Viikko sitten mieheni sai tietaa saavansa töitä. Hänellä on alkoholiongelmaa ja masennusta. Hän sanoi, sinä viikonloppuna, että on pakko nyt ottaa lärvit, kun kohta joutuu menemään töihin. Viime viikonloppuna hänen ei pitänyt juoda (eli viimeinen viikonloppu ennenkuin työt alkaa), mutta petti senkin lupauksensa vedoten paineisiin. Niinpä joi taas lärvit ja satutti kätensä niin, ettei työtä oikein voinut tehdä. Saunassa kävivät kännissä kavereiden kanssa huutamassa ja riehumassa, vaikka meillä ei ollut edes saunavuoroa. Yritin estää, en pystynyt.
Tänä aamuna kun oli ensimmäinen työpäivä, hän ei suostunut nousemaan sängystä. puin hänen päälleen vaatteet, keitin kahvit ja opastin häntä, että voisi tehdä työsopimuksen vasta huomenna, kun ensin katsoo millaista työssä on (hänellä esiintyy ahdistuneisuutta työssä, ei ole käynyt ikinä armeijaakaan ongelmiensa takia, ei käynyt kouluaan loppuun... yms.)
Hän lähti kuitenkin töihin ja toivotin onnea. Tunnin päästä soitin ja kyselin miten menee, hän sanoi, etttä lähti työpaikalta, koska pää meinas räjähtää.
Elämme sossun tuilla, meillä on pieni lapsi, itse opiskelen. Tuntuu, että olen perheen pää, joka vastaa kaikesta.
Viikonloppuna siivosin, tiskasin, annoin miehen juoda ja itse katsoin lasta kun mies viiletti, kun ajattelin että kohta meno muuttuu. Hän hakee jännitystä rikoksista ja naisten iskemisestä.
Miksi mua rankaistaan näin paljon, olenko tulevaisuudessa se joka töitä raataa ja mies juo ja vetää lonkkaa ja hakee elämän sisällön typeristä hölmöilyistä, joista joudumme vahingonkorvauksina kärsimään. Rakastanko liikaa..
Toisaalta mieheni menee psykiatrille ja saa parhaillaan lääkitystä, autrtaisikohan se? Kuullostaako mun tarina edes todelta? totta tää kummiskin on. Jaksaisitko itse tässä tilanteessa äitinä, opiskelijana?
Tänä aamuna kun oli ensimmäinen työpäivä, hän ei suostunut nousemaan sängystä. puin hänen päälleen vaatteet, keitin kahvit ja opastin häntä, että voisi tehdä työsopimuksen vasta huomenna, kun ensin katsoo millaista työssä on (hänellä esiintyy ahdistuneisuutta työssä, ei ole käynyt ikinä armeijaakaan ongelmiensa takia, ei käynyt kouluaan loppuun... yms.)
Hän lähti kuitenkin töihin ja toivotin onnea. Tunnin päästä soitin ja kyselin miten menee, hän sanoi, etttä lähti työpaikalta, koska pää meinas räjähtää.
Elämme sossun tuilla, meillä on pieni lapsi, itse opiskelen. Tuntuu, että olen perheen pää, joka vastaa kaikesta.
Viikonloppuna siivosin, tiskasin, annoin miehen juoda ja itse katsoin lasta kun mies viiletti, kun ajattelin että kohta meno muuttuu. Hän hakee jännitystä rikoksista ja naisten iskemisestä.
Miksi mua rankaistaan näin paljon, olenko tulevaisuudessa se joka töitä raataa ja mies juo ja vetää lonkkaa ja hakee elämän sisällön typeristä hölmöilyistä, joista joudumme vahingonkorvauksina kärsimään. Rakastanko liikaa..
Toisaalta mieheni menee psykiatrille ja saa parhaillaan lääkitystä, autrtaisikohan se? Kuullostaako mun tarina edes todelta? totta tää kummiskin on. Jaksaisitko itse tässä tilanteessa äitinä, opiskelijana?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miksi katselet tuollaista paskakasaa, joka ei edes armeijaa ole käynyt?
Ihminen voi ajatella myös omaa persettään ja järjestää elämänsä uudelleen. Tosin joillakin on taipumus siirtyä munattomasta tunarista toiseen.
totta on varmaan joka sana, mutta ihmettelen kyllä MIKSI olet tuollaisen retkun kanssa (ja miten tuollaista VOI rakastaa?) kun maailmassa on fiksuja, koulutettuja miehiä vapaana?! Mietihän vähän, jo lapsesikin takia.
Pakko takertua tähän, mutta se, että ihminen on koulutettu, ei todellakaan tee hänestä vielä fiksua!
Kysy apua vaikka Al-anonista. Usko minua, että asia ei tule koskaan paranemaan. Ystävät ja sukulaiset lohduttavat sinua ja sanovat, etä kyllä se siitä vielä miehistyy, koeta kestää. Älä usko. Sinun rakkautesi häneen ei riitä, sillä hän ei itse rakasta itseään eikä varsinkaan sinua ja lapsia, sanoo sitten mitä tahansa.
Suomi on täynnä vaimoja, jotka ovat uskoneet toivoneet ja rakastaneet. Nyt ovat kasvattaneet lapsensa kuin yksinhuoltajat ilman niitä tukia, joita yksinhuoltajille myönnetään. Taistelleet rahavaikeuksissa ja elättäneet miestä, joka on kuin yksi lapsista sillä erotuksella vaan, että ei koskaan muutu eikä kehity.
Etsi tukea ja apua ja usko itseesi.
Sinulla taitaa olla nyt aika raskasta? Älä kuitenkaan alistu tilanteeseesi, teet vain pelkkää hallaa sekä itsellesi että miehellesi jos alat häntä hyysäämään paremman toivossa. Vaikuttaa siltä ettei miehelläsi ole minkäänlaisia haluja lähteä sinne töihin, eikä hän toisaalta kyllä siihen kykenekään jos on sairas. Alkoholistilla on AINA joku syy vetää lärvit, olipa se sitten positiivinen tai negatiivinen asia, menipä hyvin tai huonosti. Joudut ongelmiin vielä tuonkin takia jos miehesi on niin vastuuton että melskaa ja riehuu talossanne umpikännissä.
Sinulla on lapsi joka oikeasti tarvitsee sinua ja huolenpitoasi, mutta miehesi on jo aikuinen ihminen, älä ota häntä enää ristiksesi ja hyysää tuolla tavalla! Sinäkin varmaan tarvitset turvallisuutta ja vakautta elämääsi, eikä toinen, jo aikuinen lapsi ole varmaan se paras elämänkumppani sinulle, eikä kenellekään. Sinusta voi vielä toistaiseksi tuntua sille että jaksat toimia perheenpäänä ja ottaa vastuun lapsestanne ja koko elämästänne, mutta sillä tavoin poltat ajan myötä itsesi loppuun. Sinä et varmaan tuollaista elämää itsellesi halua tai ole toivonut? Vielä se, että tavallaan katsot läpi sormiesi miehesi lorvimista, työn vieroksumista, naisten iskemistä ja rikollisuutta, ei minusta ole kyllä kovinkaan viisasta.
"Miksi mua rankaistaan näin paljon, olenko tulevaisuudessa se joka töitä raataa ja mies juo ja vetää lonkkaa ja hakee elämän sisällön typeristä hölmöilyistä, joista joudumme vahingonkorvauksina kärsimään"
Ikävä sanoa näin mutta olet. Jos miehesi on koko ikänsä jättänyt kaiken kesken, niin armeijan kuin koulunkin, ja nyt vieroksuu töitä, niin ei hän siitä miksikään muutu. Se on ikävä tosiasia.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja jätä se ukonkuvatus!
Herran tähden se mies, jos se nyt on enää mikään mies. Eihän sun nyt kuulu laittaa vaatteitta toiselle päälle.
Jätä miehesi, laita lapsi tarhaa ja mene itse töihin. Älä kerro miehellesi minne muutat ja hae lähestymiskielto koska hän tulee etsimään sinua joka paikasta.
Pois... Mitä sinä "saat" tuommoiselta ihmiseltä joka ei osaa huolehtia edes perus elämästään!? Itsellä oli sinne päin oleva "mies" ihmettelin ja kummastelin häntä ja laitoin kävelee.. oltiin pojan kanssa kahdestaan ja kappas kummaa eteemme tupsahti MIES! Nyt jälkeen päin voin vain kummastella itseäni miksi katsoin semmoista looseria senkin aikaa.. kaikki se aika on pois paremmasta elämästä!
Tässä on nyt sitten meilini, otahan yhteyksiä
[email protected]
gdssf. viestejä poistettiin!!!!! hirveää!!!!
Ei ole tullut. osoite siis:
[email protected]
Onko meiliisi tullut viesti väärään paikkaan/ olemattomaan paikkaan lähetetystä meilistä?
Kerkesitkö lukea eilen 14.9 klo 8.20 aikoihin kirjoittamani pitkän vastauksen? Mulle tuli tosi kiire aamun lunnolle.
Ed. kirjoituksesi oli hyvä ja paljon mielipiteitä Sinulta ,joihin Sinulla on täysi oikeus.
En nyt uskalla aiheesta laajemmin kirjoitella, ettei tätäkin poisteta.
Meilejäsi odotellen...
Ps: laitappas meiliisi koodina avovaimoni ammatti jonka mainitsin (jos vaan muistat), niin luotan että olet oikea henkilö jonka kanssa olen tekemisissä =)
Tämäkin keino (koodi) on eräs, vaikkakin heikohko, tietoturvakeino...
T: Tavamies-76
Sain ja vastasin, kontakti solmittu !
Hyvä !
yhden meilin sain Sulta.
sitten kirjotin nasevan meilin Sulle...
Luikkiko pupu pöksyyn vai miksi en saa vastauksia??
Turhaan laitoin äskeisen viestin.
hyvin toimii meilailu välillämme.
Tämä alkuperäinen kirjoittaja on sisukas nainen, sen olen meileissämme saanut selville.
Sääliksi käy että meidän miesten joukossa on sellaisia luusereita kuin hänen miehensä sattuu olemaan =(
Pistä mies postipakettiin ja lähetä hänet äitillensä takaisin, sillä miehesi pitää sinua ihan selvästi äitinään.
Jopas nyt olet riesakses ihme luuserin saanut. Koita nyt ihminen pelastautua vielä kun pystyt. Älä uppua moiseen paskakasaan sen tumpelon surkimuksen mukana.
YÄK!
Kuulostaa samanlaiselta kuin lapsuudenkotini, siis yksi helvetti lapselle. Olen aina katkera ettei äitini eronnut, minä lähdin kotoa jo 12-vuotiaana kun en kestänyt enää. Lapsesi vuoksi ellet itseäsi ajattele, OTA LAPSI MUKAAN JA LÄHDE POIS SIELTÄ!!!!!!!
haluaako joku ilmaista tukensa tälle perheelle?
Minä olen käynyt pitkään jo keskustelua sähköpostitse alkuperäisen kirjoittajan kanssa, myös on mahdollisuus meilailla tämän luuserimiehenkin kanssa. Mun pitää varmaan kysyä heiltä sitten saanko antaa heidän meili osoitteensa,mut nyt kysynkin haluaako joku kirjoittajan tai hänen miehensä meiliosoitetta?
Minulta se löytyis....
Nainen todella tarttee apua päästääkseen miehestä irti...
Mulla saman tapainen tilanne, paitsi että mieheni ei juo.
Hermot menee, mutta kun ei mulla ole ihan vielä itsellänikään ammattia ja haluisin opiskella lisääkin... vuorotyöt odottavat ja mieheni kuitenkin hoitaa lapsia ihan hyvin.
Olen ehdottanut eroa monta kertaa, mutta mies uhkaa viedä lapset tai tappaa itsensä yms. shittiä.
Inhoan koko äijää, mutta en oikein tiedä mistä kokoaisin voimia lähtemiseen!!