Olen mies, naimisissa ja rinnalla on myös salasuhde. Naimisissa olemme olleet jo noin 8 vuotta vaimoni kanssa, pari vuotta sitä ennen seurustelua. Liitto menee kaikin puolin kivasti, mutta jotain tunnen siitä puuttuvan. Satuin rakastumaan työkaveriini pikkuhiljaa ja olen elännyt salaisessa suhteessa työkaveriini. Olemme molemmat koukussa toisiimme ja tunnen, että hänen myötä olen tajunnut että ehkä oma avioliittoni ei perustukaan minun rakkaudelleni kumppaniani kohtaan. Tietenkin omalla tavalla rakastan vaimoani, mutta en siten kuin kaipaisin ja haluaisin. Turrun siis suhteessa, joka ei tyydytä minua riittävästi. Yhteiselämä on kivaa ja suhteellisen sujuvaa ja riidatonta, mutta avioliitto ei anna tarpeeksi. Mietin miksi olen tässä tilanteessa, avio ja toinen nainen. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tunnen kai pettämisestä syyllisyyttä ja se estää minua lähtemästä. Tuntuu pahalta jättää toinen, jota on kohdellut näin. En kuitenkaan voi jättää toistakaan sivulla olevaa kumppania, koska meillä on voimakkaammat tunteet kuin vaimollani ja minulla. Valitettavasti. Olen koukussa kahteen naiseen ja molemmista löydän hyviä ja huonoja puolia. Mietin onko syyllisyys ja huono omatunto kuitenkaan ratkaisu jäädä suhteeseen, jossa en joltain osin enää viihdy. Tarkoitukseni ei ollut pettää vaimoani, mutta ihastuimme ja sitten rakastuimme työkaverini kanssa. Nyt olen tässä tilanteessa. Jättääkö vaimo ja romahduttaa kaikki hänen haaveensa samalla vai jatkaa elämääni epätyydyttävässä suhteessa vailla sitä naista ja elämää, jonka taidan haluta oikeasti? Olen nähnyt avioliittoja, joissa on vain pysytty yhdessä, vaikka ainakin toinen osapuoli kärsii. Onko se sen arvoista? Eikö molemmilla pitäisi olla hyvä olla. Ei pettäminen hyvältä tunnu, mutta koen tuottavani vaimolleni kuitenkin sen, mitä hän kaipaa ja tarvitsee.
Syytä jäädä suhteeseen?
mikko.
18515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lapsia? Jos ei, tilanteesi on helpompi. Kahden aikuisen pitää pystyä tekemään myös vaikeita ratkaisuja. Oletko varma, ettet vaan elä jossain rakastumisen kuplassa, joka ei kestäkään arkea ja vaikeita aikoja (eron jälkeen)?
Viisainta sinulle olisi ottaa aikalisä molempiin naisiisi ja tutkiskella rauhassa tunteitasi. Jos kakkosesi on viisas nainen, hän kestää sen ja odottaa. On sulaa hulluutta syöksyä suoraan suhteesta toiseen, ennuste on huono.
Jäämällä vaimosi luo ja jatkamalla salasuhdettasi satutat kaikkia osapuolia eniten, pidemmän päälle myös itseäsi. Vaimosi romahtaa joka tapauksessa, siltä et voi välttyä mutta oma itsekunnioituksesi voi säilyä kun ns.nostat kissan pöydälle ja kerrot hänelle.
Usko pois, vaimosi ei kaipaa eikä tarvitse uskotonta aviomiestä. Hän haluaa ja tarvitsee miehen, joka rakastaa ja sitä sinä et ole. Uskottelet itsellesi että säästät vaimoasi, kun et uskalla tehdä ratkaisuja. Mitä pidempään jatkat, sitä enemmän pahoinpitelet häntä.
Tutkiskele tarkkaan tunteitasi. Älä tekeydy raukaksi ja jatka tuolla tavalla. Voit saada kakkosesi tai vaimosi, mutta et molempia. Tämän tiedän itsekin.
Jos on vaikee paikka, kysy neuvot vaimoltas.
Sinun pitää tehdä pian päätöksesi. Mies, jota tapailin oli sinun kaltaisessa tilanteessa. Sanat, joita kirjoitat voisivat olla hänen. Useasti hän nuo sanoi. Minä kuitenkin väsyin odottamaan häntä ja päätin hänen puolestaan (toivoin, että hän olisi valinnut perheensä). Elää perheensä kanssa. En kadu päätöstäni, mutta vaimo tuskin haluaisi olla hänen kanssaan, jos tietäisi totuuden. Tunteet eivät ole kadonneet puolin eikä toisin minnekään, vaikka emme yhteyttä pidä. Tässä kumpikin yrittää rakentaa elämäänsä näillä, mitä on.
Ap. Kun luin tuon sinun tarinasi niin siinä oli jotain tuttua minulle. Käytitkö sinä nimimerkkinäsi oikeaa nimeäsi vai keksittyä ? Ymmärrän jos et halua vastata kysymykseeni täällä julkisella palstalla, mutta se olisi minulle itselleni tärkeä tieto ja selvittäisi näitä omia ajatuksiani.
Voihan hyvä mies! Toivon,että todella mietit tarkkaan ja hartaasti!!! Joskus käy niin,että kun arki puuduttaa,rupeat kaipaamaan sisältöä ja jännitystä elämääsi. Salasuhde onkin juuri sellainen,Siitä saa piristystä ja sisältöä elämään.KUITENKIN: jos päättäisit alkaa elämään salarakkaasi kanssa,tulisi siihenkin arki vastaan, valitettavasti! Kaikki se hohto ja jännittävä odotus päättyisi kyseisen naisen kanssa. Voisi yllättävästi tuntua,että tunteet haalistuvat! Eihän pitkät parisuhteet yleensä kestä alkuhuuman kaltaista ihastuksenpaloa vuosikymmeniä!!! Vieläpä,jos sinulla hyvä puoliso,jonka kanssa arki& elämä sujuu,niin miksi vaihtaa? Uudesta kumppanista saattaakin paljastua yllättäviä piirteitä,kun asuu yhdessä. Voisit huomata tehneesi kamalan ja peruuttamattoman virheen. Yhteinen elämä kaikkine vastoinkäymisineen uuden kumppanin kanssa voisi pahimmassa tapauksessa kaatua...! Nielestäni sinun kannattaisi yrittää lähentyä vaimosi kanssa ja LOPETTAA HETI pettäminen!
vitsi mikä jumal kompleksi, että SUN lähteminen romahduttaa jonkun unelmat?
Kuule, sun velvollisuus ei ole olla joku vaimosi unelmien täyttäjä,
eikä hänen kuulu romahtaa siitä kuin tietyksi ajaksi, että sinä "romahdutat"..
Tiedätkö sä olet pelkosi vanki, luulet ja isontelet sun vastuullisuutta.
Anna mennä! Sano vaimolle että oot löytänyt toisen, ja mee minne haluut.
Turhaan sä tuhlaat toistenkin aikaa luulemalla olevasi se tärkeinihminen elämässä kaikille. moni pärjää ilman sua, myös vaimosi, jos hänelle vain annetaan mahdollisuus.
Sinä syyllistyt nyt aikuisen ihmisen holhoamiseen, eli pidät vaimoasi pumpulissa ikäänkuin hänen kuvitelmasa olisivat totta.
Tuhlaat omaakin aikaasi, koska mistä tiedät mitä vaimosikin oikeasti suhteestanne ajattelee, kun et anna mahdollisuutta tarkastella rehelliseltä pohjalta.
Ehkä vaimosi on kans kypsä liittoonne mutta luulee että ei halua että sun unelmasi romuttuvat.
juu ja kannattaa tiedostaa että jotkut saavat elämän eliksriirin kärsimyksestä ja uhriutumisesta: Liitot joissa toine osapuoli kärsii, niin se on tämän kärsijä osapuolen itse tekemä valinta, että saa ruikuttaa siinä lopun ikänsä.
Tsemppiä heille jos jaksavat olla kostamatta omia valintojaan muille.
Kyse ei ole nyt siitä kenen naisen kanssa sä päätät olla,
vaan tosta syyllisyyden kierteestä joka on valheellinen ja rajoittaa sua niin paljon,
että siksi varmaan ajauduit pettämäänkin koska koet syyllisyyttä kaikesta..
Mitä syyllisyyttä sun pitää kokea jos olet rakastunut? Et sä sille asialle mitään voi kuitenkaan, eikä se ole sun vikasi.
Mut sun vikasi on se, mitä teet ja miten ne asiat teet.
Sulla on toki oma vastuusi, mutta ethän sä voi kaikkea ihmisiä ja asioita hallita yhtäaikaa. Tuommoset jätkät palaa loppuun ja heille tulee burn out.
Mee vaikka psykologille ratkomaan sun ongelmia, ennenkuin käytät naisia pelinappuloina lopunikäsi ratkoessasi SUN OMIA syyllisyys ja muita ongelmia.
Rakastuminenkin on monesti oire siitä että yrittää ratkoa omia ongelmia.
Ehkä sä pelkäät että jos otat härkää sarvista, et enää rakastakaan kumpaakaan koska se on perustunut tuohon syyllisyyteen kokoajan. Mutta jos pelkäät, et voi pelata. Siihen jäät jumiin missä nyt olet,.
Tuntuu todella pahalta lukea ap kirjoitusta.Tulee säälin tunteita sitä vaimoa kohtaan.Hän varmaankin elää edelleen täysin tietämättömänä miehen sivusuhteelta ja luulee että mies rakastaa häntä yhtä paljon kuin hän miestään.Sen voin vain sanoa,että mitä kauemmin mies jatkaa sivusuhdetta salassa sitä pahemmalta se tulee vaimosta tuntumaan sitten kun kaikki paljastuu.Eikö ap:lla ole sen vertaa miestä puhua kaikki selväksi ja paljastaa nyt kaikki mitä tekeillä on.Puhu samalla ne tunteesi läpi.Aika kuluu ja se helpottaa,mutta ennenkaikkea eikö vaimollesi pitäisi antaa mahdollisuus myös löytää sellainen mies elämään joka rakastaisi häntä samalla tavalla kuin hän rakastaa.Ap kirjoituksessa on myös paljon itsekkyyttä.Omista tunteistaan puhuu ja kuinka hän tuntee ja kuinka hän haluaa ja tarvitsee!!!!!!
Onko aloittaja ollut niin lapsellinen naimisiin mennessään, että kuvitteli sen alkuaikojen rakastumisen huuman säilyvän ikuisesti? Ei mikään ihme, jos pettyi, koska ainahan yhdessä eletty arki on ihan erilaista kuin se alkuaikojen romanttinen hurmio. Aloittaja on ajanut itsensä tilanteeseen, että hänellä on oikeastaan vain enää huonoja vaihtoehtoja. Jos hän jää avioliittoonsa ja jatkaa salasuhdettaan, hän jatkaa petosta ja valehtelua. Jos hän jättää salasuhteensa ja jatkaa vaimonsa kanssa, tulee valhe ja salailu kuitenkin aina varjostamaan heidän suhdettaan ja suhde perustuu petokselle. Jos aloittaja hylkää vaimonsa ja valitsee salasuhteen, hän luultavasti pettyy siihenkin suhteeseen ja huomaa ennen pitkää, ettei vaihtamalla parantunutkaan. Myös uusi suhde muuttuu tavalliseksi arjeksi vuosien saatossa ja huuma hiipuu ja se entinen suhde muuttuu muistojen kultaamaksi. Niinhän siinä usein käy. Aloittajalla on siis oikeastaan vaan huonoja vaihtoehtoja enää jäljellä.
Mitäs sitten kun arki astuu siihen toiseen suhteeseen? Pitääkö taas vaihtaa naista kokeakseen uudelleen vahvoja tunteita?
Sen verran myös sanoisin, että harvasta miehestä on pitkän päälle tarpeeksi täyttämään kahden naisen tarpeita, joten veikkaan että kumpikin naisista on vain osaksi tyytyväinen seuraasi. "Koen tuottavani vaimolleni kuitenkin sen, mitä hän kaipaa ja tarvitsee." Tuskinpa kuitenkaan, vaimo kyllä aistii jos mies ei ole elämässä 100% läsnä.
Annan tähän oman näkökulmani, toisena naisena. Meidän suhteemme on jatkunut kolme vuotta, työkaveruudesta sekin lähti. Elämäni raskainta aikaa, ehdottomasti. Silti jaksan edelleen uskoa, että mies ehkä jossain vaiheessa "pystyy" eroamaan. En luota siihen sataprosenttisesti, en ehkä edes 50-prosenttisesti, mutta haluan pitää mahdollisuudesta vielä kiinni.
Vaimon puolesta mun on paha olla. Muutamaan kertaan olen miehelle sanonut, että jos eroaminen on niin vaikeaa, jää sitten ja unohda minut. Mies ei halua. Hän sanoo suhteen olevan vaan tottumusta ja arjen pyörittämistä. Että kotona hän on vain puoliksi läsnä. Ei halua lopettaa meidän suhdetta. haluaa itsekin uskoa, että saa vielä kerättyä rohkeuden erota. Pelkää miten vaimo reagoi. Ei halua loukata häntä (vaikka tietää loukkaavansa koko ajan). Eniten pelkää, että lapset katkaisevat välit häneen. Olen kysynyt mieheltä, että eikö hänen mielestään vaimolla ole oikeus tehdä päätös liiton jatkamisesta rehellisen tiedon pohjalta? Että eikö vaimo muka ansaitse kuulla totuutta? Mieskin kun sanoo, että vaikka vaimokin sanoo, ettei ole tyytyväinen heidän tilanteeseensa tällä hetkellä, hän kuitenkin rakastaa miestään ja haluaa jatkaa liittoa. Olen kysynyt mieheltä, luuleeko hän, että vaimo haluaisi edelleen jatkaa, jos mies kertoisi tilanteesta? Että suhteemme on kiinni jäämisen jälkeen jatkunut koko ajan. Siitä on kaksi ja puoli vuotta.
Jos todella rakastat tätä toista naista, älä loukkaa häntä. Joko eroat tai sitten lopetat suhteen häneen, rehellisesti, mutta älä odotuta toista turhaan. Jos toinen nainen haluaa odottaa, se on eri asia, mutta älä pidä hänestä kiinni väärin perustein. Samaa pätee vaimoosi. Jos tiedät, ettet halua enää liittoone panostaa, et usko siihen, eroa. Kerrot sitten vaimollesi koko totuuden tai et, anna hänen löytää mies, joka todella rakastaa ja arvostaa häntä, näyttäen sen myös teoillaan.
Ole mies, kanna vastuu omista valinnoistasi!
Voi elämän kevät! Miksi ihmeessä haluat omaksesi miehen, jonka tiedät olevan kykenevä valehteluun ja petokseen??? Luuletko tosissasi, että hän olisi sinulle muka erilainen? Ehkä alussa olisikin, mutta kun teidän suhteenne vuorostaan muuttuisi arjeksi, niin luultavasti alkaisi taas uudet naikkoset kiinnostamaan. Miten ihmeessä te kakkosnaiset (eivät tietysti kaikki) haluatte niin kovasti ykkösiksi ja vuorostanne siihen petetyn vaimon rooliin? Kun nyt seuraat ukkomiehesi petetyn vaimon kärsimystä, niin luultavasti sinulla olisi sama edessä kymmenen vuoden kuluttua. Nyt tietysti vetoat siihen, etteivät kaikki edellisessä suhteessa pettäneet petä seuraavassa. Totta. Eivät ihan kaikki, mutta selkeä enemmistö kuitenkin. Sitä saa mitä tilaa.
Mitäpä, jos puhuisit oikein kunnolla vaimosi kanssa? Jäi kyllä hieman hämäämään tämä lauseesi "jonka taidan haluta oikeasti"
Siis taidat haluta, mutta et ole varma? Näin vakavassa tilanteessa kannattaisi tietää varmasti haluaako vai ei. Ja onko se oma liitto nyt niin epätyydyttävä, vaan onko se vaan epätyydyttävä, kun on rakastunut/ihastunut toiseen. Mieti liittoasi ja sen tilaa ilman toista naista.
Kaikkein eniten minua ällöttävät nämä kahden naisen sankarit, vellihousut, jotka eivät vain pysty rehellisesti seisomaan tekojensa takana ja kertomaan vaimolle, että suhde toiseen naiseen jatkuu edelleen. Sellainen mies on mielestäni surkein, typerin, vastenmielisin ja raukkamaisin kaikista. En koskaan ottaisi itselleni sellaista miestä, koska minä haluan MIEHEN en vellihousua.
Hyvin sanottu. Mikä silti saa niin usein toisen naisen näkemään ja tuntemaan toisin? Tai vaimon antamaan anteeksi vielä tuonkin jälkeen, kun käry lopulta käy?
Sinulla ei ole käsitystäkään, miten kaikkea tulet menettämään, kun eroat. Sinulla ei ole käsitystäkään, miten monia läheisiäsi tulet loukkaamaan. Sinä hajotat käytöksellläsi monen ison ja pienen ihmisen uskon rakkauteen ja välittämiseen, sillä sinun hetkellinen oma hyvä menee kaiken edelle, eikä muu merkitse mitään.
Tulee aloittaja loukkaamaan silläkin lukuisia ihmisiä, että on elelllyt kauan valheellisessa suhteessa. On rehellisempää myöntää itselleen ja muille rehelliset tunteensa ja satuttaa sillä hetkellisesti muita kuin elää loppuelämä valheessa ja paljastua vasta vuosien jälkeen vaimolle ja suvulle, mitä on touhunut ja kuinka vähäistä rakkaus on edes vaimoon ollutkaan. Siinä vaiheessa vasta toisia syvästi satuttaakin. Todellisuudessa jos liitossa on tarpeaksi rakkautta, ei ole tarvetta edes ajatella pettämistä. Monet menevät naimisiin todella naiivista syistä ja liian nuorina.
Alkuhuumaa sä kutsut rakkaudeksi? Kun annat pikkusormesi uskottomuudelle ja uusille tunteille, kutsut sitä rakkaudeksi? Tiedätkö mitä oikasti elämältäsi haluat? Haluan vain herätellä sua ajattelemaan. Haluatko perheen, lapsia, vastuuta, huonot ja hyvät päivät jakaa toisen kanssa?
Mitä jos samalla tavalla kävisi kohdallasi tämän toisen naisen kanssa, kun huuma haihtuu on hän pian petetty? Kasva vastuuseen mies! Jos elämä on sitä että heti erotaan alkuhuuman haihduttua jokaisesta ja "rakastutaan" aina uudestaan uuteen naiseen, et ole kykenevä vastuulliseen parisuhteeseen. Älä leiki naisten tunteilla!