Olen jättämässä mieheni usean avioliittovuoden jälkeen. Liittomme on tullut tiensä päähän, tunteet ovat puuttuneet jo pitkään. Mies ei vain aavista lähdöstäni mitään. Miten kertoa toiselle mahdollisimman hienovaraisesti ja loukkaamatta?
Miten kertoa toiselle että aikoo lähteä
Yksineläjät
11523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei mitenkään!
Kasvoimme erilleen -sanoi puoliso minulle, kun uuden kumppanin asuntoon muutti ja avioero asiat vireille laittoi. Hän lopetti myös puhumisen. Asianajaja hoiti eron, koska uusi kumppani ei hyväksynyt yhteydenpitoamme.
Hei
Lähes aina erot sattuvat, joskus myös molempiin. Jos saisin itse päättää miten minulle kerrottaisiin erosta niin tahtoisin kuulla sen mahdollisimman pian ja niin ettei siihen jää jossittelun varaa eikä turhia toiveita takaisin paluusta. Nopeammin pääsis keräilee omat palat kasaan ja jatkaa niillä eväillä mitä on. Tietenkään kaikki eivät halua kuulla erosta näin, mutta minä haluaisin.
Oletteko yrittäneet korjata suhdettanne?
Tämä on erittäin hyvä kysymys! Tunteet ovat kuolleet jo vuosia siten, mutta miehesi ei tiedä asiasta mitään.
Suosittelen teille parisuhteenne korjaamista. Ero ei tuossa tilanteessa ole oikea ratkaisu, ei edes sinulle, vaikka juuri nyt siltä saattaakin tuntua.
Jos tunteet ovat kuolleet, ei mitään ole enää tehtävissä. Ellei halua pitää kulissia yllä.
Jos tunteet ovat kuolleet, niin paras ja ainoa ratkaisu on ero. Kummallakin on oikeus päästä jatkamaan elämäänsä eikä aikaa kannata haaskata toimimattomassa suhteessa. Siitä seuraa vain vihaa ja katkeruutta toista kohtaan...
Kerrot nimenomaan hienovaraisesti. Jos toinen loukkaantuu sille et voi mitään.
Mutta kannattasko lähestyä asiaa ensin toisesta vinkkelistä.
Siitä että kerrot miltä sinusta liitossanne tuntuu ja kysyt myös hänen tunteensa ja näkemyksensä. Ja voiko epätyydyttävänä suhteeseen saada jotain eloa että se tyydyttäisi molempia. Olisiko mies valmis ja olisitko sinä.
Sitten annat aikaa sulatella asioita ja puhutte niistä tietenkin jos siltä tuntuu. Ajan antaminen muutamia viikkoja tarvittaessa pidempäänkin.
Jos ei suhteen kohentaminen saa vastakaikua, tai ette päädy yhteiseen säveleen, tai muuta, vasta sitten kannattaa ottaa ero vaihtoehtona esiin.
Loukkaavaa nimenomaan on vain pämäyttää metsästä että mä haluan eron. Mietippä omalta kohdaltasi, jos elät mielestäsi ok-liittoa, ei murheita jos ei kummempaa hekumaakaan... tai no jotain ajatuksia on mielessäsi käynyt mutta kun toinen vaikuttaa tyytyväiseltä... ja sitten lyödään ero nenän eteen. Että ei niinkun yhtään mahdollisuutta selvittää asiaa muutoin. No...kuka mistäkin tykkää. Minä tykkäisin asiallisesta ja rakentavasta keskustelusta ja pohtimisesta. Asian sulattelusta. Että jos erotaan, on sitten ainakin toisiaan kunnioittaen viety homma loppuun.
Tosi hieno idea jos onnistuis. Ois mielenkiintosta kuulla toimiiko suhteenpelastajana vai ei. Onko kellään tosta tyylistä kokemusta? Että muuttuuko ne tunteet kun eropäätöksen on jo itse tehnyt.
Kannattaa kertoa reilusti eikä aloittaa hissukseen kaikkea paskaa mitä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tapahtumaan. Sanaakaan ei pidä sanoa jos ei ole ehdottoman varma jo tehdystä päätöksestä. Omalla kohdallani ollaan väännetty vajaa kaksi vuotta koko suhdekriisiä siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt on jo aivan liikaa asioita kasaantunut mitä voisi enää sulattaa. Itsetunto kärsii kuitenkin ja asia on joka tapauksessa yksi pahimmista mitä voi kokea jos tunteita on jäljellä, mitä sitä kaunistelemaan. Tekee kipeää ja pitkään, mutta vielä pahempaa on jatkaa suhteessa jossa ei ole onnellinen. Turhat toiveet ovat rajua myrkkyä. Joko halua on jatkaa tai sitten ei. Asumuserot ja terapiat eivät auta yksinään mitään. Jos toiselle sanoo, että ei rakasta enää, eikö se ole siinä. Mitä muuta tarvitsee sanoa.
Vai kasvettiin erilleen kun suoraan toisen luokse muutti.
Kai se tavallaan on tottakin, kun on pitänyt etisiä se uusi osoite,mutta ihan varmasti on jäänyt käsittelemättä tämä entinen asia ja vastaan varnii jossakin vaiheessa tuossa uudessakin osoitteessa.