Jos ei tiedä, millainen on hyvä parisuhde, ei osaa etsiä sitä

Yliammuttu romanttinen hömppä tekee naisille saman kuin porno miehille: Saa etsimään ja vaatimaan jotain mitä ei ole edes saatavilla.

Eikö kukaan toinen tunnista itsessään, että on tottunut läheisissä ihmissuhteissaan tekemään itsensä tarpeelliseksi, jotta saa olla mukana ja saa tarvitsemaansa läheisyyttä ja huomiota. Edes vähän. Koko ajan on tunne, että on putoamaisillaan pois, jos epäonnistuu. Vain minä tarvitsen tuota ystävyyttä, toinen ei.
Sellaiseen toivottomaan yrittämiseen olen itse ajautunut parisuhteessani, joka sitten kyllä päättyi monesta syystä, Mutta puolisoni ei ehkä ollenkaan vaatinut minulta hirveää yrittämistä. "Me tarvitsemme ystävyyttä vailla yhtään vaatimusta" (Pekka Simojoki, Särkyneiden majatalo).
Nyt haaveilen puolisosta, joka hymyilee jo sen vuoksi, että olemme yhdessä. Joka tarvitsee minua ja jota tarvitsen. Johon voin tukeutua, uskallan hakea tukea. "Me ikävöimme olkapäätä, ihmiskäden kosketusta." Että voin mennä lähelle eikä minua sysätä syrjään, torjuta. Molemmat haluamme olla yhdessä.

http://www.youtube.com/watch?v=_wRlGX6lQAQ

Jos mies ei huoritele, arvostele tai hauku sua kännissä tai selvänä niin olet jo aika hyvässä suhteessa. Ja vielä et jos mies ei määräile sinua ja tekee kans itse kotitöitä eikä juopottele joka viikonloppu ja keksii teille yhteistä tekemistä ja haluu viettää aikaa sun kanssa vaikka kaverit houkuttelee baariin juopottelee niin olet löytänyt miehen joka susta välittää.