Rakas avokkini on jossain määrin läheisriippuvainen meikäläisen suhteen, ja siksipä en saisikaan lähteä mihinkään ilman häntä. Usein olen ehdottanut, että lähtisin käymään kavereiden kanssa vaikka lätkämatsissa ja hän voisi sillä välin kutsua kavereita meille ja hääriä "tyttöjen juttuja", mutta ei. Hän vain käy tällöin todella surulliseksi, ja sanoo että olisi mielummin mun kans kotona. Myöskään hän ei ole koskaan lähössä ilman minua mihinkään, jotta saisin tilaisuuden vaikka hengailla välillä ihan vaan yksikseni kotona, ja paneutua vaikka hyvän kauhuleffan pariin. Olin puolivuotta reissuhommissa, ja sinä aikana tämä ilmiö nousi pinnalle, ja on vain jatkunut,vaikka olen tovin ollut illat kotona. Onko muilla vastaavia tilanteita, ja kuinka olette ongelman ratkaisseet?
Avovaimolla ei omia menoja
wannabelonely
8673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No, meillä on se mies joka ei minua laskisi. Kyynelsilmin, itkua tirauttaen yrittää pitää minua kotona.
En ole siis lähdössä pettämään, enkä edes etelään.
Tässä yhden viikonlopun olin poissa mökkeilemässä.
Sama jos työpaikan pikkujouluihin meen(yöksi olen aina kotiin tullut, vaikkakin myöhään mutta kuitenkin)
Ollaan puhuttu . Itse ei osaa käyttäytymiselleen sanoa mitään syytä tms. Eikä edes mitään selitystä.
En usko että menee ohi.
Taitaa olla umpikuja.
Rakasteluhalutkin mulla tipotiessään , kun ei osoita muuten mitään tunteitaan.
meiillä tuo käytös alkoi kun mies oli poikien kanssa viikonlopun vietossa.
Jotain siellä tapahtui, mitä ei mulle kerro/ kieltää.....pettänytkö???? Ainakin petipuuhat lopahti hetkeksi kun äijäl ei ottanu eteen, taisi olla itselleen mieluisempaa seuraa mökkireissulla.
Ja nyt pelkää että vaimo menee kans jonkun sänkyyn.
Mun parisuhteessa auttoi kun kissa nostettiin pöydälle ja käytiin kaikki tunteet ja ajatukset läpi yhden viikonlopun aikana. Kauheeta se oli ja itkettiin ja huudettiin paljon, mutta kun pahin tunnehelvetti oli purettu ulos, alkoi ajatuskin pelata ja ymmärrys tuli mukaan kehiin, päästiin pohtimaan taustasyitä ja suunnittelemaan tietoisia muutoksia kummankin käytökseen, puheeseen, asenteisiin, jne.
Me tajuttiin aikalailla heti, että pohjimmiltaan kyse oli menettämisen pelosta.
Se eniten pelkäävä yritti alkaa kontrolloimaan kumppaninsa menemisiä ja kaveripiiriä ym. ja toinen siitä holhoamisesta tietenkin kimpaantui, aikuisia kun jo ollaan.
Ero oli jo lähellä, mutta onneksi istuttiin alas puimaan sitä kipeetä asiaa!
Nyt on ihanaa, kun pelot on hälvennetty ja luottamus löytynyt uudelleen. Ollaan iloisempia ja siksi myös rakkauden osoituksia on päivissämme enemmän kuin ennen.
Suosittelen siis ottamaan asian puheeksi ja pitämään sitä framilla, ehkä nyt ei heti viikonloppua putkeen kuten meillä, mutta aina tarpeen tullen palaten käsittelemään siitä riippuvuudesta syntyneitä ajatuksia ja tunteita, eikä vain antaa pelokkaan osapuolen ohjailla koko parisuhde-elämää. Ei hänkään nauti olostaan, ei ehkä vaan osaa muutakaan, kun on niin epävarma.
Olemmekin jutellu, tosin lähinnä toisen hymähtelyä/ ihmettelyä, koskaamitään vikaa ei ole. Mielestään ihan normia toimintaa.....
Kun ton kiehen vain saisi puhumaan.
En haluais erotakkaan.
Mutta kohta itseä ahistaa niin paljon että en tiedä kitä teen.
Te "kiintopisteet" olette ylihyviä!
Vähemmän täydellisestä puolisosta on helpompi irrottautua. Kehittykää kehnommiksi!
Meillä se oli luontaista. Työesteiden vuoksi sain usutettua vaimoni teini-ikäisten lastemme kanssa 2:n viikon matkalle Sisiliaan.
Kun pää oli auki niin jatko onkin ollut helpompaa.
Molemmilla on omia mutta myös yhteisä harrastuksia.
Vaimo irtaantuu kodista noin 5-kertaa vuodessa. Noista on 1 - 2 ulkoman matkaa naisystävän kanssa.
Nytkin tuo on lähdössä pariksi vuorokaudeksi käymään pk-seudulle ystävättärensä luona.
Vien rautatieasemalle vartin kuluttua.
Siis. Keljuutta kehiin!
Luulen, että avokkini on bongannut tämän ketjun, sillä hänen suhtautumisensa menoihini on yllättäen muuttunut sallivammaksi. Kannatti kirjoittaa!
Huomaan avopuolisossani samanlaista käytöstä. Itse olen se, jolla on enemmän menoja ja harrastuksia. Kyllä on monet riidat väännetty siitä, kun hän kiven kovaan väittää että tukee minua kaikessa mitä teen ja on ylpeä siitä.
No, tekstiviestiä ja puhelua tulee kokoajan, koetapa siinä sitten keskittyä töihin tai harrastuksiin tai olemaan muiden ihmisten kanssa kun toinen rakentaa sen napanuoran puhelimitse.
Kaikkein paras taktiikka tuntuu olevan tosiaan suora puhe: eli sanot että asia on nyt näin, hyväksy se tai itke ja hyväksy. Ei ihminen voi kahlehtia toista ihmistä.
Taidat pitää muijaas itsestäänselvyytenä kun puhut naiselle noin ennen kuin luottaa suhun,jotainhan teiltä vielä puuttuu kun niin takertuu ja pelkää.Ehkä et Anna tarpeeksi huomiota,hellyyttä,kehu,nai,tai vie naistasi mihinkään?Ota huomioon että loppujen lopuksi voi olla että ootte erilaisia ja naisesi on tottunut laadukkaampiin miehiin jotka osaa ja sä et mutta jostain syystä roikkuu sussa hetken alkaa,kunnes löytää itselleen oman tasoisen miehen.Kaikista vain ei tule paria. Kannattaa miettiä miten puhuu naiselle,se kertoo miten vähän tai paljon välität hänestä ja hänen tunteistaan.
Toiset on vaan koti-ihmisiä. Ja josko reissuhommissasi ollessa ihmisesi oli ajatellut ja kaivannut sinua, ja ette ole ehtineet puhua "oikein mistään"- naisihminen on siinä outo, että monesti joutuu odottamaan sitä kun saisi omaa ilmaisutapaansa käyttää- puhua.
Minulle tuli ikävämpänä vaihtoehtona masennus mieleen. Mutta, jutelkaa asioista. Jos ei kotona, vaan jossain... Keinoja järkätä paikka on kyllä, leirinuotiosta aina edulliseen hotellihuoneeseen.
Hyvä kun olet huolissasi naisestasi.