Miehellä ja naisella on vähän erillainen biologinen kello ja tämä on syynä etenkin hieman vanhempien naisten intoon saada mamu mies jolle on tärkeää saada maahan oleskelu lupa tai kansalaisuus. 30 nainen ei helposti löydä hyvää suomimiestä. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että ne ovat jo naimisissa ja lasten tekokin aloitettu.
Alle 40 kunnon suomi miehellä on taas rajattomasti vaihtoehtoja, Sinkkunaiset,eronneet ja yh-naiset kilvan kilpailevat tälläisestä ja koska kysyntää riittä niin laadukkaan suominaisen tälläinen mies ottaa lopulta.
Täälläkin huudetaan ressukoista juopoista suomimiehistä ja ylistetää mamumiestä. Jos nainen on tuhlannut aikansa ja mahdollisuutensa hyvien eurooppalaisten miesten suhteen on luonnollista että katseet suuntautuvat sinne missä vielä mahdollisuuksia on jäljellä eli mamuihin jotka huolivat. Toki on rakkausavioliittoja mamujenkin kanssa mutta monesti mamulla on puhtaasti taloudellisia ja lupaaasioihin liittyvää rakkautta.
Alle 40 kunnon suomi miehellä on taas rajattomasti vaihtoehtoja, Sinkkunaiset,eronneet ja yh-naiset kilvan kilpailevat tälläisestä ja koska kysyntää riittä niin laadukkaan suominaisen tälläinen mies ottaa lopulta.
Täälläkin huudetaan ressukoista juopoista suomimiehistä ja ylistetää mamumiestä. Jos nainen on tuhlannut aikansa ja mahdollisuutensa hyvien eurooppalaisten miesten suhteen on luonnollista että katseet suuntautuvat sinne missä vielä mahdollisuuksia on jäljellä eli mamuihin jotka huolivat. Toki on rakkausavioliittoja mamujenkin kanssa mutta monesti mamulla on puhtaasti taloudellisia ja lupaaasioihin liittyvää rakkautta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kiitos vaan, mutta sinun huomiosi riitti!
Kipaisepa tuonne sinkkupalstalle kysäisemään, mitä mieltä siellä nämä suomalaiset, alle nelikymppiset "kunnon" miehet ovat.
miten sitten suhtaudut nuoriin (alle 25siin) jotka ovat suhteessa ulkomaalaisen kanssa? onko se enemmän ok?
täytyykö mamun välttämättä olla eurooppalainen klassifioituakseen kunnolliseksi?
entä amerikka? austraalia? etelä-afrikka?
minun aviomieheni on lähi-idästä ja meillä menee erittäin hyvin. me molemmat opiskellaan ja käydään töissä :)
No tämän palstan perusteella ei kelpaa mikään ulkomaalainen. Onhan se nähty. Nainen sanoo että aikoo avioon amerikkalaisen miehensä kanssa ja aikoo muuttaa USA:n miehen luokse niin tulee miinusta. Joku kysyy millaisia saksalaiset ovat niin alkaa hirveä paskan jauhanta miten nekin nyt ovat sitä ja tätä. Ei kelpaa. Tuskin kelpaisi edes sellainenkaan maahanmuuttaja joka olisi joku helvetin aivokirurgi. Kyllä täällä on varmasti kaikki kansalaisuudet jo haukuttukin.
Se vain näköjään ottaa niin koville joillekin että miten joku kehtaakin nyt ottaa ulkomaalaisen miehen tai naisen.
No eihän nyt herranen aika enään tänäpäivänä ulkomaalaistaustainen puoliso ole mikään kummajainen!!! Elämme lukua 2013. Ehkä kymmeniä vuosia sitten,kun maailma ei ollut niin globalisoitunut! Vaikka jo silloinkin oli näitä mamupariskuntia. Emme elä tynnyrissä
Antiikin Kreikassa oli kuulemma ihan tavallista, että aikuisilla miehillä oli pikkupoikia rakastajina ja nämä suhteet loppuivat vasta kun pojat saavuttivat miehuuden murrosiän loppupuolella. Miehinä he sitten ottivat omia rakastajapoikia. Ajat muuttuvat. Nykyään poikarakkautta ei katsota hyvällä, mutta ehkä taas tulevaisuudessa katsotaan ja sitten joku pääsee näpäyttämään miten emme elä missään tynnyrissä niin kuin 2000-luvun alussa.
Tuota kommenttisi ei kyllä mitenkään liity monikulttuurisiin suhteisiin. Se että kaksi aikuista ihmistä seurustelevat (olivat sitten mistä kulttuurista tahansa) ei ole rikos. Ja mitä tuohon poikarakkauteen tulee niin siinäkin on otettu harppauksia ja kahden miehen suhde on nykyään paljon hyväksyttävämpi asia ja monessa maassa sitä ei katsota enää rikokseksi.
@No eikä
Vaikka maailma on globalisoitunut niin silti ulkomaalaisen kanssa seurustelussa on aina tietty stigma. Ihmisille tulee yleensä heti mieleen että miten hyväuskoista naista huijataan tai miten mies tilasi jonkun postimyynti morsiammen.
Mutta kuten sanottu. Joillekin se vain tuntuu ottavan niin koville että joku ottaa ulkomaalaisen puolison. Parempi jättää sellaiset ihmiset ihan omaan arvonsa joilleka toisen onni on näköjään heiltä itseltään aina pois.
Valitettavasti vielä noin viitisenkin vuotta sitten sai kyllä kummeksuvia katseita ja jotkut tulivat törkeyksiä latelemaan ihan suoraan, viime vuosina vasta alkanut rauhottumaan ja tämä siis ihan Helsingin seudulla.
Tuntuu täällä olevan maahanmuuttajat ihan ok niin kauan kun "pysyvät omiensa parissa" heti, kun näkyy "sekapareja" niin sitten alkaa kiehumaan. Nykyisin negatiivista kommenttia tulee lähinnä humalaisilta.
Muutaman kerran kyllä ihan positiivistakin kommenttia yllättäen tullut esim. "näytätte rakastuneilta, olettepa rohkeita, hyvä teille" toisaalta, miksi meidän pitää olla rohkeita, miksi emme saa vain rakastaa?
Jotkut miehet on luolamiehiä. Ne kuvittelee että oman maan nainen on niiden omaisuutta ja yksinoikeus (vaikka eivät olis naisesta kiinnostuneitakaan). Eivät edes huomaa naista muuten, mutta sitten se kävelee joku päivä vastaan kadulla ulkomaalaisen miehen kanssa ja helvetti on silloin irti. Ei siihen taida olla oikein muuta selitystä kuin että jotkut miehet kokevat että vieras on tullut heidän reviirilleen.
Ja sitten on tietysti nämä ihan perus rassikat, jotka jo muutenkin näkevät ulkomaalaiset paholaisina.
"miksi meidän pitää olla rohkeita, miksi emme saa vain rakastaa?" Hyvä kysymys.
Edellisen viestin pointti taisi olla, että ajat ja arvot muuttuvat. Eivätkä ajat "kehity" vain lineaarisesti yhteen suuntaan. Myöskään ns. globalisoituminen ei ole mikään junan lailla etenevä luonnonvoima, vaikka se nyt pinnallisesti katsottuna saattaa siltä vaikuttaakin.
On hyvä muistaa sekin, että suuressa osassa maailmaa tämä luolamiesmäinen reviiriajattelu ja sen mukaan käyttäytyminen on huomattavasti enemmän voimissaan kuin Suomessa. Ettei tässä nyt synny taas sellainen perspektiiviharha, että Suomen ulkopuolisessa maailmassa kaikenväriset ihmiset tanssivat käsi kädessä sateenkaaren alla ja kaikki saavat rakastaa ketä haluavat ilman paheksuvia katseita. Valitettavasti sellainen vapaus on maailmassamme vielä aika harvinaista.
Näin on. Täällä pohjoisessa lintukodossa tuppaa vaan tosiasiat usein unohtumaan.
Nuoret ja lapselliset tytöt rakastuvat mihin luuseriin tahansa ja kun eivät enään voi mennä turvallisen isänsä kainaloon.
Nuoret naiset ovat vähän viisaampia ja luulevat että rakkaus voittaa työttömyyden, uskonnon,kulttuuri erot ja ylipäätään kaiken.
Aikuinen nainen tietää jo elämän realiteetit vähän paremmin. Raha ei tuo onnea, mutta helpottaa kummasti. Samoin kultuuri erot ovat todellisia kompastus kiviä suhteessa.
Aika hyvin summattu!
"Samoin kultuuri erot ovat todellisia kompastus kiviä suhteessa. "
Juuri tuon kulttuurieron vuoksi otin ulkomaalaisen, välttääkseni suomalaisen kompastuskiven. Sinällään mielenkiintoista ettei meillä ole ollut ainoatakaan kompastusta kulttuurieroista kun emme ole niitä havainneet.
Pitää olla pollaa valita se oikea ennenkuin muuuttaa samankaton alle.
http://fearofliberty.blogspot.fi/2013/10/miksi-en-valinnut-suomalaista-junttia.html
Tässäpä teille syitä. Lol...
huomaappas se että blogin kirjoittajahan elääkin kaukosuhteessa!
Rupeaa kyllä hymyilyttämään noi vertaukset kun miettii että siinähän verrataan arjessa elettyä suomi-suhdetta juuri alkaneeseen lomaromanssiin/kaukosuhteeseen. Ihastumisvaiheessahan kaikki asiat kuitenkin nähdään positiivisessa valossa kun arki ei ole astunut mukaan kuvioihin.
Erityisesti hymyilyttää vertailu:
"14. Suomalainen mies pelaa pleikkaria. Kurdimies lukee kirjaa"
Ja sitten myöhemmin kirjoittaja kuiteskin toteaa:
"Varmasti munkin kurdimies pelaisi pleikkaa, jos omistaisi sellaisen."
Eli kirjottaja elelee pilvilinnoissa kaukosuhteensa kanssa ilman arkea mutta toteaa silti muiden kommenteista että:
"En pidä siitä, että tänne tullaan pohtimaan sitä, että tuleeko meidän suhde muuttumaan tulevaisuudessa kun yhdessä asutaan. :)" Lol...
Tottapa puhut!
Miksi sitä nyt kukakin rakastuu? Muiden puolesta en voi puhua, mutta minulla on mamumies siksi, että rakastuin häneen, totesin minulle sopivaksi ja halusin hänen kanssaan perheen. Olen ollut afrikkalaissyntyisen mieheni kanssa 14 vuotta. Tapasin hänet 22-vuotiaana erottuani muutamaa kuukautta aiemmin pitkästä suhteesta suomalaismiehen kanssa. Se suhde vain väljähtyi, kuivui kokoon, mikään paha tai huono kumppani tämä suomalainen exäni ei ollut. En ollut aiemmin edes kiinnostunut tummaihoisista miehistä, mutta miehessäni oli heti ekasta tapaamisesta lähtien "sitä jotain". Ja on edelleen. Mieheni oli ollut jo lähes 10 v Suomessa, kun tapasimme. Ei siis ollut paperivaimolle tarvetta :)
Jos joskus miehestäni eroaisin, olisi seuraavakin kumppani luultavasti afrikkalainen. Ihan vaan siksi, että nykyään sennäköiset miehet vetoaa minuun enkä tiedä, miten osaisin suomalaismiehen kanssa edes olla enää. Koskaan ei tietenkään voi varmasti tietää. Yksilön kanssahan sitä seurustellaan, ei ihonvärin tai kansalaisuuden :)
Moni valitsee mamun, että tuntisi itsensä hieman paremmaksi!
"30 nainen ei helposti löydä hyvää suomimiestä" Mitä väliä sillä on onko partneri suomalainen vai ei!?! Jos henkilöstä pitää niin eipä siihen kannata tulla kansalaisuuksia kohtaan olevilla ennakkoluuloilla sotkemaan. Ihmisiä ovat ulkomaalaiset ja maahanmuuttajat siinä missä me suomalaisetkin!
Tärkein kriteeri on hyvinvoinnin varmistaminen, miehellä tulee olla työura joka tukee perheen hyvinvointia.
Tuon lisäksi miehen tulisi olla miehekäs, naista kunnioittava ja tilaa antava.