Kävin Lapin-reissullani kolmessa Lapin kunnan kirjastossa: Torniossa, Sodankylässä ja Kittilässä.
Torniossa kirjastotädit vaihtoivat kuulumisiaan niin kovaa, että joka sana kuului yläkertaan. Ajattelin, että jos asuisin siellä, antaisin palautetta ja vaatisin muutosta hillitympään suuntaan.
Sodankylässä unohdin muistiinpanovihkoni kirjastoon. Kävin seuraavana päivänä kysymässä, kolme kirjastotätiä sanoivat yhdessä nauraen, että on se täällä. Vihkossani oli arkaluontoista tietoa, tädit olivat lukeneet ne kannesta kanteen ja saaneet niistä ilonaiheen. Kirjoitin palautteen kirjastonjohtajalle. Hän yhdellä rivillä pahoitteli, jos minulle jäi huono maku palvelusta, ja jatkoi, että he haluavat suosia ystävällistä suhtautumista asiakkaihin, ja siihen kuuluu myös hymy. Minähän vastsin lisäten kunnan sivistystoimenjohtajan osoitekenttään, ja sanoin, että on ikävää, jos Sodankylän kirjastossa sekoitetaan hymy ja pilkkanauru.
Kittilän kirjastossa sain hyvää palvelua, pitäisiköhän muuttaa sinne? Ikävä kyllä kuulin, että Kittilässä asuntojen vuokrat ovat Helsingin kalleusluokkaa.
Elääkö Lapissa vielä rooliajattelu, että kirjastotyö kuuluu naisille, ja miehet jahtaavat vain poroja? Eiköhän sielläkin ole työttömiä miehiä, ja sivistyneitäkin, jotka työllistettyinä ymmärtäisivät paremmin elämän moninaisuutta? Tosin tuollaiseen työpaikkailmapiiriin voi olla vaikeaa mennä sisälle, usein muutos vaatii sukupolven vaihtumisen.
Olen eläköitynyt mieshenkilö täältä pahasta Helsingistä, ja voin kertoa, että on täälläkin joissakin kirjastoissa samaa kuin teillä. Mutta kun on miesvirkailijoita palvelemassa, niin asiat hoituvat kuin pläkki, eikä tarvita edes hymyä, varsinkaan tekohymyä.
Torniossa kirjastotädit vaihtoivat kuulumisiaan niin kovaa, että joka sana kuului yläkertaan. Ajattelin, että jos asuisin siellä, antaisin palautetta ja vaatisin muutosta hillitympään suuntaan.
Sodankylässä unohdin muistiinpanovihkoni kirjastoon. Kävin seuraavana päivänä kysymässä, kolme kirjastotätiä sanoivat yhdessä nauraen, että on se täällä. Vihkossani oli arkaluontoista tietoa, tädit olivat lukeneet ne kannesta kanteen ja saaneet niistä ilonaiheen. Kirjoitin palautteen kirjastonjohtajalle. Hän yhdellä rivillä pahoitteli, jos minulle jäi huono maku palvelusta, ja jatkoi, että he haluavat suosia ystävällistä suhtautumista asiakkaihin, ja siihen kuuluu myös hymy. Minähän vastsin lisäten kunnan sivistystoimenjohtajan osoitekenttään, ja sanoin, että on ikävää, jos Sodankylän kirjastossa sekoitetaan hymy ja pilkkanauru.
Kittilän kirjastossa sain hyvää palvelua, pitäisiköhän muuttaa sinne? Ikävä kyllä kuulin, että Kittilässä asuntojen vuokrat ovat Helsingin kalleusluokkaa.
Elääkö Lapissa vielä rooliajattelu, että kirjastotyö kuuluu naisille, ja miehet jahtaavat vain poroja? Eiköhän sielläkin ole työttömiä miehiä, ja sivistyneitäkin, jotka työllistettyinä ymmärtäisivät paremmin elämän moninaisuutta? Tosin tuollaiseen työpaikkailmapiiriin voi olla vaikeaa mennä sisälle, usein muutos vaatii sukupolven vaihtumisen.
Olen eläköitynyt mieshenkilö täältä pahasta Helsingistä, ja voin kertoa, että on täälläkin joissakin kirjastoissa samaa kuin teillä. Mutta kun on miesvirkailijoita palvelemassa, niin asiat hoituvat kuin pläkki, eikä tarvita edes hymyä, varsinkaan tekohymyä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nauraminenkin on oikeus nostaa puheenaiheeksi. Systerini sanoo aina loukkaantuneena, että ai nauraakaan ei enää saa?
Käsihtääkseni son tuo keksuaalisuus ko ajjaa äijät poron perrään, ei lukuhalut.