Pyrin kertomaan tilanteeni mahdollisimman lyhyesti ja totuuden mukaisesti.
Olen köyhästä perheestä lähtöisin oleva ja jossa alkoholia kului paljon, tietenkin tällä oli vaikutuksia myös minuun niin henkisesti kuin fyysisesti. Jo aivan pienestä pitäen minä ja sisarukseni olemme kärsineet noista traumoista, fyysistä väkivaltaa ei kuitenkaan ollut koskaan perheessäni ainoastaan henkistä mielipahaa isän juopottelusta ja vanhempien riitelystä. Ajoittain äidin mielenterveyskin oli koetuksella ja niin myös itsenikin mahdottomassa tilanteessa.
Lisäksi koin koulussa koulukiusaamista oikeastaan koko peruskoulun ajan. Minulla oli siis melko huono-olo sekä kotona, että koulussa. Olin hiljainen ja arka ihminen, osittain olen yhäkin. Siitä huolimatta olin peruspirteä, elämänhaluinen ja valoisa persoona etenkin kavereideni ja ystävieni kanssa, moni etenkin naispuolinen kaverini on kehunut kuinka sympaattinen ja empatiakykyinen ihminen olen. Osaankin eläytyä toisten tunteisiin todella hyvin, kuunnella ja lohduttaa. Jotenkin silti en itsestäni välitä niin kovasti ja itsetuntonikin on ajoittain todella heikko.
Töissäkin koin jatkuvaa naljailua ja vittuilua useamman työkaverini suusta. Tälläkin oli tietysti vaikutuksia minuun, usein oli mielimaissa näitä kuunnellessa. Pahinta kuitenkin on, että olen huomannut nyt koulussa oltuani että humalassa alan käyttäytyä agressiivisesti eräiden koulutovereideni vaikutuksesta. Heistä muutama on humalassa todella ärsyttäviä ja he suorastaan piikittelevät ja tahalteen ärsyttävät minua jos olemme samassa paikassa ja tilassa, olen alkanut menettämään hermojani heihin. En ole ketään lyönyt tai tapellut kenenkään kanssa siis, mutta sanallisesti alkanut hermostumaan kun ei pelkkä järki puhu ole tehonnut niin lopulta olen muutaman kerran huutanut ja ollut todella kiihtynyt.
Kyseinen käytös ei ole todellakaan kaltaistani, en vain tiedä mitä minulle tapahtuu kun menetän malttini tuolla tavoin. Vaikka eihän kukaan kestä jatkuvaa naljailua aikaansa pitempään (etenkään humalassa) mutta en todellakaan pidä tästä asiasta. Tuntuu etten kohta voi enää mihinkään lähteä luokkalaisten kanssa jos siellä on paikalla näitä muutamia henkilöitä jotka härnäävät minua, kurjalta tuntuu sekin että pitäisi heidän takiaan jättäytyä useasti pois erilaisista illan istujaisista yms tapahtumista.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Varmasti aikaisempi elämäni kontaa tähän nykyisyyteen osittain, olen alkanut enempi pitämään puoliani tuollaisella negatiivisella tavalla josta en pidä... Jos jollakin on vastaavia kokemuksia/ neuvoja niin otan avosylin vastaan.
Olen köyhästä perheestä lähtöisin oleva ja jossa alkoholia kului paljon, tietenkin tällä oli vaikutuksia myös minuun niin henkisesti kuin fyysisesti. Jo aivan pienestä pitäen minä ja sisarukseni olemme kärsineet noista traumoista, fyysistä väkivaltaa ei kuitenkaan ollut koskaan perheessäni ainoastaan henkistä mielipahaa isän juopottelusta ja vanhempien riitelystä. Ajoittain äidin mielenterveyskin oli koetuksella ja niin myös itsenikin mahdottomassa tilanteessa.
Lisäksi koin koulussa koulukiusaamista oikeastaan koko peruskoulun ajan. Minulla oli siis melko huono-olo sekä kotona, että koulussa. Olin hiljainen ja arka ihminen, osittain olen yhäkin. Siitä huolimatta olin peruspirteä, elämänhaluinen ja valoisa persoona etenkin kavereideni ja ystävieni kanssa, moni etenkin naispuolinen kaverini on kehunut kuinka sympaattinen ja empatiakykyinen ihminen olen. Osaankin eläytyä toisten tunteisiin todella hyvin, kuunnella ja lohduttaa. Jotenkin silti en itsestäni välitä niin kovasti ja itsetuntonikin on ajoittain todella heikko.
Töissäkin koin jatkuvaa naljailua ja vittuilua useamman työkaverini suusta. Tälläkin oli tietysti vaikutuksia minuun, usein oli mielimaissa näitä kuunnellessa. Pahinta kuitenkin on, että olen huomannut nyt koulussa oltuani että humalassa alan käyttäytyä agressiivisesti eräiden koulutovereideni vaikutuksesta. Heistä muutama on humalassa todella ärsyttäviä ja he suorastaan piikittelevät ja tahalteen ärsyttävät minua jos olemme samassa paikassa ja tilassa, olen alkanut menettämään hermojani heihin. En ole ketään lyönyt tai tapellut kenenkään kanssa siis, mutta sanallisesti alkanut hermostumaan kun ei pelkkä järki puhu ole tehonnut niin lopulta olen muutaman kerran huutanut ja ollut todella kiihtynyt.
Kyseinen käytös ei ole todellakaan kaltaistani, en vain tiedä mitä minulle tapahtuu kun menetän malttini tuolla tavoin. Vaikka eihän kukaan kestä jatkuvaa naljailua aikaansa pitempään (etenkään humalassa) mutta en todellakaan pidä tästä asiasta. Tuntuu etten kohta voi enää mihinkään lähteä luokkalaisten kanssa jos siellä on paikalla näitä muutamia henkilöitä jotka härnäävät minua, kurjalta tuntuu sekin että pitäisi heidän takiaan jättäytyä useasti pois erilaisista illan istujaisista yms tapahtumista.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Varmasti aikaisempi elämäni kontaa tähän nykyisyyteen osittain, olen alkanut enempi pitämään puoliani tuollaisella negatiivisella tavalla josta en pidä... Jos jollakin on vastaavia kokemuksia/ neuvoja niin otan avosylin vastaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä olet joka puolelta nähnyt mitä viina saa ihmisessä aikaan. Miksi et pysyisi siitä aivan täysin erossa? Mutku kaaaaaaikki muutki... ei ole mikään hyvä vastaus.
Onko luokkalaistasi ketään jotka tekevät asioita ilman viinaa? Etko voisi liittyä heidän joukkoonsa. Se tarkoittaa: olla valitsevampi ystävien suhteen.
Ei sinun tarvitse lyottaytyä kaikkien seuraan! Ruodi alkohoholin käyttäjät kokonaan pois.
Nuo "kaverisi" jotka tahallaan kiussaavat sinua saadakseen nähdä kuinka sinä raivostut, ovat lokaakin saastaisempia.
Vain pysy heistä ja viinasta erossa.
Olet hienosti pärjännyt tähän asti mutta rajansa kaikella. Sinulla nyt pikkuhiljaa alkaa tulla raja vastaan, mitä pystyt sisälläsi salpaamaan, ja esittämään huoletonta ja hauskaa ulospäin. Tai kilttiä myötäilijää tai kaikkien sopuisaa kaveria tms. Ehdotan että lähdet opiskelijaterveydenhuollon kautta purkamaan sisälläsi muhivaa vihan ja katkeruuden aikapommia. Parempaa loppuelämää!
Haluan sinun ymmärtävän, että koko ikäsi sinä olet joutunut oppimaan ja noudattamaan vain huonoja elämästä selviytymiskeinoja ja -malleja. On paljon parempia tapoja ajatella, kokea, tuntea. Olla onnellinen, levollinen, tyytyväinen. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Älä tyydy vähempään, tämä on sinun elämäsi josta sinun on oikeus nauttia terveellä tavalla. Käsititkö?
Niin ja ala oikeasti rakastamaan itseäsi. Lukemani perusteella olet loistotyyppi. Älä vaan ala sen viinan kanssa läträtä, siinä ei ole ratkaisu mihinkään.
Älä välitä niistä kiusaajista. Lopultakin he ovat kateellisia sinulle. Olet herkkä ja sen ne huomaavat, iskevät arinpaan kohtaan. Kokeilea sitä, vaikka mitä sanoisivat, hymyile vaan, niin huomaat että he eivät voi sinulle mitään.
Olen itse samankaltaisista oloista ja liikaa antanut toisten ihmisten vaikuttaa omaan elämääni. On ollut kiusaamista yms.
Sinä olet vielä nuori ja tulevaisuus edessä. Älä anna niiden kiusaajien vaikuttaa elämääsi. Kulje omaa polkuasi pystyssä päin sillä olet yhtä hyvä kuin kaikki muutkin.
Niin ja tosiaan on hyvä käydä jollekin luotettavalle, terapeutille tai muulle juttelemassa niin saattaapi olla että auttaa.