En halua enää mitään. En huvita enää juoda alkoholia. Ei huvita jutella ihmisille, kaikki puheenaiheet ovat yhden tekeviä. En huvita enää mennä töihin. Kaikki on jokseenkin yhdentekevää. Vastakkainen sukupuoli on etääntynyt. Ei huvita jahdata. Harrastukset ovat yhdentekevää.
Sisällä on enää tyhjä olo
9876567
17198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikäs nyt on kun ei huvita?
Masentunut.
...testosteroni vaje, ( oletan että olet mies ) kalaöljyvaje, liika sisällä istuminen koneen ääressä, roskaruoan syönti, vitamiini ja raudanpuutos, ihmisuhdekiemurat ja ongelmat, kaljan lipittäminen, tylsyys-yksitoikkoisuus,...löytyyhän noita syitä.
nyt vaan mietit, mikä se ongelma nuista on ja pistät sen aisoihin..
Ei. Masennukselle ei ole kuin yksi syy ja se on nimeltään mieleen samaistuminen ja siitä johtuva kärsimys. Hänen tulisi ensimmäisenä asiana tajuta, että kaikki on hyvin tässä hetkessä ja että hän ei ole yhtä kuin ehdollistunut mielensä, joka aiheuttaa masennusta ja pakonomaisia ajatuksia. Ja elämänilo ja rauha eivät tule ulkoisista asioista, vaan sisältä päin, joten hän voisi masennuksen sijaan uudistua ja olla tästä hetkestä lähtien reipas ja tyytyväinen elämäänsä ja siihen, mitä on. Masennusta kehittävä mieli siis aisoihin.
Diabeteksinkin parantaa kun lakkaa samaistumasta mieleensä. Mitäs sitä v_*ttua ruumiistaan, kun voi lentää joogien taivaassa.
Nautitko minun parodioimisesta päivät pitkät? :D
Sama teesi pätee sulla kaikkeen...no..niinhän ne lääkäritkin silti niitä reseptejä kirjoittaa.. tuon kanssa vaan apteekkiin, niin eiköhän ne sieltä mielen samaistumisen estolääkettä anna.
Kognitiivista psykoterapiaa, johon kuuluu muun muassa tietoisuustaito, voidaan antaa ihan virallisestikin masentuneelle. Eivät nämä ole mitään tuulesta temmattuja lauseita, vaikka niitä moneen kertaan olen täällä sanonutkin.
On ne...samaa huuhaata kaikki. Kroppa kuntoon kunnon ravinnolla ja ulkoilulla, siitä se mielialakin lähtee nousuun,..hihhulointi ei ketään ole vielä parantanut päinvastoin...siitä se uhri kierre vasta alkaa..
Se on huuhaata vain, koska ajattelet niin etkä hyväksy, että se voisikin olla ratkaisu kaikkiin mielen kehittämiin ongelmiin.
Ja saiko sinun mielesi leimaamaan ohjeeni hihhuloinniksi, vai kuinka? ;---P
Niin, silloin kun todella tiedetään mikä on mielestä ja mikä muusta, niin voidaan todella yrittää hoitaa oikein, mutta jos tarjoat tuota mielen samaistumattomuutta joka ainoaan vaivaan ja oireeseen niin se tuskin auttaa.
Mieltä voi toki kouluttaa...se on pois oppimista vääristä ajattelutavoista, yrittää oivaltaa tosiaan se, että on umpitie syöttää jatkuvasti mieleensä väärää informaatiota ja vielä samaistua siihen. Kyllä, ymmärrän tämän lääketieteellisen näkemyksen, joka on ihan järkeen käyvä, mutta kun siihen liitetään sinun mukaasi satoreita ja zeneja ja valaistumisia ja muita, niin ollaan jo kauempana siitä terveestä ajattelutavasta, jossa ei saisi olla mukana mitään mystistä tai uskonnollista. Hoito hoitona ja mystikot mystikkoina, jokaisella on oma paikkansa ja asemansa.
No tuosta aloituksesta nyt voisi päätellä alustavasti ainakin jonkin sorttisen masennuksen tai alakuloisuuden olevan kyseessä, johon esittämäni mindfulness eli tietoisuus auttaisi. Se, että nyt joskus käytän näissä yhteyksissä jotakin muuta kuin tekniikan sanastoa, esim zen tai satori, ei silti tarkoita, ettenkö voisi tarkoittaa samaa eli tietoisuuteen pyrkimistä. Satun sentään ymmärtämään, mitä nämä mystikon sanat ovat ja mikä yhteys niillä on varsinaiseen tekniikan sanastoon. Voisin toki käyttää teksteissäni silkkaa psykoterapian sanastoa, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mutta koska en ole psykoterautti eikä tämä nyt ole niin virallista, niin suon itselleni oikeuden käyttää niitä termejä, joita kulloinkin tulee mieleeni.
Et ole aloittaja varmasti ainut olotilasi kanssa. Tyhjä olo, mielihyvän tunteen puuttuminen kaikesta tai lähes kaikesta, tunteettomuus, välinpitämätön asenne kaikkea kohtaan. Tuollaisiin kertomuksiin törmää usein ja vielä useampi ei edes niistä nettiin kirjoita.
Tuntuu usein turhauttavalta lähteä ulos yksin, ei kuitenkaan tapaa ketään ja saa vain katsella muiden onnea.
"Muiden onni" on usein pelkkää ulkopuolisen kuvittelemaa harhaa. Monen pariskunnan "onni" on oikeasti jatkuvaa riitelyä, valtataistelua, pettämistä tai sen epäilyä. Ja kulissit pidetään pystyssä koska kaveritkin seurustelee ja ei uskalleta olla yksinkään.
sama juttu itellä kuin aloittajalla
Ei minua masenna, ei sitten lainkaan. On vain olo ilman suuntaa. Miksi melkein kaikki ihmiselämästä opetettiin lapsena oli pelkkää kuplaa, illuusiota, itsepetosta, ja usein suoranaista valhetta. Ihmiselämässä rimpuillaan statuksen perässä, koska ajatellaan että silloin on lupa saada rakkautta. Sitten elämän kaaren loppuvaiheessa huomataan että hölmöä tärkeilyä yhtä kaikki - kaikki maailman ylpeys mahtuu yhteen hiekanjyväseen.
Miksi esimerkiksi vuosien takaa hyvä ystävä vaihtaa sen hetken puukotukseen? Tilanteessa ajatteli varmaan sen siirtävän itselleen vähän statusta, mutta hinta oli suurempi kuin ymmärsi. Ei ymmärtänyt mitään, koska eihän ihminen rationaalisesti toimi.
Tai vaikka miksi romanttinen rakkaus on lyhyt jänteistä pelaamista. Siitä on kaukana kristilliset arvot, ei niin että olisin uskonnollinen, mutta maailma on menettänyt paljon uskontojen mukana.