Onko yksinäisyytesi syy se, että olet erikoinen? Tätä palstaa lukiessani olen pistänyt merkille, että moni yksinäinen kokee olevansa yksinäinen sen vuoksi, että on niin tavallinen, huomaamaton, harmaa, mitätön. Oma kokemukseni kuitenkin on, että olen liian erikoinen, jonka vuoksi ihmiset usein vierastavat minua, jotkut jopa karttavat :)
Mistä sitten tietää olevansa erikoinen? Erikoisiin ihmisiin kiinnitetään huomiota (joko hyvässä tai pahassa), heistä ollaan kiinnostuneita, ihmisillä on voimakkaita mielipiteitä erikoisista ihmisistä, erikoisia tuijotetaan herkästi, usein erikoiset ovat koulukiusaajien silmätikkuja jne.
Oletteko erikoisia?
liian erikoinen
137
6075
Vastaukset
- Auringon säde
Minä koen olevani ulkoisesti liian erikoinen, mutta sisäisesti tylsä ja mitäänsanomaton.. Pohdin tuota samaa joskus, että ehkei ihmiset uskalla tulla juttelemaan jos olen oudon näköinen..
- kansalainen2
Oletko todella niin oudon näköinen ? tai ajatteletko niin!
Hyvin monet näkevät itsensä negatiivisesti sitä oikeasti olematta
minkä ikäinen olet?
Yritä saada pois kielteinen ajatus itsestäsi
Ei kenenkään ulkonäkö karkoita ketään! mitä kielteistä on ulkonäössäsi? - Auringon säde
kansalainen2 kirjoitti:
Oletko todella niin oudon näköinen ? tai ajatteletko niin!
Hyvin monet näkevät itsensä negatiivisesti sitä oikeasti olematta
minkä ikäinen olet?
Yritä saada pois kielteinen ajatus itsestäsi
Ei kenenkään ulkonäkö karkoita ketään! mitä kielteistä on ulkonäössäsi?Jos minulta kysytään, niin olen oudon näköinen. :) mutta jos tarkemmin ajattelen, se on vaan tylsä päähänpinttymä joka ei pidä paikkaansa. Mulle on sanottu et oon ruma ja persoonaton.. sen kummemmin sitä erittelemättä että miksi, niinpä mieluumin ajattelen että olen outo. Erityisesti, koska joskus (hyvin harvoin, pienen hetken) olen mielestäni ihan OK ja persoonallinen, enkä vaihtais naamatauluani muiden kanssa vaikken olekaan siihen ihan niiiin tyytyväinen. Myös jotku kaverit on sanonu et oon ok. Ristiriitaista XD
Jos multa kysytään mitä kielteistä ulkonäössä, niin no.. keksin aika monta; oudot pienet korvat, hassu pystynenä, ei ole täysin finnitön iho (vaik teen kyl parhaani), oudot hampaat, liikaa karvoja vääris paikois, ryhti vois olla parempi, ja ihan kauheen näkönen hymy.. Jne. Jne. The list goes on.. Yritän olla ajattelematta noita kielteisiä ajatuksia, koska mussa on myös paljon hyvää (oon timmis kunnos, ja mullon ihan kivat silmät ja täyteläiset huulet XD).
Sehän tässä hassua onkin. Itse ajattelee että muut eivät halua olla seurassa kun jos on ruma tai outo, mut ite ei tulis mieleenkään karkottaa jotain mukamas outoo omast seurast. Ja parikybänen olen... - mä vaan
Minulla päinvastoin. Näytän tavikselta, mutta monet oudoksuvat harratusmaailmaani ja mielipiteitäni ja olen siksi yksin. Toisaalta yksinolo on minulle myös oma valintani. En ole hirveän aktiivisesti ENÄÄ yrittänyt luoda kontakteja IRL. Netissä on kiva keskustella ja se riittää.
- Teppo...
Auringon säde kirjoitti:
Jos minulta kysytään, niin olen oudon näköinen. :) mutta jos tarkemmin ajattelen, se on vaan tylsä päähänpinttymä joka ei pidä paikkaansa. Mulle on sanottu et oon ruma ja persoonaton.. sen kummemmin sitä erittelemättä että miksi, niinpä mieluumin ajattelen että olen outo. Erityisesti, koska joskus (hyvin harvoin, pienen hetken) olen mielestäni ihan OK ja persoonallinen, enkä vaihtais naamatauluani muiden kanssa vaikken olekaan siihen ihan niiiin tyytyväinen. Myös jotku kaverit on sanonu et oon ok. Ristiriitaista XD
Jos multa kysytään mitä kielteistä ulkonäössä, niin no.. keksin aika monta; oudot pienet korvat, hassu pystynenä, ei ole täysin finnitön iho (vaik teen kyl parhaani), oudot hampaat, liikaa karvoja vääris paikois, ryhti vois olla parempi, ja ihan kauheen näkönen hymy.. Jne. Jne. The list goes on.. Yritän olla ajattelematta noita kielteisiä ajatuksia, koska mussa on myös paljon hyvää (oon timmis kunnos, ja mullon ihan kivat silmät ja täyteläiset huulet XD).
Sehän tässä hassua onkin. Itse ajattelee että muut eivät halua olla seurassa kun jos on ruma tai outo, mut ite ei tulis mieleenkään karkottaa jotain mukamas outoo omast seurast. Ja parikybänen olen...Sinun hymy voi olla jollekin ihan superkaunis, nämä on makuasioita, ja ei kannata verrata itseään lehtien malleihin, se on vain yksi ja aika tylsä kauneusmaku mitä siellä näkee.
- Auringon säde
Teppo... kirjoitti:
Sinun hymy voi olla jollekin ihan superkaunis, nämä on makuasioita, ja ei kannata verrata itseään lehtien malleihin, se on vain yksi ja aika tylsä kauneusmaku mitä siellä näkee.
Nojooo.... Mut harvemmalle kuitenkin.. Ei juu kannata kauheest lehtiä tuijotella, mut kun kuitenkin kaikki muut tekee niin ja miehilläkin (ilmeisesti) niiden pohjalta on muodostunut tietty käsitys miltä pitäs näyttää niin ei siitä kauheest apua oo... :/ on kyl tultua vertailtua itteäni liikaa malleihin - sitten "tavallisiin" ihmisiin ... mä tykkään kun ihmiset on erilaisii ja persoonallisista ihmisistä.. Itteä on sit vaikeempi nähä positiivises valos :D mut se on must tylsää kun jotkun naiset varsinkin näyttää ihan samalta, joltain muotilehdestä revityltä... Ei sil, ei se runaa ole, mut ahdistavaa.. Vaikee opetella nimii XD missä on persoonallisuus?
- Auringon säde
Auringon säde kirjoitti:
Nojooo.... Mut harvemmalle kuitenkin.. Ei juu kannata kauheest lehtiä tuijotella, mut kun kuitenkin kaikki muut tekee niin ja miehilläkin (ilmeisesti) niiden pohjalta on muodostunut tietty käsitys miltä pitäs näyttää niin ei siitä kauheest apua oo... :/ on kyl tultua vertailtua itteäni liikaa malleihin - sitten "tavallisiin" ihmisiin ... mä tykkään kun ihmiset on erilaisii ja persoonallisista ihmisistä.. Itteä on sit vaikeempi nähä positiivises valos :D mut se on must tylsää kun jotkun naiset varsinkin näyttää ihan samalta, joltain muotilehdestä revityltä... Ei sil, ei se runaa ole, mut ahdistavaa.. Vaikee opetella nimii XD missä on persoonallisuus?
Oho, kylläpä mun kommetti on saanu paljon miinusta :D
- ´'0´+89907
"Onko yksinäisyytesi syy se, että olet erikoinen?"
En sanoisi omalla kohdalla noin. Yksinäisyys itsessään on varmasti muokannut persoonaani. Saatan jonkun mielestä ajatella liian syvällisesti asioista, ei ole ystäviä, joten elämäni on tylsää. Ei voi kertoa esim, että kävinpä tuossa Matin kanssa reissaamassa, tapahtui sitä tätä ja tuota jne. En varmastikaan erotu mitenkään silmiinpistävästi katukuvasta ulkonäköni vuoksi, en siis pukeudu mitenkään erikoisesti. Mulla oli joskus nuorempana kaveri, joka oli gootti ja ihan ok kavereita oltiin, vaikken itse koskaan olekaan ollut goottihenkinen. - kuunsilma
Itse taidan olla todella erikoinen yksinäinen, koska kun käyn baareissa tapanani on mennä juttelemaan ventovieraiden ihmistenkanssa niitänäitä, kunnes yks kaks mun suu loksahtaa ja sieltä tulee kysymy " olisiko tarjota yösija paikkaa? " tiedän että kuulostaa todella sairaalta mutta se on vain päähän pinttymä todella väärä tapa.
- eihätää:)
Mutta mikä sitten on yksinäisyytesi syy? Sitähän tässä haettiin.
- ainayksin1
mullaki ainaki se on koska olen tälläinä peace tyyppi. siksi kelläkään ei kiinosta mu. koska kaikki on julmia pahoja ilkeitä jne. SE ON OIKEEST SYY
- love'npeace
Jos ymmärsin oikein... Täällä on toinen samanlainen, et ole siis täysin yksin. On meitä olemassa :) Olisi kiva vaan törmätä joskus..
- flowertower
love'npeace kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein... Täällä on toinen samanlainen, et ole siis täysin yksin. On meitä olemassa :) Olisi kiva vaan törmätä joskus..
kolmas ilmoittautuu. paitsi en ole peace netissä, koska siellä kaikki saavat olla, eikun kaikkien täytyy olla idiootteja. mutta irl todella peace ja todella inhottu siksi.
- ainayksin1
love'npeace kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein... Täällä on toinen samanlainen, et ole siis täysin yksin. On meitä olemassa :) Olisi kiva vaan törmätä joskus..
tutustuu?
- know the feeling
Kyllä, minun kokemukseni on ihan sama kuin aloittajalla.
Ihmiset tuntuvat menevät suorastaan ihan sekaisin kaikkialla minne ikinä vain menenkin. Minuun reagoidaan voimakkaasti ja aina kiinnitetään huomiota, vaikka kuinka yrittäisin pitää matalaa profiilia. Ja useimmiten huomio on negatiivista ja vihantäyteistä, sillä olen kaunis.
Samankaltaista seuraa on lähes mahdotonta löytää, sillä todellakin olen hyvin erikoinen.- Anonyymi
Höpöhöpö
- nobody's clone
Nimenomaan. Olen nainen. Ulkonäön (ei siis pukeutumisen vaan ihan oman olemukseni) perusteella miehet olettavat minun olevan tietynlainen - ja kun osoittaudun ihan muuksi, so long.
Elämäni on tavallaan mennyt pilalle siitä, että väärät miehet ovat aina kiinnostuneet seurastani. Ihastuneet (ei siis _minuun_ vaan ulkonäkööni tai johonkin omaan kuvitelmaansa). Ja jättäneet.
En edelleenkään ajattele, että minussa olisi jokin perustavanlaatuinen vika - tiedän ettei ole. Olen aina halunnut uskoa ihmisistä hyvää, että he ovat rehellisiä ja totuudellisia. No, tähän on tullut muutos. - Invisible boy
Kai minussa jotain outoa on, kun porukat tuntuvat vaivihkaa tuijottavan, mutta kukaan ei kumminkaan halua lähestyä. En oikein tiedä, en sitten ilmeisesti huku massaan, kun ihmisiä tuntuu jollain tavalla kiinnostavan joku minussa, mutta sitten kumminkin samalla tuntuu, että olen ilmaa, kun ohi kumminkin kävellään, kuin ei huomattaisikaan. Ehkäpä lievästi eksoottinen ulkonäköni kauhistuttaa. Tai sitten he pähkäilevät kovasti, olenko ukko, vai akka? Ainakin kesäisin on takaapäin tulleilla miespuolisilla autoilijoilla päät kääntyneet vihaisesti menosuuntaan, kun ovatkin ilmeisesti tajunneet, etten olekaan täti, säihkeistä sääristäni ja venyneestä tukastani huolimatta. Hah, taidankin saada itse asiassa miehiltä enemmän huomiota, kuin naisilta. Kai minusta sitten tulisi aika vetävä mimmi. Täytyykin nyt lähteä sheivaamaan sääriä hyvissä ajoin, että varmasti on kesällä kukkeassa kunnossa.
- asdvas
Eiköhän lie pääasia että on itsensä se mikä on asetettu olemaan. Jos sut o luotu renkaaksi niin ei kannata leikkiä lamppua tai jos on luotu oveksi niin ei kannata leikkiä vilkkua. Ovella voi toki koittaa vilkuttaa mutta se on vaarallista kovassa vauhissa ja ovi voi osua johonki ja aiheuttaa vahinkua. Ihmistä, jota ei tarvita mitään omaa hommaansa hoitamaan, ei Jumalan edes kannata vaivautua luomaan.
- pohdiskelija
En usko että ihmisiä vihataan näiden kauneuden takia. ainakin mun tytärtäni moni sanoo ystävällisesti ja ihailevasti kauniiksi ja vieläpä naiset. viha voi tulla siitä,että ihminen käyttäytyy ylimielisesti toisia kohtaan. vAATIMATTOMUUS MUUTEN KAUNISTAA.
- nmv.kmm
nii, tyttäresi ei varmastikaan pidä itseään mitenkään muita parempana, jotkut kauniit eivät varmaan edes tajua olevansa ylimielisiä ja kun se kauneus on AINA katsojan silmissä. Ei minusta kaikki missit ym. ole mitenkään poikkeavan hyvännäköisiä.
- hsdsdskdskd
Niin, ilmeisesti tyttäresi on vielä lapsi tai hyvin nuori, eivätkä vanhemmat naiset näin koe häntä seksuaaliseksi uhkaksi itselleen. Ja jos ovat vielä sinun ystäviäsi, niin kyllä toki kaverin lasta kehutaan ja siihen suhtaudutaan ihan eri tavalla kuin vaikka työpaikan "kilpasiskoon."
Lisäksi, jos nainen on ihan sievä, ihan nätti, ihan kaunis, se vielä siedetään. Sellaiset naapurintyttökaunokaiset.
Mutta jos nainen on TODELLA kaunis, siis ihan oikeasti todella hätkähdyttävän, mieleenpainuvan kaunis, sitä EI siedetä, EI vaikka tämä TODELLINEN kaunotar olisi kuinka ystävällinen, mukava, vaatimaton ja nöyräkin! Päinvastoin - sen pahempi se on, jos vielä hänen LUONTEENSAKIN on kaunis, hyveellinen ja ylevä ja hän siis kaikin tavoin on täysin muiden yläpuolella! Sitä suuremmat muiden naisten kateusvihat hän päällensä saa!!! - luonne ratkaisee
hsdsdskdskd kirjoitti:
Niin, ilmeisesti tyttäresi on vielä lapsi tai hyvin nuori, eivätkä vanhemmat naiset näin koe häntä seksuaaliseksi uhkaksi itselleen. Ja jos ovat vielä sinun ystäviäsi, niin kyllä toki kaverin lasta kehutaan ja siihen suhtaudutaan ihan eri tavalla kuin vaikka työpaikan "kilpasiskoon."
Lisäksi, jos nainen on ihan sievä, ihan nätti, ihan kaunis, se vielä siedetään. Sellaiset naapurintyttökaunokaiset.
Mutta jos nainen on TODELLA kaunis, siis ihan oikeasti todella hätkähdyttävän, mieleenpainuvan kaunis, sitä EI siedetä, EI vaikka tämä TODELLINEN kaunotar olisi kuinka ystävällinen, mukava, vaatimaton ja nöyräkin! Päinvastoin - sen pahempi se on, jos vielä hänen LUONTEENSAKIN on kaunis, hyveellinen ja ylevä ja hän siis kaikin tavoin on täysin muiden yläpuolella! Sitä suuremmat muiden naisten kateusvihat hän päällensä saa!!!millä tavalla määrittelet sen, että nainen ei ole naapurintyttömäisellä kaunis vaan sitten jotain super hyper kaunista.... muistetaan myös se, että meikillä voi paljon ns. huijata ulkonäköään....... Ei minua sellaisen naisen seura kiinnosta joka kuvittelee olevansa muita kauniimpi. Kaveri saa olla kauniskin, mutta kyllä sen huomaa onko jollain kusi noussut päähän, kuvitteleeko itsestään liikoja.
- naapurintytöt
hsdsdskdskd kirjoitti:
Niin, ilmeisesti tyttäresi on vielä lapsi tai hyvin nuori, eivätkä vanhemmat naiset näin koe häntä seksuaaliseksi uhkaksi itselleen. Ja jos ovat vielä sinun ystäviäsi, niin kyllä toki kaverin lasta kehutaan ja siihen suhtaudutaan ihan eri tavalla kuin vaikka työpaikan "kilpasiskoon."
Lisäksi, jos nainen on ihan sievä, ihan nätti, ihan kaunis, se vielä siedetään. Sellaiset naapurintyttökaunokaiset.
Mutta jos nainen on TODELLA kaunis, siis ihan oikeasti todella hätkähdyttävän, mieleenpainuvan kaunis, sitä EI siedetä, EI vaikka tämä TODELLINEN kaunotar olisi kuinka ystävällinen, mukava, vaatimaton ja nöyräkin! Päinvastoin - sen pahempi se on, jos vielä hänen LUONTEENSAKIN on kaunis, hyveellinen ja ylevä ja hän siis kaikin tavoin on täysin muiden yläpuolella! Sitä suuremmat muiden naisten kateusvihat hän päällensä saa!!!Se "TODELLINEN kaunotar" on se sama naapurintyttökaunokainen koreissa vaatteissa ja täydessä tällingissä. Ei sen kummempaa. En ole koskaan nähnyt henkeäsalpaavan kaunista ihmistä. Ei sellaisia oikeasti kai liene sitten olemassakaan, edes lehtien kansikuvissa. Kauneimpia on ne luonnollisen näköiset naapurintytöt, tai sitten minä en vain tunnista TODELLISTA kauneutta vaikka se tanssisi päällään aivan silmieni edessä.
- nainen
luonne ratkaisee kirjoitti:
millä tavalla määrittelet sen, että nainen ei ole naapurintyttömäisellä kaunis vaan sitten jotain super hyper kaunista.... muistetaan myös se, että meikillä voi paljon ns. huijata ulkonäköään....... Ei minua sellaisen naisen seura kiinnosta joka kuvittelee olevansa muita kauniimpi. Kaveri saa olla kauniskin, mutta kyllä sen huomaa onko jollain kusi noussut päähän, kuvitteleeko itsestään liikoja.
tiedän että olen ruma
- KTYIN
Erikoisuus voi ilmetä monella tavalla. Kyllähän porukassakin pitää osata vähän luovia, ja kaikilla on varmasti edes joitain vähän erikoisempia luonteenpiirteitä. Ne pitää vaan vähän tasoitella kun on muiden kanssa tekemisissä, juurikin siitä syystä ettei olisi toisen silmissä täysi outo kummajainen. Nyt joku sanoo että eihän silloin ole oma itsensä. Mutta siitähän kaveruus ja ystävyys lähtee että aluksi ollaan aika neutraalejakin ja vähän tylsiä. Sitten kun ystävyys syvenee alkaa pikkuhiljaa niitä luonteen nyansseja paljastua enemmän. Itse miellän että kaikkki "oudot" joita olen tavannut ovat niin vahvasti vain ja ainoastaan siinä omassa maailmassa eivätkä ehkä ymmärrä joitain vuorovaikutuksen peruskeinoja. Pitää asettua vähän myös toisen vinkkeliin.
Myös olisi hyvä oppia pelaamaan sillä mitä on. Jos on ulkonäössä jotain tai mitä nyt ikinä, pitää käyttää hyödyksi sitä mitä on. Jos yrittää peitellä jotain, käykin helposti niin että tulee korostaneeksi sitä. - pohdiskelija
Tyttäreni on jo aikuinen.hän ei edes pidä kehumisesta. Miehet katsoo ja naiset kehuu. nää naiset ovat kyllä yleensä vanhempia naisia tai uskovaisia.voi olla että hänen ikäluokan naiset ovat sittenkin kateellisia kun hänellä ei juurikaan ole ystäviä.Muistan nuoruudestani että jotkut tavallisen näköiset tytöt eivät olleet mulle kivoja. En minä varsinaisesti kaunis ollut mutta hyvällä staililla onnistuin olemaan sievä ja sain poikien huomion.Mutta nämä mahdollisesti kateelliset tytöt olivat luonteeltaan ilkeitä muutenkin.Sisäisesti kaunis ihminen ei kadehdi. Ja hän ymmärtää,ettei se ulkoinen kauneus ole tärkeää.
- Minä olen
"Muistan nuoruudestani että jotkut tavallisen näköiset tytöt eivät olleet mulle kivoja. En minä varsinaisesti kaunis ollut mutta hyvällä staililla onnistuin olemaan sievä ja sain poikien huomion."
Onko elämässä kysymys siitä, että saa miesten huomion?
Elämän tärkein päämäärä on tulla huomatuksi miesten taholta?
Lajin säilymisen kannalta asia on tärkeä, muuten aiheen voisi sivuuttaa epäolennaisena.
Suhteellisen syvällinen aihe on hetkessä kuitattu näillä kauneusasioilla, joilla ei ole mitään tekemistä sisäisen tunteen kanssa.
Tämä juttu pyörii koko ajan ulkonäön ympärillä. Olisiko mahdollista puhua ihan sisältäpäin ja jättää kommentoimatta ulkonäköä, mikä on hyvin subjektiivinen mielipide. En usko, että kukaan hyötyy kenenkään ulkonäön kuvailemisesta, jos kysymys on yksinäisyydestä, mihin ulkonäkö ei liity millään tavalla.
Ei millään pahalla, mutta joka ikinen ihminen saa elämänsä aikana huomiota, kun oikea ihminen osuu kohdalle, kaikki ylenpalttinen huomioiminen on joutavaa roinaa, joilla jotkut pönkittävät egoaan.
Osa ihmisistä tarvitsee huomiota enemmän kuin toiset ja monet meistä saa huomiota, vaikka ei sitä hae. Joillain ihisillä on semmoinen vaikutus ympäristöön, että he ovat näkyviä, vaikka eivät sitä erityisesti hae. Kysymys on lähinnä karismasta.
Onko se joku yleistys, että juuri tavallisen näköiset tytöt tai naiset olisivat erityisen kateellisia? Minä kun en tiedä mitä tavallisen näköinen tarkoittaa. Mielestäni tavallisen näköisiä ihmisiä ei ole olemassakaan, joten asia jää minulle jotenkin vieraaksi.
Esimerkiksi jumalainen Marilyn Monroe kärsi monista asioista elämänsä aikana; yksinäisyydestä, ahdistuksesta, masennuksesta, hylkäämisistä, hyväksikäytöstä jne. Hän oli uskomattoman kaunis sisältä ja ulkoa, mutta itseluottamus ei riittänyt ja peilin edessä kului jopa 8 tuntia eikä hän silti ollut tyytyväinen ulkonäköönsä. Marilyn oli älykäs ja sehän ei taas sopinut pirtaan. Älykkäät ihmiset usein ovat yksinäisiä.
Hän oli myös temperamenttinen, mikä hämmensi ja rasitti sekä miehiä että naisia. Kaikesta huolimatta yksikään, joka Marilynin tapasi kasvotusten ei voinut unohtaa häntä. Kysymys on siis karismasta, mitä täälläkin jo aiemmin sivuttiin.
Yksinäisyyteen on monta syytä. Joku on persoonallinen (muiden mielestä hankala), joku älykäs (muiden mielestä liian haastava), joku tylsämielinen (muiden mielestä ikävää seuraa), joku jotain muuta. Ihmiset ovat erilaisia, ei ole mitään kaavaa siihen, miksi ollaan yksinäisiä.
Varmasti kotona aikaansa viettävä on hyvinkin yksinäinen. Toisaalta, jos ei käy missään ei myöskään voi tavata ihmisiä. Jos taas haluaa tavata omanlaisia ihmisiä, kannattaa mennä sinne, missä sellaisia liikkuu.
Paras tapa tavata ihmisiä on lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Silloin taatusti tutustuu ihmisiin. On pieni pakko kohdata muitakin, jollei ala erakoitumaan uudella paikkakunnalla.
Yksi hyvä tapa tutustua ihmisiin sellaisina kuin he ovat, on mennä vuodeksi kansanopistoon ja elää sisäoppilaitoksessa. Se on sen verran tiivistä kanssakäymistä, ettei siellä ole tilaa poseerauksille, vaikka on sitäkin, mutta hyvin nopeasti ne maskit murenevat. Kukaan ei jaksa pitää maskia 24/7, joten siellä ihmiset pakostakin ovat aitoja.
- 13+1
Olen sisäisesti liian erikoinen.
T: 24-vuotias nainen - 6+1
millä tavalla voi olla erikoinen? ulkonäkö vai käytös?
- 18+1
No joo, erikoisia tyyppejä kartetaan. Ulkonäöllisesti en poikkea massasta sillä en sitä halua. Olen kans sellanen peace tyyppi, ajattelen syvällisesti. Tykkään puhua kaikenlaista. Tavalliset ihmiset ärsyyntyy jos alkaa miettimään mm. globaaleja ongelmia, sillä niistä tulee paha mieli. Kaikkea kivaa ja tavallista voi puhua muiden kanssa. Se on välillä mukavaa mutta ei riitä minulle.
Nykyinen siippa on aika mukava ja pystyy puhumaan kaikista aiheista, muttei silti tunnu ymmärtävän ihan kaikkea. Joskus on yksinäinen olo.- Minä vaan
Se on ihmisen rooli elämässä, olla aina lopulta yksin. Ei kukaan voi löytää sellaista ihmistä, joka ymmärtäisi kaiken. Pitää vaan hyväksyä, kuten runoilija sanoo: Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
- yksinäinen jape
Minä vaan kirjoitti:
Se on ihmisen rooli elämässä, olla aina lopulta yksin. Ei kukaan voi löytää sellaista ihmistä, joka ymmärtäisi kaiken. Pitää vaan hyväksyä, kuten runoilija sanoo: Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
yksin tullaan maailmaan ja yksin lähetään.
- ????
Tavatessamme tulemme olemaan ystävällisiä kaikkia läsnäolevia kohtaan olemme kumminkia tietoisia teidän ristiriitaisista ajatuksista mitkä liittyvät omiin tuntemuksiin johdannais ajatuksista kuten ymmärtäminen tai kuuleminen. sen vuoksi haluamme antaa tämän väylän kommunikoida kanssanne koska haluamme että ymmärrätte meidän tarkoituksemme teitä kohtaab on osoittautunut liian myötätäileväksi mikä kuuluu lsaman arvoiseen ajatukseen olemassa olostamme. voimmeko jutella kahdestaan olisi ehkä mieluisin vaihtoehto koska ylimääräinen häiriö voisi olla tukahduttavaa viestinnälle. haluamme kumminki korostaa olevamme ylpeitä saavutuksesta jonka olette saaneet aikaan sen vuoksi haluamme tarjota mahdollisuutta liittyä meidän kanssamme puolueeseen jossa halutaan kaikkien osallisille tarjota myönteinen päätös on siis olemassa puoluita tai hallinto yksiköitä joille tavoite maasta ja sen päällisistä asukkaista ovat lähestulkoon ulkoistettu joten omien ajatusten käsittely on siirretty taholle joka päättää kaikkien ajatukset.
- 7+20
No just. Tämähän tästä puuttuikin :D
- yksinäinen susi
kulttuuri ! en ole suomalainen mutta täälä todella kauan asunut , ja täälä erittäin vaikea löytää kavereita !! huom erittäin .. jos ei ole koulussa tai työssä niin yksin on oltava ! kursseilla jos käy niin sielä ei kukaan oikeasti halua tutustua , kaikilla on jo se " oma elämä" joten se niille riittää ..
itse olen myös " ykinäinen" kun mistää ei löydy kavereita , asun korvessa jossa niitä harrastuksiaka ei ole ,
suomalaisessa kulttuurissa se vika on . ei puhuta tuntemattomalle sehä on jo lapsena opetettu ! ei tarvitse itkeä täälä jos on " yksinäinen" kyllä se vika löytyy itsestä - Näkökulmia
Sanoisin, että erilainen jää helpommin yksin kuin ns. tavallinen.
Jos on tavallinen harmaavarpunen, löytää varmemmin sielunkumppaneita lähistöltään. Oikeastaan aika sama, asuuko korvessa tai stadissa. Ihmisten keskellä saattaa olla vaikeampi olla yksin kuin jossain syrjäseudulla. Syrjässä elävää ei sentään kukaan kiusaa tai välttele.
Tietenkin ihmisellä on yleensä ikävä toisen luo, ja harmillista, jos jää ilman ystäviä ja elämänkumppania, mutta siinä tapauksessa kannattaa siitä yksinäisyydestä ottaa kaikki irti.- veikkaan 20
Suomessa on kaksi paikkaa; korpi (pienellä) ja Stadi. :)
Taisi jäädä pari muuta paikkaa mainitsematta?
Syrjäseudullakin kiusataan, jos sikseen tulee, mutta siellä myös hyväksytään erilaisuutta tiettyyn pisteeseen saakka, paitsi tietenkin Pohjanmaalla.
Stadi taas on täynnä niitä korpilaisia, jotka ovat muuttaneet avoimen ja sosiaalisen kaupungin jäyhäksi, asuttamalla nukkumalähiöt ja elävänsä sitä omaa pikku elämäänsä, mistä on yleinen sosiaalisuus kaukana.
Eihän kukaan voi ottaa yksinäisyydestä mitään irti, jos se ei ole oma valinta. Pitäisi miettiä miten sinne yksinäisyyteen on päätynyt ja pysrkiä pois sieltä. Se vaatii jonkun verran vaivaa, mutta ei se mahdotonta ole.
Toisaalta, jos on kamalan tarkka seurastaan, voi tosiaan päätyäkin yksinäiseksi. Kannattaa miettiä niitä omia asenteitakin.
- MaijaLeena18
Olen muuttanut pääkaupunkiseudulle 4 vuotta sitten, enkä ole yhtään ystävää saanut. Mielestäni olen mukava ja seurallinen, ihan "tavallinen" viisikymppinen nainen. Kävisin mielelläni jonkun kanssa harrastuksissa, lenkillä, kulttuuritapahtumissa, mutta en ole tavannut ketään samanhenkistä. Miehellä on harrastuksia, mutta ne lajit eivät ole minua varten.
Välillä kärsin kovastikin yksinäisyydestä.- Mies ja yksin
"MaijaLeena18" minä olen myös yksinäinen ja kaipaisin juuri sinulaistasi ja ikäistäsi naista ystäväkseni, mutta olemme kaukana toisistamme ja tiemme ei ilmeisesti koskaan tule kohtaamaan :(
- Minäkin 50
Ei kysymys olekaan siitä, ettetkö olisi mukava ja seurallinen, monilla 50 vuotiailla vaan on jo oma elämä niin täynnä, etteivät he jaksa tutustua uusiin ihmisiin. Tai sitten et ole tavannut niitä, jotka kovasti kaipaavat uusia ihmisiä.
Helsingissäkin, tai siis pääkaupunkiseudulla toimii sama systeemi kuin muuallakin, että usein harrastusten kautta ihmiset löytävät uusia tuttuja.
Äitini löysi todellisen sielun sisarensa vasta 8 vuotta ennen kuolemaansa. Se on erikoinen asia, harmi, että he eivät tavanneet aikaisemmin.
Monilla meillä taitaa ne läheisimmät ihmiset tulla sieltä lapsuudesta asti, kulkeneet mukana kuin vanha nalle. Mutta jostain pitäisi taas aloittaa, miksi ei harrastusten parista?
Mä en oikein ymmärrä mistä muualta ihmiset voisi toisiaan löytää kuin harrastusten parista. Ravintolat ja muut ovat niin keinotekoisia paikkoja.
- sama täällä
aktiivisuus on oltava ja kotoa ei kukaan hae, ehkä tämä nettikin tekee sen, et on paljon kotona..
- Minäkin 50
Olen samaa mieltä. Tämä tekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ennen kuin tietsikat yleistyivät kotona, ihmiset olivat enemmän liikkeellä. Nyt ollaan netissä ikään kuin osallistuttaisiin johonkin interaktiiviseen tv-ohjelmaan.
Pitäisi unohtaa nämä netit vähäksi aikaa ja mennä takaisin sinne, missä ihmisillä oli tapana käydä. Tämä neljän seinän sisällä jämähtäminen on kaikin tavoin huonoa kehitystä.
Kun tapaan ihmisiä, jotka eivät elä netissä, kuten monet muut, on heillä kaikkinensa vilkkaampi elämä.
- niin se vain on
Olen yksinäinen siksi, kun kehenkään ihmiseen ei voi enää luottaa.
On ollut paljonkin ystäviä, mutta ihmiset ovat ilkeitä toisilleen ja se on erkaannuttanut toisista ihmisistä.- rikkaiden vika
rikkauden vika. kun on rikkautta niin ei tarvita enää muiden apua :(
Minäkin olen kaiketi jotenkin erikoinen. En oikeastaan tiedä miten, mutta erilaisia sopeutumisongelmiahan minulla on läpi elämäni ollut. Ympäröivät ihmiset ovat pyrkineet korjaamaan minua kiusaamalla, halveksimalla, ylistämällä, opastamalla, terapialla, lääkkeillä, sairaslomilla, pakottamalla, vaatimalla, kannustamalla ja yrittämällä tukea.
Kaikesta huolimatta en kuulu joukkoon. Olen sosiaalinen, mutta minulla ei juuri ole ollut läheisiä ystäviä sisaruksiani lukuunottamatta. Nykyään ystäväpiirini rajoittuu noin yhteen henkilöön, joka ei ole lähisukua. Ajattelen usein jotenkin eri tavoin kuin muut. Muiden on vaikea seurata ajatukseni kulkua ja minun taas on usein vaikea sovittaa ajatuksiani muiden odotuksiin. Ihan tyhmä en voi kuitenkaan olla, koska olen pitkälle koulutettu ja menestynyt opinnoissani ja opin yhä, yli nelikymppisenä, helposti uusia asioita. Sen sijaan työelämässä en ole menestynyt erikoisemmin. Siellä kun tarvitaan kaiketi niitä asioita, joista minulla on puute. Enkä minä kuitenkaan mikään nero ole, joka kehittelisi käden käänteessä huikean hienoja ratkaisuja erilaisiin pulmiin.
Yksinäisyys on tuttu tunne. Viihdyn kyllä yksin, mutta en rajattomasti. En toisaalta viihdy ihan kaikkien seurassa. Koska tiedän, että on ihmisiä, joiden kanssa ajatukseni juoksevat jotenkin samaa rataa, kaipaisin nimenomaan heidän seuraansa. Vaan kanssani samalla tavalla kieroon kasvaneet yksilöt tuntuvat olevan harvassa ja vaikeasti tavoitettavia. Tämä on kuitenkin minun elämäni ja tässä iässä jo tiedän, että vaikka voin jatkuvasti jonkin verran opetella sopeutumista, minulla ei ole resursseja muuttua kaikkien silmissä hyväksi jätkäksi. Se vain pitää sietää puolin ja toisin, koska se ei ole kenenkään maailman loppu.- 20+7
"mutta erilaisia sopeutumisongelmiahan minulla on läpi elämäni ollut"
Olisiko sopeutuminen itse ongelma? Jokaisen ihmisen odotetaan sopeutuvan tiettyihin kaavoihin, mutta eikö se tarkoita, että kyseessä on rooli, jota esitetään? Ja jos kyseessä on esitetty rooli, se tarkoittaa ettei ihminen ole oma itsensä, eikä ihmissuhteistakaan kovin läheisiä voi tulla sillä tavalla.
Olen tutustunut erään kirjaan nimeltä "Opi kuuntelemaan itseäsi", ja voin vain todeta, että se on nimensä arvoinen kirja, joten siihen kannattaa tutustua. Löytynee googlaamalla. - Bright-one-two-three
Mielenkiintoista. Oletko käynty Mensan älykkyystestissä? Kovasti oireesi kuulostivat siltä, mitä jotkut muita korkeamman älykkyyden omaavat kokevat. Jotkut ovat löytäneet itselleen sopivaa seuraa toisista älyköistä juuri Mensan kautta. Varoituksen sana tosin paikallaan, älyköt sopeutuvat välillä sangen huonosti toistensakin seuraan. Siinä syynä on sitten usein liika kriittisyys tai jokin sellainen kuin se, että kokisi toisen ajattelu "liian hitaaksi" tai "aivan erilaiseksi".
En ole itse älykkö, Äo on tasan tarkkaan keskiarvoa (luojan kiitos), lueskelin tuon jutun Mensan sivuilta. Älykkyys ja sen olemus sinänsä kyllä kiinnostaa minua, niinkuin niin helvetin moni muukin asia.
Mutta siis sinä siellä, tonne: www.mensa.fi
Jos asut Helsingissä vielä ehdit testeihin! - Hyvä ämmä
No eipä. Mitä siitä tulisi, jos väkisin vääntyisi hyväksi jätkäksi muiden silmissä ja sisällä olisi sitten olo, ettei mahdu omiin nahkoihin sitten millään.
Näitä nykyajan kylähulluja, jotka eivät kuulu oikein mihinkään. =)
Kuulostaa tutulta. Itsellä on vastaavia kokemuksia ja tulin siihen tulokseen, että jos en mene muottiin, niin antaa olla. Iän myötä omat erityispiirteet vaan vahvistuvat ja minun on helpompi hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.
Olen kiinnostunut monista asioista, tehnyt monenlaisia asioita, olen monipuolinen, eikä mikään ihmihillinen ole vierasta. Työhaussa monipuolisuus katsottiin huikentelevaisuudeksi, joten eihän semmosta voinut plakata töihin. melko vanhanaikaisia ihmisiä, jos minulta kysytään.
Olen ennakkoluuloton ja sosiaalinen, mutten koskaan ajatellut olevani outo, kunnes ajattelin, että ehkä mä vähän poikkean muista ihmisistä, mutta ei se mitään. Olen tavallista vilkkaampi keski-ikäinen nainen, olen aina ollut vilkas, mutta ei ikäni ole mitenkään siihen vaikuttanut.
Minulla on myös tapana juuttua ihmisten kanssa suusta kiinni. Ihan missä vaan, alan höpöttää vaikka säästä ja kohta puhutaakin jostain ihan muusta.
Kuulin usein, kun ulkopuolelta määriteltiin mitä olen. Ihmiset sanoivat, että olen sitä ja tätä. Ajattelin, etten jaksa kuunnella, koska siinä ei ole mitään järkeä. Enhän minäkään hoe ihmisille mitä he ovat, ihan sama, kunhan yrittävät käyttäytyä ihmisiksi.
Kyllä usein semmonen tietynlainen älykkyys ja luovuus muokkaa ihmistä omaan suuntaan. Mullakin on ollut työelämässä hankalaa, vaikka olin hyvä työntekijä, niin aivan liian suora ja rehellinen muiden makuun. Vuosia sitten 90-luvulla yksi ystäväni/työkaverini sanoikin, että yritä rajoittaa vähän, sähän olet kuin mikäkin totuudentorvi. Enkä itse edes huomannut koko asiaa. Mietin vaan, että mitähän mun nyt pitäisi rajoittaa. :D
Hetken lapsi olen, sen ainakin tajusin.
Töissä olisi pitänyt aina sanoa: joo, joo, vaikka olisi ollut kuinka älytön juttu vastassa. En minä osannut teeskennellä. Sanoin, ettei kyllä kamalan järkevältä vaikuta tämä homma, jos multa kysytään. Taisin sanoa liikaa, koska ei kysytty.
Erityisesti vanhemmilla naisilla oli hankaluuksia minun kanssa.Yksi pomoni oli jopa kateellinen ja jätti sopparin uusimatta. No, ei mennyt kauaa, kun hän sai potkut ihan omaa ansiota. Mahtoi harmittaa, kun piti laskeutua tavallisten kuolevaisten pariin sieltä norsunluutornista. ;)
Tajusin itsessäni joskus 40 -vuotiaana, että vaikka olen välitön ja sosiaalinen, niin minulta puuttuu sellaiset sosiaaliset taidot, mitä monissa töissä tarvittiin. Toisaalta monia harmitti se, kun tulin ihmisten kanssa niin hyvin juttuun. Pienet on ihmisten murheet, ei voi muuta sanoa.
Ajattelen, että ei väkisin, jos luovuus ja muut ominaisuudet ovat pahasta, niin olen varmaan ihan väärässä paikassa.
Olen ollut monesti väärässä paikassa ja toisaalta usein tuntenut olevani kotonani monessakin paikassa, missä ne muut taas ajatteli, ettei tuo tänne oikein sovi. =)
Naurattaa, kun ajattelen, että siellä ne on sitten raukat pähkäilleet, että onpas siinä vilkas ihminen, mitähän sen kanssa pitäisi tehdä.
Mulla kesti kauan tajuta, että muut piti mua outona, kun itse ajattelin, että olen keskitasoa luovempi ja välittömämpi ihminen. No mikäs siinä auttaa,kuin poistua takavasemmalle, ettei massalle tulisi vaivautunut olo, kun yrittävät setviä mikä olen naisiani.
Ne toiset samanlaiset luovat arvostivat työtäni ja antoivat aina hyvää palautetta. Kai siinä oli keskinkertaisuuksien ja luovien ihmisten törmäyskurssi, en oikein muuta keksi selitykseksi. Keskinkertaiset menestyvät hyvin töissään, kun eivät koskaan ole mitään mieltä mistään asiasta.
En ole koskaan yrittänyt miellyttää kaikkia ja olen yleensä arvostanut niitä ihmisiä, jotka sattumoisin näkivät hyvän työni jäljen. Vain sillä on ollut merkitystä.
En osaa sanoa olenko yksinäinen, olen yksin, vaikka tunnen paljon ihmisiä, minulla on ystäviä ja paljon tuttuja siellä täällä. Mielestäni en oikein saisi potea yksinäisyyttä, kun minulla on kuitenkin ihmisiä ympärillä, päin vastoin kuin monilla muilla. - justdet
Bright-one-two-three kirjoitti:
Mielenkiintoista. Oletko käynty Mensan älykkyystestissä? Kovasti oireesi kuulostivat siltä, mitä jotkut muita korkeamman älykkyyden omaavat kokevat. Jotkut ovat löytäneet itselleen sopivaa seuraa toisista älyköistä juuri Mensan kautta. Varoituksen sana tosin paikallaan, älyköt sopeutuvat välillä sangen huonosti toistensakin seuraan. Siinä syynä on sitten usein liika kriittisyys tai jokin sellainen kuin se, että kokisi toisen ajattelu "liian hitaaksi" tai "aivan erilaiseksi".
En ole itse älykkö, Äo on tasan tarkkaan keskiarvoa (luojan kiitos), lueskelin tuon jutun Mensan sivuilta. Älykkyys ja sen olemus sinänsä kyllä kiinnostaa minua, niinkuin niin helvetin moni muukin asia.
Mutta siis sinä siellä, tonne: www.mensa.fi
Jos asut Helsingissä vielä ehdit testeihin!Miksi noin paljon miinuksia? Minusta tuossa viestissä on totuuden siemen. Varsinkin jos ei ole vain älykäs vaan lisäksi myös luova tai muuta hauskaa. Olen ollut eräässä yhteisössä jossa oli tällaisia ihmisiä ja tuntui että kaikki oli aina vähän omissa maailmoissaan vaikka oltiinkin yhdessä:)
- Tyttö Irakista
Haluisin päästä sänkyyn
http://olavimaenpaa.blogspot.com/
kanssa. Onko se erikoista?- ei toisaalta
vaarallisuus viehättää?
- kiltti mies.
Olen kyllä erikoinen otus kun en tykkää juopotella joka viikonloppu enkä haukkua naista horoksi enkä pahoinpidellä henkisesti tai fyysisesti. Sitten tykkän sanoa mielipiteeni suoraan ja siitähän monetkaan ei tykkää joten olen siinäkin mielessä erikoinen.
- rankka MIES
ettet vaan olis HOMO?
- 16+17
Kiltti mies on todella erikoinen, suorastaan poikkeava. Hyvällä tavalla. Siinä sitä sitten on muilla ihmettelemistä. :)
- sosiaalinen
Suurin syy yksinäisyyteen on elinpiirin itsestäriippumaton vähäinen ihmismäärä.
Vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia, ei lähisukulaisia, ei naapureita lähettyvillä, kotona tehtävä etätyö, yksinäinen harrastus, ei autoa tai julkisia kulkuneuvoja päivittäiskäytössä, keskustan kaukaisuus jne. - veikkonen
Nykyajan ihmisille on tärkeää olla erikoinen ja erilainen, näkyvä ja katsottu. Se on aikamme itsekeskeisyyden ilmentymää jonka saavuttamiseksi tehdään paljon ja mikä on tulos? Erikoisuudessaan ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin koskaan!
Käsitys omasta itsestä, erikoisuudesta, älykkyydestä yms on aina korkea, silloinkin kun olemus ja käytös ei mitenkään tue tätä mielikuvaa. Ehkä suurien kuvitteleminen itsestään on oman mitättömyyden peittelyä.
Erikoinen on monesti sama kuin omituinen. Miksi täytyy olla? Ihan tavallinen elämä on kumminkin hyvää!- 11+6
Osa ihmisistä on erikoisuuden tavoittelijoita, se on paljolti nuorten juttu, mutta keski-iässä ei kukaan tavoittele erikoisuutta, sitä yrittää lähinnä tulla sen kanssa toimeen ja suostua itseensä.
Ei se, että ihminen on erikoinen ole valinnan vapautta, se on persoonallisuus, mitä ei voi laittaa on ja off.
Mietin tätä uutta uljasta sukupolvea, joka on syntynyt lumia kourassa. Voi olla tulevilla keski-ikäisillä kovat paikat sopeutua ihan vaan päästämään irti siitä vekottimesta, saatikka sopeutumaan muihin olosuhteisiin. Mutta toistaiseksi heille mikään ei ole mahdotonta, joten ei jaksa päätä vaivata sen isommilla asioilla.
Että on sopeutumista ja sopeutumista.
- Ulkonäkö=vankila
En ole näistä tietenkään varma, mutta 30 vuoden kokemuksella väittäisin, että syy yksinäisyyteeni on erikoisempi ulkonäkö.
Olen suomalainen, mutta jokin ulkonäössäni tekee sen, että minua luullaan ulkomaalaiseksi usein. Ulkonäössäni on muutama erikoinen/erilainen/epäsuomalainen piirre, en silti ole mitenkään kauhean ruma. Minua on myös haukuttu/nimitelty/syrjitty rasistisin kommentein. Ihmiset ovat ennakkoluuloisia minua kohtaan. Usein siis pelkästään ulkonäön perusteella joudun epäsuosioon, ilman että on edes jutellut kanssani.
Ihmiset myös puhuvat ulkonäöstäni, olen esim. töissä kuullut oven takana, kuinka ulkonäöstäni puhutaan esim. tauolla. Jännää olla niin kiinnostava, vaikka ei ole mikään missi/malli tms. Toinen ongelma on se, että olen kovin nuoren näköinen, joten minua luullaan n. 10 vuotta nuoremmaksi. Ja minua myös kohdellaan sen mukaisesti. Esim. joku ikäiseni saattaa sanoa, että odotas vaan 10 vuoden päästä kun olet tällainen kolmekymppinen. Kun kerron, että olen 30, saan outoja katseita osakseni. Joko minun luullaan valehtelevan, tai sitten minussa pitää olla jotain vikaa. Yleensähän ihmiset kuitenkin on suurin piirtein itsensä ikäisten kanssa tekemisissä/ystävä.
Luonteeltani olen kuitenkin mielestäni mukava, huumorintajuinen ja tosi kiltti. Ehkä olenkin sen vuoksi helposti sellainen, johon voi purkaa oman pahan olon. En juoruile muista ja olen ystävällinen kaikille.
Tavallaan olen jo tottunut yksinäisyyteen, en tiedä millaista olisi, jos olisi joku kiva kaveri. Miesystävä minulla on, hänkin usein ihmettelee, miksi olen niin yksinäinen, vaikka olen niin mukava.- samma här..
Minulla hyvin samanlainen olo itsestäni. On tosi rasittavaa että luullaan hyvin nuoreksi.
- 14+13
Luultavasti olet yksinäinen, koska asut Suomessa, missä ollaan aina vähän omituisia ja ennakkoluuloisia. Nolottaa.
- tyttöööööööö22
Mielestäni yksinäisyys on monen tekijän summa. Ensinäkin omasta kokemuksestani voin sanoa, etä voitaisiin välttää mm siten, että jo silloin kun lapsi on nuori ja on vielä perheensä kanssa tiiviimmin tekemisissä asioista puhuttaisiin avoimesti. Mitä toiselle oikeasti kuuluu elämään, eikä vaan ohimennen kysytä niinkuin se olisi pakollinen asia mikä täysyisi hoitaa. Siten kun perhesuhteet ovat avoimet, läheiset ja lämpimät ne myös hyvin pitkälti aikuisiässä muissa ihmisuhteissa. Silloin ne ongelmat ihmisen mielessä ja kehossa ei jäisi itselleen haudottavaksi. Myöskin vaikuttaa tämä meidän kehittyvä yksilö-kulttuuri. Monilla tuntuu olevan sellainen ajatus mielessä, että kun mulla on oma kämppä, oma sitä ja tätä mulla on kaikki hyvin, enkä tarvi muita. Tässä on mielestäni menty vikaan, sillä ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja muut ihmiset ovat sitä varten, että voimme luottaa heihin ja turvautua heihin. Olisiko silloin yksinäisyyttä? Varmaan monet mielenterveysongelmat mm. syntyy tästä johtuen ja kun niitä sitten yksin omassa pienessä yksiössä linnottautuneena muulta maailmalta piilossa haudotaan niin ei hyvä heilu. Nyt haluan sanoa tulevat ISIT JA ÄIDIT ja te jotka jo olette PUHUKAA, AVAUTUKAA, OTTAKAA SYLIIN KUN TOINEN SITÄ TARVITSEE! Ei vahvuus ole sitä, ettei tarvitse mitään tai ketään. Se on mielestäni sitä että pystyy olemaan haavottuvainen itselleen ja muile! Afrikasta voisimme ottaa mallia tässä!
- 12+8
"Tässä on mielestäni menty vikaan, sillä ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja muut ihmiset ovat sitä varten, että voimme luottaa heihin ja turvautua heihin. Olisiko silloin yksinäisyyttä? Varmaan monet mielenterveysongelmat mm. syntyy tästä johtuen ja kun niitä sitten yksin omassa pienessä yksiössä linnottautuneena muulta maailmalta piilossa haudotaan niin ei hyvä heilu."
Aivan. Suomalaiset voivat huonommin kuin koskaan, nuorilla on järkyttävän paljon mielenterveysongelmia, enemmän kuin 10-20 vuotta sitten. Siellä on kasvamassa sellainen sukupolvi, joka on jäänyt ilman aikaa. Tavaraa ja rahaa on jaettu, mutta suhteet vanhempiin on olemattomat.
Surullista.
- Eerikki Kläptoni
Yksinäisyys on ihmisen päässä. Ei sitä oikeasti ole olemassa kun meitä on jo täällä yli seitsemän miljardia ihmistä.
- elavakuollut
Niin on masennus, skitsofrenia ja psykoosit. Ei niitäkään sitten oikeasti ole, pitäisi varmaan saada Nobelin palkinto.
- 11+12
Yksin vai yksinäinen? Yksin tuskin ollaan pallolla kukaan, mutta mitä enemmän populaa, sitä hankalampi on päästä lähelle.
- luonnonsuojelija 1
Yksinäisyys on myös oma valinta. En koko ajan jaksa ihmisten seuraa.
Minulla on monia tuttavia mutta vähän todellisia ystäviä. Ei ihmiset halua olla kavereita aikuisina keskenään. Jokaisella tai aika monella on omat työnsä ja perhekuvionsa. Missä välissä sitä enää ehtii tavata kavereita, joiden kanssa tuli vietetettyä runsaasti aikaa lapsena ja nuorena?
Ei sitä aikuisena enää ehdi tavata lukuisia lapsuuden ajan kavereita.
Ei aikuisilla ole aikaa toisilleen muuta kuin parisuhteessa jos aina siinäkään.
On vielä kuitenkin joitakin ihmisiä, joiden kanssa välit ovat säilyneet ja käyn vielä kyläilemässä aikuisiässä.- se on 17
Ihmisillä on aina ollut työnsä ja perhekuvionsa. Ennen oli pidemmät työajat, omien talojen rakentamiset, enemmän lapsia ja silti he kävivät säännöllisesti sukuloimassa ja kylässä ystävien luona.
Äitini oli kolmen lapsen yksinhuoltaja ja uranainen. Koskaan ei sunnuntaina oltu kotona, vaan mentiin jonnekin kylään. Tai jos me ei menty kylään, niin meille tuli vieraita. Siinä sitten meni iltaan asti jutustellessa ja lapset mukana touhussa, niin kauan kuin jaksoivat kuunnella aikuisten juttuja.
Nykyään kenellekään ei saa mennä ex-tempore kylään, kaikki pitää aikatauluttaa kuukautta ennen. Ihmiset ovat niin kiinni omissa jutuissaan, jopa TV-sarja on este vierailemiselle. Muka niin kiire, ettei ehdi edes illanviettoja hyvän ruuan seurana viettää.
Ihmiset ovat yksinkertaisesti laiskempia kuin 1963-80 luvuilla, eikä mitään muuta.
Ja laiskemmaksi vaan menee.
Olen tosi ernumainen, ja olen vähän erikoinen, ja olen vähän outokin jopa, ja kukaan mun ikäinen ihminen ei tule puhumaan mulle missään koulussa tai kerhossa tai jne. koska kaikki mun ikäiset ihmiset haluaa vain olla kavereita lissujen ja jonnejen kanssa. Mutta jos joku haluaa olla mun kaveri niin se ihminen joka halua olla mun kaveri on sellainen ihan tylsä ja liian rauhallinen ihminen joka ei ees naura jos on joku hassu vitsi tai joku hassu juttu tai ei naura millekkään Internet-meemijutuillle... Olen asunut Espanjassa joku 10 vuotta, silloin ku olin 3-4v niin muutin perheeni kanssa Espanjaan mutta muutin perheeni kanssa takas Suomeen vuonna 2008, ja täytin tänä vuonna 18v, ja Espanjassa mua koulukiusattiin paljon ja mua koulukiusattiin sen takia koska olin luokan vaalein, mulla on vaaleat hiukset, kalpea iho, ja siniset silmät, ja ne koulukiusaajat mua kiusas myös senki takia koska olen Suomalainen, joten ne koulukiusaajat olivat oikeastaan rasisteja. Ja koulukiusaamisen takia olen nykyään tosi ujo että mä en uskalla mennä ite puhumaan ihmisille, mä vain odotan että joku tulis minulle puhumaan...
Monet ihmiset sanovat että olen tosi kaunis, ja että minulla on kauniit kasvot, joten ihmiset ei pidä mua rumana, ja käytän aina puhtaita vaatteita jotka ei haise, ja käyn aina suihkussa ja olen tosi puhdas ja hygieeninen...
Mua syrjitään vain sen takia koska olen tosi ernumainen ja en ole yhtään massa ja en ole lissu. Mutta suomalaiset vain syrjii ernuja...Ja siis ymmärrän että jotkut Internet-meemijutut on loukkaavia, ja en tykkää loukkaavista Internet-meemeistä, mutta mun lempi Internet-meemi on se Uncle Dolan sarjakuvasarja :P
- Miessss
Ala-asteella mulla oli tosi paljon kavereita ja olin tosi sosiaalinen tyyppi. Sitten, kun siirryin yläasteelle niin syrjäydyin sitten pikkuhiljaa muusta porukasta. Mahdollisia syitä omasta mielestäni tähän on, että olin vähän jälkeen jäänyt muihin verrattuna (lapsellinen, ei äänenmurrosta...), lisäksi olin todella herkästi itseeni ottava ihminen (en hyväksynyt pientäkään vinoilua itselleni) ja sitten lopulta halusin olla yksin, kun ei oikeen ollut silloin sellasta kaveria, jonka kanssa olisi halunnut erityisesti viettää aikaa.
Lukio olikin sitten yhtä hlvettiä... ihan yksin koko 3vuotta. Alkoi lintsailu, eikä oikeen uskaltanu mennä aina tunneillekaan, kun aatteli, että kaikki pitää mua ihan idioottina. Olin silloinkin vielä aika lapsellinen ja äänenmurros tuli vasta joskus siinä lukion puolenvälin aikoihin...
Armeijassa sitten miehistyttiin ja roimasti! Siellä viimestään huomasin, että en tosiaankaan ole mikään idiotti tai muita huonompi.
Lisäksi se, että on ollut melkeen joka kesä töissä ja saanut aika vastuullisiakin kesätöitä niin on kasvattanut itsetuntoa ja itseluottamusta. Varsinkin kun muilta tulee suunnattomasti kehuja (asiakkailta, esimiehiltä, työkavereilta).
Nyt 21-vuotiaana olen melkein vastakohta siitä, mitä olin silloin kun menin yläasteelle. Jos yläastelaisena halusin olla yksin niin nyt nimenomaan haluaisin olla kokoajan kavereiden kanssa ja kulkea joka paikassa. Luonnekin on muuttunut tosi paljon... olen tietyllä tapaa melko välinpitämätön. Ei rehellisesti sanottuna kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, eikä oikeestaan haittaa, jos joku puhuiskin minusta pskaa, enkä ota kyllä ihan pienistäkään kettuiluista itseeni. Monet kehunut tosi positiiviseksi tyypiksi. Aika itsevarma monissa asioissa jnejne... Kavereita nyt ei niin hirveästi ole, mutta ei tarvikkaan olla kuin se pari hyvää ystävää ja ne mulla on! :)- 4+12
Miessss, hyvä homma, sulla kävi hyvin. :)
- ainayksin
olen (ainoa) tämmönen peace tyyppi poika. kelläkään ainakaa vielä ei kiinosta mu koska olen kunnon ihminen, en pidä paksan puhujista ja selkään puukottajista, ja tyhjän päiväsistä juopottelusta. oonn True peace haluasin että joku edes hoksais mut.... siis olen yksinäinen koska olen peace tyyppi, ja mailmassa ei ole ku ilkeitä ja julmia ja tunnottomia ihmisiä. -.-
terveisin 17v poika- sillälailla
miten sulle on tullut noin tarkka (ja huono) mielikuva maailman kaikista MUISTA ihmisistä?
terveisin 64 vuotias täti - Heikunkeikunheikun
sillälailla kirjoitti:
miten sulle on tullut noin tarkka (ja huono) mielikuva maailman kaikista MUISTA ihmisistä?
terveisin 64 vuotias tätiTäällä 50 v. täti vastaa, että lapset elävät nykyään ihan erilaisessa maailmassa kuin me elimme.
Voi että! Kuulostat tosi kivalta ja kiltiltä pojalta, ja mielellään haluaisin olla sun kaveri, mutta olen tosi ujo ja pelkään että jopa kiltit ja kivatkin nuoret mut hylkää. D: Minäkin olen oikeastaan yksinäinen myös sen takia koska olen kiltti ja olen rasismia, syrjintää, luonnontuhoamista, ja eläinrääkkäystä vastaan, mutta mulla on sellainen juttu että vihaan ja inhoan rasisteja, kiusaajia, eläinrääkkääjiä, luonnontuhoajia, vandaaleita jotka sotkevat paikkoja, ja ihmisiä jotka syrjii joitakin ihmisiä vain ulkonäön tai iän tai kehon koo'on tai rodun tai lempielokuvan/-sarjan/-musiikin/-julkkiksen/-kirjan tai uskonnon tai sukupuolisuuntautumisen takia. Ja vihaan ja inhoan myös seksistejä ja muitakin ilkeitä ihmisiä. D:
kalkaros-fani kirjoitti:
Voi että! Kuulostat tosi kivalta ja kiltiltä pojalta, ja mielellään haluaisin olla sun kaveri, mutta olen tosi ujo ja pelkään että jopa kiltit ja kivatkin nuoret mut hylkää. D: Minäkin olen oikeastaan yksinäinen myös sen takia koska olen kiltti ja olen rasismia, syrjintää, luonnontuhoamista, ja eläinrääkkäystä vastaan, mutta mulla on sellainen juttu että vihaan ja inhoan rasisteja, kiusaajia, eläinrääkkääjiä, luonnontuhoajia, vandaaleita jotka sotkevat paikkoja, ja ihmisiä jotka syrjii joitakin ihmisiä vain ulkonäön tai iän tai kehon koo'on tai rodun tai lempielokuvan/-sarjan/-musiikin/-julkkiksen/-kirjan tai uskonnon tai sukupuolisuuntautumisen takia. Ja vihaan ja inhoan myös seksistejä ja muitakin ilkeitä ihmisiä. D:
höh, menikö tää viesti ollenkaan tolle ainayksin peace tyypille?
- ainayksin
kalkaros-fani kirjoitti:
höh, menikö tää viesti ollenkaan tolle ainayksin peace tyypille?
haloo haloo luin ton äskön. oon tääl, haluisitko tutustua?
- Ei oo helppoa
Korkea älykkyys on usein myös syy yksinäisyydelle. Kuka nyt idiootteja jaksaisi katsella päivästä toiseen, jos ja kun ei löydä oman tasoista seuraa...
- ainayksin
niinpä
- bibbi x
Aivan näin on.
- fgwebbeirb389
Hieno tapa kääntää pönkittää perusteettomasti omaa itsetuntoaan: en ole epäsosiaalinen änkyrä! Olen vain todellä älykäs! Ja kaikki nauraa...
- HD man!
Kai mä ooon yksin kun mulla on todella pitkä leukaparta, hieno harrikka ja kaksi upeaa mustaa dobermannia ;) Ei mua uskalla kait kukaan lähestyä?
- Ulkonäkö pelottaa?
No saatat olla ehkä pelottava monien mielestä... Useimmat varmasti luulevat että olet joku hullu murhaajamopokerholainen:)
- sillälailla
miks sulla pitää olla ne elementit? onko susta kiva ollakin hiukan pelottava?Minua pelkää naapurin kakarat kun mulla on musta hame ja reikäinen villatakki ja kissa joka paskoo ihmisten autokatoksiin, luulevat että olen noita
- HD man!
sillälailla kirjoitti:
miks sulla pitää olla ne elementit? onko susta kiva ollakin hiukan pelottava?Minua pelkää naapurin kakarat kun mulla on musta hame ja reikäinen villatakki ja kissa joka paskoo ihmisten autokatoksiin, luulevat että olen noita
no se nyt vaan on meidän jengin juttu, ei siitä sen enempää!! Mitä siitä tulis jos ajetaan tuulipuvuissa rillit päässä?
- 20+4
Niillä ei ole ollut pappoja joilla olisi ollut parta. Ainoa partaukko, minkä ne ehkä tietää, ei ole yksikään ZZ-toppilainen, vaan korkeintaan joulupukki. :)
itsekin yksinäinen,vaiks en mielestäni kauheen rumakaan.Ehkä liikun liian vähän sellaisissa paikoissa,mis vois jnkun treffata..jonkun van naisesen siis..
- oletko rikas?
Ei kannata nykyaikana siihen suomalaiseen naiseen keskittyä, vaatimukset ovat taivaissa kaikilla osa-alueilla. Siksi on kasvavissa määrin näitä tapauksia että yhdellä (rikkaalla)miehellä on useita naisia, koska vain rahalla on väliä.
- SporaMaija
Moido! meikä ainakin nähnyt tätä maailmaa paljon ja monissa hd jutuissa mukana kun itellä pora ja, naisena tuntenut joitain alan miehii, karskin ja kovan ulkokuoren alta on usein paljastunut ihana ihminen jolla tunteet ja arvot kohillaan ;) ei meikää o ikään nössöt kiinnostanu.
- weirdo..?
Minulla ei ole ystäviä (paitsi yksi jota näen muutaman kerran vuodessa), mutta olen itse valinnut tällaisen elämän. Aikuisikään asti liikuin isoissakin kaveriporukoissa, mutta kun erosin herätysliikkeestä johon kaikki kaverini kuuluivat, ne suhteet jäi aikalailla siihen.. Kaverit olisivat kyllä halunneet pitää minut joukossaan, mutta koin että meillä ei ollut enää tarpeeksi yhteistä jotta yhdessä hengailua olisi ollut mielekästä jatkaa.
Jäin sitten aikalailla yksin kun päätin kaverisuhteeni, mutta parin vuoden päästä siitä liityin facebookin kautta ryhmään joka etsii uusia tuttavuuksia asuinpaikkani alueelta. Tuon porukan kanssa kävin jonkin aikaa ulkona säännöllisesti, mutta en oikein osannut sopeutua heidänkään joukkoonsa. En jaksa jutella ihmisten kanssa kovin kauaa "tavallisista" asioista, minua kiinnostaa elämässä aivan muut asiat kuin turhasta läpättäminen. Välillä on kiva jutella pinnallisiakin, mutta en vain luokittele itseäni "tavallisiin" ihmisiin, siis sellaisiin, jotka jaksavat jutella tuollaisista asioista tunnista toiseen, päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Olen mielummin yksin kuin pakotan itseni teeskentelemään, että olen kiinnostunut heidän jutuistaan. Tiettyyn rajaan asti olen kiinnostunut, mutta ajattelen tässä asiassa myös muiden parasta; en varmaan olisi kovin "tyydyttävä" ystävä sellaiselle, joka haluaisi minulta samalla mitalla turhaa läpätystä takaisin. Ajattelen niin eri tavalla kuin muut, lähes kaikista asioista, joten tavallisten ihmisten kanssa hengailu on lähinnä turhauttavaa kun haluaisi sanoa omat ajatukset ääneen, muttei halua aiheuttaa toiselle liikaa päänvaivaa tai shokkeja.
Päällisin puolin monet varmasti ajattelevat että olen hyvinkin tavallinen nuori nainen jolla on paljon ystäviä, mutta totuus on jotakin aivan muuta.. Viihdyn itseni kanssa tällaisena kuin olen, se on tärkeintä :)
Sellaisen jutun haluan vielä sanoa, että ihmisisistä minua kiinnostaa eniten hiljaiset ja omiin oloihin vetäytyvät tyypit, heissä on jotain salaperäistä.. Hiljaiset eivät huutele itsestään ja jokaisesta vessassa käymisestään, vaan uskon että heidän sisältään löytyy tutkimattomia rikkauksia, joita haluaisin päästä koskettelemaan.. Haluaisin tietää mitä nuo ihmiset ajattelevat, mikä on heidän intohimonsa. Missä heidän mielensä vaeltaa, silloin kun muut huutokauppaavat itseään. Toki voi olla että he ovat aivan samanlaisia kuin muut, eivät vain puhu yhtä paljon. Mutta tykkään ajatella että heissä on jotain erikoista..
Luokittelen itseni juuri mainitsemiisi erikoisiin ihmisiin, kukaan ei varmasti päällepäin arvaa mitä ajattelen tai mitä esimerkiksi harrastan. Sen verran monesti olen nähnyt ihmisten hämmentyneitä ilmeitä kun olen avannut suuni, ja kuullut muiden sanovan "en olisi ikinä sinusta uskonut".- jatkoa--
Miehistä vielä hieman juttua.. Olen saanut miehiltä jonkin verran treffipyyntöjä ja käynytkin kaikkien kanssa ulkona, mutta valitettavasti miehet pyytävät ulos ennen kuin tutustuvat minuun hiukkaakaan ihmisenä. Ikävä juttu heidän kannaltaan kun tuhlaavat aikaansa. En todellakaan ole sellainen nainen mitä suurin osa miehistä hakee.. Pitäisi varmaan liimata iso kyltti paidan etumukseen jossa lukisi "ei kannata" :) Jos löydän joskus miehen jonka kanssa voin elää luontevasti, on tapahtunut ihme :)
jatkoa-- kirjoitti:
Miehistä vielä hieman juttua.. Olen saanut miehiltä jonkin verran treffipyyntöjä ja käynytkin kaikkien kanssa ulkona, mutta valitettavasti miehet pyytävät ulos ennen kuin tutustuvat minuun hiukkaakaan ihmisenä. Ikävä juttu heidän kannaltaan kun tuhlaavat aikaansa. En todellakaan ole sellainen nainen mitä suurin osa miehistä hakee.. Pitäisi varmaan liimata iso kyltti paidan etumukseen jossa lukisi "ei kannata" :) Jos löydän joskus miehen jonka kanssa voin elää luontevasti, on tapahtunut ihme :)
No mutta! MInäpä kutsun sut treffeille! Saat tulla ihan sellaisena kuin olet, koska en minäkään ole sellainen mies kuin sinä luulet. Ja minuunkin pitäisi varmaan liimata ei kannata -kyltti.
Ehkä ne miehet tosiaan pyytävät sinut treffeille tutustuakseen sinuun. Jotenkin sitä paremmin tutustuu, kun voi olla kahden.
Ja koska treffit tulivat torjutuiksi jo käytännön syistä, toivottelen ihmeellistä loppuelämää, koska juuri tuon tason ihmeitä tapahtuu. Toivon vain, ettet ajattele, että miehesi pitää olla juuri sellainen tai tällainen, koska itse olet millainen olet. Varaa itsellesi oikeus ja mahdollisuus myönteisiin yllätyksiin. Kielteisiä tulet kohtaamaan joka tapauksessa.- äly käteen!
jatkoa-- kirjoitti:
Miehistä vielä hieman juttua.. Olen saanut miehiltä jonkin verran treffipyyntöjä ja käynytkin kaikkien kanssa ulkona, mutta valitettavasti miehet pyytävät ulos ennen kuin tutustuvat minuun hiukkaakaan ihmisenä. Ikävä juttu heidän kannaltaan kun tuhlaavat aikaansa. En todellakaan ole sellainen nainen mitä suurin osa miehistä hakee.. Pitäisi varmaan liimata iso kyltti paidan etumukseen jossa lukisi "ei kannata" :) Jos löydän joskus miehen jonka kanssa voin elää luontevasti, on tapahtunut ihme :)
"Olen saanut miehiltä jonkin verran treffipyyntöjä ja käynytkin kaikkien kanssa ulkona, mutta valitettavasti miehet pyytävät ulos ennen kuin tutustuvat minuun hiukkaakaan ihmisenä"
Err, what? Treffien tarkoitushan on tutustua? Vai pitäisikö hukata viikkotolkulla aikaa viestittelyyn, rakentaa päässään epärealistinen mielikuva toisesta ja sitten pettyä livenä, kun se toinen ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelit?
- dfgdfgdfgå
Olen sosiaalisesti erikoinen, tai outo, mitä sanaa ikinä suosiikaan. Minulla ei koskaan ole ollut tarpeeksi kavereja, että tietäisin, mistä kavereille on sopivaa puhua ja mistä ei jne.
- Paska maailma
Samaa olen kysynyt jo 27 vuotta, että mikä ihme mussa on niin pahaa että kaikki ihmiset kiertää mut todella kaukaa, olen muille ihmisille pelkkää ilmaa, kuten sanoit mitätön. Olen ruma mutta kiltti, en juo enkä polta.
Sosiaalisista taidoista ei ole tietoakaan koska en ole koskaan päässyt kartuttamaan niitä ruman naamani takia, olen semi ujo myös.
Rumaksi on haukuttu jo vuosikymmeniä, en saa tyttöystävää vaikka kuinka haluaisin, en saa edes kavereita naamani takia. Yksin olen 24/7.
Koirat kyllä rakastaa mua enemmän kun mitään muuta.- Paska maailma
Yksi syy mun yksinäisyyteen ja itseluottamuksen puuttumiseen voi olla ala/yläaste ja opettajat jotka silittivät präjäävien oppilaiden päätä ja huonoille/tyhmille oppilaille (kuten minä) haukuttiin päin naamaa että "minkä vitun takia sää oot noin vitun tyhmä, miks sää et voi olla samanlainen kun tää poika tässä" ja opettaja alkoi silittämään pärjäävän oppilaan hiuksia.
Kerää siinä sitten itseluottamusta kun 9 vuoden ajan haukutaan niin syvälle maanrakoon ja opettaja antaa jo ala-asteella diagnoosin että tulet elämään ja kuolemaan yksin unohdettuna ja et saa koskaan töitä vitun köyhä.
Missä vika kysynpä vaan saatana!
- Omituinen otus
Olen kyllä ihan tavallinen päällisin puolin, mutta sisältö ja ajatuksenjuoksu kulkee niiin eri raiteita kuin tavallisten, hyvien, kunnon kansalaisten, että sisältäpäin olenkin ihan jotain muuta kuin tavallinen.
Ehkä se aiheuttaa myös jonkin sortin yksinäisyyttä, kun aina ei voi / saa sanoa, mitä mieltä ihan oikeasti on. Otsassa taitaa olla ainakin puolikas kummallisen leimasta - ehkä. - tavis mies.
Olen ihan tavallinen mielestäni mutta se ei riitä naisille. Pitäis olla jotain erikois speciaalia, pitäis olla rahaa, työtä ja paljon kavereita. Muuten mies eiole minkään arvoinen ja naiset ei siksi halua tutustua.
- työnarkomaan
ihan totta puhut täällä yksi vuosi sitten eronnut työnarkomaani, joka on suorittanut elämää jo yli 10v. Pakko vaan jaksaa, kun on aloittanut ei enää voi luovuttaa jos kerran terveyskin jo mennyt aikoja sitten.
- nimettömänä syntynyt
Kai syy yksinäisyyteeni on se,että olen nätti...naiset ovat kateellisia ja vihaavat ja miehet haluu vaan .piip...
Mulla oli oikein mahdottoman kaunis tyttöystävä lyhyen aikaa. Hän kertoi usein yksinäisyydestään. Tokihan hänellä oli varsin rikkinäiset kotiolot, jotka varmasti olivat vaikuttaneet hänen koko elämäänsä, nuorihan hän vielä oli. Itsenäistyminen oli selvästi kesken.
Jotensakin kiintoisa näkökulma ulkonäkökeskusteluun oli, että hän ihmetteli, miksi ihmiset aina katsovat häntä. Samoin hän kummasteli, että miksi baarissa ympärillä olevat kaverit aina saivat miesten huomion, mutta hän sai olla yksin. "Koska olet niin huomiotaherättävän kaunis" ei mitenkään kelvannut vastaukseksi. Eikä näkemykseni liene ihan yksinomaan subjektiivinen, koska huomasinhan minäkin, kuinka miesten lisäksi myös naiset katstoivat hänen peräänsä.
Kuriositeetti: minä tutustuin häneen netitse. Ajatuksemme ja juttumme kävivät hyvin yksiin. Näin kyllä hänestä valokuvan ennen ensi tapaamista, mutta siitä huolimatta meinasin seota talvikenkiini, kun näin hänet ensimmäisen kerran oikeasti.
Kyllä. Halusin seksiä hänen kanssaan. Halusin myös jutella hänen kanssaan kaiken maailman asioista, koska hän älykäs ja taitava keskustelija. Nautin myös hänen ihmeellisestä rauhallisuudestaan, vaikka hänen elämänsä oli ollut aika rajua.
En tiedä, mitä muut naiset hänestä ajattelivat. Hänen lähin ystävänsä, josta näin vain kuvan, oli myös varsin kaunis. Ja kun liikuimme kaupungilla asioilla, hän mielestäni kohteli toisia ihmisiä hyvinkin ystävällisesti, suorastaan kohteliaasti.
Kehtaan väittää, että kyllä metsä vastaa kaunottarillekin, kuten he sinne huutavat. Jos haluaa seksin lisäksi tai sijaan käydä keskusteluja, kannattaa varmaankin antaa itsestään sellainen kuva, että on halukas juttelemaan kaiken maailman asioista. Ja kertoa suoraan, mistä on kiinnostunut. Senkin voi sanoa, että seksiä on odotettavissa vasta kun suhde on jotensakin vakiintunut. Mies voi sitten päättää, mitä haluaa ja toimia sen mukaan. Vaikka kieltämättä oikein härjissään oleva mies on aika hidas tajuamaan asioita!
- lonnnely
Sanoisin että oon melko tavallisen ja ystävällisen näköinen ja saatan saada kavereita, oon kuulema ihan hauskaa seuraa. Vaikeampi sitten onkin se että mulla saattaa kestää jonkin aikaa ennen kuin pystyn olemaan 100% oma itseni jonkun seurassa ja minä omimmillani on vähän erillainen kuin tämä mun antama ensivaikutelma.
Sitten kun parin-kolmen vuoden ystävyyden jälkeen en yhtä äkkiä koekkaan että mun pitää olla aina naurattamassa ja yrittämässä saada muita nauramaan, vaan uskallan luottamuksellisesti paljastaa että mullakin on välillä omia huolia ja haluaisin että kuuntelisit hetken / haluan puhua vähän vakavemmin (enkä vaan aina kuunnella tai piristää toisen päivää, vaikka siitä tykkäänkin) niin mut nähdään ihan eri valossa, oon kuin uus ihminen... ja jos en tajua lopettaa ajoissa (mm. sillon jos mun elämässä on tullut jokin tosi vaikea/koskettava tilanne) ja tajua että tämä on jotenkin uus(/normaalista päinvastainen) tilanne tälle mun kaverille niin... no, oon jäänyt yksin.
Kait mun pitäisi mennä terapeutille purkautumaan mun elämässä vastaan tulleista huolista (pienistä ja suurista) ja jättää ystävät/kaverit tälle huumori ja pinnallinenpuhe -linjalle.. mutta tietyllä tavalla mun kuva ystävyydestä aina on ollut sellainen että molemmilla on vapaus jakaa ilot ja surut, ja että ystävä on paikalla varsinkin sillon kun sitä toisen tukea tarvitsee. En edes jää mitenkään märehtimään mun murheita ystävälle, enkä kerro mitään intiimiä vaan avaudun ekaa kertaa, ehkä otan asian uudestaan puheeks jos se yhä vaivaa ja jotain uutta on tapahtunut.
Kaipa se sitten säikäyttää ihmistä joka on tottunut siihen että oon aina se iloinen ja positiivinen muistahuolehtija. Ehkä tuo mun käsitys ystävyydestä on väärä tai sitten en ikinä oo kokenut oikeata ystävyyttä. Tai sitten mun murheista kertominen on jollakinlailla kiusallista/kömpelöä, luultavasti näin on kun se on aina ollut mulle vähän vaikeaa... - geeks and ugly
Kukaan ei ole yksinäinen koska on liian kaunis tai komea. Myöntäkää että olette vain nirsoja tutustumaan muihin koska muiden ulkonäkö ei teitä miellytä
- nimettömänä syntynyt
En ole nirso,enkä pinnallinen...kunpa tietäisitkin..kohtelen muita kunnioittavasti ja olen ystävällinen jopa niille,jotka takanani puhuvat...tekisin mitä vain jotta saisin ympärilleni ystäviä,ei tuttujua joita nähdessä tervehditään ja jutellaan säästä.haluaisin ystävän jolle kerto kaiken,koska psygologi ei riitä täyttämään kuuntelijana tarpeitani...
- fgghht
Minussa se vika on että mietin liian inhimillisesti. En ole mikään hippi tai semmosta höpönhöpö mutta uskallan puhua totuudesta enkä näyttele.
Kuulemma olen liian aito, pitäisi näytellä enemmän. Ihmiset haluavat nähdä vain feikkihymyä ja tyhjäpuhetta.
Kun minuun sitten tutustutaan oikein kunnolla olen erinomainen.
Kärsin silti yksinäisyydestä. En tiedä onko tämä maailma liian tyhmä paikka minulle kun ei näköjään löydy paikka mihin sopisin.
Kylmä totuus on se että jos on kaunis tai fiksu tai muuten vain ajattelee eri tavalla olet hyvin yksinäinen koska tyhmä lammasihmismassaa pitää sinua liian hurjana heidän harmaseen elämään.- jokutruepeaceman
tääl toinen et ole ainoa :) true
- homebody
en juo, en käy baareissa, tykkään hiljaisuudesta... olen yksin kotona kuten joka ilta
- ¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Yksinäisyydessä ihmminen on ajautunut tilanteessa mihin ei ole ratkaisua muuta kuin yksinäisyydessä oleilu ja siitä nauttiminen. Yksinäisyyden muuttaminen suotituksi, molemmissa ääripäissä hidastavana tekijänä on ripaus tietoa ja johdonmukaisuus siitä miten täytyisi toimia. Tominnalle itsessään ei ole olemassa tarkoitusta, kuin toiminnan toteuttajalla, joka kuka on halunnut missäkin kyseisella tavalla toimia. Yksinäisyydessä toiminitaan edesvastuuttomasti toisia ihmisiä kohtaan korottamalla omat tarpeet tai tavat olemisen etusijalle. Ystäviä saadaan toteuttamalla oman sydämmen ääntä ja rikkomalla ajatuksia uudelleen ja kokoamalla pirstaleista uutta. Uuden toteutus on aina parannus edelliseen, luonnollisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ihminen ei tee virheitä.
- aurinkotar
Omalta osaltani vastaan, että voi olla yksinkertaisesti kysymys Estoista, vaikka toisaalta haluaisikin toimia toisin, kuin mikä tuntuu "turvalliselta". Taustalla voi myös olla pelkoja ja haavoja, jotka eivät ole vielä aivan umpeutuneet, jos on oikein pahasti tullut kaltoinkohdelluksi yhteisössä / sos. elämässä lähimenneisyydessä. Pelko siis hylätyksi tulemisesta (jälleen! - ja epäoikeutetusti), jolloin on viisampaa jo valmiiksi olla varuillaan.:) Tuntosarvet on toki hyvä olla päässä, ja olla "kaivamatta verta nenästään". Ihmisten tarkoitusperät ovat toisinaan läpinäkyviä.
Eli mukavaa olisi siis Käytännössä, jos Joku tulisi kursailematta, koppaisi käsipuolesta kiinni, ja sanoisi että nyt mennään, "kuka sä oot?" :D Tervetuloa!
Itse en koe yksinäisyyttä muutoin kun omassa viiteryhmässä omassa yhteisössäni, noin laajemmin ajateltuna. Mukava olisi siis tuntea sinkkuja - miehiä ja naisia -laajemminkin! Onneksi on läheisiä ystäviä kuitenkin runsaasti yli viiteryhmien. Ja onnekseni myös jollain tavalla nautin omaehtoisesta yksinolosta, toisinsanoen tarvitsen sitä. Ehkä enemmän kuin joku muu. - aurinkotar
aurinkotar kirjoitti:
Omalta osaltani vastaan, että voi olla yksinkertaisesti kysymys Estoista, vaikka toisaalta haluaisikin toimia toisin, kuin mikä tuntuu "turvalliselta". Taustalla voi myös olla pelkoja ja haavoja, jotka eivät ole vielä aivan umpeutuneet, jos on oikein pahasti tullut kaltoinkohdelluksi yhteisössä / sos. elämässä lähimenneisyydessä. Pelko siis hylätyksi tulemisesta (jälleen! - ja epäoikeutetusti), jolloin on viisampaa jo valmiiksi olla varuillaan.:) Tuntosarvet on toki hyvä olla päässä, ja olla "kaivamatta verta nenästään". Ihmisten tarkoitusperät ovat toisinaan läpinäkyviä.
Eli mukavaa olisi siis Käytännössä, jos Joku tulisi kursailematta, koppaisi käsipuolesta kiinni, ja sanoisi että nyt mennään, "kuka sä oot?" :D Tervetuloa!
Itse en koe yksinäisyyttä muutoin kun omassa viiteryhmässä omassa yhteisössäni, noin laajemmin ajateltuna. Mukava olisi siis tuntea sinkkuja - miehiä ja naisia -laajemminkin! Onneksi on läheisiä ystäviä kuitenkin runsaasti yli viiteryhmien. Ja onnekseni myös jollain tavalla nautin omaehtoisesta yksinolosta, toisinsanoen tarvitsen sitä. Ehkä enemmän kuin joku muu.Jatkoa: pohjimmiltaan yksinäisyyttä ylipäätään voi tuntea silloin, jos kokee olevansa jotenkin outo ja erilainen, ja samanhenkisiä ihmisiä on vaikea löytää. Mutta se on kai ihan universaali tunne ihmisillä. Tyytyväinen saa olla ylipäänsä siihen, ettei tarvi olla yksin. Näin vuodet ja erilaiset kokemukset muokkaavat ihmistä.:)
Onneksi esimerkiksi opiskelupiireissä on samanhenkistä porukkaa, ja se jos mikä on antoisaa. Kaikki sosiaaliset kontaktit ovat arvokkaita.
- jehuu
Omasta mielestäni oon tosi mitäänsanomaton ja tylsä ulkoisesti, mutta sisäisesti ihan liian outo. Ihmisiin luottaminen on myöskin tosi vaikeaa ja aina herää epäilykset että mitä jos tuo puhuukin musta selän takana pahaa. Mulla ei myöskään ole mitään yhteistä kenenkään kanssa, ei edes ns. parhaan kaverin kanssa. On se aika pelottavaa kun tuntee itsensä niin erilaiseksi ja että jos oikeasti kertoo mitä mieltä on tietyistä asioista, ihmiset vaan tuomitsisi. Olo on niin epävarma ihmisten keskellä, mielessä pyörii vaan että mitäköhän muut musta ajattelee.
- vieraita vain kaikki
Ihminen tuntee olevansa yksin, kun ei löydä ihmisiä jotka tuntuvat läheisiltä ja omilta.
- Better off alone
Yksinäisyys on oma valinta kuin haluaa.Tunnen kyllä melko yksinäisyydessä,mutta on "kavereita"kun en voinut nimittää tai en tiedä onko he minun kavereita.Koko ikäni pidin vain aina hiljaisuudessa,mutta teini-ikäinen halusin jotain muuta piristävä ja eloisaa.Meni hyvin kyllä ja pidin hauskaa,mutta emme oikeastaan lainkaan seurassa jossa voisimme viettää tai rupatella.Olen jo tottunut,mutta taidan olla ehkä erilainen paitsi ei outo ole.Olen yrittänyt saada kavereita,mutta jotain pieleen onnistumatta..Esimerkiksi ehkä he eivät uskalla tai eivät halua.Päätin niin,että valitsin mielummin lähes yksinäiseksi,koska miksi enää turhaan yrittäisin kavereita saada.On kylläkin minua oli koulukiusattu.Vaikka jos minua tuijoitetaan niin en välitä vaan kävelen eteenpäin normaalisti.Elämäni ollut vaikea,koska heidän asenteen takia.Kyllä mummoni oli sanonut aina,että olen erikoinen eli en todellakin tiedä miksi.Olen oikeastaan hauska,asiallinen,huumorintajuinen,rehellinen ja luotettava mutta toki saatan tylsä ja hiljainen (ei aina).Ei ole väliä,että onko kaverini olisi gootti,rock tai homo tai mitä.En oikein osaa selittää miksen kelvannut heille..
Voi ehkä olla sitten,että ei kuuluisi joukkoon,ei haluaisi tämän kaveriksi syystä,oudon tyypin takia,erikoinen.Jotain sinne päin. - näillä mennään
Minua kiusattu alakoulusta työelämään,
alan jo pikkuhiljaa tottua siihen, onneksi mitään pahempaa ei elämässäni voi enää tapahtua, se on jo tapahtunut.
Täytyy vain hyväksyä tämä elämä ja yrittää opetella elämään sitä. Itsetunto aika alhaalla, opettelen esiintymään omana itsenäni. Olen esittänyt monia erilaisia rooleja, alkaen teinihuorasta asialliseen virkanaiseen.
En vieläkään tiedä, mitä oikeasti olen. - Yksilöllisyys
Siitä ei hyvää muuten seuraa jos kaikki muuttuvat samankaltaisiksi?
Ja onneksi he harvoin edes oikeasti ovat sitä vaikka kovasti koitetaan
kouluttaa semmoisiksi helposti hallittaviksi teeskentelijöiksi.
Pelottavaa on vaan kehitys siihen suuntaan..ollaan viellä suurissa ongelmissa
koko planeetta jos kaikki immeiset samankaltaistetaan.
Se on muuten oikeasti mahdotontehtävä. - Mies 46
Yksinäinen?
- 12+10
No jos tunnistaa itsessään erikoisuutta, joka vaikuttaa negatiivisesti niin mikä estää vähän muokkaamasta niitä piirteitä. Tarkoitan tietysti enemmän luonteenpiirteitä kuin ulkonäköä.
- Elämää erilaisena
Kaikki riippuu siitä millä tavalla on erikoinen. Sitäkin voi olla "oikealla" tai "väärällä" tavalla. Jos erilainen kuin muut vaikka sillä tapaa että sinulla on paljon rahaa ja nousjohtoinen ura, niin silloin olet "hyvällä" tapaa erikoinen. Sen sijaan jos olet köyhä, työtön taiteilija, niin silloin erikoisuutesi on enemmistön silmissä "huonoa".
Ja monesti ne "tavalliset" ihmiset löytävät parhaiten seuraa. Miksi? Koska heidän on helppo löytää kaltaisiaan ja ihmisiä joilla on heidän kanssa yhteisiä asioita! Ja ihmiset haluavat usein kaltaistaan seuraa.
Itseäni on usein sanottu persoonalliseksi tapaukseksi ja "erillaiseksikin". Mutta olen silti kärsinyt koko nuoruuteni ja aikuisuuteni yksinäisyydestä. Olen taiteellinen ja luova persoona, kirjoitan paljon runoja ja proosaa. Olen myös työtön tai teen vain pätkäduuneja. Kun kerron ihmisille itsestäni ja elämästäni, niin monet suhtautuvat minuun ylimielisesti ja halveksuen. Harva ihminen oikeastaan arvostaa minua. Minulla ei ole koskaan ollut isoa kaveriporukkaa tai useita tyttöystäviä.- Klisee
Sinunlainen taiteellinen henkilö olisi klisee kirjassa. Erikoinen taiteilija, joka tekee vain pätkäduuneja.
- OudotLinnut
Aina kun joku mainostaa niin hirveästi olevansa erikoinen tai outo niin todellisuus on yleensä ihan toinen. Joku mainostaa että on outo siksi että kuuntelee rokkia, yksi väittää että on outo koska hänellä on kiharat hiukset, toinen sanoo että on outo koska katsoo animea ja lukee mangaa, kolmas sanoo että on outo koska ei juo. Näitä tyyppejä on aina vähintään yksi joka luokalla, joka niin suureen ääneen aina jaksaa ilmoittaa ja nauraa että kuinka hän on niin outo, vaikka hän käyttäytyy ihan samalla tavalla siinä missä kuka tahansa muukin.
Mutta todellisuudessa näitäkin ihmisiä on paljon, enkä henkilökohtaisesti luokittelisi ketään erilaiseksi noiden asioiden perusteella.
Tänä päivänä on kyllä vaikeaa olla erikoinen. Hiuksien värjäys, lävistykset, tatuoinnit kaikki nämä ovat arkipäivää. Eikä punk rock tyylikään tai animesta pukeutumismallia ottaminenkaan ole enää mitään uutta. Nykyään on nörttinä olostakin tullut yksi tyyli, monet teinit käyttävät isoja silmälaseja ja kuvittelevat että se tekee heistä nörtin.
Kaikki on nähty ja kaikki on keksitty.
Jos joku käyttää vaikka alkkareita hattuna tai nukkuu joka yö kylpyammeessa niin voisi sanoa että se tyyppi on outo ja erikoinen.- aurinkotar
Heh.:D Nimimerkistäsi tuli mieleen Sylvi-Sanni Mannisen kirja Outolintu, erilainen. On muutes hyvä kirja, suosittelen kaikille tällä palstalla, kun ollaan tällaisen teeman ympärillä!
Kirjan kirjoittaja on tutkija, ja löytänyt ihmisistä kategorisesti kaksi ihmistyyppiä (onkohan vähän liiankin luokitellen ja tarkoitushakuisesti?): väri- ja muotoihmiset. Toki on reaalimaailmassa liukumaa näiden kahden välillä. Kirjan mukaan taiteelliset, herkät persoonat ovat enemmän väri-ihmisiä, muoto-ihmiset enemmän käytännöllisiä ja heillä on tasainen sielunelämä.:D (Kirjan lukemisesta itselläni jo useampi vuosi, joten en aivan muista...)
Eli se siitä erilaisuudesta. Toivoa sopii, että jokainen löytäisi kaltaistansa seuraa, missä viihtyy. Fakta vaan on että tavan tallaaja löytää sitä helpommin. - aurinkotar
aurinkotar kirjoitti:
Heh.:D Nimimerkistäsi tuli mieleen Sylvi-Sanni Mannisen kirja Outolintu, erilainen. On muutes hyvä kirja, suosittelen kaikille tällä palstalla, kun ollaan tällaisen teeman ympärillä!
Kirjan kirjoittaja on tutkija, ja löytänyt ihmisistä kategorisesti kaksi ihmistyyppiä (onkohan vähän liiankin luokitellen ja tarkoitushakuisesti?): väri- ja muotoihmiset. Toki on reaalimaailmassa liukumaa näiden kahden välillä. Kirjan mukaan taiteelliset, herkät persoonat ovat enemmän väri-ihmisiä, muoto-ihmiset enemmän käytännöllisiä ja heillä on tasainen sielunelämä.:D (Kirjan lukemisesta itselläni jo useampi vuosi, joten en aivan muista...)
Eli se siitä erilaisuudesta. Toivoa sopii, että jokainen löytäisi kaltaistansa seuraa, missä viihtyy. Fakta vaan on että tavan tallaaja löytää sitä helpommin.Jatkoa: mielenkiintoinen pointti kirjassa oli näkemys, että yhteiskuntaa ylläpitää muotoihmiset, he ovat hallitsevassa asemassa. Yhteiskunnan rakenteet byrokratiasta lähtien ovat muotoihmisten luomia. Kirjassa tosetaan, että väri-ihmiset kärsisivät tästä. Ei liene vaikea arvata, kumpaa ihmistyyppiä kijailija edustaa? Kumpaa itse edustat? Itse väri-ihmisenä totean, että muotoihmisissä on paljon hyvää, niin paljon törmäyksiä kuin elämän aikana heidän kanssaan on tullutkin.
Väri-ihmiset puolestaan sanoittavat ihmisten syvimpiä tuntoja todeksi, ovat ns. tunteiden tulkkeja (muusikoista, kirjailijoista ja psykologeista lähtien). Molempia - sekä väri- että muotoihmisiä tarvitaan, kaikki olemme arvokkaita.
- blahh
Enemmän erikoisuus kuin tavallisuus. Taidan oikeasti olla lähellä hullua vaikka en oikeasti ole. Jos olisin mies minua saatettaisiin pitää nerona tai ainakin saisin kohtalaisesti piparia. Tai ainakin olisi enemmän kavereita vaikka minua hakattaisiin snägärijonossa. Koska olen nainen niin minulla ei ole porttikieltoa minnekään mutta siihen se usein jää.
- ainayksin
ne jotka (luulevat olevat tavallisia ne just eivät ole) yksinäiset jne ne ovat just kingejä jos meitä välitettäis nii mailma ois paljon parempi.... yksinäiset on just parhaita/älykkäittä. itekki oon peace tyyppi ainoa vissiin..
- yksvaan
Mun mielestä se on tosi feikkiä ottaa joku rooli tai alistua, tai ottaa mielipiteetkin muilta ihmisiltä. Itsetunto on tärkeä ja että (kolhitunkin sellaisen) sais kuntoon tai edes hiukan paremmaksi.
Täytyis uskoa itseensä ja esim. johonkin juttuun missä on hyvä tai minkä kokee itselle tärkeäksi.- aurinkotar
Itse en aivan saa kiinni, mitä tarkoitat tuolla. Millä tavalla toinen voi "ottaa mielipiteet" muilta ihmisiltä. Itselläni ehkä on tapa ilmaista asioita siten, että siihen voisi toki lisätä "tämä on minun mielipiteeni", mutta sanomattakin se on selvää. Toivottavasti en jyrää ketään, jolla omaa tahtoa ja mielipidettä ylipäänsä asioihin on ehkä vähemmän.
Itsetunnosta: vaikka se on kokonaisvaltainen asia, siihen kuuluu eri osa-alueita. Eri ihmisillä voi eriasioissa olla eriasteinen itsetunto. Koska itse olen tullut satutetuksi yhteisössäni / sos. elämässä lähimenneisyydessä ja pahasti, toivoisin muiden ymmärtävän tämän ja tulevan vastaan, vaikka aivan luo. Koska se on itselleni vaikeaa. (Ajan myötä asia varmaan helpottuu.) Ihmisille voi antaa anteeksi, mutta psyykkiset prosessit kestävät pidempään ja vaativat veronsa.
Ihmisistä löytyy ristiriitoja, asiat eivät ole yksiselitteisiä. Eikä kukaan ole niin vahva/heikko astia, kuin äkkipäätään voisi luulla (ellei tunne). - aurinkotar
aurinkotar kirjoitti:
Itse en aivan saa kiinni, mitä tarkoitat tuolla. Millä tavalla toinen voi "ottaa mielipiteet" muilta ihmisiltä. Itselläni ehkä on tapa ilmaista asioita siten, että siihen voisi toki lisätä "tämä on minun mielipiteeni", mutta sanomattakin se on selvää. Toivottavasti en jyrää ketään, jolla omaa tahtoa ja mielipidettä ylipäänsä asioihin on ehkä vähemmän.
Itsetunnosta: vaikka se on kokonaisvaltainen asia, siihen kuuluu eri osa-alueita. Eri ihmisillä voi eriasioissa olla eriasteinen itsetunto. Koska itse olen tullut satutetuksi yhteisössäni / sos. elämässä lähimenneisyydessä ja pahasti, toivoisin muiden ymmärtävän tämän ja tulevan vastaan, vaikka aivan luo. Koska se on itselleni vaikeaa. (Ajan myötä asia varmaan helpottuu.) Ihmisille voi antaa anteeksi, mutta psyykkiset prosessit kestävät pidempään ja vaativat veronsa.
Ihmisistä löytyy ristiriitoja, asiat eivät ole yksiselitteisiä. Eikä kukaan ole niin vahva/heikko astia, kuin äkkipäätään voisi luulla (ellei tunne).Ja vielä piti palata. Toiset ihmiset voivat auttaa sen itsetunnon kolhun palautumisessa siltä osin, mitä huomaavat itse aiheuttaneen. Silloin olisi kysymys vuorovaikutuksesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Harva meistä on teflonia ja kestää mitä vaan. Itse haluan yksinkertaisesti uskoa ja luottaa ihmisten hyvyyteen. Olenko sitten liian naiivi tässä suhteessa? Toivottavasti en.
Itseeni toki uskon ja luotan (muissa asioissa), mutta edellä mainitsemani asia on ottanut koville. Tässä asiassa kaipaan siis toisten tukea.
- Kyllä
Kyllä, olen erikoisen tyhmä.
- fdfgds
olen kyllä erikoinen kun teen mieluummin montaa asiaa kuin menen baariin. luovuutta ja kädentaitoja on ym..mutta onpahan niitäkin ihmisiä jotka sitä osaa arvostaa..irl kavereita vaan kovin vähän.. muuten en koe olevani kovin yksinäinen enää.
- dfnbvgh
Mutta kaikki ovat yhtä , eli olemme ihan kaikki yhteydessä toisiimme , tosin valoverkon välityksellä.
Näin ainakin itse koen.
Vaikka olen yksin voin tuntea kaiken yhteyden.
Ja aloittajan kysymykseen , olen erikoinen sisäisesti, en ulkoisesti.- aurinkotar
"Olemme yhteydessä toisiimme valoverkon välityksellä."
Kaunis ajatus. Itsekin haluaisin kovasti uskoa tuohon. Mut mikä se valoverkko on?
- Anonyymi
Must tuntuu vaan että just ne oudot ja oikeasti erikoiset ihmiset jotka kyllä varsinkin pienissä kaupungeissa kaikki yleensä tietää, ovat harvemmin täällä selittämään kuinka erikoisia he ovat, tämä on minun mielikuvani, ihan toinen asia ovat nämä alle 30 v tusina tapaukset jotka yrittävät yleensä lähinnä vaatetuksella esittää erilaista, sen kyllä näkee nopeasti yleensä ihminen kuin ihminen, onko ihminen ihan oikeasti poikkeava persoona vai esittääkö jostain syystä, ei niitä esim autisteja tai muuten ihan oikeasti tosi erikoisia ihmisiä todellisuudessa niin kauheesti ole, eikä sitä näe kyllä ulkonäöstä eikä varsinkaan mistään vaatteista! Kyllä sellainen ihminen pitää ihan tuntea. Mutta ongelma on just se että tosi harva on itse todellisuudessa kovin persoonallinen, että menisi sitten. Tekemään tuttavuutta, ei, ja sen takia just nämä yleensä jo koulussa kiusatut istuvat tuolla yksin! Menkää juttelemaan niille! Todennäköisesti he ovat poikenneet jo lapsena vain normista, tavalla tai toisella, eikä seksuaalisuus ole tietenkään mikään niin kauhea. Erikoinen ja ainoa asia missä ihminen poikkeaa, ei sillä oikeastaan ole edes mitään merkitystä, siitäkin tullut vain valtavirran joku ihmeellinen aihe.
- Anonyymi
Minua haukutaan kylä hulluksi.Usein mietin että miten tähän pitäs suhtautua. 1 olenko siis erikoinen persoonallisuus vähän kuin filosofit taitelijat. Jne.. 2 onko kysymys siitä että jotkut haluvat olla pelkästään ilkeitä taustalla kateus ja oma henkilökohtainen pahamieli??
- Anonyymi
Milanin pelaajat saa tappaa hitaasti kiduttaen.
- Anonyymi
Tiedän yksinäisyyteni syyn olevan se kun en jaksa olla se ainut yhteydenpitäjä. Nyt varsinkin korona-aikana se on tullut esiin kun jo ennen sitä vähensin soitteluja ja aloin kokeilemaan soitetaanko minulle vai onko todellakin yhteydenpito minun varassani. Totuus selvisi hyvin pian, kukaan ei ole yli kahteen vuoteen kysynyt mitä kuuluu, edes tekstiviestillä.
Sanovat että eläkeläisten tapaamisista saa seuraa mutta sekin on koettu ja ei saa kun itse ei itseään ole kaikkien seuraan tyrkyttämässä, niissä se piiri pieni pyörii ja jos ei ketään ennestään tuttua niin itseksesi saat istua, eikä edes tervehdyksiin vastata.- Anonyymi
myös sellainen sananlasku pitänee paikkansa:
"Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa"
ei siis tarkoita pelkästään fyysistä "kumppuun käymistä", vaan myös sanoin, katsein piikitellen, vihjaillen ja säälien ja monenlaista muuta.
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik103379MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681858Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin771169Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61982Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33948Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768