Erosta on aikaa melkein kaksi vuotta ja joka päivä on tuntunut mahdottomalta haasteelta. Joka aamu joudun heräämään ahdistuneisuuden tunteeseen ja aika kuluu aika paljon itkien ja murjottaen. Olo on ollut jo pitemmän aikaa alakuloinen ja siksi haluaisin tietää mitä asialle voisi tehdä.
Exälläni on ollut jo monta uutta poikaystävää, mutta hän silti antaa minulle viitteitä siihen, että saattaisi halutakkin vähintäänkin "säätää" kanssani. Myöhemmin kuitenkin aina selviää, että hänellä on joku ihastus taikka säätö meneillään.
Pelkän kuvan näkeminen, jossa on exäni ja hänen ihastuksensa saa minulle aikaan lisää ahdistuneisuutta. Myös tapaamiset muiden poikien kanssa, varsinkin ihastuksensa kanssa saa minut voimaan pahoin henkisesti.
Tätä on jatkunut jo pyöreät kaksi vuotta ja tästä haasteellista tekee sen, ettei minulla ole ketään kenelle puhua. Ystävät ovat puukottaneet selkään tai sitten eivät muuten vain ymmärrä kuinka pahoin minä voin henkisesti. Siksi ajattelin kirjoittaa tänne, jotta voisitte kertoa vinkkejä siihen, että miten pääsen näistä tunteista eroon. Rakastan yhä exääni kahden vuoden jälkeen ja siksi ystävyys tuntuu mahdottomalta... mutta haluan silti pitää hänet ystävänä, sillä en halua häntä kokonaan menettää.
Anteeksi viestin sekavuus, kirjoitin tämän hieman kiireellä. Toivon silti saavani vinkkejä. Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka haluavat auttaa. Pyydän asiallisia kommentteja.
Exälläni on ollut jo monta uutta poikaystävää, mutta hän silti antaa minulle viitteitä siihen, että saattaisi halutakkin vähintäänkin "säätää" kanssani. Myöhemmin kuitenkin aina selviää, että hänellä on joku ihastus taikka säätö meneillään.
Pelkän kuvan näkeminen, jossa on exäni ja hänen ihastuksensa saa minulle aikaan lisää ahdistuneisuutta. Myös tapaamiset muiden poikien kanssa, varsinkin ihastuksensa kanssa saa minut voimaan pahoin henkisesti.
Tätä on jatkunut jo pyöreät kaksi vuotta ja tästä haasteellista tekee sen, ettei minulla ole ketään kenelle puhua. Ystävät ovat puukottaneet selkään tai sitten eivät muuten vain ymmärrä kuinka pahoin minä voin henkisesti. Siksi ajattelin kirjoittaa tänne, jotta voisitte kertoa vinkkejä siihen, että miten pääsen näistä tunteista eroon. Rakastan yhä exääni kahden vuoden jälkeen ja siksi ystävyys tuntuu mahdottomalta... mutta haluan silti pitää hänet ystävänä, sillä en halua häntä kokonaan menettää.
Anteeksi viestin sekavuus, kirjoitin tämän hieman kiireellä. Toivon silti saavani vinkkejä. Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka haluavat auttaa. Pyydän asiallisia kommentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ahdistaa. Hae apua. Käynti psykiatrin tai psokologin luona voisi auttaa. Nappia apua varmasti saat myös. Siihen on hyvä turvautua jos ei muuten pääse vaikeiden aikojen yli.
Ystävyyttä exään en suosittele. Tunteitasi et voi määrätä tai estää.
Mutta voit itse vaikuttaa katseletko kuvia tai näetkö häntä.
Mitä järkeä on aiheuttaa itselle tuo ahdistunut olo? Jos ei ole pakko.
Ota nyt elämä haltuun ja nauti siitä. Käy ulkona vietä aikaa ihmisten kanssa. Pahinta on jäädä yksin. Exäsi haluaa vain katsoa vieläkö olet kiinnostunut. Älä anna hänelle sitä itsetunnon kohotusta. Käyttäydy viileästi ja ota etäisyyttä. Et saa häntä takaisin kuitenkaan niin parasta olisi olla pitämättä minkäänlaista yhteyttä.
Nokka pystyyn ja kohti uusia ihastuksia. hanki uusi harrastus.
keksi tekemistä jolla pidät itsesi kiireisenä. Silloin ei ole aikaa ajatella menneitä. Nokka kohti uusia seikkailuja.
Kuvien näkemiseen en voi vaikuttaa, sillä hän tyrkyttää näitä kuvia ihastuksestaan/säädöstään, jonka takia minä näen tämän kuvan vasten tahtoani. Viettäisin muuten aikaa ihmisten kanssa, mutta minulla ystävät ovat hävinneet omasta tahdostani, sillä suurin osa on osoittautunut vain selkäänpuukottajiksi.
Minusta tuntuu siltä, että olen jäänyt yksin. Siksi halusinkin kirjoittaa tänne, jotta minä voin puhua asiasta anonyyminä ja ilman sitä pelkoa, että minut tuomitaan. Tiedän sen faktan, etten saa exääni enää takaisin vaikka kuinka sitä haluaisin. Olen hänelle kuitenkin kertonut jo useampaan ottoon tunteistani. Tähän exäni ei juuri ole sanonut mitään mikä saa minut hieman epävarmaksi siitä, mitä hän oikeasti haluaa.
Olen ollut jo parissa uudessa suhteessa, mutta ne ovat kummatkin kaatuneet siihen, että minulle ollaan valehdeltu. Toista tapausta voi sanoa pettämiseksi ja toisessa suhteessa taas tyttö valehteli olevansa rakastunut.
Uusia seikkailuja olen yrittänyt aloittaa siitä lähtien, kun erosin exäni kanssa, mutta siitä ei ole tullut yhtään mitään. Psykologilla olen käynyt pari kertaa puhumassa, mutta se ei tuntunut oikein auttavan.
Mitä teen tämän asian kanssa? Minulta alkaa vaihtoehdot loppumaan ja olen oikeasti todella väsynyt... miten rakkaus voi satuttaa näin paljon...
Täysi pesäero. Tiedän, että se tuntuu kauhealta, mutta voit myös jatkaa "ystävinä" ja elää tässä nykyisessä tuskassa koko ajan myös tulevaisuudessa. Vasta kun olet päässyt sen ihmisen yli, voi ystävyydelle mahdollisesti olla mahdollisuus, muuten se on vain yksipuolista rakkautta.
Miksi haluat olla ystävä jonkun kanssa joka selvästi leikkii tunteillasi ja elämälläsi, tietoisena siitä mitä tunnet? Kyse ei ole siitä, että hän ei tiedä mitä haluaa, ainakin hän tuntuu tietävän mitä EI halua, ja se olet sinä. Niinkuin aikaisemmin sanottiin, olet mitä ilmeisimmin vain itsetunnon pönkkänä aina tarpeen tullen. Älä suostu enää. Ystävät eivät kohtele toisiaan noin.
Samalla kun teet pesäeron, säästyt myös kuvilta. Tärkeintä on nyt että pääset eroon tästä naisesta, jotta pääset jatkamaan elämääsi. Ja minä olen itse eron keskellä, särjetty, ja tuskassa. En halua eroon mutta kun pakko. Mies halusi jatkaa "ystävinä" mutta kohteli juurikin niin kuin ystävää ei kohdella. Päästetään me kummatkin nyt kokonaan irti näistä, eikö niin?
Tässä ongelmana onkin se, että pelkään tämän tunteen jatkuvan vielä pitkän ajan ennen kuin pääsen siitä eroon. Kaikestä tuskasta ja kärsimyksestä huolimatta haluan silti pitää välit exääni kunnossa. En tiedä olenko hullu, kun haluan pitää häneen yhteyttä. En halua kuitenkaan menettää häntä kokonaan, sillä pohjimmiltaan hän on erittäin mukava ja ystävällinen ihminen.
Saatat olla hyvinkin oikeassa sen suhteen, että hän leikkii tunteillani. Toisaalta se mitä hän tekee (eli pönkittää ilmeisesti itsetuntoaan) ei vaikuta ollenkaan tahalliselta.
Olen kerran yrittänyt luopua ystävyydestä kokonaan, mutta se tuntui liian vaikealta. Pelkäsin silloin ja pelkään edelleen, etten pääse siltikään yli, vaikka luopuisin hänestä kokonaan. En halua jäädä yksin, exäni on yksi harvoista ja läheisimmistä ystävistä mitä minulla on.
Kuvia tulee harvoin nähtyä, mutta silloin kun hän niitä tyrkyttää, niin henkisesti rupean voimaan tosi pahoin. Sanoin hänelle tänään, ettei puhu hänen ihastuksistaan enää eikä varsinkaan näytä niitä kuvia. Hänelle tämä kävi. Täytyy katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Päästä irti. Katkaise välit kokonaan. Ystävyys häneen ei tee sinulle hyvää, olethan sen jo itsekin huomannut. Kaksi vuotta mennyt ja olet edelleen huonossa jamassa. Yhteyden katkaisu varmasti tuntuu pahalta aluksi, mutta pikkuhiljaa pystyt menemään eteenpäin. Näissä jutuissa ei auta kuin aika. Toisilla menee pidempään, mutta tavallaan pitämällä yhteyttä pitkität toipumistasi. Keskitä energiasi muihin asioihin, lenkkeile, lue kirjaa, tee lempijuttujasi. Päivä päivältä olosi on kevyempi ja tulee päivä, kun olet päässyt yli. Tsemppiä.
Loppuu se sitten kun löydät jonkin johon sinä rakastut.