Olen niin paljon tätä päässäni pyöritellyt että nyt pitää johonkin saada se purkaa. Eli, minua on todella käynyt ottamaan päähän että muut yrittävät puuttua sinkkuuteeni perheeni ja sukuni sisällä. Olen nainen ja ollut sinkku jo kuusi vuotta, ikää 27.
Miten tämä sitten ilmenee. Koen että mennään törkeästi oman henkilökohtaisen rajan väärälle puolelle. Minusta on ihan hauskaa ja huomaavaista jos vinkkaillaan mukavista miehistä. Se on ihan tervetullutta, eihän sitä koskaan tiedä mistä onni löytyy. Mutta erityisesti äitini ei omaa mitään käytöstapoja tässä asiassa. Hän kyselee suoraan veljeltäni onko hänen kavereissaan minulle ketään. Siten että itse istun vieressä, ja aihe tulee ihan puskista. Äitini epätoivo on niin käsinkosketeltavaa, enkä halua että sitä liitetään minuun mitenkään. Minä en ole epätoivoinen, päinvastoin. Olen myös kuullut ohimennen kuinka hän puhuu minusta muille ja sävy on alentava. Myös serkun miehen sukulaisia hän on kysellyt josko he olisivat kiinnostuneita minusta. Noloa.
Aluksi päätin että eipä tuo nyt maailmaani kaada ja olin jopa huvittunut. Kuitenkin ei tuommoista jaksa loputtomiin ja hermo alkaa pikkuhiljaa menemään.
Kuinka saisin muut, ja etenkin äitini ymmärtämään että hän tekee sinkkuudestani nyt aika omituisen numeron? Hänellä ei tunnu olevan mitään rajoja asian suhteen.
Miten tämä sitten ilmenee. Koen että mennään törkeästi oman henkilökohtaisen rajan väärälle puolelle. Minusta on ihan hauskaa ja huomaavaista jos vinkkaillaan mukavista miehistä. Se on ihan tervetullutta, eihän sitä koskaan tiedä mistä onni löytyy. Mutta erityisesti äitini ei omaa mitään käytöstapoja tässä asiassa. Hän kyselee suoraan veljeltäni onko hänen kavereissaan minulle ketään. Siten että itse istun vieressä, ja aihe tulee ihan puskista. Äitini epätoivo on niin käsinkosketeltavaa, enkä halua että sitä liitetään minuun mitenkään. Minä en ole epätoivoinen, päinvastoin. Olen myös kuullut ohimennen kuinka hän puhuu minusta muille ja sävy on alentava. Myös serkun miehen sukulaisia hän on kysellyt josko he olisivat kiinnostuneita minusta. Noloa.
Aluksi päätin että eipä tuo nyt maailmaani kaada ja olin jopa huvittunut. Kuitenkin ei tuommoista jaksa loputtomiin ja hermo alkaa pikkuhiljaa menemään.
Kuinka saisin muut, ja etenkin äitini ymmärtämään että hän tekee sinkkuudestani nyt aika omituisen numeron? Hänellä ei tunnu olevan mitään rajoja asian suhteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hahahahahaaaa...
Ootas vaan kun joskus löydät varteenotettavan miehen, niin sitten kärtetään naimisiin menoa ja niitä lapsenlapsia samaan malttamattomaan ja suoraviivaiseen tyyliin...
Jos se tosiaan on tollasta, niin noin tulee käymään... usko huvikses.
Voipi olla.Noh, sitten minulla olisi ainakin joku puolustamassa ja vastailemassa myös takaisin, eli se mies siinä.
Ja tuossa tosiaan kerroin tilan säästämiseksi vain muutaman esimerkin missä tämä on tullu esille. Ja lisäyksenä tuohon juttuun jossa meni höpöttämään veljelleni, niin tilanteesta teki kiusallisen myös se että paikalla oli muita, mm.hänen tyttöystävänsä.
Suomessa yli miljoona asuu yhden hengen taloudessa.
Kerroppa tuo äitylillesi. Siinäpä saapi päivitellä.
Sitten kerro samaan syssyyn että suomessa avioeroaa vuosittain noin 14 000 paria ja yksinhuoltajia maassamme on yli 120 000 immeistä.
Kerrot nämä faktat aina kun tulee puhetta aiheesta ja lisää että surkuttelu on hölmöä näistä viitekehyksistä tarkastellen.
En usko että hän reagoisi mitenkään..
Tajusin juuri että olen myös kummatkin suvut mukaan luettuna ainut sinkku!:D ja meillä on aika iso suku. Ehkä hän on tämän huomannut aikaisemmin ja harmittelee että hänen lapsensa on viimeinen, hah.
vanhemmat ja sukulaiset ovat itsekeskeisiä kaikenkokeneita kusipäitä joille oman elämän kiertokulku on se ainoa oikea. Kaikki muu on sairasta ja kummallista jota pitää ihmetellä pienissä kynttiläpiireissä.
Sellaisten typerysten kanssa ei juurikaan kannata olla tekemisissä ellei niiltä saa rahaa tai muuta hyötyä.
Jos alat selittelemään asioita niin olet suurten hankaluuksien edessä ja sekoitat vaan oman mielesi.
Elä elämääsi ja laita rajat, jos ei kelpaa niin näytä ovea.
Kieltämättä on hyvin kapeakatseista ja vähän itsekästäkin.
On aina loukkaavaa kuulla omia asioita pohdittavan selän takana. Oon samaa mieltä että ei kannata selitellä tai lähteä mukaan mihinkään Sun pitää kuule tehdä näin-keskusteluihin. Ihan hyvät ja suht normaalit välit on tähän asti ollut, mitä nyt äitini tuntuu haluavan sekoittaa aina pakkaa, on vähän sellainen perheen matriarkka. Tai haluaisi kovasti olla.
Mutta niinkuin sanoit paras vaan keskittyä omaan elämään ja pitää asiat yksinkertaisina.
Pamauta että et ole kiinnostunut miehistä sillä tasolla. Eikä sopivaa naisystävää ole vielä loytynyt.
Eikohän tuo rauhoita heidän kiinnostustaan sinun miesasioista. :) :)
Haha..:) Siitähän saisivat pohdittavaa vähäksi aikaa :D mutta en nyt taida tuota kokeilla, ehkä valehtelu voi pahimmillaan kääntyä minua vastaan. miten selittäisin kaikki aikaisemmat mieskuvioni ;) Voihan se olla että ovat tätä vaihtoehtoa keskenäänkin miettineet kun kovasti pitää syitä keksiä miksimiksimiksi olet vielä sinkku!
Sanoppa joskus äidilles iettä sinkkuudessa on se hyvä puoli että soi olla eri mies vaikka joka viikon päivälle minkäänlaista sitoomuksia vailla niin voi mennä hiukan hiljaiseksi niin rauhoittuu vähäksi aikaa. Kun on vapaa seurustelusta niin voi tehdä mitä haluaa ja kenen kanssa tahansa. Tiedän jututn kun vapaa nainen meni uuteen työpaikkaa ja rouvat voivottelivat kun ei ole miestä hänellä ja kerrna otti herneen nenään ja kysyi rouvilta että montako kertaa viimeviikolla harrastitte seksiä niin menivät hitjaiseksi. Vapaa nainen odotti hetken ja sanoi että minä harraaastin 10 kertaa ja niistä voi olla joku teidän mies niin siihen loppuivat miesutelut.
Ehkä he vain ovat huolissaan että jäät ihan yksin ja yksinäiseksi yksineläjäksi. Monien mielestä tämä on turvaton elämän muoto kun joutuu ihan itsekseen pärjäämään ja kukaan ei auta tai huolehdi jos esim sairastuu tai sattuu jotin yllättävää elämässä jolloin tarvitsee toisen apua.
Moni vanhempi huokaisee "no nyt ei tarvi enää murehtia että miten se siellä yksin pärjää" kun jälkikasvu löytää itselleen elämänkumppanin.
Monet vanhemmat murehtii aina.
Ei ne sillä mitään pahaa tarkoita, tai loukata tai ärsyttää.
Ymmärrän kyllä että ovat huolissaan. Ja ilman muuta haluan jakaa elämäni jonkun kanssa. Ja eiköhän niin tule vielä tapahtumaankin..
Nyt vaan kaipaisin vähän luottoa vanhemmiltani että kyllä minä tämän asian hoidan kun nään että aika ja muut tekijät ovat otolliset:) Turhaan pilaavat välejämme tämän takia..sitä vähän ihmettelenkin miksi ovat valinneet omituisen tavan käsitellä tätä asiaa, ja hyvin lapsellisestikin vedetään muita mukaan. Myös ex-poikaystäväni on käyty läpi, mikä vaati kyllä hermoja minulta..No raja tulee minullakin jossain vaiheessa vastaan.
Aina ei kuitenkaan satu kumppaniksi ihanne ihminen, voi olla juoppo, pettäjä tai väkivaltainen. Miksi vanhemmat ei ole huolissaan tästä?
On ne varmaan tostakin huolissaan ja toivovat tervejärkistä kumppania.