Se alkoi siitä, kun minua ei enää kutsuttu yhteisiin juhliin. Ja jatkui pari vuotta siihen, kunnes synnytin lapsen eikä edes onniteltu. Oltiin loukkaantuneina monista asioista: kun vasta 6.kuulla asiasta heille kerrottiin, ei käyty kylässä lapsen syntymän jälkeen (ei kyllä kutsuttukaan), ja ristiäisiinkin kutsuttiin vasta viikkoa ennen (ei kai maalaisjärjellä ole ajateltavissa, että lapselle jonkinlaiset nimiäisjuhlat järjestetään :)), en anna lasta tavata/yökylään (koska en luottanut heidän hoitotaitoihinsa ja lopulta anoppi tämän myönsi: ei osaa hoitaa sairasta lasta).
Pahaa minusta puhuttiin selän takana ja kerrottiin minun tehneen tekoja, joita en ole tehnyt. Kaiken huippuna mies uskoi kaiken ja jätti meidät. Kai se anoppi sai tahtonsa läpi. Ei kyllä tekisi mieli antaa miehen mukana lasta sinne, mutta pakko lapsen etua ajatella.
Mistä tällaisia ihmisiä tulee???
Pahaa minusta puhuttiin selän takana ja kerrottiin minun tehneen tekoja, joita en ole tehnyt. Kaiken huippuna mies uskoi kaiken ja jätti meidät. Kai se anoppi sai tahtonsa läpi. Ei kyllä tekisi mieli antaa miehen mukana lasta sinne, mutta pakko lapsen etua ajatella.
Mistä tällaisia ihmisiä tulee???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onneksi ette ole naimisissa.
Saattoi mies jättää noin vain, ja pääsit koko porukasta kerralla.