Jaarittelen, kysyn epäselviä kysymyksiä, juon olutta aamuyöstä ja teen selväksi oman käsitykseni rajallisuuden, mutta...
...miten näette palkkausasiat työntekijän näkökulmasta?
Kannattaako työntekijän nostaa palkkaansa aina kuin vain mahdollista, jopa tietämättä etukäteen, johtaako palkan korotus lisääntyvään työmäärään nykyisessä työnkuvassa tai mahdolliseen irtisanomiseen tuotannollistaloudellisista syistä X -ajanjakson jälkeen. Molemmat tilanteethan voivat olla joskus toivottaviakin, mutta oletetaan meidän tapauksessa, että tilanteet ovat epätoivottavia.
Lisäksi oletetaan, että X:ää emme tiedä, ja se voi olla suoranainen valhekin työnantajan osalta päästäkseen eroon työntekijästä mikäli X-arvo on lähestymässä nollaa.
Työnantajalla voi olla intresseissä odotella rauhassa tovi ja palkata tilalle myöhemmällä päivämäärällä halvempi työntekijä, jonka pätevyys työtehtäviin ei häiritsevissä määrin eroa erotettuun työntekijään nähden työnantajan mielestä.
Sama tilanne, mutta työntekijällä on tietoa, että firmalla menee huonosti tai niin kerrotaan:
Kannattaako vaatia parempaa palkkaa joka tapauksessa, jos sen omilla ansioillaan tai muilla tekijöillä onnistuisi vakuuttamaan? Olettaen, että on itse lähes varma, että onnistuisi siinä. Possessing the confidence.
Onko virhe siis olla pyytämättä lisää palkkaa koskaan? Sillä mahdollistahan on, että kun yrityksellä oikeasti menee hyvin, niin sen palkankorotuksen, jota et itsellesi pyytänyt, siirtyykin työnantajan taskuun tai sen toisen työntekijän taskuun, joka hoksasi käydä pyytämässä lisää palkkaa. Ja mahdollistahan sekin, että "joo kasvatetaan firman kassaa nyt vaihteeksi, niin ollaan paremmin omavaraisia" tai "ne meni lainan lyhennyksiin, pankille".
Jos firma on rehellinen ja palkan korotuksia saa asianmukaisesti firman menestymisen edesauttamisesta, niin ei siinä mitään. Hieno homma.
Sitten erillisenä lukuna on tietysti firmat, joissa firma sukeltaa, suorittaa YT:tä, siirtä muhkeat voitot tehostamisesta, niiden taskuihin, jotka keksivät koko tehostamiskampanjan. Tai muuten vain vaativat korkeampaa palkkaa, kun tietävät, että väliaikasesti ylimäärästä rahaa on, "eikun omiin taskuihin nämä", sanovat.
Nykymaailmassa, onko siis tärkeämpää työntekijöiden ottaa mallia ahneista johtajista ja olla aina penäämässä parempaa palkkaa. Vai tyytyä kohtuuteen?
Näen kyllä miksi jatkuva keinottelu ja ahnehtiminen voi olla vaikeaa, mutta onhan noita firmojakin monia. Jos vain verkostoituu tarpeeksi hyvin ja on jalka oven välissä aina uusiin paikkoihin ja osaa kieroilla tarpeeksi, niin eikö se oma napa kaikista tärkein, vaikka sitten muiden kustannuksella. Ottaen mallia suurista johtajista.
Mutta jospa ei otettaisi mallia, oltaisiin työntekijöinä ja työnantajina kohtuuden kannalla ja kohtuutta varjeltaisiin. Tosin kierot löytävät tiensä noihinkin hommiin aika hyvin, ja kohtuus meni jo.
Se mitä itse monesti pysähdyn ajattelemaan, kun bongaan pyrkyrin on se, että kaveri täytyy olla mätä, koska mikä muu syy pyrkyrillä voisi olla sellaiseen kiireeseen tehdä tolkuttomasti rahaa loppuelämäkseen, kuin se, että se on todennäköisesti viimeinen työ sillä kaverilla, niissä ympyröissä.
Ja maailmassahan ympyröitä riittää, varsinkin niillä, joilla paksu lompakko.
...miten näette palkkausasiat työntekijän näkökulmasta?
Kannattaako työntekijän nostaa palkkaansa aina kuin vain mahdollista, jopa tietämättä etukäteen, johtaako palkan korotus lisääntyvään työmäärään nykyisessä työnkuvassa tai mahdolliseen irtisanomiseen tuotannollistaloudellisista syistä X -ajanjakson jälkeen. Molemmat tilanteethan voivat olla joskus toivottaviakin, mutta oletetaan meidän tapauksessa, että tilanteet ovat epätoivottavia.
Lisäksi oletetaan, että X:ää emme tiedä, ja se voi olla suoranainen valhekin työnantajan osalta päästäkseen eroon työntekijästä mikäli X-arvo on lähestymässä nollaa.
Työnantajalla voi olla intresseissä odotella rauhassa tovi ja palkata tilalle myöhemmällä päivämäärällä halvempi työntekijä, jonka pätevyys työtehtäviin ei häiritsevissä määrin eroa erotettuun työntekijään nähden työnantajan mielestä.
Sama tilanne, mutta työntekijällä on tietoa, että firmalla menee huonosti tai niin kerrotaan:
Kannattaako vaatia parempaa palkkaa joka tapauksessa, jos sen omilla ansioillaan tai muilla tekijöillä onnistuisi vakuuttamaan? Olettaen, että on itse lähes varma, että onnistuisi siinä. Possessing the confidence.
Onko virhe siis olla pyytämättä lisää palkkaa koskaan? Sillä mahdollistahan on, että kun yrityksellä oikeasti menee hyvin, niin sen palkankorotuksen, jota et itsellesi pyytänyt, siirtyykin työnantajan taskuun tai sen toisen työntekijän taskuun, joka hoksasi käydä pyytämässä lisää palkkaa. Ja mahdollistahan sekin, että "joo kasvatetaan firman kassaa nyt vaihteeksi, niin ollaan paremmin omavaraisia" tai "ne meni lainan lyhennyksiin, pankille".
Jos firma on rehellinen ja palkan korotuksia saa asianmukaisesti firman menestymisen edesauttamisesta, niin ei siinä mitään. Hieno homma.
Sitten erillisenä lukuna on tietysti firmat, joissa firma sukeltaa, suorittaa YT:tä, siirtä muhkeat voitot tehostamisesta, niiden taskuihin, jotka keksivät koko tehostamiskampanjan. Tai muuten vain vaativat korkeampaa palkkaa, kun tietävät, että väliaikasesti ylimäärästä rahaa on, "eikun omiin taskuihin nämä", sanovat.
Nykymaailmassa, onko siis tärkeämpää työntekijöiden ottaa mallia ahneista johtajista ja olla aina penäämässä parempaa palkkaa. Vai tyytyä kohtuuteen?
Näen kyllä miksi jatkuva keinottelu ja ahnehtiminen voi olla vaikeaa, mutta onhan noita firmojakin monia. Jos vain verkostoituu tarpeeksi hyvin ja on jalka oven välissä aina uusiin paikkoihin ja osaa kieroilla tarpeeksi, niin eikö se oma napa kaikista tärkein, vaikka sitten muiden kustannuksella. Ottaen mallia suurista johtajista.
Mutta jospa ei otettaisi mallia, oltaisiin työntekijöinä ja työnantajina kohtuuden kannalla ja kohtuutta varjeltaisiin. Tosin kierot löytävät tiensä noihinkin hommiin aika hyvin, ja kohtuus meni jo.
Se mitä itse monesti pysähdyn ajattelemaan, kun bongaan pyrkyrin on se, että kaveri täytyy olla mätä, koska mikä muu syy pyrkyrillä voisi olla sellaiseen kiireeseen tehdä tolkuttomasti rahaa loppuelämäkseen, kuin se, että se on todennäköisesti viimeinen työ sillä kaverilla, niissä ympyröissä.
Ja maailmassahan ympyröitä riittää, varsinkin niillä, joilla paksu lompakko.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse en ole koskaan joutunut pyytämään palkankorotusta vaan ne ovat aina tulleet automaattisesti kysymättä sitä mukaa kun työtaakkani ja vastuuni on lisääntynyt. Työnantajat arvostavat nöyrää ja ahkeraa tekijää ja osaavat palkita heitä tarvittaessa.