Alkaisiko teillä muumit hyppimään pois laaksosta ja ahdistamaan, jos teitä kumppani syyttäisi milloin mistäkin ja vainoaisi tekemisiä? Itse olen suhteen aikana mokannut pari kertaa, mutta ei kuitenkaan mtn pettämisiä. Kuin myös kumppanini. Nämä kuitenkin sovittu ja menty eteenpäin. Ilmiselvästi asiat jäänyt kuitenkin kummittelemaan hänen nuppiin, kun hänellä muutenkin taipumusta epäluuloisuuteen.
Alkaa pikku hiljaa jaksaminen suhteessa loppumaan ja lähinnä vain ahdistun tässä. En ole tehnyt mtn sellaista, joka ei kestäisi lähempää tarkastelua, mutta aina hänelle ilmenee jtn epäilyttävää.
Lähinnä mietin, yrittääkö vielä puhumalla saada tilannetta paremmaksi vai lähdenkö suosiolla pois suhteesta, kerran olen niin epäilyttävä.
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Alkaa pikku hiljaa jaksaminen suhteessa loppumaan ja lähinnä vain ahdistun tässä. En ole tehnyt mtn sellaista, joka ei kestäisi lähempää tarkastelua, mutta aina hänelle ilmenee jtn epäilyttävää.
Lähinnä mietin, yrittääkö vielä puhumalla saada tilannetta paremmaksi vai lähdenkö suosiolla pois suhteesta, kerran olen niin epäilyttävä.
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No jos kumppanisi ei luota sinuun ja riitoja tulee siitä luottamuksen puutteesta niin ei mielestäni kannata jatkaa suhdetta. Luottamus on parisuhteen kivijalka ja jos sitä ei ole niin suhde ei toimi. Ja jos järkipuheistä huolimatta kumppanisi epäilee pettämistä ja mnuuta niin suhde ei vain toimi silloin. Mustasukkaisuus on paha juttu suhteessa.
Mun parisuhteessa asiat selvitetään heti kun jotakin selvitettävää ilmenee. Se on meidän molempien mielestä sitä oikeeta välittämistä.
Viimeksi riideltiin eilen, aihe ihan naurettava, mutta kun tuli erimielisyyttä, niin kinattiin. Sitten rauhotuttiin, pyydettiin ja saatiin anteeksi ja nyt ollaan taas tasapainossa.
En tiedä miten muut elää, mutta meillä ei kyllä siedä toistuvaa vanhojen vatvomista. Siinä on kyse jo ihan muusta kuin asiasta, josta vouhotetaan, joten me alamme heti udella että mikä vaivaa ja onko kumppani kenties vaan turhautunut ja kaipaa jotain arjesta repäisevää, tms. Kumppaniinhan me kaikki puramme tunteitamme ensimmäisenä, koska parisuhde on ennen kaikkea vuorovaikutusta.
Huonoina aikoina meidän puolisontaitoja vasta tarvitaankin.
Jos sanoo välittävänsä toisesta, paskamaisen päivän eteen tullessa se höpinä tulisi näkyä käytännössä.
Kerroit mokanneesi pari kertaa.
Sillähän se luottamus on menetetty.
Jotkut ovat perusluonteeltaan epäileviä, negatiivisia ja kontrollinhaluisia sekä omistavia.
Tai sitten on kyse sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
Ihminen ei jaksa loputtomiin olla suurennuslasin alla ja kuulusteltavana.
Tuskin puhuminenkaan auttaa, mutta voithan yrittää keskustelua.
Uskoisin, että olet kuitenkin selittänyt ja puhunut.
Kumppanisi voi tuntea sadistista mielihyvää kiusaamalla sinua epäluottamuksen ilmaisuin. Hän saattaa nauttia ahdistumisestasi, joka kierolla tavalla helpottaa hänen piilossa olevaa ahdistusta.
Sinuna miettisin vakavasti suhteen lopettamista. Epäluuloisuus kun yleensä istuu ihmisen persoonassa kuin tauti.
En ole koskaan ollut mustasukkainen, mies on saanut mennä ja tulla, miten haluaa. Alkoi käyttämään tätä sitten väärin, valehteli ja petti selkäni takana. Ja sillä hetkellä, kun olin ensimmäisen vilauksen naisesta mieheni vierellä nähnyt, minusta tuli mustasukkainen hullu. Mieheni elämä kaksoiselämä selkäni takana sai aikaan muutoksen, jolloin minusta olisi voinut todeta, että kyse on sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. En ymmärtänyt sitä tuskaa itsessäni, eikä sitä helpottanut se, että minun väitettiin vainonneen ja vahtineen, salasuhde tietysti kiellettiin, koska yrittettiin pitää salasuhteillut äiti salassa. Lisä valehtelu ja syyttäminen vain pahensivat tilannetta. Ajattelin, että olen vakavasti oikeasti sairas, ehkä menettämässä mielenterveyttäni.
Tilanne laukesi, kun mieheni tajusi, että tiesin ja olin tiennyt jo pitkän aikaa, aivan turhaan yritti suojella salarakastaan. Aika hölmöä, kun nuo kaksi luulivat, ettei kukaan tiedä, mutta sitten havaihtuivat. Oli ilo huomata, ettei kyseessa ollut muuta kuin joutuminen pettämisen vuoksi henkisesti tilanteeseen, jossa matto oli vedetty totaalisesti jalkojen alta. En ollut sairas milläänlailla, vaan petetyksi tuleminen oli laukaissut prosessin käyntiin. Mieheni voi siis kiittää itseään siitä, että sai vaimonsa henkistä tilaa horjutettua äärimmilleen.
Olen jaloillani ja kirjoitin tämän siksi, että ei epäluuloisuus istu ihmisessä kuin tauti, jos ei sitä puoliso ruoki jatkuvasti ala-arvoisella parisuhdekäyttäytymisellään. Itse en edes oikein koskaan ennen pettämistä ollut tuntenut mustasukkaisuuden tunteita, sillä luotin siihen, että oli tahdottu rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä.
Jos ajattelee niin, että kun tapaa uuden ihmisen, niin häntä kohtaan on perusluottamus. Jos sen mokaa, niin eihän sitä heti saa rakennettua takaisin. Luottamus tulee ajan myötä. Eli jos tämä henkilö on muuten todella tärkeä, niin älä anna vielä periksi.
Toiset eivät alkuun luota ollenkaan, vaan se luottamus pitää rakentaa ihan nollasta. Esim. minulla ja miehelläni alku oli vaikea, vei useita vuosia päästä tähän suht harmoniseen tilaan. Et voi vaan sanoa toiselle, että nyt tällä sekunnilla luotat muhun tai minä lähden. Kun ajan mittaan osoitat olevasi luottamuksen arvoinen, niin luultavasti kumppanisi huomaa sen. Toki voi olla sitten niitäkin tapauksia, jotka eivät koskaan opi luottamaan toiseen.
"Jos ajattelee niin, että kun tapaa uuden ihmisen, niin häntä kohtaan on perusluottamus. "
Psykologiassa ajatellaan että perusluottamus syntyy vauvavaiheessa: voiko luottaa toiseen ihmiseen vai ei. Ei kaikilla ihmisillä ole perusluottamusta, jos sitä ei ole syntynyt lapsena syystä tai toisesta. Joillakin on huonoja kokemuksia vanhemmistaan, ja tämä vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin enemmän tai vähemmän. Enemmän niissä, missä ollaan läheisimpiä, kuten parisuhteissa.
Joillekin kehittyy jo lapsena perusepäluottamus toista ihmistä kohtaan.
Sairaalloinen mustasukkaisuus, kontrollointi ja salaliittoteoriat toista kohtaan eivät tule koskaan muuttumaan, vaan pahentuvat ajan kanssa.
Itselläni oli vuoden kestävä on-off suhde tuollaiseen. Hän loi minulle sivupersoonan sairaassa mielikuvituksessaan, ja oli vihainen tämän roolihahmon tekemisisille. Minulla ei ollut mitään sanottavaa miten asiat oikeasti ovat, vaan hän kiven kovaan väitti minun tehneen asioita, joita en todellakaan ollut tehnyt. En ollut koskaan antanut mitään aihetta mustasukkaisuuteen, mutta hän niitä osasi ihan itse kieroutuneessa päässään keksiä.
Äitini oli sellainen että syytti minua aina milloin mistäkin ja kyttäsi tekemisiäni ja jopa puhelintietojani.
Tämä kyttääminen ei tule koskaan loppumaan. Jos haluat säilyttää mielenterveytesi sinun on lähdettävä suhteesta. Löydät takuulla jonkun sinulle paremmin sopivan naisen, ja vaikka et löytäisikään niin haluaisitko oikeasti viettää loppu elämäsi tuollaisen naisen kanssa?