Onko kenelläkään kokemuksia onnistuneesta sivusuhteesta?Tässä EN halua kuulla moraalisaarnoja pettämisestä enkä luettele syitä siihen vaan haluaisin kuulla kokemuksia heiltä, jotka ovat saaneet onnistumaan oman parisuhteen ja sivusuhteen. Lähinnä ajatuksia, miten saitte tunteet pysymään kurissa molemmissa suhteissa, kuinka kauan sivusuhde kesti, mihin/miten se päättyi jne.
Onnistunut liitto ja sivusuhde?
Darla40
53
6060
Vastaukset
- -I-
En usko, että "sivusuhteet" voi kestää, jos mukana on seksiä. Tunteet tulevat sotkemaan kuviot ennen pitkää, koska on kyse niin intiimistä kanssakäymisestä, miellyttämisestä ja viettelystä, yhteisestä salaisuudesta, yms.
Itse olen onnistunut pitämään ystävyyssuhteeni, jota kumppanini aluksi epäili kaikin mahdollisin tavoin. Jos me ystävykset olisimme ajautuneet alussa seksiin, ei sitä ystävyyttäkään enää olisi. - 98g98g
"Tässä EN halua kuulla moraalisaarnoja pettämisestä "
Se on aivan sama mitä sinä haluat. Pettäminen on itsekkäiden vastuuttomien luuserien tapa väistää vastuu elämässä. - Suvaitsevaisuutta:)
On kyllä jännä ilmiö tällä palstalla, että oli keskustelun avauksen aihe mikä tahansa, vaikka kuinka asiallinen tai asiatonkin, jo varmasti toisessa vastauksessa on joku kireä pipo julistamassa miten väärin pettäminen on ja millaisia kusipäitä pettäjät ovat tai millaisia syöjättäriä kakkoset ovat. Mielipidehän se on sekin, mutta ei keskustelua.
Uskottomuusaihe herättää niin suuria intohimoja, ettei siitä voi syntyä asiallista keskustelua. Se tyssää viimeistään juuri esim. nimim. 98g98g tyylisiin julistuksiin. Ja hehän ovat AINA oikeassa. Yleensä vielä kärjistävät tilanteet täysin mustavalkoisiksi.
Tietysti näissä on puolesta ja vastaan-keskustelijat. Mutta koittakaapa ahdasmieliset tiukkapipot (ikävä kyllä, yleensä naiset) jatkaa keskustelua esim.työpaikalla mistä tahansa muusta aiheesta samaan tyyliin. Lyhyeksi jää, täystyrmäys keskustelun avaajalle. Toivottavasti ette ole omassa elämässänne yhtä äkkivääriä ja ahdasmielisiä. Puolustamatta pettäjiä - asian ydin on oppia ymmärtämään toisenlaisia tapoja elää ja toimia kuin omanne. Onnea sille vaan...
Kysymys 98g98g:lle: Keskusteletko yleensäkin ihmisten kanssa tuohon tyyliin? "On aivan sama mitä sinä haluat..."? Toivottavasti ei koskaan jouduta tekemisiin.- pelkkää asiaa
"... julistamassa miten väärin pettäminen on ja millaisia kusipäitä pettäjät ovat ..."
Niim, katsos kun asia on juuri iin, että pettäjät ovat.....
Uskottomuus ei ole ollut milloinkaan ihmiskunnan historiassa, eikä missään kuttuurissa yleisesti hyväksyttyä.
Parin kymmenen vuoden ajan tehtyä suomalaista Finsex -tutkimusta (Helsingin yliopisto ja väestöliito, Kontula) lainatakseni, uskottomuuden hyväksyy vain noin 3% ihmisistä ja he ovat pääosin sinkkuja(!), vaikka noin 30% siihen tavalla tai tosella siihen ryhhtyy. Mitä johtopäätöksiä sinä tästä tekisit?
Minä ymmärrän asian niin, että käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset tuomitsevat uskottomuuden, mutta 30% vähemmistö asettaa tilaisuuden tullen itsekkääsi oman halunsa antamansa lupauksen edelle.
Ei kai tuosta voi mitään myönteistä sanoa? En ole kuullut, että itsekkyyttä, lupauksen pettämistä, luottamuksen väärinkäyttöä tai valhetelua pidettäisiin hyveenä!?
TIetenkin punaisia päin ajanut selittelee ja yrittää puolustella tekoaan siinä kuin murhaaja tai pettäjäkin. Ei niistä silti hyväksyttäviä tekoja tule, vaikka jossain tilanteessa teko on vielä tuomittavampi kuin toisessa. - Onnea yritykselle
Heh. Oletko kenties aloittaja toisella nimimerkillä?
Sori, mutta tuo purkauksesi ei kylläkään heijasta sen suvaitsevampaa tai taitavampaa keskustelua. Aika hauskaa, että joku yrittää räyhäämällä ja isoilla kirjaimilla HUUTAMALLA vaientaa eriävät mielipiteet. Määräillä mitä saa kommentoida ja mitä ei.
Kysyisin silti: miksi ihmeessä jonkun suoraselkäisen ihmisen pitäisi oppia ymmärtämään ja hyväksymään pettämistä ja valehtelua? Ovatko nämä niin olennaisia hyveitä nyky-yhteiskunnassamme, että lapsillekin pitäisi opettaa tällaisia tapoja elää ja toimia, että oppisivat nielemään asian mukisematta sitten kun se perhetragedia aikuisena osuu omalle kohdalle? - elämää ja kulutusta
Onnea yritykselle kirjoitti:
Heh. Oletko kenties aloittaja toisella nimimerkillä?
Sori, mutta tuo purkauksesi ei kylläkään heijasta sen suvaitsevampaa tai taitavampaa keskustelua. Aika hauskaa, että joku yrittää räyhäämällä ja isoilla kirjaimilla HUUTAMALLA vaientaa eriävät mielipiteet. Määräillä mitä saa kommentoida ja mitä ei.
Kysyisin silti: miksi ihmeessä jonkun suoraselkäisen ihmisen pitäisi oppia ymmärtämään ja hyväksymään pettämistä ja valehtelua? Ovatko nämä niin olennaisia hyveitä nyky-yhteiskunnassamme, että lapsillekin pitäisi opettaa tällaisia tapoja elää ja toimia, että oppisivat nielemään asian mukisematta sitten kun se perhetragedia aikuisena osuu omalle kohdalle?Viimeiseen kappaleeseesi sellainen kommentti (ap:n purkauksiin en ota kantaa), että perheessä jouduttu paljon keskustellen käsittelemään tätä ikävää perhetragediaa, joka sattui kohdalle. On kiinnostavaa, vaikkakin samalla surullista, että juuri omassa perheessä on jouduttu uskottomuudesta keskustelemaan sen ikäisten lasten kanssa, jotka ymmärtävät oikean ja väärän ja se moraalikäsitys on jo muotoutunut. Ikäisilleen tyypillisesti mielipiteet asiasta ovat tiukkoja, mukisematta nämä eivät ole asioita nielleet. On jopa pohdittu sitä, miten siinä toisessa perheessä, jossa salaa lasten tietämättä on toimittu ja asia ei ainakaan vielä tullut esille, jos tulee koskaan, niin miten nämä lapset suhtautuvat aikuisena uskottomuuteen, kun elävät näytelmässä, valheellisessa, joka jälkikäteen paljastuessaan rikkoo ehkä pahiten.
Vanhempana tietysti toivon, että he eivät koskaan tule vastaavaa kokemaan ja toivon, että ainakin eväät ovat asian käsittelyyn toisenlaiset, jos tulevat suhteissaan petetyiksi. Tämän hetkisen keskustelun perusteella eivät voi koskaan kuvitella olevansa pettäjän roolissa. Rakkaus ja lupaus olla toisen kanssa on jotain niin kallisarvoista, ettei sitä halua rikkoa ja jos ja kun ongelmia tulee, niistä on keskustelava.
Keskusteluun on jopa noussut luterilaisen uskonnon löyhämoraalisuus ja ripittäytymisen puuttuminen ja on jopa pohdittu, että luterilaisuus on nykyisin liian liberaalinen uskonto. Asiaa on myös pohdittu historian valossa, joten vilkasta keskustelua, joka toivottavasti lapsia kantaa läpielämän, on käyty.
Pettämistä ja valehtelua ei siis pidä oppia ymmärtämään hyväksymisen kautta, olet oikeassa. Miten vain saisi yhteiskunnassa vallalle myös muunlaisen mallin kuin pettämistä ja uskottomuutta ihannoivan, jossa tuntuu olevan oikeutettua hypätä vieraisiin heti, kun omassa parisuhteessa jokin asia ei toteudu omien mielihalujen mukaan? Ihminenkin on tavallaan muuttunut tavaraksi, jonka voi heittää roskiin, jos siihen tulee toimintavirhe ja ostaa uuden kiiltävän tilalle, joka toimii aikansa, kunnes siihenkin tulee se sama toimintavirhe. - näin on
pelkkää asiaa kirjoitti:
"... julistamassa miten väärin pettäminen on ja millaisia kusipäitä pettäjät ovat ..."
Niim, katsos kun asia on juuri iin, että pettäjät ovat.....
Uskottomuus ei ole ollut milloinkaan ihmiskunnan historiassa, eikä missään kuttuurissa yleisesti hyväksyttyä.
Parin kymmenen vuoden ajan tehtyä suomalaista Finsex -tutkimusta (Helsingin yliopisto ja väestöliito, Kontula) lainatakseni, uskottomuuden hyväksyy vain noin 3% ihmisistä ja he ovat pääosin sinkkuja(!), vaikka noin 30% siihen tavalla tai tosella siihen ryhhtyy. Mitä johtopäätöksiä sinä tästä tekisit?
Minä ymmärrän asian niin, että käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset tuomitsevat uskottomuuden, mutta 30% vähemmistö asettaa tilaisuuden tullen itsekkääsi oman halunsa antamansa lupauksen edelle.
Ei kai tuosta voi mitään myönteistä sanoa? En ole kuullut, että itsekkyyttä, lupauksen pettämistä, luottamuksen väärinkäyttöä tai valhetelua pidettäisiin hyveenä!?
TIetenkin punaisia päin ajanut selittelee ja yrittää puolustella tekoaan siinä kuin murhaaja tai pettäjäkin. Ei niistä silti hyväksyttäviä tekoja tule, vaikka jossain tilanteessa teko on vielä tuomittavampi kuin toisessa."pelkkää asiaa" kirjoittaa pelkkää asiaa - hyvä!
- katja.
pelkkää asiaa kirjoitti:
"... julistamassa miten väärin pettäminen on ja millaisia kusipäitä pettäjät ovat ..."
Niim, katsos kun asia on juuri iin, että pettäjät ovat.....
Uskottomuus ei ole ollut milloinkaan ihmiskunnan historiassa, eikä missään kuttuurissa yleisesti hyväksyttyä.
Parin kymmenen vuoden ajan tehtyä suomalaista Finsex -tutkimusta (Helsingin yliopisto ja väestöliito, Kontula) lainatakseni, uskottomuuden hyväksyy vain noin 3% ihmisistä ja he ovat pääosin sinkkuja(!), vaikka noin 30% siihen tavalla tai tosella siihen ryhhtyy. Mitä johtopäätöksiä sinä tästä tekisit?
Minä ymmärrän asian niin, että käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset tuomitsevat uskottomuuden, mutta 30% vähemmistö asettaa tilaisuuden tullen itsekkääsi oman halunsa antamansa lupauksen edelle.
Ei kai tuosta voi mitään myönteistä sanoa? En ole kuullut, että itsekkyyttä, lupauksen pettämistä, luottamuksen väärinkäyttöä tai valhetelua pidettäisiin hyveenä!?
TIetenkin punaisia päin ajanut selittelee ja yrittää puolustella tekoaan siinä kuin murhaaja tai pettäjäkin. Ei niistä silti hyväksyttäviä tekoja tule, vaikka jossain tilanteessa teko on vielä tuomittavampi kuin toisessa.Harvalla on niin hyvä itsetunto, että voi jopa sanoa hyväksyvänsä puolison uskottomuuden. Tosiasiahan on se, että petetty hyväksyy puolisonsa uskottomuuden jatkamalla liittoa. Uskottomalle siipalle tietenkin sanoo, ettei hyväksy millään. Tärkeää olisi myös ymmärtää, että puoliso on uskoton tai ei ole, riippumatta siitä mitä kumppaninsa uskottomuudesta ajattelee. Ainakin tätä palstaa lukiessa moni varmaan ajattelisi, että hyväksymällä puolison uskottomuuden "etukäteen", se olisi suorastaan kehotus uskottomuuteen. Mitä se ei kyllä ole.
- Anonyymi
pelkkää asiaa kirjoitti:
"... julistamassa miten väärin pettäminen on ja millaisia kusipäitä pettäjät ovat ..."
Niim, katsos kun asia on juuri iin, että pettäjät ovat.....
Uskottomuus ei ole ollut milloinkaan ihmiskunnan historiassa, eikä missään kuttuurissa yleisesti hyväksyttyä.
Parin kymmenen vuoden ajan tehtyä suomalaista Finsex -tutkimusta (Helsingin yliopisto ja väestöliito, Kontula) lainatakseni, uskottomuuden hyväksyy vain noin 3% ihmisistä ja he ovat pääosin sinkkuja(!), vaikka noin 30% siihen tavalla tai tosella siihen ryhhtyy. Mitä johtopäätöksiä sinä tästä tekisit?
Minä ymmärrän asian niin, että käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset tuomitsevat uskottomuuden, mutta 30% vähemmistö asettaa tilaisuuden tullen itsekkääsi oman halunsa antamansa lupauksen edelle.
Ei kai tuosta voi mitään myönteistä sanoa? En ole kuullut, että itsekkyyttä, lupauksen pettämistä, luottamuksen väärinkäyttöä tai valhetelua pidettäisiin hyveenä!?
TIetenkin punaisia päin ajanut selittelee ja yrittää puolustella tekoaan siinä kuin murhaaja tai pettäjäkin. Ei niistä silti hyväksyttäviä tekoja tule, vaikka jossain tilanteessa teko on vielä tuomittavampi kuin toisessa.18 vuotta sivusuhde joka on ollut myös rakkaussuhde suurimman ajan,en ole halunnut loukata miestäni joka on vammautunut mutta nyt ikääntyessäni huomaan salasuhteeni luovuttavan kun oma perhe lapsenlapsineen tulee tärkeäksi. Osa ystävistäni ja sukulaisistani tietävät hänet ja ymmärtävät mutta hän pitänyt kaikki vuodet salassa kaikilta suhteemme. Oma lapsenikin tavannut hänet monesti ja toivoi että meistä tulisi pari.
- Minuntieni
Hyvin toimii jo viidettä vuotta. Tunteet eivät pysy kurissa, mutta sehän ei ole tarkoituskaan. Eikös se juuri ole sivusuhteen tarkoitus? Saada ja näyttää niitä tunteita, mihin ei kotona pysty. Avioliitto on pystyynkuollut, ei muuta yhteistä kuin asuntovelka ja lapset, joita kyllä rakastan. Miksi naimisissa? Hyvä kysymys. Jos tapaamani nainen haluaisi, eroaisin, mutta hän ei painosta. Vaimon kanssa ei läheisyyttä eikä seksiä kuin silloin harvoin kuin hän "jaksaa". Toisen naisen kanssa elän ja tunnen. Tuomita saa, mutta en hurskastelusta hätkähdä.
- happy wife
Miksi et viettele ja yritä elävöittää vaimosi tunteita? Ehkä hänkin kaipaisi kaikkea sitä,mitä sonä saat sivusuhteestasi? Onhan tuo vaimosi sentään valansa sinulle vannonut!!!!
- Toinen tie
happy wife kirjoitti:
Miksi et viettele ja yritä elävöittää vaimosi tunteita? Ehkä hänkin kaipaisi kaikkea sitä,mitä sonä saat sivusuhteestasi? Onhan tuo vaimosi sentään valansa sinulle vannonut!!!!
Aikansa kun yrittää eikä saa vastakaikua, niin sitten ei jaksa yrittää.
- myrtynyt yrjänä
happy wife kirjoitti:
Miksi et viettele ja yritä elävöittää vaimosi tunteita? Ehkä hänkin kaipaisi kaikkea sitä,mitä sonä saat sivusuhteestasi? Onhan tuo vaimosi sentään valansa sinulle vannonut!!!!
Miks miehen aina pitäisi vietellä vaimonsa ja plaa plaa? Missä on vaimon vastuu parisuhteen hoidossa? Mieskin kaipaa viettelyä ja tunnetta, että vaimo haluaa häntä vielä vuosien jälkeenkin. Nimenomaan miehenä eikä elättäjän ja lasten isänä. Vai onko vaimon vannoma vala jotenkin erilainen niin, että voi jäädä lepäämään laakereillaan, josko mies vielä viettelisi..????
- kaisa*
myrtynyt yrjänä kirjoitti:
Miks miehen aina pitäisi vietellä vaimonsa ja plaa plaa? Missä on vaimon vastuu parisuhteen hoidossa? Mieskin kaipaa viettelyä ja tunnetta, että vaimo haluaa häntä vielä vuosien jälkeenkin. Nimenomaan miehenä eikä elättäjän ja lasten isänä. Vai onko vaimon vannoma vala jotenkin erilainen niin, että voi jäädä lepäämään laakereillaan, josko mies vielä viettelisi..????
"Missä on vaimon vastuu parisuhteen hoidossa? "
Minulla oli! Vastuu yksin sekä parisuhteesta että lapsista. Eihän sellaista montaa (kymmentä) vuotta kestä. - vai yksin sinulla
kaisa* kirjoitti:
"Missä on vaimon vastuu parisuhteen hoidossa? "
Minulla oli! Vastuu yksin sekä parisuhteesta että lapsista. Eihän sellaista montaa (kymmentä) vuotta kestä."Minulla oli! Vastuu yksin sekä parisuhteesta että lapsista."
Et sitten kuitenkaan onnistunut sitä vastuuta kantamaan?
Ihminen joka väittää, että hänellä yksin oli vastuu, on ilmeisesti sokea (itsekäs) tai tyhmä tai molempia. Etkö nähnyt toisen osapuolen tekoja lainkaan?
Kerro miten vastuu oli yksin sinulla ja miksi epäonnistuit?
- HelläReiska
Toistaiseksi on onnistunut mainiosti. Asiaan pitää suhtautua pragmaattisesti ja sivusuhteen säännöt tulee tehdä selviksi. Aina välillä säännöistä on hyvä jutella uudestaan, jotta molemmat pelaavat samoilla säännöillä. Asiaa auttaa, jos molemmat sivusuhteilijat ovat tahoilaan naimisissa.
Minulla on mainio ja hyvä suhde vaimooni. Ja intohimoinen raikas suhde rakastajattareeni. Molemmat suhteet ovat harvinaisen hyviä, eli minulla ei ole työntöä kotoa vieraan syliin. Olen tämän myös rakastajattarelleni selvästi kertonut.
Suhde rakastajattareen ei ole pelkkä seksisuhde. Siihen liittyy myös arvostamista ja keskustelua aiheista, jotka ovat vaimolleni vieraampia.
Välillä tulee ajankäytön takia pieniä paineita. Kaikkea ei voi saada eikä maailma ole täydellinen. Sen asian kanssa pitää osata elää.- Ällöä
Paska puhetta! "EI ole työntöä kotoa vieraan syliin"? Sitähän juuri teet!
- toinen tie
Ällöä kirjoitti:
Paska puhetta! "EI ole työntöä kotoa vieraan syliin"? Sitähän juuri teet!
Eli jos käyt ravintolassa, niin kotiruoka työntää kokin ruokien ääreen? Vai onko se pelkkää vaihtelua ja viihdettä?
- Voi onnistua
Korjaus:ei ole sivusuhde vaan salasuhde. Salasuhde voi olla onnistunut siihen päivään asti kunnes käry käy.
- Darla40
Kiitos -/- , Minuntieni ja HelläReiska asiallisista kommenteistanne.
HellaReiskan kanssa samaa mieltä ja samankaltainen tilanne. Molemmat olemme naimisissa ja suhde muutakin kuin seksiä. Mutta tarkoitus pitää perheet kasassa ja nauttia toisistamme silloin kun se on mahdollista. Kuinka kauan teidän suhde on kestänyt? Oma sivusuhde pian vuoden ja edelleen tunnemme kovasti vetoa toisiimme mutta perhe-elämäkin sujuu kivasti. Eli tunteet ovat pysyneet kuosissa. - Minuntieni
Happy wife: Miksikö en viettele vaimoani ja yritä elävöittää tunteitani? Olen yrittänyt niin monta vuotta ja tullut aina torjutuksi. En jaksa enää vongata. Ei voi olla tunteita, kun ei ole läheisyyttäkään, eikä minua voi syyttää yrittämisen puutteesta. Vaimo on aina väsynyt, negatiivinen ja vetäytyvä. Minä haluan elääkin. Mieskin tarvitsee lämpöä ja läheisyyttä. Jos ei sitä saa kotoonta, sitä haetaan muualta.
Miksi vaimo saa unohtaa ne "vannotut valansa"? Onko se vaan miehen asia yrittää?Mies ei saa olla kylmä, mutta vaimo saa, niinkö?- surkimukset
Vieraan naisenko pitäisi sinun erostasi päättää. Olet kyllä täysin mitätön virttynyt lapanen. Ei sinussa ole miestä elää omillasi. Ja antaa vaimolle vapaus. Kyllä hän selviää ja löytää sopivamman miehen ja kenties paremman isän mallin lapsilleen. Minua tympäisee lukea tältä palstalta petturin ja kakkosen mielipiteitä kuinka tietämätön puoliso on se paha ja kuin vihollinen. Nostakaa kytkintä ja eläkää omillanne.
- 17+4
Tiedän niin mitä tarkoitat!! Kuin minun suustani, mutta olen nainen. Seksiä silloin kun mies jaksaa.. Hohhoi.. Olen kolmikymppinen, vetävä ja miehiä olisi tarjolla jos haluaisin. Mies ei tee MITÄÄN suhteemme eteen, joten kyllä jo syrjähyppy kiinnostaa......
- monta vuotta
on kokemusta mutta ei niitä kerrota eteenpäin,
- Wise woman
Minulla oli sivusuhde. Kesti noin vuoden. Alkoi yhtä nopeasti kuin loppuikin. Mies, jonka kanssa olin sivusuhteessa oli komea ja fiksu mutta aivan täynnä itseään. Onneksi tulin järkiini ja oikea parisuhteeni pelastui. Nyt tuosta typerästä ajanjaksosta on aikaa jo useampi vuosi ja olen yhä edelleen naimissa. Ikinä en enää sivusuhteeseen ala; se voi olla hetken mannaa itsetunnolle mutta muutoin se on pelkkää vouhotusta ja erittäin lapsellista touhua. Onneksi asia ei koskaan tullut mieheni tietoon. Kärsin itse omantunnon tuskista aikana ja nyt elän elämääni suht tyytyväisenä ja iloisen erityisesti siitä, että minulla on tuttu ja turvallinen mies rinnallani.
Seksi oli sivusuhteessa jännittävää mutta kuten älysin jo aikoinana, ei mitenkään hyvää tai erikoista. Seksi mieheni kanssa on paljon parempaa. Tyhmyydestä sakotetaan. - ihan sama
"Asiaan pitää suhtautua pragmaattisesti ja sivusuhteen säännöt tulee tehdä selviksi. Aina välillä säännöistä on hyvä jutella uudestaan, jotta molemmat pelaavat samoilla säännöillä. "
Näinhän se pitäisi olla sitten myös puolison mukana sääntöjen laatimisessa.
Tee toiselle, kuten toivoisit itsellesi tehtävän.
Sano ja tee toiselle se, minkä voisit sanoa/tehdä myös puolisosi läsnä ollessa. - 8 vuotta
mulla oli nuorempana seksisuhde yli 20vuotta vanhempaan naimisissa olevaan naiseen. homma kesti kaikenkaikkiaan 8 vuotta (muutama vuos tauokoakin oli) ja moikataan vieläkin yli 10 vuoden tuntemisen jälkeen kun vahingossa nähdään. menetin poikuuden hänelle. Homma päättyi kun itse aloin kysellä että miksi nainen on namisissa kun vieraita pitää olla.. siihen se vastas että kun miehellä on paremmat tulot.. antoi ymmärtää että on kulissiliitto, mutta kuitenkin alle 10vuotias lapsikin oli. tietty eihän sitä tiedä kenen lapsi se edes on, mutta varmaankin nukkuu myös miehensä vieressä yöt... ite yritin lopussa saada sitä kertomaan miehelleen panoreissuistaan kun musta se on itsekästä että vain toinen saa vieraissa käydä. Ajatusmaailmani muuttui kun aloin seurustella, enkä tavannut tätä toista naista pariin vuoteen ja sitten tämä nainen jäi kiinni pettämisestä.. eniten mua satutti se kun nainen tuli panon jälkeen kotiin ja katsoi mua samalla tavalla kuin ennen pettämistä.. aluksi itkin aina sen katseen nähdessä. sitten aloin huutamaan sille ja erohan siitä sit tuli. sitten aloin ryyppäämään ja kävin panee muita ja laihduin 10 kiloa. panin silloin myös sitä naimisissa olevaa ja sen jälkeen sanoinkin sille että sen pitäis miehellensä kertoa jotta mieskin saisi vieraissa käydä, ei tuntunut reilulta että nainen pani mun kaa ja sen oma mies sit oli kotona odottamassa. jotenkin oma kokemus sai tuntemaan syyllisyyttä varatun kanssa vehtailusta...
kyllähän tuo juttu toimi varatun kanssa, mutta on kyllä outoa ettei sille tullut minkäänlaista katumuksen merkkiä... suosittelen alottajalle eroamista jonka jälkeen tuut mun luoks ja saat säälimätöntä seksiä. kunnon irstasta meininkiä, enkä edes sukunimeäs kysele, enkä edes välitä vaikka muita sulla ois... mutta ole eka eronnut ja vasta sitten voidaan mennä. voit vaik 10 miestä paneskella joka päivä. mua ei kiinnosta mitä teet ja osaan pitää tunteeni kurissa. mutta älä lässytä mitään uskollisuudesta sille miehellesikään. sanot suoraan sille miehelles että mieli tekee vierasta, joko se hyväksyy tai ei hyväksy. pääasia ettei ketään satuteta.. - Minuntieni
Nimimerkille "surkimus": Juuri näin on aikomus tehdä. Siis nostaa kytkintä. Tämä "virttynyt lapanen" ei halua tyytyä jääkylmään liittoon. Ei kakkonen siitä päätä, vaan minä. Asia on pistetty eilen vireille, vaimo ei pistä vastaan koska tietää, ettei minulla ole enää tunteita häntä kohtaan, eikä vaimo itse kuulemma tunne enää haluja.
Joten? Jääkö vaihtoehtoja? Ei ja olen siitä äärimmäisen helpottunut. Henki kulkee taas ja suon ilomielin vaimolle vapautensa. Kerroin myös suhteestani, minkä vaimo on kuulemma aavistanut. Ei ole halunnut ottaa puheeksi, mutta nyt on asiat puitu ja molemmin puolin selvää. Tästä eteenpäin on vain juridiikkaa. Lapsiani rakastan ja heistä ei tulla riitelemään, se jo sovittiin.- vaimon voitto
Silloinhan kaikki on hyvin. Onnea elämään.
- halukasvaimo
Minulla on hyvä pitkä liitto takana mieheni kanssa. Arki toimii hyvin, mutta seksiä en saa juuri lainkaan. Neljän vuoden selibaatin jälkeen päätin hankkia itselleni rakastajan. Netistä löysin perheellisen miehen, jolla oli omassa liitossaa tylsä seksielämä. Nyt olemme tapailleet puoli vuotta ja tarkoitus on jatkaa salassa niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Tottakai tykkäämme toisistamme seksuaalisesti, mutta emme kuitenkaan parisuhdemielessä. Kumpikin haluaa säilyttää liittonsa ehjinä. Tämä on toiminut hyvin. Saamme toisiltamme sen, mitä kotoa emme saa. Seksin lisäksi keskustelemme parisuhdeasioista. Annamme toisillemme vinkkejä, miten parantaa parisuhdetta kotona. Harmi, ettei oman puolison kanssa pysty keskustelemaan yhtä rakentavasti.
Tämä sivusuhde on toiminut hyvin ja olemme hyvin tarkkoja siitä, ettemme jää kiinni. - hmmh
Sinulle halukas vaimo: Mahtaako miehelläsi olla salasuhde kun ei kotona seksi kelpaa?
- halukasvaimo
Sanoo, ettei ole ollut ketään muuta. Ihan sama minulle. Jos hän ei minulta saa haluamaansa, niin hakekoon sitten muualta. Niin minäkin teen.
- Perheenisä
On kyllä kylmän kyyniseksi mennyttä sakkia osa...
Ei ihme että lapsista kasvaa kusipäisiä aikuisia.- halukasvaimo
Lapsille ei aikuisten asiat kuulu. Meillä ainakin arki kotona lasten kanssa pyörii mukavasti.
- katja.
Vaihtoehdot on usein miten ensin sivusuhde liitto, sen jälkeen ero. Fiksut vanhemmat eivät sekoita lapsiaan liittoonsa, eikä ex-liitossakaan.
- Vain elämää
Olen naimisissa oleva keski-ikäinen nainen sivusuhteesa samanikäiseen perheelliseen mieheen. Kirjoittamaton sääntö on, että tunteista ei puhuta. Totuuden nimissä kyllähän niitä on. Mutta juttu toimii. Jo neljättä vuotta. Meillä ei ole vaatimuksia toistemme suhteen. Olemme onnellisia niistä hetkistä, jolloin voimme olla yhdessä.
- Darla40
Ap kysyy Vai elämää nimimerkiltä
Tapaatteko usein ja miten pidätte yhteyttä?Meillä hiuakn sama tilanne, tunteita on mutta niistä ei kumpikaan halua avautua, parempi niin. Molemmat olemme sen verran elämää kokeneita, että tiedämme ettei suhteemme olisi sen kummempi kuin nykyisetkään, mikäli tästä tulisi se "oikea" suhde. Miksi siis rikkoa lasten kotia ja repiä perheitä erilleen? Elämässä on suurempiakin syntejä kuin tämä.
Kumpikaan meistä ei arvostele puolisoitaan tai perhettä, päinvastoin.- Vain elämää
Hei AP. Tapaamme hyvin harvoin, mutta viestittelemme päiväsaikaan kun olemme työssä. Ei iltaisin eikä vkl. Välillä soittelemme, mutta varaamme siihen etukäteen ajan. Olemme aktiivisia ihmisiä molemmat, joten ei aika riitä sille, että näkisimme usein. Meillä lisäksi pitkä välimatka. Sama juttu, emme arvostele puolisoitamme emmekä edes puhu heistä. Emme halua rikkoa myöskään nykyisiä suhteitamme enkä haluaisi hänen kanssaan varsinaista suhdetta, koska oma elämä niin vakiintunutta. Pidän hänen vaimoaan onnekkaana, mutten halua hänen paikkaansa. Olen samaa mieltä, että on suurempiakin syntejä. Kaipaan häntä aina vähän aikaa sen jälkeen, kun juuri olemme tavanneet, mutta se ei ole ahdistavaa kaipausta, vaan sydäntä lämmittävää. Olen iloinen, että vielä pystyy tuntemaan niin. Joskus olen kuullut sanonnan, että paheiden summa on vakio. Joten en myöskään kuuntele arvostelijoita. Mielummin tämä pahe kuin moni muu. Minulla muuten kesti jonkin aikaa tajuta, että voisi tosiaan toimia näin. Epäilyksiä oli alussa.
- kaisa*
Onnistunut liitto ja sivusuhde. Kyllähän ne toimii, ellei käry käy tai sitten muuten vain kyllästy.
- Tohtori Tolonen
Sellaista yhdistelmää ei ole kuin onnistunut liitto ja sivusuhde. Kysykää vaikka siltä petetyltä. Sellainen yhdistelmästä kyllä on kuin pettäjän näkökulmasta onnistunut liitto ja salasuhde. Yleensä sekään ei ole totuus, silloinkin on kyse epäonnistuneesta liitosta, jota syystä tai toisesta halutaan jatkaa.
- Toisin sanoen
Tohtori Tolonen kirjoitti:
Sellaista yhdistelmää ei ole kuin onnistunut liitto ja sivusuhde. Kysykää vaikka siltä petetyltä. Sellainen yhdistelmästä kyllä on kuin pettäjän näkökulmasta onnistunut liitto ja salasuhde. Yleensä sekään ei ole totuus, silloinkin on kyse epäonnistuneesta liitosta, jota syystä tai toisesta halutaan jatkaa.
Pettäjälle yhdistelmä toimiva täysihoito kotona ja salarakas siihen lisäksi on tietenkin onnistunut. Saldo on ehdottomasti plussan puolella. Usein ei ole edes kyse epäonnistuneesta liitosta, vaan yksinkertaisesti pettäjän vaihtelunhalusta.
Petetylle jaettu osa-aikapuoliso ei kuitenkaan riitä alkuunkaan elämänkumppaniksi. Eli liitto ja sivusuhde on petetyn puolison näkökulmasta katsottuna sama kuin saldo reippaasti miinuksella. - halukasvaimo
Toisin sanoen kirjoitti:
Pettäjälle yhdistelmä toimiva täysihoito kotona ja salarakas siihen lisäksi on tietenkin onnistunut. Saldo on ehdottomasti plussan puolella. Usein ei ole edes kyse epäonnistuneesta liitosta, vaan yksinkertaisesti pettäjän vaihtelunhalusta.
Petetylle jaettu osa-aikapuoliso ei kuitenkaan riitä alkuunkaan elämänkumppaniksi. Eli liitto ja sivusuhde on petetyn puolison näkökulmasta katsottuna sama kuin saldo reippaasti miinuksella.Mikä ihmeen täysihoito? Miehelläni on huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin minulla. En todellakaan voi sanoa asuvani täysihoitolassa, koska itse huolehdin suurimmasta osasta kotiasioista ja töissäkin käyn sen lisäksi ihan normaalisti.
Eikä kyse ole myöskään vaihtelunhalusta, koska kotona ei ole mitään mihin saada vaihtelua. En halua selibaatissakaan elää loppuelämääni.
- Darla40
Vain Elämää nimerkille APlta
Niinpä, sama juttu. Olen kipuillut hiukan tässä tämän vuoden kun suhdetta on kestänyt ja kyseenalaistanut molempia suhteita - voiko näin elää.
Mutta olen todennut olevani paljon tyytyväisempi myös kumppanina, kun saan toteuttaa seksuaalisuuttani (avioliitossa mies ei ole kiinnostunut seksistä juurikaan).
Kuinka harvoin tapaatte? Me pidämme yhteyttä viikottain mutta tapaamme 1-2 krt kuukaudessa, se on ihan sopiva määrä meille. En havittele vaimon osaa lainkaan, pidän silti häntä fiksuna naisena enkä edes mielessäni toivo hänelle pahaa.
Oma avioliitto on kääntynyt kumppanuudeksi, arvostan puolisoani (toisin kuin moni varmasti väittää), mutta olen liian nuori luopumaan seksistä. Rinnaissuhteessamme on kyllä paljon muitakin ulottuvuuksia mutta olisi hurskastelua väittää etteikö juuri seksi on se syy, minkä vuoksi jatkamme tapaamisia.
Mikäli mieheni ehdottaisi tai jäisi kiinni itse salasuhteesta, en ehdottaisi eroa, Jos hän ehdottaisi vapaata suhdetta, suostuisin siihen mukisematta. - tuututuututut
Eilen tapasin toisen miehen kolmatta kertaa.
Ensimmäisen kerran viime kevättalvella juhlissa. Silloin juttelimme, eikä mitään tapahtunut. Hirmuhauskaa oli. Pientä flirttiä ja se siitä.
Toisen kerran alkukesästä taas juhlissa. Koko illan oli pientä flirttiä puolin ja toisin, ja loppuillasta päädyimmekin juttelemaan keskenämme ja suutelimme.
Kaksi viikkoa sitten näimme baarissa ja heti ensi katseesta lähtien emme voineet pitää näppejämme erossa toisistamme. Mitään muuta ei tapahtunut, kuin suutelemista, mutta kyllä se sellaista oli, että jalat meinasi lähteä alta.
Olemme nyt olleet yhteydessä parin viikon ajan ja eilen päätimme nähdä. Valehtelin miehelleni lähteväni jouluostoksille kaupungille ja menin pariksi tunniksi tämän miehen luokse. Juttelimme vain sen pari tuntia aivan kaikesta ja lopulta suutelimme, kun lähdin kotiin. Se suudelma vei kirjaimellisesti jalat niin alta, että mies joutui nappaamaan kiinni ja hänenkin sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa.
Miehellä on samanikäinen lapsi kuin minullakin, mutta on eronnut lapsen äidin kanssa aikoja sitten. Minulla on avomies ja lapsi. Mieheni kanssa olen seurustellut 6 vuotta ja niihin vuosiin mahtuu PALJON epäkunnioittavaa käytöstä, haukkumista ja riitelyä. Viimeisen puolen vuoden ajan mieheni kanssa on mennyt hyvin, mutta olen lakannut rakastamasta häntä. Olen sen miehelleni kertonutkin, mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa. Ei vain välitä. Sitten tapasin tämän toisen miehen, joka on täysin erilainen kuin oma mieheni. Olin jo varma, että ikinä enää en voisi TUNTEA mitään, mutta.... näin vain kävi. Kyllähän se tuntuu hyvältä, kun saa arvostusta osakseen monen vuoden jälkeen.
Tämän salasuhteen tarkoitus ei ole hajottaa perhettäni. En aio kertoa miehelleni missään tilanteessa. En anna tämän rikkoa lapseni "idylliperhettä".
Moralisoikaa vain. Sen voin sanoa, että en tippaakaan välittäisi, vaikka mieheni menisi ja pettäisi minua. Enkä yhtään ihmettelisi, vaikka niin olisi tehnytkin monet kerrat. - olga*
Onnistumaan tuota yhdistelmää ei saa mitenkään. Toimimaan ehkä joissain tapauksissa saa. Aika hassu kysymyksen asettelu...
- Seijaliisa
Sivusuhteeni on jatkunut kohta 4 vuotta, eikä loppua näy. Avioliittollekaan ei loppua näy.
Molemissa suhteissa on tunteita ja seksiä, ajankäyttö tuntuu olevan se suurin ongelma.
En tiedä onko minussa jotain tosi pahasti vialla. Mieheni ei suostunut laajentamaan seksielämäämme peitonalta pois ja itse en taas halua tukahduttaa omaa seksuaalisuuttani. Molempien miehien kanssa minulla on hellyyttä, sivusuhteesta alunperin hain erilaisia seksikokemuksia, enemmän seksiä, mutta sittemin olen huomannu rakastuvani tähän toiseenkin mieheen.
Jotenkin tiedän, ettei kaikkea voi saada, ja että tämä loppuu varmasti kannaltani karmeasti, niin, että jään melkein 50-vuotiaana yksin, mutten millään tahtoisi lopettaa kumpaakaan suhdetta. Olen jopa fantaasioinut saavani molempia miehiä samaan sänkyyn. Unelmoinut, että olisivat bi-seksuaaleja, että voisimme elää polyamorisessa suhteessa kolmistaan. Kumpikaan ei halua 3:sia osapuolia edes seksiin mukaan.
Tunnun olevan umpikujassa, enkä tahdo jäädä ilman kumpaakaan. Mitä ihmettä voisin tehdä? - Kunniallistako?
Ensin voisit yrittää vaikka selvittää päätäsi!
- libertaari
Kukin tekee mikä parhaimmalta tuntuu. Ei siinä päätä tarvitse selvittää
- matti-veli
Ei polyamorisuus ole päävikaisuutta!
Mitä kunniallisuus on? Rehellisyyttä? Ei. Joku kristitty termi pitää horojen jalat ristissä, se ei liity mitenkään siihen, että tahtoo elää 2 miehen kanssa. Urpå.
Rehellisyyttä seijaliisalta puuttuu! - Anonyymi
Monta kertaa olen tätä kommentoinut.
Itse olen yksin ja asia ei koske minua.
Mielestäni ei kait ole ihan paha jos avioliitossa on kaikki kunnossa ja ihmisellä on yksi luotettu kaveri joka on omassa elämässään samassa tilanteessa. Kaverit hoitaa kotona asiat puolison kanssa ja keskenään myös normaalit seksiasiat sekä ne asiat joita kotona ei ole saanut. Olen kuullut näistä puuttuvista asioista esimerkkejä naisilta. Nainenkin saattaa tarvita pillua tai munaa sinne minne valo ei näy.
Ei se katso onko se sivusuhde samaa sukupuolta. Mutta siitäkin on kokemusta että vakituisessa suhteessa oleva alkaa säätämään yksityisen kanssa. Jos varattu alkaa säätämään yksinolevien kanssa niin koko paska levähtää käsiin. Kyllä parisuhteessa oleva voi olla lojaali niin kotona kuin vakituiselle kaverillekin. - Anonyymi
Sivusuhde on hyväksyttävää ainoastaan silloin kun siitä on puolison kanssa yhdessä sovittu. Myös sivusuhteen tulee tietää tästä sopimuksesta. Kaiki muu selittely asian tiimoilta on itsepetosta ja pettämistä. Miksikään muuksi sitä ei voi kutsua tai selittää hyväksyttäväksi.
Miettikääpä kerrankin omalle kohdalle, miltä tuntuisi saada tietää oman kumppanin salaisesta suhteesta esim. vuosien jälkeen. Herkimmille se on kirjaimellisesti elämän loppu ja syy jopa itse**rhaan. Haluaisitko todella kantaa sitä mukanasi loppuelämän?- Anonyymi
Nimenomaan! Kun sovitaan ja sivusuhteita ei ole kuin yksi ja se sivusuhde on myös tasapainoisessa vakituisessa suhteessa.
Sitä en tiedä onko sillä väliä tarvisiko oman puolison tietää kuka kukin on!
Mutta tälläinen ”säätäminen” on älytöntä!
- Anonyymi
Minulla on ollut jonkinlainen kaveruus suhde toiseen najseen harrastuskuvioista jo 18 vuotta. Olemme panneet säännöllisen epäsäännöllisesti. On vuosia jolloin emme harastaneet seksiä ja sitten vuosia jolloin lähes joka viikko. Vaimo tietää asiasta eikä ole ottanut kilareita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692217
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012043- 771652
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411480- 781466
- 101367
- 311344
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521238Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281169