Ongelma, jonka kanssa varmasti moni parisuhteessa elävä joutuu joskus painimaan: kumppani on alkanut lihoa, ja vatsaa alkaa olla sen verran, ettei ole enää kaunis näky. Olemme olleet yhdessä kaksi ja puoli vuotta, olemme molemmat nyt 20-vuotiaita. Näiden kahden ja puolen vuoden aikana mies on lihonut kymmenisen kiloa, ja pahiten se näkyy lupailevana omenavatsana. En voi sille mitään, mutta usein, kun "aletaan hommiin", niin kyllä se fiilis aika pahasti murenee siihen näkyyn. En ole muuten kamalan pinnallinen ihminen, mutta lihavuus on minulle ehdoton turn-off. Itse pidän huolta itsestäni syömällä hyvin ja liikkumalla. Mies kyllä liikkuu, mutta syö herkkuja ja muutenkin aika paljon.
Kuinka tällaisesta voisi huomauttaa? On todella kurjaa, että tällainen asia hiertää näin paljon, kun muuten mies on kuin unelma, ja meillä menee hyvin. Vihjailut, kuten "kylläpä sinä taas herkuttelet" jne, eivät tunnu auttavan. Pelkään, että jos sanon suoraan, niin loukkaan häntä todella pahasti. Ehkä, jos ottaisin sen terveyden näkökannalta esille?
Kuinka tällaisesta voisi huomauttaa? On todella kurjaa, että tällainen asia hiertää näin paljon, kun muuten mies on kuin unelma, ja meillä menee hyvin. Vihjailut, kuten "kylläpä sinä taas herkuttelet" jne, eivät tunnu auttavan. Pelkään, että jos sanon suoraan, niin loukkaan häntä todella pahasti. Ehkä, jos ottaisin sen terveyden näkökannalta esille?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eipä tuossa voi mitään tehdä. Jos vastaavasti nainen lihoaa, niin sitä ei missään tapauksessa saa ottaa puheeksi, koska mies on sika ja suhde menee roskiin. Eli kärsi hiljaisuudessa. Eikös se niin mennyt?
Mies ei ole ansainnut sinua. Olet pinnallinen.
Elin 20 vuotta exäni kanssa, jonka paino nousi 70 kilosta sataan noina vuosina. Aina hän oli yhtä haluttava, koska rakastin ja rakastan häntä vieläkin. Ero tuli kasvettuamme ihmisinä erilaisiksi.
Pojasta kasvaa mies, ja miehisyyteen kuuluu miehistyminen.
Lihavuus ei ole minusta terveen tai viehättävän näköistä, enkä todellakaan ala sitä anteeksi pyytelemään. Miehenkin terveyden kannalta olisi parempi, jos elämäntavat muuttuisivat. Jotain on pielessä, jos lihominen koetaan synonyyminä miehistymiselle.
"Pojasta kasvaa mies, ja miehisyyteen kuuluu miehistyminen."
Tämän prosessin pitäisi tapahtua korvien välissä, eikä keskivartalossa.
Jos lihominen vaikuttaa suhteeseen, niin olisi palvelus huomauttaa hänelle.
Itse sanoisin, että olet lihonut ja että eikö tuo ala vaikuttaa terveyteen.
En sanoisi muita arvioita, että kauhean näköinen tai muuta. Vain pelkkä huomautus lihomisesta ja terveydestä.
On sitten hänen oma asiansa jos suuttuu.
Kun ei sekään oli kiva, että alkaa inhota salaa, ja lopulta lopettaa suhteen eikä Veli Ponteva tajua mistä johtuu.
Reilumpaa on sanoa, koska vaakakupissa on niin paljon menetettävää, jos lihominen jatkuu.
Asiallinen vastaus, kiitos siitä! Kyllähän tuo itsekin tietää pulskistuneensa, mutta yleensä ei jaksa siitä välittää. Ei kai sitä koskaan voi sanoa niin kauniisti, etteikö toinen mahdollisesti loukkaantuisi. Sellainen asia kuitenkin kyseessä, että monille tosi herkkä juttu. Kepillä jäätä...
Suosittelen myös tuta terveysnäkökohtaa!
Täytyy vain toivoa (makaaberia), että verenpaineesta, kolestrolista tai sokerista löytyisi jotain perustetta elämäntapojen muutokselle.
Oma painoni nousi työhön liittyvien rientojen vaikutuksesta. Havahduin kehitykseen itse vaimon huomauttamatta siitä tai terveydestäni. Kolestrolini oli koholla mutta HDL kompensoi kokonaisuutta.
Pudotin painoni turhankin nopeasti eikä laihdutuksen aikana minussa juurikaan ollut miestä.
Painoni pysyi alhalla vuosikaudet eikä myöhemminkään ole pompannut.
Oletko lopettanut miehen huomioimisen kun häntä ei enää kiinnosta pitää kehostaan huolta? Älä vaan ala arvostelemaan häntä, koska seurauksena helposti on että hän suuttuu ja ahdistuu ja alkaa syödä entistä enemmän. Sitten sulla on kohta 150 kiloinen mies siinä. Se on nyt sinun tehtäväsi kannustaa häntä lenkille ja liikkumaan. Voitte tehdä yhdessä terveellistä ruokaa ja ulkoilla. Jos sen sijaan sanot, että hänen pitää nyt yksin laihtua sinun mieliksesi, teet sikamaisen tempun!
(Tämä ei siis ollut vakavasti kirjoitettu ohje, vaan kopio siitä miten naiset tässä asiassa neuvovat miehiä hyvin usein. Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti, ellette ole itse antaneet tällaisia neuvoja muille)
Mulle kävi juurikin noin. Miekkonen lihoi noin 20 kg ja vaikka oli ihana ja yhäkin häntä rakastan (ystävänä) niin ne halut vain katosi. Olen aina tykännyt hoikista pojista ja liikaa löysää esimerkiksi juuri siinä vatsalla on minulle todellinen turn off. Haukkukaa pinnalliseksi, mutta minulle seksi on paljolti sitä fyysistä vetovoimaa vaativa juttu. Onhan sitä sen oman murun kanssa ihana vaikka lojua sohvalla katselemassa töllöä eikä silloin haittaa vaikka onkin hieman enemmän vatsaa, mutta se seksuaalinen vetovoima vain kummasti siinä sitten katoaa..
Juu ja pidän itsestäni kohtalaista huolta enkä nyt hoikalla pojalla tarkoita että sikspäkki pitää olla näkyvissä tai muuten pitäisi olla jotenkin erityisen sporttinen tms. Pitää olla hoikka ja sopusuhtainen, muuten ei tällä mimmillä oikein halut tahdo herätä.. En vain valitettavasti VOI tälle asialle mitään.
Ja mitä kävi suhteelle? Se kuivui kokoon. Ei nyt PELKÄSTÄÄN toisen lihomisen vuoksi sentään, mutta oli se varmaan yksi suurimmista syistä. Parisuhde vaatii mielestäni sen fyysisen vetovoiman, ei se muuten oikein voi hyvin. Ja kyllä asiasta keskusteltiin ja mies oli itsekin tyytymätön omaan olemukseensa, mutta itsekuri ei loppuviimein riittänyt painonpudottamiseen. En koskaan painostanut pudottamaan painoa, kerroin kyllä (vastentahtoisesti, en halua kenenkään itsetuntoa kuitenkaan painaa alas) kysyttäessä miksi halut ovat vähentyneet. Yritin tämän jotenkin pehmeästi ilmaista, mutta arvaahan sen miltä se tuntuu, vaikka olisi miten "kauniisti" sanottu, kun oma rakas tunnustaa että enää ei haluta, koska olet niin läski ja se ällöttää..
Myöskään erilaiset elämäntavat eivät vahvista sidettä parisuhteessa Jos toinen käy päivittäin lenkillä ja toinen ei koskaan tee mitään joka vaatisi hikoilua, niin on siinä sitten arvotkin jo erkaantumassa ja lupailee huonoa jatkoa suhteelle. Olisin mielläni käynyt juoksemassa/reippailla pitkillä kävelylenkeillä kumppanini kanssa, mutta kiinnostusta liikkua lähibaaria/hyvää ruokapaikkaa kauemmas ei yleensä löytynyt. Harmi..
Ymmärtäisin kyllä, jos minun kehoni muuttuisi paljon (lihomisen tai muun syyn takia), ettei se enää välttämättä olisi seksuaalisesti puoleensavetävä kumppanini mielestä. Toki olisin luultavasti asiasta surullinen/vihainen/pettynyt, mutta ymmärtäisin.
Mottoni: Parasta huomaavaisuutta kumppania kohtaan on omasta kunnostaan ja terveydestään huolehtiminen.
Asian laajimmassa merkityksessä.
Paitsi seksuaalisen vetovoiman säilyminen, niin myöskin terve, hyväkuntoinen ihminen on kaikin puolin miellyttävä kumppani.
Ei aiheuta kaverilleen mitään ylimääräistä harmia eikä työtä.
Minulla oli pari vuotta sitten miesystävä jolla oli isohko maha suhteen loppuvaiheessa ja se vei kyllä seksihaluni vähitellen. Ehkä jos olisin itse myös lihava ja mahakas, se ei niin haittaisi. Miksihän noin nuori mies lihoo paljon? Kannattaisin sitä terveysnäkökantaa.
Eroa, toista ei voi muuttaa. Jos ei enää sytytä, niin sitten vain etsit miehen, joka sytyttää. Mutta ensin tietenkin eroat.
Sinun tehtäväsi ei ole puuttua toisen kehoon ja henkilökohtaisiin asioihin.
Auta armias jos tämä olisi niinpäin että nainen on lihonnut. Ketju olisi täynnä kommentteja "ota thai nainen"
"Jätä se lihava lehmä" mutta jos mies lihoo niin siitä pitää olla hiljaa.
Aplle vinkki, sano miehelle että on lihonut, puhu terveyden kannalta ja jos ei riitä niin sano ettei tee enää mieli seksiä vaikka häntä rakastatkin.
Kuule parisuhteessa ei ole kahta erillistä ihmistä joiden touhut eivät liity toiseen mitenkään...
Jos huolenaiheena on ulkonäkö, pitänee miettiä asiaa ensisijaisesti omassa päässään. Toki voi touhuta pimeässäkin, jos asia häiritsee. Miksi lihominen on turn-off? Näky sinänsä vaiko se, että se ehkä kertoo, ettei ihminen jaksa/viitsi huolehtia itsestään? Tai ettei viitsi miellyttää toista? Oletatko, että miehelle itsestä huolehtiminen ja ns. terveelliset elämäntavat ovat yhtä tärkeitä kuin sinulle?
Parasta totutella siihen, että iän karttuessa ulkonäkö muuttuu. Mieheni lihoi jokunen vuosi sitten niin, että vatsaa alkoi näkyä, mutta huolestui itse ulkonäöstään. Myönnän, että nyt hoikemmassa kunnossa mies näyttää paremmalta, mutta hänessä on niin paljon muuta kiihottavaa, ulkonäöllisestikin, että mun haluihini painonmuutos ei vaikuttanut.
Itse lihoin yhteen aikaan terveydellisistä syistä. BMI pysyi normaalin rajoissa, mutta en tuntenut kroppaani omakseni, mikä vaikutti itsetuntooni. En voinut myöskään harrastaa liikuntaa niin kuin ennen. Vatsaankin jäi komea arpi muistoksi noista ajoista. Mies ei ikinä huomautellut - se vasta olisikin ollut totaalisen turn-off!
Rakentava lähestymistapa on mielestäni sellainen, jossa ilmaistaan huoli esim. terveydestä, mutta toinen voi tuntea itsensä hyväksytyksi, tuntea kelpaavansa.