Vähän reilu kuukausi sitten mieheni/kihlattuni petti minua reilusti itseäni vanhemman naisen kanssa. Viikko sen jälkeen sain tietää asiasta, en tietenkään mieheltä itseltään, vaan kaivelemalla hänen kännykkäänsä. Kun kyselin asiasta, tunnustusta ei kuulunut, mutta kun heitin "vitsillä", että hän on käynyt vieraissa, myönsi mies lopulta virheensä.
Tällä hetkellä tunteeni ovat totaalisen ristiriitaisia, enkä tiedä, olisiko järkevintä jättää hänet vai jatkaa yhdessä. Mies tietenkin vakuuttelee jatkuvasti, ettei moista pääse enää koskaan tapahtumaan, mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos pettää kerran, pettää toisenkin ja kolmannen ja... Kuitenkin haluaisin uskoa miestäni, koska rakastan häntä edelleen enemmän kuin sydän sallii.
Haluaisinkin kuulla kommentteja/kokemuksia teiltä muilta, jotka olette pettäneet tai tulleet petetyiksi: voiko parisuhde enää toimia tällaisen jälkeen? Luottamusta on vaikeaa koota takaisin, muttei ehkä kuitenkaan mahdotonta.. Onko pettäjillä kerta jäänyt ensimmäiseen? Onko petetty osapuoli kostanut kokemansa vääryyden? Itse en pystyisi kostamaan miehelleni, vaikkakaan en koskaan voi sanoa ei koskaan.
Toivottavasti edes jollain on kerrottavana kannustava ja lohduttava tarina. Sellaista kaipaan nyt todella kipeästi.
Tällä hetkellä tunteeni ovat totaalisen ristiriitaisia, enkä tiedä, olisiko järkevintä jättää hänet vai jatkaa yhdessä. Mies tietenkin vakuuttelee jatkuvasti, ettei moista pääse enää koskaan tapahtumaan, mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos pettää kerran, pettää toisenkin ja kolmannen ja... Kuitenkin haluaisin uskoa miestäni, koska rakastan häntä edelleen enemmän kuin sydän sallii.
Haluaisinkin kuulla kommentteja/kokemuksia teiltä muilta, jotka olette pettäneet tai tulleet petetyiksi: voiko parisuhde enää toimia tällaisen jälkeen? Luottamusta on vaikeaa koota takaisin, muttei ehkä kuitenkaan mahdotonta.. Onko pettäjillä kerta jäänyt ensimmäiseen? Onko petetty osapuoli kostanut kokemansa vääryyden? Itse en pystyisi kostamaan miehelleni, vaikkakaan en koskaan voi sanoa ei koskaan.
Toivottavasti edes jollain on kerrottavana kannustava ja lohduttava tarina. Sellaista kaipaan nyt todella kipeästi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
*Kaapuun pukeutunut olento katseli toista pää hieman kallellaan*
Voisinhan minä yhden tarinan..jos toisenkin kertoa....Kauan sitten tunsin kaksi ihmistä...toinen oli kuin mikäkin teinienkeli ja toinen maineensa veroinen renttu.......mutta itse tarinaan...Tyttö petti poikaa tämän läsnäollessa toisessa huoneessa....alkoholilla oli osuutta asiaan ehkä enemmän kuin poika tahtoi myöntää....nähdessään tyttönsä toisen miehen sängyssä suuttui hän niin paljon että ettei valo hänen elämästään kaikkosi lyhyeksi hetkeksi niin että hän olisi voinut jopa tappaa...muttei tahtonut vahingoittaa ketään muuta....joten hän keskitti kaiken raivonsa itseensä....tyttö yritti estellä ja sai naarmun käteensä, joka ikuisesti tulisi muistuttamaan häntä tuosta illasta....poika taas sai käteensä 9 viiltoa muistuttamaan jokaisessa paikallaolijasta....lisäksi hänet heitettiin juoppoputkaan yöksi....
Kaikesta huolimatta kun hän aamulla pääsi takaisin vapauteen....he sopivat tytön kanssa....palasivat yhteen , mutta poika teki selväksi sen että luottamuksen rakentaminen tulisi viemään aikaa mutta heillä oli vielä mahdollisuus....mitä sitten myöhemmin tapahtui....se on täysin eri tarina....
Mä voin kertoa sulle miten mulle kävi... eli oltiin oltu ehkä pari kk yhdessä, kun mulle selvisi, et mun poikakaveri oli pettäny mua. Hänkään ei sitä myöntäny vaan sain sen ite selville hänen kännykän kautta ja kauhealla pommituksella, niin lopulta kertoi kaiken.Ne ei ollu menny sen tytön kanssa sänkyyn, mut olivat tapailleet muutaman kerran.Halailua,suutelua, mutta eivät menneet pidemmälle, sen sain tietää varmax, luojan kiitos! No tietty eka päätin, et jätän miehen saman tien, koska oltii oltu niin vähä aikaa yhessä.Mut eihän se onnistunu, koska olin tosi ihastunu.Mies tuli mun luokse, ja itki mun silmien edessä,oli vasta silloin tajunnu, et ei halua menettää mua.Tää syrjähyppy, jos sitä edes siksi voi sanoa johtui siitä, et mun mies oli ollu tosi kauan sinkku ja oli aika sekasin tunteistaan ja siitä, et hänen elämässään ois jotai pysyvää, tyttöystävä. Mutta nyt on oltu reilu 2 vuotta yhdessä, ja oon onnellisempi ku koskaan.Mutta ei tää ole ollut helppoa, oon aika mustis ja se on viel lisänny monesti mun epäilyjä. Monesti oon alkanu jauhaa vanhoja asioita, vaikka ne on monta kertaa puhuttu, ja sovittu että unohdetaan. Monet itkut on itketty jne.Mutta nyt ollaan jo voiton puolella, nykyään en pahemmin asioita mieti ja oon oppinu taas luottamaan, tiedän, et mun mies rakastaa mua jo ihan siitä, et ei se ois kuunnellu mua ja mun epäilyjä niin montaa kertaa, jos ei oikeasti rakastais:)!On tehty kovasti töitä asioiden eteen ja se on kannattanu.Myös mun kaverit on tukenu tosi paljon, ja niidenkin mielestä ollaan erottamaton pari!
Mutta nyt sun ongelmaan? Kauan ootte ollu yhessä? Minkä ikäsiä?
Kirjotin ihan sillä sulle, et tiiän miltä tuntuu, ku loukataan,ja sua on kyllä loukattu vielä pahemmin ku mua.Meillä kun se kaikki kävi niin alkumetreillä jne.
Mistäs se sun mies löysi sen vanhemman naisen? Onkos se nainen varattu? Tunnetko sen? Mulla ois vaikka kuinka paljon kysyttävää, mutta vastailehan noihin eka, jos haluat!? Mutta voimia sulle,on tosi paskamainen tilanne.Mutta älä oo yksin vaan puhu siitä kavereiden kanssa ainaki.
Näin alkuun kiitos kannustuksesta. Olemme olleet yhdessä lähes kolme vuotta ja kumpikin olemme parikymppisiä. Ja tämän jutun takana on se tavallinen tarina, mies löysi "paremman" baarista. Tapasin sen naisen ensimmäisen kerran samana viikonloppuna kun sain tietää teerenpelistä, joskin ennen sitä. Ei ole ainakaan omien sanojensa mukaan varattu. Ja mikä huvittavinta, vaikka en sitä silloin niin tajunnut, mutta ko. nainen käyttäytyi minua kohtaan vihamielisesti, aivan kuin olisin yrittänyt viedä miehen häneltä.. Luulin kuitenkin, että minulla on oikeus olla mieheni seurassa, eikä velvollisuutta työntää häntä jokaisen vastaantulevan naisen syliin..
ootte parikymppisiä..oottekohan alkanu olee nuorena yhessä? Oon pikku hiljaa tullut siihen tulokseen, että kovinkaan moni suhde ei kestä, siis semmonen joka on alotettu tosi nuorena.Yleensä miehillä alkaa menojalka vipattaa jossain vaiheessa ja miksei naisillakin, kun on nuorena alettu olemaan yhdessä, eikä ole muiden kanssa oltu. Mutta eihän sekään ole mikään syy pettää tai oikeuta sellaiseen käytökseen niinkuin miehesi on tehnyt.Ja ei tarkoita, että kaikille kävisi niin.Mitä mieltä miehesi on asiasta?
Ja mitä puhelimen tutkimiseen tulee, niin pakkohan se on siinä vaiheessa viimeistään tehdä, kun toinen käyttäytyy oudosti ja piilottelee puhelintaan viimeiseen asti. Ja tosiaan miksi pitäisi piilotella puhelinta parisuhteessa, jos kaikki hyvin.
Sun pitää nyt miettiä tarkkaan mitä haluut, ja jos aiot vielä yrittää jatkaa, niin voin kokemuksella sanoa, että se ei tule olemaan helppoa, mutta joskus se voi jopa kannattaa:) riippuu, et millai teijän suhde on ja millai sun mies.
No joo....
Taas ovat lähiöiden miss Moneypennyt ja James Bondin naispuoliset vastineet olleet liikkeellä. Ihan vihjeenä...
Mitä sana YKSITYISYYS merkitsee juuri sinulle? Mikä v*tun idea teillä ihmisillä on urkkia ja kyttäillä äijjiänne/muijianne? Ihmissuhteiden pitäisi perustua luottamukseen eikä mihinkään v*tun Stasi/KGB- meininkiin. Sillä meiningillä on jo hajotettu Itäsaksa, Neuvostoliitto ja kohta romahtaa kommunistinen Kiina. Jos ei niitäkään pystytty pitämään vakoilu/ilmiantokoneistolla pystyssä, miten voit kuvitella pitäväsi pystyssä kihlauksen/avoliiton/muun ihmissuhteen?
Ei muuta kun hyviä jatkoja ja helvetissä tavataan!
Toisen puhelimiin ei kosketa.Päivänselvä asia aikuisen ajatusmaailmassa. Huono on suhteen pohja jos kestää tai kaatuu vaan sen varassa mitä saan salaa urkittua toisen kapulasta. Keskenkasvuista.
Mun puhelimen potentiaalinen kaivelija hyvästellään heti selkein sanakääntein, koska puhelimeni on minun ja muut eivät sitä tutkaile missään mielessä eikä minkään syyn takia.
Suurin piirtein noin ajattelin itsekin, ennen kuin oli todella pätevä syy epäillä. Ja suhteemme ei tosiaan ole vaakalaudalla puhelimesta löytyneiden tietojen takia.
Itse olen sitä mieltä, että kun yhdessä ollaan, niin ei siellä puhelimessa kuuluisi olla mitään sellaista, mistä toinen ei saisi tietää. Oman mieheni sain kiinni pettämisestä juuri puhelimen "avulla"... Nyt on muutama kuukausi koitettu jatkaa, mutta luottamus on mennyt ja on tainnut rakkauskin häipyä...
Älä puutu sellaisiin asioihin jotka ei todellakaan sinulle kuulu.Itse taidat piilotella puhelimessasi salaisuuksia,joten se kolahti sen vuoksi noin kovaa.Jokainen vastaa itse omista teoistaan ei tuollaisten tätien sana siinä paljon paina.Hyvä vaan että alkuperäinen kirjoittaja on saanut miehensä nalkkiin ennen kuin joku täti ihminen olisi "syönyt" hänet kokonaan.
Kun kerron mielipiteeni ja kokemukseni ja toinen tekee samoin, sitä kutstutaan KESKUSTELUKSI. Keskustelussa tarvitaan kahta asiaa: aivotoimintaa ja argumentteja. "Ei kuulu sulle" -tyyppiset typeryydet eivät osoita kumpaakaan eikä toisen persoonaan puuttuvista kirjoittajista ole keskustelemaan. Se on yleinen näiden palstojen ongelma. Keskenkasvuisuutta ilmenee.
Jos joku haluaa urkkia kumppaninsa puhelinta vaikka loppuikänsä, sehän on hänen valintansa. Ei näytä sekään tuottavan ainakaan onnea ja iloa elämään - mikä oli alkuperäisestä viestistä nähtävissä. Minulla ei ole puhelimessani salaisuuksia, koska ei meillä asu eikä tule asumaan ihmistä, joka tutkailisi puhelintani. Mutta sekin on tietenkin elämäntapavalinta.Minun elämäntehtäväni ei ole nalkittaa miehiä ja kiukutella sitten mustasukkaisena jos heillä on jopa toisten naisten numeroja. Keskenkasvuisuus on ja itsetuntemuksen puute on aina huonoa kasvualustaa suhteelle.
Näillä palstoilla kaikki muuten puuttuvat asioihin, jotka eivät heille sinänsä "kuulu", joten siitä on aivan turha rutista. Koneet kiinni ja pihalle jos se rupeaa käymään hermoon.
Kirjoitamme nyt molemmat yhdessä tästä asiasta painavan sanamme. Meidän mielestämme tuo Stasi/KGB-meininki kuuluu jenkkilään ja entiseen varsovan liittoon ei suomalaisiin ihmissuhteisiin.
Toivotamme hyvää syksyä ja toivomme tapaavamme teidät kaikki helvetissä kun aika on täysi.
itseäni etten ole noin realisti ja omista noin tiukkaa pipoa!
Voiko parisuhde toimia pettämisen jälkeen?Itse olen tullut petetyksi ja yritän kovasti uskoa että tämä juttu onnistuu vielä.Haluan tehdä/käydäläpi tämän siksi ettei sitten jälkeen päin kaduta ettei yrittänyt edes.
Aikaa se vie,voimia vaatii ja ennen kaikkea molemmin puolista sitoutumista jatkamaan rehellisesti.Eikä se syy ole sinussa vaikka puolisosi petti sinua,älä syytä siitä itseäsi.Voimia ja sinnikkyyttä sinulle!
En usko,että pettämisen jälkeen pari pystyy löytämään enää tasapainoista suhdetta. Kumpikin suojautuu, joko mahdollisesta kostoiskusta tai uusintakatastrofista....
Olen kokenut tilanteen ja ollut syyllinen ja syytön.Ainoastaan nykyisessä suhteessa elämäni tuntuu täydelliseltä ja oikealta, koska en ole ja en ole tullut petetyksi.
Eli siis sinä saatana menet vakoilemaan ihmisten yksitysyyttä ja vielä väität rakastavasi sitä ihmistä jolle näin halpamaisen tempun teet. Vittu kun teistä kotipihan nollanollaseiskoista pääsisi jollain tavalla eroon. Jos käyttäytymisesi on muutenkin yhtä sairasta (varmaankin myös availet ukkosi kirjeet) niin ei se saatana mikään ihme ole, että äijjäsi käy vieraissa. Kaikki lähtee luottamuksesta. Sinun kohdallasi peili on paras apuväline.
P.S. Helvetissäkin toisten asioita kaivelevat kusipäät saavat erityiskohtelun (Judas, Brutus & Cassius) Siellä nähdään, miss 007!
Turha nyt aivan hurjaksi on heittäytyä. Mieti vähän, että mikä oikeasti saa pipon noin kireälle?