Suomen musiikkimaailmassa toistuu sama ilmiö aina noin 10 vuoden välein. Ensimmäisen kerran se ilmeni, kun vanha hippi Pave Maijanen päätti vaihtaa tyyliä ja ratsastaa uuden aallon vanavedessä levyttämällä näennäisuusiaaltolaisen biisin "Pidä huolta!"
Toisen kerran se pulpahti esiin, kun rockmaailmassa ö-mapin muusikoksi jäänyt Tommi Läntinen levytti "Syvälle sydämeen sattuu". Sitten tuli Mikko Kuustonen ja "Taivas varjele". Tällä kertaa asialla puolestaan on Jukka Poika laulullaan "Älä tyri nyt".
Ai että mistäkö on kyse? No, kyse on siitä, että (Maijasen tapauksessa) muusikko huomaa, että levyt eivät enää myy, (Läntisen ja Kuustosen tapauksessa), että levyt eivät vieläkään myy tai (Jukka Pojan tapauksessa) että levyjä pitää saada myytyä laajemmalle kuulijakunnalle.
Tällaiset myyntiongelmat ratkaistaan näin. Tehdään laulu, jossa on helposti mieleen jäävä sävelmä ja koskettava tarina lapsesta (Läntisellä ja Kuustosella) tai positiivinen, rohkaiseva sanoma nuorille (Maijasella ja Jukka Pojalla).
Tällä tavalla saadaan 35-60 -vuotiaat äiti-ihmiset ja sosiaalitantat nyyhkyttämään empatiasta sydän syrjällään ja liittymään mukaan kuulijakuntaan.
Ideana siis on, että levytetään laulu, joka muka rohkaisee huolenpitoon ja elämän vaikeuksien voittamiseen, mutta ei anneta mitään kunnon eväitä siihen, mistä se voima tällaiseen muutokseen saadaan.
Vähän samaan tyyliin kuin Beatles aikoinaan julisti, että "Kaikki mitä tarvitset on rakkaus", mutta ei kertonut, miten rakkaus tunne-elämän ilmiönä voi muuttaa maaiman paremmaksi.
Eihän näillä tällaisilla lauluilla maailmaa muuteta, eikä niissä ole mitään todellista sanomaa, vain tyhjyyttään kumisevia fraaseja, jotka pitkän päälle osoittautuvat vailla sisältöä oleviksi.
Tällaisella tätien itkettämisellä on kuitenkin aina positiivisia seurauksia - muusikon tulotasolle. Tekemällä sellaisen biisin alkaa välittömästi saada kutsuja esiintymään kummilapsigaaloissa, hyväntekeväisyyskonserteissa, nuorisotyön tapahtumissa jne. Kutsuja sinne, missä tädit ovat vallan kahvassa.
Muusikkoa ei haittaa yhtään, vaikka hän ei näistä keikoista saisikaan kovin suurta palkkiota ja että rahat menisivät hyväntekeväisyysorganisaatioiden pyörittämiseen. Pääseehän hän jäähallikeikalle muiden esiintyjien joukossa, saa suuren humanistin maineen ja mikä tärkeintä, saa ilmaista mainosta.
Sen jälkeen on nimittäin levynmyyntikin taattua. Jos sitten vielä
myöhemmin tekee toisen hiukan samanlaisen biisin, niin pysyy mukavasti leivän syrjssä kiinni pitempäänkin. Kaikilta se ei ole pitkän päälle onnistunut, Maijaselle ja Läntiselle riitti parin vuoden glooria, mutta toiset, kuten Kuustonen ovat onnistuneet paremmin. Kun perheenäitien ja sosiaalitanttojen sydämet on ensin valloitettu, tie on auki taivasta myöten. Silloin on "hyvä ihminen". Ja vähän rikkaampi.
Toisen kerran se pulpahti esiin, kun rockmaailmassa ö-mapin muusikoksi jäänyt Tommi Läntinen levytti "Syvälle sydämeen sattuu". Sitten tuli Mikko Kuustonen ja "Taivas varjele". Tällä kertaa asialla puolestaan on Jukka Poika laulullaan "Älä tyri nyt".
Ai että mistäkö on kyse? No, kyse on siitä, että (Maijasen tapauksessa) muusikko huomaa, että levyt eivät enää myy, (Läntisen ja Kuustosen tapauksessa), että levyt eivät vieläkään myy tai (Jukka Pojan tapauksessa) että levyjä pitää saada myytyä laajemmalle kuulijakunnalle.
Tällaiset myyntiongelmat ratkaistaan näin. Tehdään laulu, jossa on helposti mieleen jäävä sävelmä ja koskettava tarina lapsesta (Läntisellä ja Kuustosella) tai positiivinen, rohkaiseva sanoma nuorille (Maijasella ja Jukka Pojalla).
Tällä tavalla saadaan 35-60 -vuotiaat äiti-ihmiset ja sosiaalitantat nyyhkyttämään empatiasta sydän syrjällään ja liittymään mukaan kuulijakuntaan.
Ideana siis on, että levytetään laulu, joka muka rohkaisee huolenpitoon ja elämän vaikeuksien voittamiseen, mutta ei anneta mitään kunnon eväitä siihen, mistä se voima tällaiseen muutokseen saadaan.
Vähän samaan tyyliin kuin Beatles aikoinaan julisti, että "Kaikki mitä tarvitset on rakkaus", mutta ei kertonut, miten rakkaus tunne-elämän ilmiönä voi muuttaa maaiman paremmaksi.
Eihän näillä tällaisilla lauluilla maailmaa muuteta, eikä niissä ole mitään todellista sanomaa, vain tyhjyyttään kumisevia fraaseja, jotka pitkän päälle osoittautuvat vailla sisältöä oleviksi.
Tällaisella tätien itkettämisellä on kuitenkin aina positiivisia seurauksia - muusikon tulotasolle. Tekemällä sellaisen biisin alkaa välittömästi saada kutsuja esiintymään kummilapsigaaloissa, hyväntekeväisyyskonserteissa, nuorisotyön tapahtumissa jne. Kutsuja sinne, missä tädit ovat vallan kahvassa.
Muusikkoa ei haittaa yhtään, vaikka hän ei näistä keikoista saisikaan kovin suurta palkkiota ja että rahat menisivät hyväntekeväisyysorganisaatioiden pyörittämiseen. Pääseehän hän jäähallikeikalle muiden esiintyjien joukossa, saa suuren humanistin maineen ja mikä tärkeintä, saa ilmaista mainosta.
Sen jälkeen on nimittäin levynmyyntikin taattua. Jos sitten vielä
myöhemmin tekee toisen hiukan samanlaisen biisin, niin pysyy mukavasti leivän syrjssä kiinni pitempäänkin. Kaikilta se ei ole pitkän päälle onnistunut, Maijaselle ja Läntiselle riitti parin vuoden glooria, mutta toiset, kuten Kuustonen ovat onnistuneet paremmin. Kun perheenäitien ja sosiaalitanttojen sydämet on ensin valloitettu, tie on auki taivasta myöten. Silloin on "hyvä ihminen". Ja vähän rikkaampi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Säälittävää vuodatusta!
Mitä sinä olet maailmalle antanut? Siis muuta kuin tämän tyhjän vuodatuksen.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Osta elämä.
tähän itkettäjä porukkaan kyllä lisäisin vielä oikein itkettäjäammattilaiset,nimittäin Sillanpään ja kATRIHELENAN.