN ja jota rakastan itse KAIKISTA ENITEN. Miksi kukaan ihminen maailmassa haluaisi suhteesta mitään muuta?
Puhut itse aivan sekopäisiä juttuja, kun vertaat näitä johonkin mielikuvitukseen, mikä ei tässä asiassa pidä lainkaan paikkaansa. Totta kai on olemassa naisia, joiden kanssa haluaa olla MUITA NAISIA ENEMMÄN, ymmärrätkö?
Kun en koe sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta KAIKKIEN NAISTEN KANSSA YHTÄ PALJON, niin enköhän tietenkin halua olla sen naisen kanssa, kenen kanssa koen sitä KAIKISTA ENITEN?
Sinulla oli pointtia tuossa omassa jutussa, mutta osittain se jäi kyllä hyvin hämäräksi.
Sinun tekstistäsi saa sen käsityksen, että haluaisit olla kaikkien maailman miesten/naisten kanssa yhdessä, jos kerran vertailumahdollisuutta ei ole. Eli silloin kaikki olisivat yhtä kiinnostavia. Voin kertoa, ettei todellakaan ole. Tunnen sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta TOISTEN KANSSA ENEMMÄN KUIN TOISTEN. Niin se vain menee. Eivät kaikki naiset ole yhtä kiinnostavia, enkä koe heidän kanssaan YHTÄ PALJON sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Sinulta siis aika outoa ja epäilyttävää tekstiä...
" Lue Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi ja tee siinä olevat harjoitukset."
Olen lukenut tuon kirjan, joka on oikeinkin hyvä. Kuten aiemmin jo muihin ketjuihin olen kirjoittanut, niin luen paljon oppikirjoja, liittyen juuri psykologiaan, jalkapalloon, jalkapallovalmentamiseen, itsensä kehittämiseen, jne.
Mutta kuten varmasti huomaat, niin ne ohjeet olivatkin juuri OMAAN KÄYTTÖÖN. Nehän vaikuttavat vain niihin OMIIN AJATUKSIIN, tunnetiloihin, omiin asioihin, jne. Vaikka sinulla olisi nämä kuinka hyvällä mallilla tahansa, niin siltikään et voi mennä toisen ihmisen pään sisälle.
Vaikka tuntisit itsesi kuinka hyvin ja olisit kuinka hyvin päässyt omista tunnelukoista irti, niin siltikin kyse on SINUN OMASTA ELÄMÄSTÄ, ei sen toisen. Et edelleenkään voi mennä toisen, tässä tapauksessa sen parisuhdekumppanin pään sisälle. Et voi vaikuttaa kuin omaan tekemiseesi, sen toisen ihmisen muuttaminen on sinulle mahdotonta.
Voit vaikuttaa omaan suhtautumiseesi itseesi, toiset tulevat siihen mukaan, jos tulevat. Et voi kuitenkaan täysin ja sataprosenttisesti vaikuttaa toisten mielipiteisiin ja suhtautumiseen itseesi, kaikilla on asioista kuitenkin oma mielipide ja katsantokanta. Omaa suhtautumistasi voit muuttaa ja totta kai jos oma suhtautuminen on positiivinen, niin muiden ihmisten alkaa olemaan. Mutta, edelleenkään, et voi täysin vaikuttaa kuin ainoastaan omaan tekemiseesi.
Vaikka kuinka oppisin tuntemaan itseni, vaikka kuinka pääsisin tunnelukoista irti, jne, niin se koskee AINOASTAAN MINUA. Enhän minä sitä toista ihmistä tunne yhtään sen paremmin, kun en kerran hänen päänsä sisään pääse. En voi tietää hänen ajatuksiaan, vaikka olisin kuinka kehittänyt itseäni. Ei se muuta sitä tilannetta miksikään.
Ehkä tuon tunnelukon selvittämisen johdosta sitä näkisi sen toisen ihmisen eri tavalla, mutta kuitenkin, yhä edelleen, aivan yhtä vieras ihminen se on silti minulle. Aivan yhtä paljon tai yhtä vähän voin luottaa siihen toiseen, ventovieraana ihmisenä.
Eihän se minun tunnelukon aukaiseminen estä sitä toista ihmistä pettämästä, ei se estä sitä kiinnostumasta toisista miehistä, ei se estä ihastumista toisiin miehiin, ei se estä lähtemästä toisen miehen mukaan, jne. Se auttaa VAIN MINUA pääsemään eteenpäin, ei se muuta sitä TOISTA IHMISTÄ, EI SE MUUTA SITÄ PARISUHDEKUMPPANIA mitenkään. En voi vaikuttaa häneen mitenkään. Omaan tekemiseeni voin vaikuttaa.
Voin luottaa täysin itseeni, koska tunnen itseni. Mutta vaikka minulla olisi rautainen itsevarmuus, niin siltikään en voi olla TÄYDELLISEN SATAPROSENTTISEN VARMA siitä toisesta ihmisestä, koska hänen asiansa ja elämänsä ei ole MINUN PÄÄTETTÄVISSÄ. Voin päästä vaikka minkälaisista tunnelukoista irti, mutta ei se muuta SITÄ TOISTA IHMISTÄ NIMENOMAAN IHMISENÄ mitenkään. Hänen asiansa, elämänsä, mielipiteensä, ajatuksensa, suhtautumisensa, jne. ei ole minun päätettävissäni.
Vain oma elämäni on. Voin luottaa itseeni täysin, mutta kaikki muut maailman ihmiset eivät ole sitä samaa. Koska en elä heidän elämäänsä, en voi myöskään tietää, mitä heidän sisimmässään tapahtuu.