Niin se vain kävi, aktiivisista poikavuosista huolimatta ei sitä tavallista vaimomateriaalia rinnalle löytynyt. Toisaalta tämä ei ole pelkästään meidän miesten ongelma. Vastikään samalla hiekkalaatikolla leikkinyt tekniikan tohtoritar muutti reilusti kolmekymppisenä takaisin vanhempiensa luo, koska hänen ei-niin-prinsessamainen ulkonäkönsä jätti johtamatta minkäänlaisen parisuhteen syntymiseen. Maailma on kova.
Hiljaisen seuraelämän ansiosta, jos nyt sitä sanaa voi käyttää, olen ehtinyt hankkia useamman koulutuksen ja hyvän työpaikan. Kuten moni muukin sinkku. Eli tulot on kohtalaiset ja menot hyvin pienet. Onhan toki palava halu matkustella, veneillä ja mökkeillä, mutta nuokin rahat valitettavasti säästyy koska em. puuhissa ei ole mitään mieltä yksin. Parikymppisenä panostin itseeni ja uskoin sen kantavan hedelmää. Herääminen aamu toisensa jälkeen tyhjästä sängystä kuitenkin osoittaa, että rajansa itseluottamuksellakin. Pitäisi kai esittää synkkää, kasvattaa pitkä rasvaletti ja ottaa näyttävät tatuoinnit. Mutta miksi tekisin sen jotain muuta varten, kun itse inhoan sellaista elämäntyyliä?
Väitän että Suomeen on kasvamassa miljoonan sinkun sukupolvi joiden omaisuus menee aikanaan, perheenjäsenten ja muiden sukulaisten puuttuessa, valtiolle. Siksi kaikki yhteiskunnallinen keskustelu yksinäisyydestä ja puolisoa vaille jäämisestä halutaan lakaista maton alle. Vasta Timo Soini ja Juha Sipilä ovat viime aikoina nostaneet tämän ongelman esille. On kuitenkin pitkä matka siihen että asenteet palautuisi normaaliin suuntaan, siihen välittävään ja hyväksyvään kulttuuriin jossa meidän vanhempamme toisensa tanssilavoilta löysivät. Ilman alatyylisiä juttuja, haisevaa umpihumalaa ja tatuoinneilla pilattuja käsivarsia. Niitä tekijöitä joilla tänään saa missä vain naista ja pääsee viimeistään kaksikymppisenä isäksi.
Voiko sinkkumies yksinään adoptoida viattoman orpolapsen Kiinasta, vai kenelle jätän perintöni?
Hiljaisen seuraelämän ansiosta, jos nyt sitä sanaa voi käyttää, olen ehtinyt hankkia useamman koulutuksen ja hyvän työpaikan. Kuten moni muukin sinkku. Eli tulot on kohtalaiset ja menot hyvin pienet. Onhan toki palava halu matkustella, veneillä ja mökkeillä, mutta nuokin rahat valitettavasti säästyy koska em. puuhissa ei ole mitään mieltä yksin. Parikymppisenä panostin itseeni ja uskoin sen kantavan hedelmää. Herääminen aamu toisensa jälkeen tyhjästä sängystä kuitenkin osoittaa, että rajansa itseluottamuksellakin. Pitäisi kai esittää synkkää, kasvattaa pitkä rasvaletti ja ottaa näyttävät tatuoinnit. Mutta miksi tekisin sen jotain muuta varten, kun itse inhoan sellaista elämäntyyliä?
Väitän että Suomeen on kasvamassa miljoonan sinkun sukupolvi joiden omaisuus menee aikanaan, perheenjäsenten ja muiden sukulaisten puuttuessa, valtiolle. Siksi kaikki yhteiskunnallinen keskustelu yksinäisyydestä ja puolisoa vaille jäämisestä halutaan lakaista maton alle. Vasta Timo Soini ja Juha Sipilä ovat viime aikoina nostaneet tämän ongelman esille. On kuitenkin pitkä matka siihen että asenteet palautuisi normaaliin suuntaan, siihen välittävään ja hyväksyvään kulttuuriin jossa meidän vanhempamme toisensa tanssilavoilta löysivät. Ilman alatyylisiä juttuja, haisevaa umpihumalaa ja tatuoinneilla pilattuja käsivarsia. Niitä tekijöitä joilla tänään saa missä vain naista ja pääsee viimeistään kaksikymppisenä isäksi.
Voiko sinkkumies yksinään adoptoida viattoman orpolapsen Kiinasta, vai kenelle jätän perintöni?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kanadassa on jo miehiä jotka kasvattavat yksin perhettä, missä lapset on synnytetty vuokrakohdulla. Tätä ei tietääkseni vielä Suomessa harrastettu, mutta jos sitä katsottaisiin paheksuen se olisi tekopyhää ottaen huomioon, että spermapankki on sinkkunaisille avoinna.
Kyllä tuo matkustelu, veneily ja mökkeilykin yksin alkaa pitkänpäälle tuntumaan tyhjältä.
Veneily ja mökkeily varmasti, mutta matkustelu ei välttämättä. Matkustelu yksin on ehkäpä jopa hienompaa kuin porukassa etenkin jos ei saa mukaan porukkaa, jolla on erittäin samat intressit kuin itselläsikin. Rantaloma yksin on ehkä tylsää, mutta ei elämysmatkailu kunhan vain uskallusta riittää.
Matkustelussa on minulle hienointa sen tuoma vapaus ja ympäristön tutkistelu. Mikä sen vapaampaa kuin olla yksin matkassa?
Dark-Triad ominaisuudet, itsekeskeisyys, pettäminen ja vaarahakuisuus vetoaa naisiin.
http://www.independent.co.uk/news/science/why-women-really-do-love-selfobsessed-psychopaths-850007.html
Se on ihan turha olla yhteiskunnan rakentaja. 75% työstä ulosmitataan ja urakan päälle kun paukuttelee henkseleitä saakin pitkiä nenän varsia.
Tulee aina pieni kulttuurishokki kun ulkomailta kotoutuu suomeen. Tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin "off", puhun miesten ja naisten välisistä suhteista. Esim. jo niinkin lähellä kuin Virossa, on ihan luonnollista jutella naisille niitä näitä ja flirttailla. Naiset juttelevat takaisin eivätkä vetäydy kuoreen. Suomessa saa vain hyytävän katseen. hrr
koulutetuille ja hyvässä ammatissa toimiville miehille kertyy omaisuutta, sillä yleensä se on nainen, joka tuhlaa miehen omaisuutta. Itsekin ihmettelen, kuinka nopeasti olen vaurastunut neljä vuotta sitten tapahtuneen avioeroni jälkeen, vaikka tuloni eivät ole hirveästi kasvaneet
On ihan oma vika, jos antaa noin käydä. Itse lähden siitä, että parisuhteessa kumpikin maksaa omat kulunsa ja yhteiset kulut puolitetaan. Itse en kyllä suostuisi miehelle elätiksi. Haluan olla taloudellisesti riippumaton - parisuhteessakin.
Näin on minunkin suhteessani. Jos toisella menee jossain tilanteessa huonosti eikä raha riitä niin toiselle voi lainata rahaa, mutta se on tosiaankin vain laina. Maksuaika on kuitenkin tarpeen mukaan niin pitkä kuin suhdekkin, mutta laina maksetaan tietenkin pois heti kun se on varaa maksaa pois.
Älä jätä perintöä. Älä tee liikaa työtä. Sinkkumies ei paljoa tarvitse itsensä ylläpitämiseksi.
Samaa mieltä. Jos säästöjä kertyy kunnolla niin ei muuta kuin oravanpyörästä pois ja tekemään jotain mielekästä. Ei sitä rahaa tarvitse tienata perinnöksi asti, vaan ihan omaan elämiseen ja lasten tukemiseen silloin kun he sitä tarvitsevat. Turhaa pantata rahoja siihen asti, että lapsilla on jo vakituiset työt ja asunto kun sitä hyvää voin antaa silloin kun sille on tarvetta. Jos ei lapsia ole niin hemmottele itseäsi ja vanhempiasi.
Alas miettimään sitä perintöä uudelleen. Jos jätät sen valtiolle, niin Katainen antaa ne rahat SUORAAN LYHENTÄMÄTTÖMINÄ Kreikkalaislle.
Miten se pääoma saataisiin pysymään Suomessa, joka hyödyttäisi suomalaisia ja kantaisi täällä hedelmää? Perusta säätiö.
Suunnittelen poismuuttoa suomesta, mutta olen suunnitellut että jos haluaisin täällä suunnta perintöni, se olisi paikallisille orpolapsille, lasten harrastuksiin, mitä tahansa köyhien lasten elämää tukevalle toiminnalle.
En saanut lapsia ja harkitsin pitkään adoptiota. Lapsissa on tulevaisuus ja monissa perheissä ei ole aikaa eikä rahaa panostaa lasten elämään. Toinen on vanhukset. Siinä vaiheessa kun minä olen vanhus, olen totaali yksin. Minulla ei ole perhettä eikä sukulaisia. Kuka minut hoitaa? Tukekaa vanhusten hoitoa.
Paikallinen pienyrittäjyys on tukemisen arvoista toimintaa, suomalaisessa muotoilussa on vientimateriaalia. Suomalainen ilmapiiri on SYNKKÄ, se tarvitsee posiitiivista tukea. Panostakaa siihen.
Lastensairaala olisi hyvä kohde. On niin surkeassa kunnossa, että oksettaa. :(
Anna mulle, jos et adoptoi sitä lasta. :)
Mä voin sitten jättää ne omalle lapselleni. Nojoo vitsi. Sukulaiset tulee osingoille, kun kuolet ellet testamenttaa niitä jollekin itsellesi tärkeälle ihmiselle tai kohteelle.
Suoraan yksinolevan ihmisen perintö ei mene perheen ja muiden sukulaisten kesken.
Voit toki testamentata sen serkulle tai serkkua kauemmas. mutta SUORAAN, jako menee niin, että elossa olevat vanhemmat perii kaiken. Toisen aiemmin kuolleen osuuden perii sisarukset niin, että puolikas jaetaan sisarusten pääluvun mukaan. Jos perheellinen sisarus on kuollut, niin tämän osan saavat hänen lapsensa. Muussa tapauksessa kuolleen sisaren osuus menee jakoon niin, että elossa olevat saavat siitä pääluvun mukaan oman osuutensa. Elossa olevat vanhemmat saavat osansa myös.
Serkkua, tai serkkua kauemmas menevät eivät peri mitään.
OIma mielipiteeni on kyllä se, että jos jää yksin ja tietää syyn olevan muuta kuin se ettei olisi kelvannut kellekkään, niiin kannattaa oikeasti tuhlata käteistä niin paljon kuin mahdollista, ettei jää mitään. Huomoi kuitenkin se, että et jätä niille paskoille kuitenkaan hautausmaksuja. Varaa siis muutamia tonneja hautaus testamentiin, jossa on hautapaikka, muistomerkki, seurakunnan osuus, arkut ja mahdolliset poltot ja muistotilaisuus.
Adoptiota tuskin voit yksin saada, mutta voithan isosta omaisuudesta antaa jollekin tutun lapselle stipendin opiskeluun yms.
Jokainenhan voi päättää, että mitä omaisuudellaan tekee. Koska tulevaisuudessa eläkkeet tulevat olemaan tosi pienet, niin kannattaa kyllä jättää pahan päivän varalle rahaa, jotta voi käydä esim. kaihileikkauksessa yksityisellä, sillä julkisella puolella silmä leikataan vasta sitten, kun on jo niin sokea, ettei ole kuukausiin nähnyt televisiosta minkäänlaisia tekstityksiä jne.
Tulevaisuudessa vanhuksillakin on kivat oltavat, jos vaan on rahaa hakeutua yksityiseen hoitokotiin ja käyttää niitä palveluita.
Jos haluat jättää perintöä, niin voihan tehdä nyt testamentin tämän hetkisen elämäntilanteen mukaan. Jos siis sinulla on sisko tai veli tai heidän lapsiaan, voit jättää perinnöstä heille osan. Jos on taas joku sinulle tärkeä taho, jota arvostat, niin sille voi myös jättää perintöä.
Jokin aika sitten oli julkisuudessa juttu, jossa lapseton vanhempi nainen jätti muistaakseni miljoona euroa jaettavaksi elossa olevien suomalaisten olympiavoittajien kesken, koska he olivat teoillaan tuoneet yksinäisen naisen elämään paljon iloa.
Käsittääkseni on myös erilaisia tahoja, joihin tehdään lahjoituksia tai testamenttauksia aika merkittävässäkin määrin esim. syöpätutkimukseen, lasten- ja nuorten tukemiseen, MLL:lle, vanhustenhoitoon. Omaisuuttaan voi jättää myös säätiöitäväksi, jotta sitä kautta rahaa myönnetään esim. stipendeinä esim. lahjakkaille muusikoille, urheilussa menestyville, mutta miksei vaikka sosiaalisin perustein köyhempien perheiden lapsille tms.
Jos elämäntilanne muuttuu tai arvot muuttuvat elämän myötä, niin voihan sitä testamenttia päivittää ja vaikka määrätä testamentilla osa perinnöstä esim. hyvästä hoidosta lähihoitajalle, joka on elämän viimeiset vuodet hoitanut hyvin.
Jätä mulle perintösi. Keksin sille kyllä käyttöä.
Dumppaat rahasi hyväntekeväisyyteen. Niin pitäisi tehdä myös niiden suomalaisten, joilla on lapsia. Kaikki suomalaiset kyllä selviävät hengissä ilman perintörahoja.
Helppohan tuo on miettiä kenelle jättää perinnön jos sulla on jotain mielenkiinnon kohteita. Itse jos ei muita olisi niin jättäisin perinnön vaikka nuorille lupaaville tennispelaajille.
Itse olen suunnitellut näinkin originellia temppua;
Teen testamentin jossa omaisuuttani ei osoiteta kenellekään nimeltä, vaan tietyt kriteerit täyttävälle henkilölle.
Minun jälkeeni tullaan järjestämään kilpailu johon saavat osallistua ne kaikki testamenttini avaamisvuonna 20 vuotta täyttävät sinkkunaiset, joiden kotikaupunki on sama kuin minulla. Kaikista osallistuneista valitaan nettiäänestyksellä kymmenen kauneinta. Heidät lähetetään kahdenkymmenen vapaaehtoisen ytm-miehen kanssa viikoksi kylpylälomalle Lappiin. Miehet toimivat agentteina jotka pyrkivät kaikin keinoin puhumaan ja pelaamaan naisia sänkyyn. Se naisista joka ei antaudu houkutuksille, on tuleva saamaan perintöni. Jos heitä on useampia, lasketaan mukaan silmäpeli ja kiinnostunut hymy. Mutta jos ja kun he kaikki antautuvat houkutuksille, perintöni menee apurahaksi miestutkimukselle kohteena syrjäytymisen estäminen parisuhdemarkkinoilla.
Jätä esim. jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Turhaa sitä on palkita rahalla tuntemattomia ihmisiä. Mieluummin laittaa perinnön hyvän asian puolesta johonkin.
Etkö sä ole koskaan kuullut TESTAMENTIN TEKEMISESTÄ? Ei mikään ihme, että valtiolle tulee niin paljon rahaa vuosittain...
Itse olen jo omani tehnyt, omaisuuden arvo tällä hetkellä n. 180 000 euroa ja luultavasti arvo nousee vielä muutaman kymmenen vuoden aikana.
Osan käytän sitten, kun olen vanha (haluan hyvään palvelutaloon), loput jakautuvat tasaisesti kuolemani jälkeen turvakodeille, Suomen Akatemian säätiölle (korvamerkittynä naistutkimukseen) sekä kahdelle pienelle museolle (henkilökohtaiset syyt).
Viisi tuhatta euroa jätän hautajaiskuluihin, muistotilaisuuden kahvituksiin ja siihen, että seurakunta huolehtii vielä muutaman vuoden sukuhaudastamme. Olen sukuni viimeinen, toinen vanhemmista on jo kuollut eikä minulla ole sisaruksia. En ole koskaan halunnut lapsia (en synnyttää enkä adoptoida), joten ajattelin pistää rahat hyvään käyttöön, sellaisiin asioihin joissa niitä tarvitaan.
feministeille? Niistä rumista karvapilluista ei ole muuta kuin pelkkää harmia.
Mun rahat, mun omaisuus. Testamenttaan sen kenelle itse haluan ja keiden toimintaa pidän tärkeänä. Lisäksi TODELLISTA harmia on laasasuskovaisista mulukuista. (Jotka vielä ovat näköjään netissä trollaavia surkeita kitisijöitä sen sijaan että käyttäytyisivät kuten normaalit ihmiset.)
Jos omaisuuteni arvo nousee lisääkin, saatan lohkaista siitä testamenttiini sopivan summan vielä Naisasialiitto Unionille. Ihan vain vittuillakseni miesasiamiehille alias maskulisteille. :P
Tuo on yhtä sairasta puhetta kuin joku kerskuisi testamenttaavansa suuren summan rahaa jollekin uusnatsijärjestölle. Ei ihme, että olet jäänyt yksin.
Ei mutta onhan tuo oikeasti ihan hervotonta, että yksin jäänyt miehiä vihaava/pelkäävä kurppa testamenttaa rahaa naistutkimukseen. Jos olisit hahmo jonkun romaanissa, niin ihmiset naureskelisi kirjailijan mielikuvitukselle, kun on taas keksinyt niin pähkähullun hahmon.
Koirat haukku ja karavaani kulkee...
Jos tekisit niitä kivoja asioita, matkailisit, veneilisit, mökkeilisit, niin saattaisi joku löytyäkin. Kotoa ei kukaan tule hakemaan.
Itse en piittaa pätkääkään jääkö minulta perintöä ja jos lapseltani asiasta kysyttäisiin niin hän ei varmaan sellaista edes odottaisi saavansa. Nautin elämästä NYT. Matkustelen (useimmiten yksin), vuokraan toisinaan mökin (yksin), käyn ulkona syömässä (yleensä seurassa, joskus yksin), teen ylipäänsä niitä asioita, joita haluan tehdä vaikka ei olekaan ketään, kenen kanssa tehdä niitä yhdessä.
Käärinliinassa ei ole taskuja.
>"Jos tekisit niitä kivoja asioita, matkailisit, veneilisit, mökkeilisit, niin saattaisi joku löytyäkin. Kotoa ei kukaan tule hakemaan"
Hah, olen kuule tehnyt näitä kymmenen vuotta. Ja lähes kaikki tapaamani naiset on pitäneet outona kun teen niitä yksin!
Lapsettoman sinkkumiehen perinnönjako, aloitetaan siinä kuudenkympin korvilla:
1.Myydään asunto/asunnot ja jos voi jäädä kuitenkin vuokralle asumaan niin hyvä
2. Myydään kaikki liikumisvälineet fillaria lukunottamatta
3. Aletaan juomaan kaksinkäsin viinaa muttei mitään halpismerkkejä
4. Käydään naisissa ja tilataan niitä kotiin
5. Välillä käydään naisissa ulkomaita myöten
6. Jostain lämpimästä vuokrataan bungalow ja juodaan lisää viinaa, käydään sielläkin naisissa
7. Ryypätään ja rellestetään, aiheutetaan pahennusta perinnönkärkkyjien silmissä
8. Välillä käydään sukujuhlissa näyttämässä että henki pihisee
9. Otetaanhan taas ja käydään naisissa
10. Varataan hautapaikka ja maksetaan se ennenkuin rahat on loppu
11. Toistetaan kohtia 3-10 niin kauan kuin on edellytyksiä taloudellisesti ja fyysisesti
Loppuneeko ensin rahat vai maksa mutta kun jompikumpi tapahtuu niin sitten vain lyödään semmoiset napit huuleen ettei tarvitse kitua missään sängynpohjalla ja tilataan valmiiksi kyyti seuraavalle aamulle hautuumaalle. Jos rahaa vähän jäi niin ne voi testamentata jollekin tarvitsevalle henkilölle tai sitten jollekin yleishyödylliselle järjestöllä. Naiset toki on maksullisia mutta mitä sitten, voisi ne rahat turhempaankin käyttää tai mikä pahinta jättää käyttämättä.
11. siis kohtia 3-9 toistetaan epämääräisessä järjestyksessä.
Ei paha.
Mitä ehdotat meille lapsettomille sinkkunaisille?
Koska naiset elää luonnostaan pidempään taloutensa turvaamiseksi lapsettomien sinkkunaisten kannattanee yrittää löytää lapseton sinkkumies ennen kuin se alkaa toteuttaa noita mainittuja ja pitää sitä sitten niin hyvänä että sen ei tee mieli alkaa kaksinkäsin kaatamaan viinaa kitusiinsa vaan mieluummin hiljakseen tissuttelee kotilieden lämmössä ja pullan tuoksussa. Maksulliset varmaan täytyy mieheltä kieltää mutta jos nainen pitää itsensä sutjakkana ja muutenkin hyväluontoisena niin ei se mies niitäkään niin kaipaa vaan tyytyväisenä köpöttelee ihan kotinurkissa paitsi että välillä vie naisensa ulkomaille bungalowiin, näillä reissuilla vähän saa molemmat ottaa lääkkeeksi ettei pumppu ala vaivaamaan. Näin kun lapseton sinkkunainen on järjestänyt mukavat oltavat sille sinkkumiehelle se ehkä elää vähän pidempäänkin ja jos pötkähtääkin niin on hyvinkohdeltuna kuitenkin jo hyvissäajoin varmistanut että sen sinkkunaisen ei tarvitse ihan köyhyydessä kitua vanhuudenpäiviään vaan voi vaikka sitten huvituksekseen matkustella ja muuta mukavaa ajanvietettä keksiä.
Eli olet niitä miehiä jotka myöntää että miehen euro on naisen 80 senttiä. Mielenkiintoista.
Kyllä se naisen euro on varmaankin jotakuinkin 1,2 x miehen euro mutta koska naisen ei tarvitse sinkkuutensa alkuvaiheessa oppia taloudenpitoa vaan voi käyttää liikenevät varansa matkusteluun ja muuhun hauskaan samalla kun siipeilee jonkun miehen asunnolla ei hän oikein vanhemmitenkaan sitä opi. Lisäksi jotkut naiset nuoruudessaan veikkaavat väärää hevosta ja elättävät vielä itseäänkin holtittomammin käyttäytyvää miestä, näin heille ei oikein koskaan pääse kehittymään realistista käsitystä siitä miten ttulisi toimia sekä tiukkoina että lihavina aikoina, joskus eletään yli varojen ja toisaalta taas ei uskalleta ottaa taloudellisia riskejä silloin kun niitä pitäisi ottaa vakauden saavuttamiseksi pidemällä tähtäimellä, tästä johtuen naiset elää kädestä suuhun suurimman osaa aikuisikäänsä motolla "carpe diem" ja kaikki menee mitä tulee.
On siinä taas mutua kerrakseen.
Huomaa ettei sinulla ole hajuakaan naisen elämästä.
Jatka toki satujasi, naurattaa niin makeasti.
No vaikka Suomen jääkiekkoliitolle juniorityöhön kunhan ne ei mene joidenkin jo ennestään rikkaiden herrojen ryyppyrahoiksi.
Kannattaa tuhlata rahat jo eläessään huoriin, viinaan ja autoihin. Mitään perintöä on turha jättää jos ei ole päässyt siittämään poikalasta sukuaan jatkamaan.
Ja jos poika sattuu olemaan ATM, niin ei sille kannata mitään testamentata, koska suku ei tule siitä enää jatkumaan.
Vähän samanlailla on minullekin päässyt käymään. Olen jo testamentannut omaisuuteni parhaaksi katsomalleni tahoille, se kuka henkilö tai mikä järjestö se onkaan en tässä ala tarkemmin ruotimaan.
Sisaruksilleni, heidän puolisoillensa ja lapsillensa en testamentannut yhtikäs mitään. Siinäpähän odottelevat perintöä vesi kielellä. Osasyynä omien vanhempien perinnöstä aiheutuneet riidat, ja sisarusten puolisoiden puuttuminen perinnönjakoon.
No, olen aikoja sitten päättänyt olla tekemättä jälkikasvua, joten rintaperillisiä ei ole odotettavissa. Adoptoimaan en ala. Joten kukaan ei pysty vaatimaan lakiosaa perinnöstäni, eli testamentinsaaja(t) saa koko hoidon.
Käytän omaisuuttani mihin haluan, ja se mitä jää jäljelle ei todellakaan päädy lähisuvun käyttöön!
Testamentti olkoon minun viimeinen v*ttuilu....
Eli ilmeisesti ajattelit vetää välistä vanhempiesi koko perinnön, mikä olisi höperöille sisaruksillesi sopinut, mutta harmillisesti puolisot puuttuivat asiaan.
Naurettavaa kuinka rahan takia pitää rikkoa suhteet sisaruksiin. Itse uskon, että pääsen siskoni kanssa sopuun perinnöistä aikanaan, vaikka hän onkin toisinaan aikamoinen jääräpää.
Koitan vastata teidän kummankin kommenttiinne, sekä Mies32:n että tyhgfhfghfghfg:n.
Mies32:lle, se on oikeudenmukaista että perintö jaetaan tasaosuuksin, jokaiselle kuolinpesän osakkaalle samansuuruinen osuus käyvästä arvosta. Kysymys ei ollut toisten kuolinpesän osakkaiden k*settamisesta.
Vaikeinta onkin sitten sen omaisuuden arvon määrittäminen. No, esim. asunto-osakkeen, omakotitalon tai kesämökin arvoksi voi määritellä markkinahinnan, tämä ei aiheuttanut meidän tapauksessa ongelmia. Vaan sen aiheutti irtaimiston jako, johon em. puolisot osallistuivat liiankin hanakasti, mikä tuoli, pöytä, taulu, kippo tai kappo kuuluu kellekin. Ja sitä tavaraa riitti.
Vähemmästäkin menee ns. hermot.
tyhgfhfghfghfg:lle, kysymys on periatteesta, ei rahasta. Kuten aikasemmassa vastauksessa totesin Mies32:lle, jokaiselle osakkaalle kuuluu yhtä suuri osuus.
Jos ulkopuoliset (olkoonkin veljen vaimo) alkavat sanelemaan ehtoja jostain mööbeleistä ym. kodin irtaimistosta, niin en halua olla sellaisten pikkumaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä. Enkä heidän jälkikasvunsa.
Valitettavaa, että näin pääsi tapahtumaan, mutta: "life is a bitch and then you die".
V*ttuuntuneena ja ehkä hieman katkeranakin henkilönä, päätin testamentata omaisuuteni lähisuvun ulkopuolelle. Sitä saa mitä tilaa!
Rikkaat ja hyvätuloiset joutuvat miettimään kaikenlaista turhaa ja maallista ja samaistuvat mieleensä.
Raamatussa mainitaan mies, joka ahdistui kun vanhana tajusi kaiken rikkautensa ja omaisuutensa keskellä, jonka oli työllä ja vaivalla ansainnut jäävän tänne maanpäälle muiden, jotka eivät vaivaa sen eteen olleet nähneet nautittavaksi.
Siksi mielestäni raamatussa on oiva sanonta siitä, että ihmisellä ei pitäisi olla muuta kuin jokapäiväinen ruoka, ja juoma, katto pään päällä ja vaatteet., perustoimeentulo, niin hänen ei tarvitsisi katkeroitua siitä, että on kovalla työllä raatanut itselleen suuren omaisuuden, josta joku toinen laiskuri tai pyrkyri hyötyy.
Varmaankin on karmea olo mm. tällä lottamarilla, jos loton jättipotti menee jollekkin työttömälle, saati pyrkyrille tai laiskurille. Jollekkin se lottovoitto kuitenkin aina menee, mutta voi häntä onnekasta varsinkin täällä naapurikadesuomessa.
Hieno ajatus, jos paljon omaisuutta, jakaa sitä myös muillekkin kuin lapsilleen. Hieno teko, hyvä ihminen!
Minä en ollenkaan välitä lottoamisesta, enkä ole edes kateellinen sille joka sen lottopotin saa. On vaan hyvä jos saa. Sen kanssa ei köyhän työttömän tarvitse varmaankaan miettiä mihin sen käyttää, kun köyhällähän noita tarpeita on. Ehkä köyhän ei juuri tarvitse miettiä mihin perintönsä testamenttaa, kun hän ei sitä rahaa ja maallista murehdi vaan käyttää sitä niin kauan kuin sitä on ja jos jälkeen jotain jää, niin tapelkoot muut siitä,..köyhä on kuitenkin osansa saanut ja kuolee tyytyväisenä toisin kuin kitsas rikas, joka ei haluaisi kuolleenakaan luopua maallisesta omaisuudestaan..
Ero ei ole siinä kuinka paljon omistaa vaan siinä miten valmis on siitä luopumaan.
Eipä millään pahalla,,reppanat rulez ;)
Ei tässä nyt kirjoittaja oikeasi halunnut kysyä, että _kenelle_ ne rahat annetaan. Tässä kirjoitetaan siitä yhteiskunnallisen muutoksen kivusta. Näen ainakin muutamia. Tietokoneet, älypuhelimet, facebook, nettiporno (johon naisetkin ovat koukussa). Addiktoituneilla ihmisillä ei ole hiljaista aikaa, jolloin aivot prosessoivat muita ihmisiä. Sosiaaliset taidot ovat kuolleet, ihmiset ovat outoja. Yltäkylläisyys ja mediapommitus on aiheuttanut statuskriteerien muutoksen. Miehille aiheuttaa hämmennystä, kun perinteiset asunto, autot, työ, jne, eivät tee mitään vaikutusta. Naiset haluavat vauhdikasta sosiaalista elämää, kuorta ja ulkonäköä. Tilanne korjaantuu kun yhteiskunta romahtaa.