avioero nimittäin! Olen asustellut nyt kuukauden omassa asunnossani ja senkin erossa perheestäni sillä olen halunnut saada asiat kuntoon ennen kuin tapaan esimerkisi lapsia. Alussa oli yllättävänkin helppoa asua yksinään ja mutta sitten tulee näitä helvetinmoisia ahdistus jaksoja ja toivottavasti nämä loppuvat joskus?
Kokeilin jossain vaiheessa myös lähteä viettämään iltaa kaupungin kuppiloihin vaan ei siitä sitä iloa saanut sillä tuo suru kalvoi sen verran ja siinä kun sitten katseli muita iloisia ihmisiä joilla ei näyttänyt olevan surun häivää niin lähdin takaisin kotiin! Jotenkin tuo sosiaalisuus on lamaantunut tämän eron jälkeen eikä oikein jaksa haastella ihmisten kanssa! Onko teillä muilla ollut samanlaisia kokemuksia olisi mukava tietää
Kokeilin jossain vaiheessa myös lähteä viettämään iltaa kaupungin kuppiloihin vaan ei siitä sitä iloa saanut sillä tuo suru kalvoi sen verran ja siinä kun sitten katseli muita iloisia ihmisiä joilla ei näyttänyt olevan surun häivää niin lähdin takaisin kotiin! Jotenkin tuo sosiaalisuus on lamaantunut tämän eron jälkeen eikä oikein jaksa haastella ihmisten kanssa! Onko teillä muilla ollut samanlaisia kokemuksia olisi mukava tietää
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sen enempää taustoja tietämättä voin kuitenkin todeta, että kuukausi erosta on todella lyhyt aika. Tunteet on vuoristoradalla todennäköisesti vielä pitkän aikaa. Välillä tuntuu, että elämä on ihanaa ja kaikki sujuu ja toisinaan taas tuntuu, että elämä potkii päähän oikein urakalla. Kehottaisinkin nyt tekemään niitä asioita, joista itse nautit. Sosiaalinen elämä saattaa tuntua "haastavalta" ja haluat olla itseksesi ja selvitellä omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Kannattaa kuitenkin vaikka vähän pakottaa itseään ihmisten ilmoille, sillä se kuitenkin lopulta yleensä piristää ja helpottaa omaa oloaankin. Ei sen tarvitse välttämättä olla kuin pieni kävelylenkki ulkona tai kahvilassa käyminen. Ravintoloissa pyöriminen ei varmasti ole tällä hetkellä se paras vaihtoehto. Erosta edes jollain tasolla toipuminen vie aikaa, mutta voin omasta kokemuksesta todeta, että ihan varmasti huomaat ajan kuluessa olosi helpottuvan ja huomaat yhä enemmän ja enemmän positiivisia asioita ympärilläsi. Itse ainakin koen eron olleen ehdottomasti oikea vaihtoehto ja näin vuoden jälkeen elämä pääsääntöisesti hymyilee. Pimeät syysillat toki tuovat oman lisänsä mieleen hiipiviin negatiivisiin tuntemuksiin ja ajoittaiseen yksinäisyyteen. Halaus sinulle!
Ota sopivasti huumeita, mutta vältä viinaa! Huumeet auttaa, niin ei tartte kärsiä mitään turhia tunnetiloja. Itse otin a:ta eron jälkeen, niin ei paljon painanut mikään!
Kuukausi on vielä todella lyhyt aika eheytyä avioerosta. Menee usein vuosia ennen kuin sitä tuntee olevansa sellaisessa vireessä, että kykenee tapaamaan uusia ihmisiä tositarkuituksella, ilman menneisyyden haamuja ja tunnesolmuja.
Anna itsellesi aikaa toipua isosta elämänmuutoksesta.
Älä hyvä ihminen ole lapsiasi tapaamatta!!! Johan ne ihmettelee eikö isi/äiti rakasta enää, kun ei halua heitä tavata.