Lajietiketti

Mitä väliä. Jos jonkun itsetunto on niin heikko, että pitää sosiaalisessa mediassa kerjätä itselleen hehkutuksia, niin mitä sitten. Maratonjuoksu on nyt trendikästä ja jokainen harrastaja perustaa oman blogin. Onko se keltään pois.
Suurin osa lajin oikeista harrastajista ei tarvitse naamailua. He juoksevat nauttiakseen siitä, ei saadakseen huomiota.
Jos ei selviä maratonia lävitse ilman pyörhuoltoa ja omaa geelintarjoajaa, niin onko sekään keneltäkään pois. Sääliksi korkeintaan käy, jos ylimääräistä apua tarvitsee.

Jonkinlainen green-card olisi paikallaan. Silloin kaikilla olisi hauskempaa

"Mitä mieltä ollaan?"

Tälläiset sisäpiiri keskustelut ovat tylsiä. Linkkejä kiitos, jotta muutkin saavat käsitystä mistä vilpeistä on kyse. Jos joku kysyisi, mitä olen Cooperin, 5K, 10K, tms. juossut, niin ilmoittaisin sen mitä olen juossut "treenissä", koska en ole missään juoksutapahtumissa koskaan käynnyt, ja mun sosiaaliseen ympäristöön ei edes kuulu kuin yksi henkilö joka osallistunut johonkin viralliseen juoksu tapahtumaan. Ihan sama siis mulle onko jonkun ilmoittama aika virallisesti hyväksytty vai ei, sillä eihän sillä kuitenkaan mitään vaikutusta ole mihinkään. Jos joku on kiinnostunut virallisuudesta, niin luulisi että kysyy silloin milloin ja missä juostu, tai googlaisi tulos palveluista.

Aikooko Vantaan maraton selvittää väitettyjä sääntörikkomuksia? Ellei, vaarana on samanlainen älämölö kuin taannoin HCR-tapahtumassa, jossa tosin kömmähdyksen syy oli järjestäjä. Vantaan tapauksessa kyse lienee juoksuun osallistuneiden töppäys, niinkuin sosiaalisessa mediassa väitetään.

Siellä kaiketi otettiin videokuvaa maaliintulijoista. Pitäisi olla helppoa identifioida kyseiset huijarit, jos todella on käytetty vippaskonsteja.

Pitäisikö reiteille laittaa valvojia, jotka nostavat keltaisen tai punaisen lätkän, silloin kun hölkkääjä rikkoo sääntöjä. Avustajien käyttö vilpillisin keinoin tai reitillä oikaiseminen voitaisiin kitkeä pois. Luulen, että osa rikkeistä johtuu yksinkertaisesti tiedon puutteesta: ei tunneta sääntöjä. Aina kuitenkin joukkoon mahtuu niitäkin, jotka ei keinoja kaihda. Ainakin tuollaisen 3h toonarin pitäisi tietää, että mennään vilpin puolelle, jos käytetään ulkopuolista apua.

Asiantuntemusta mukaan ja uusia reittivaihtoehtoja esille kokouksissa, sekä myös vähän lisää mielikuvitusta peliin niin saadaan nopeita ja helpommin juostavia reittejä Suomeen. Sitten vaan Korir juoksemaan yksinäisiä vetoja minuutteja muiden edellä maaliin tullen. Sillähän se Suomen kestävyysjuoksu pelastetaan. Puhe jääkiekosta vain yltyy.

Huumori ei aina uppoa maratoneilla: ”Huusi pää punaisena, että älä pilkkaa meitä!”

Juoksukouluihin käytöstapakurssit hetipikin.
Valmentajaksi molarin Jussi.

Marabuumi vaihtunut polkujuoksubuumiksi. Metässä kähöä 1-2-3. Huolto kulkee polkujuoksurepussa mukana. Ei tarvitse kilpailun ulkopuolisten huoltajien mönkiä reitin varrelle.