Miten te jaatte raha-asiat parisuhteessa? Meillä on tilanne seuraava
- vuokra (puoliksi)
- vakuutuslaskut (puoliksi)
- sähkö- ja nettilaksut (puoliksi)
- ruokamenot (puoliski, mutta tosin minä kyllä taidan se aktiivisempi osapuoli tässä olla)
- bensat maksaa se joka autoa ajaa
- molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa ja ym muut henk.koht menot
Tämä käytäntö on toiminut hyvin MUTTA minua harmittaa suunnattomasti se että en saa säästettyä itse itselleni rahaa yhtään. Mies tienaa käteen 800e/kk ennemän kuin minä ja tiedän, että hän laittaa rahaa säästöön joka kk.
Ainoa asia josta voisin kk menoista tinkiä on ruoka. Ruuasta tinkisin silloin ennen kun vielä yksin asuin (jos halusin jotain ekstraa tehdä/ostaa söin nuudeleita ja leipää). Kysymys kuuluukin, että voinko minä pienempi tuloisena ilmoittaa miehelleni, että nyt haluan rahaa säästöön, joten nyt syödään seuraava kk nuudelita? :D Vai onko teillä jotain muita hyviä ideoita täällä jakaa?
- vuokra (puoliksi)
- vakuutuslaskut (puoliksi)
- sähkö- ja nettilaksut (puoliksi)
- ruokamenot (puoliski, mutta tosin minä kyllä taidan se aktiivisempi osapuoli tässä olla)
- bensat maksaa se joka autoa ajaa
- molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa ja ym muut henk.koht menot
Tämä käytäntö on toiminut hyvin MUTTA minua harmittaa suunnattomasti se että en saa säästettyä itse itselleni rahaa yhtään. Mies tienaa käteen 800e/kk ennemän kuin minä ja tiedän, että hän laittaa rahaa säästöön joka kk.
Ainoa asia josta voisin kk menoista tinkiä on ruoka. Ruuasta tinkisin silloin ennen kun vielä yksin asuin (jos halusin jotain ekstraa tehdä/ostaa söin nuudeleita ja leipää). Kysymys kuuluukin, että voinko minä pienempi tuloisena ilmoittaa miehelleni, että nyt haluan rahaa säästöön, joten nyt syödään seuraava kk nuudelita? :D Vai onko teillä jotain muita hyviä ideoita täällä jakaa?
Vastaukset 49
Vanhimmat
No, eikö teillä voi keskustella mistään ilman, että pitää ensin hakea ilmoitusoikeus suomi24 palstalta....
Vähemmän tienaava ei tietenkään voi saada säästöön samaa kuin enemmän tienaava, jos yhteistaloudelle laaditut säännöt on niin *tanan tiukat ja ehdottomat, ettei niistä voi edes keskustella.
Olen tällähetkellä sairaspäivärahalla parin selkäleikkauksen vuoksi (välilevyn pullistuma.. eli ei en ole sossupummi) joten mies maksaa vuokran, sähkön, molempien puhelinlaskut, bensat, netin, maksukanavat ja isommat hankinnat. Minä maksan ruoat. Sen pahemmin meillä ei lasketa. Olemmehan parisuhteessa jossa toisesta pidetään huolta.. tämä toimisi (ja on toiminutkin) myös toisinpäin.
Meillä on tilanne seuraava
- lainat ja korot - minä
- vakuutuslaskut - minä
- sähkö-, vesi-, jäte ja nettilaksut - minä
- ruokamenot - minä
- viihde ja matkustus - minä
- bensat maksaa se joka autoa ajaa, kaikki muut auton kustannukset maksan minä
- molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa
- vaimoni maksaa yhden oman harrastuksensa
- muut henk.koht menot maksan minä
Miksi olet alunperin antanut tilanteen mennä tuohon?
Normisettiä, ihan samalla lailla menee. Paitsi että vaimon suurempi palkka ei aina riitä sen siihen omaan "harrastukseensa", joten minä pienempituloinen sitten sponsoroin...
Nuorena aloittaessame seurustelua olimme molemmat opiskelijoita. Sen jälkeen elämään on kuulunut lasten hankkimista, avioliitto, työttömyyttä ja sairautta. Maailma nyt vaan on ammatillisesti jakanut minulle paremmat kortit kuin vaimolleni, joten minulla on paremmat mahdollisuudet hankkia toimeentulomme työmarkkinoilta.
Mitä vaihtoehtoja minulla on? Hylätä elämäni rakkaus jotta saisin paremman taloudellisen aseman, vai?
Entä jos keskustelisit asiasta vaimosi kanssa? Teillä voisi toimia yhteisen tilin systeemi, johon kumpikin laittaa esim. tulojen suhteessa sellaisen summan rahaa, joilla saadaan maksettua pakolliset kulut kuten asunto, auton vakuutukset ja normaalit ruokakulut. Systeemi on oikeudenmukainen eli jos sinä tienaat nettona 3000 euroa ja vaimo 1500 euroa, niin 4500 eurosta sinun osuutesi on siis 67 % ja vaimosi 33 %. Jos yhteisiin kuluihin menee 2000 euroa, niin palkkapäivänä sinä siirrät (esim. suoraveloituksella) yhteiselle tilille 1340 ja vaimosi 660 euroa, jolloin kumpikin osallistuu yhteisiin kuluihin tasa-arvoisesti.
Nykyisena E-laskuaikakautena ei juuri tarvitse edes noita pakollisia menoja erityisemmin vahtia, koska ne menevät automaattisesti tililtä eräpäivänä. Toki kannattaa seurata kuluja esim. 2 kk tai kaivaa maksetut laskut -kansiosta, että paljonko niitä yhteisiä menoja oikein on.
Tällä tavalla kummallekin jää ns. omaa rahaa, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla (säästäminen, hummaaminen).
Minusta tämä systeemi on tärkeä, jotta ei tule hyväksikäytetyksi. Jos eroaisitte syystä tai toisesta, tuntisit itsesi tosi katkeroituneeksi.
Huom! Minä olen nainen ja olen ollut aina suhteessa se, joka on ns. ottanut takkiinsa. Mies on ollut aina se hieman paremmin ansaitseva, mutta silti olemme puolittaneet yhteiset kulut. Mahdollisessa tulevassa suhteessa vaadin ehdottomasti tämän 3 tilin järjestelmän ENNEN yhteenmuuttoa.
Meillä on käytössä tuo kolmen tilin systeemi, jossa molemmat laittavat yhteiselle tilille rahaa. Vaimolta sinne talletuksia ei juurikaan tule, koska hänellä ei ole tuloja. Ne vähät tulot, jotka hän saa hankittua, menevät henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Itsekin käytän omiin tarpeisiini ehkä jokseenkin saman verran kuin vaimoni.
Meillä on vaimoni kanssa rahankäytöstä jokseenkin yhteisymmärrys. Isoin ongelma on se, että rahaa ei vain ole riittävästi. Onkohan tuo kovinkin yleistä, että pakollisten menojen jälkeen perheelle jää tuhansia euroja yli. Voin kertoa, meille ei jää.
Nykyinen tilanne ei katkeroita minua. Mikäli joskus vaimoni saisi tuloja, eikä suostuisi niillä osallistumaan yhteisiin menoihin, niin ehkä sitten tilanne olisi eri.
Sittenhän se menee ihan oikein, jos teillä on yhteisymmärrys asiasta.
Olis mullakin taloudellisesti paljon parempi asema, jos jättäisin työttömän mieheni ja ryhtyisin omilleni. Ei vaan tulis mieleenkään tehdä niin - me ollaan me, ja mä maksan suurimman osan meidän elämisestä, kun asiat nyt ovat tässä jamassa. Eipä tuu sitten ikinä hankittua mitään turhaa...
Voi pyhä pulivari! Kyllä te teette yksinkertaisen asian monimutkaiseksi!
Yksi talous, yhdet rahat molempien käytettävissä, rinnakkaiset luottokortit joita käytämme maksuaikakortteina. Yhteinen lasku suoraveloituksena yhteiseltä tililtä.
Vaimoa ei kiinnosta tulot eikä minua menot.
Koskaan, ei edes todellisina pahan puutteen vuosina, ole ollut vähäisintäkään riidan poikasta rahasta.
Nettoeläkkeeni on noin 2,5 x vaimon vastaava.
Ps. Ei minunkaan eläkkeessäni ole kehumista!
Meillä minä maksan vuokran, vakuutuksia ole paitsi auto jonka minä maksan. netti puoliksi maksetaan, meillä kaksi konetta, sähkön maksan minä, ruokalasku menee puoliksi, paitsi et ostan aina jotain ylimääräistä kuten kalaa ja pihvejä. Bensaa en kuluta paljon, kesällä en edes janut autolla kuin pari kertaa ja talevllakin aion säästää bensassa ja teen kauppa reissut fillarilla ja kuntosalille menen fillarilla. Puhelin laskut molemmilla omat. Minä teinaan n 1600 euroo ja tyttöystävä tienaa 2800 euuroo käteen.
Ja minulla säästöjä yli 60 tonnia ja tyttöystävälläni ei ole säästöjä lainkaan, tai en ainakaan tiedä niistä.
Meillä niin, että minä maksan asumisen ja kaikki muut menot, mies maksaa ruuan puoliksi, mutta ostaa kalliimpaa ruokaa kuin minä, mikä harmittaa. Hän on lisäksi töissä, minä opiskelija. Että käyännössä elätän aikuista työssäkäyvää miestä.
Tottakai voit ehdottaa, että alatte syödä halvemmin, ja jos mies haluaa herkutella niin ostakoon sitten herkut.
Toisin kuin edelliset, pidän itsestäänselvänä, että lapseton pariskunta jakaa menot kuten teillä tehdään eli yhteiset menot puoliksi ja molemmat maksavat omansa.
Minä maksan kaikki laskut ja osan ruuasta. Mies maksaa osan ruuasta ja tupakkansa ja usein jopa alkonsakin.
Mies maksaa kaiken liittyen asuntoon eli keskimäärin 2000 euroa kuussa, minä ruuat, vaatteet ja muut kotiin liittyvät. Kaikki menee, mitä tulee eli n. 5000 euroa kuukaudessa. Emme säästä vaan nautimme elämästä.
Saisit olla tyytyväinen että miehellesi jää rahaa säästöön. Voisihan se vetää ne kurkuta alas. Ei tarttis montaa iltaa ravintolassa istua eikä tuo muutaman satasen ryyppäminen edes terveyttäkään veisi.
Parisuhteessa jaetaan kaikki tai ei mitään periaatteella, muutoin alkaa ahdistaa...
Ei hitossa, niin tehdä.
Jos toinen tuhlaa ja toinen hankkii.
Olen nähnyt sen helvetin, kuinka vaimo yritti saada rahoja kasaan vähän vararahastoksikin, kun oli tai sanalla tili niin saipa toinenkin sen sekkopankkiinsa, ja siirsi aina rahat omalle tileilleen ja käytti täysin huuhaahan.
Äijä kävi ravinlossa jopa päivisin syömässä, sillä pitihän sitä kaveriden mukaan toimia, toinen söi tuskin missään, eväät jos ehti tehdä tai kävi jostakin jonkin leipäpalan ottamassa päivin. Mies osteli milloin minkäkinlaisia vimpaia, tosin eihän vaimo edes aluksi tiennyt rahojen kadonneen, mutta kun tuli suuremman maksun paikka ei rahoja ollukaan missään.
No ukko seksi luottokortit ja sitten luottoa tekemään kun joutui maksmaan näitä laskuja, pian oli luottoraja käytetty, no pakko oli tunnustaa, että enää ei rahkeet riitä. Vaimo teki ylitöitä ja yritti kaikin tavoin paikata miehen ylellistä elämäntapaa.
En jakais senttikään kenenkään kanssa.
Valmis olen osuuteni aina maksamaan todellisista kuluista ha hankinnoista.
Kyllä ymmärrään yskän, että rahat pitäisi olla yhteisiä, silloinhan voisi käyttää toisen varat.
Muuten se oli monta kertaa kun tämäntapaista toimintaa jouduin kohtamaan, työssäni tätä kohtasin, kun oli esim. asuntovelan maksupäivä ei ollutkaan enää rahoja, kun se toinen oli rillutellut niillä.
Rahojaan on turha uskoa toiselle tai antaa minkäänlaista käöyttöoikeutta, siiehn tarvitaan hyvin hyvin pitkä aika ehkä siellä seitsämänkymppisenä voi luottaa.
Kyllä hitossa olemme tehneet noin 45-vuotta. Kertaakaan ei ole ollut riitaa rahasta.
Ei puutteen vuosina eikä niiden jälkeenkään.
Tulomme ovat aina jakautuneet erittäin epätasaisesti mutta ei se ole vaimoani häirinnyt.
Ei ehkä sovi kaikille mutta sitähän minä en tiedä.
Kahta haaskaa ei samaan talouteen mahdu, se on totta. Meillä yhteisten tulojen ja menojen periaate on toiminut hyvin, alusta saakka, tosin olimme yhteen muuttaessamme jo hyvin sitoutuneita toisiimme. Tulot ovat vaihdelleet, kun olemme olleet opiskelijoita, työläisiä tai perhevapailla. Silloin, kun tuloja oli niukemmin, nostimme erikseen ns. talouskukkaroon ruokarahan, jonka piti riittää kuukaudeksi.
Molemmilla on omat tilit, mutta rahat ovat yhteiset. Palkkapäivän lähestyessä lasketaan, mitä on maksettava ja mietitään, mitä hankintoja pitää tehdä. Molemmille jätetään rahaa omaan vapaaseen käyttöön ja jos jotain jää, laitetaan säästötilille.
Mulla on sellainen periaate, että jos parisuhteessa halutaan jakaa kaikki kulut puoliksi, elintaso on sovitettava vähemmän ansaitsevan mukaan. Etenkin vähempituloisen on tärkeää saadaa hiukan rahaa säästöön pahan päivän varalle, joten ei ole kohtuullista vaatia, että olisi pihviä pöydässä joka päivä (tai muuta vastaavaa tulotason ylittävää).
Hyvä vastaus ja jokaine voi suunnitella talouttaan etukäteen mihin rahansa käyttää. Kummallista kyllä niin melko paljosta voi luopua.
Keskustele asiasta. Eiköhän mies tuohon taivu että säästäisit pahan päivän varalle. Ymmärtää varmasti kunhan perustelet kantasi. Tai sit kaikessa hiljaisuudessa alat vaan säästää ja ostat kotiin halvempaa evästä. Ei edullisen ruuan ole pakko olla pelkkää nuudelia :) Kerralla voi tehdä isomman satsin ruokaa ja laittaa pakastimeen, ylijääneestä puurosta voi tehdä itse sämpylöitä, tarjouksia kannattaa hyödyntää jne jne..
Parasta olisi että tasaisitte menoja näin, että eniten tienaava maksaakin eniten.
Ex-mies oikein huusi no tottakai hän saa enemmän palkkaa kuin minä, kyllä aina silti meni näin, että hänellä oli oikeus käyttää rahansa kuinka tykkää koska luotti siihen minä en kehtaa jättää laskuja maksamatta. Enkä yhtään kertaa nähnyt palkkanauhoja.
Ruoka piti olla juuri sellaista kuin hän tahtoi, sain kauan perustella ennenkuin mies kävi sentään kaupassa. Väsyin tällaiseen yksinkertaiseen asiaan, työkaveri kyyläsi mitä muut ostavat, onko teillä nyt varaa tuollaiseen? Sitten mies toi ostokset kotiin tullessaan.
Minä olen ajatellut aina niin, että jos ja kun ilmeisesti ollaan sellaisella tarkoituksella, että yhdessä oltaisiin niin kauan kuin henki pihisee, niin mitä varten niitä rahoja pitää erikseen laskea? En siis ajattele, että pariskunnalla on esim. 2000€ 2000€, vaan 4000€ josta maksetaan kaikki pakolliset ja sitten molemmille huvituksia. Isommat hankinnat neuvotellaan yhdessä. Se, että miltä tililtä menee mitäkin on vain muotoseikka, potti on yhteinen. Molemmat saavat kaiken sen mitä sinkkunakin saisivat, ja yhdessä pystyy saamaan vielä enemmän asioita, joten en ymmärrä mikä tässä on huono puoli. Tietysti jos koko ajan on pientä eron riskiä ilmassa niin ehkä sitä sitten mieluusti vahtii omia pennosiaan tarkemmin ja voihan erotilanteen sattuessa huomioida esim. huonekalujen ja muiden kustannukset.
Mutta näinkin on, ajan mittaan mies voi jopa kunnioittaa sellaista naista joka pitää puoliaan raha-asioissa.
Muotoseikkoja sukulaisetkin tarjosivat, myy omasi puoli-ilmaiseksi, ajattele kuinka helppoa on vain laittaa nimi paperiin. Sehän olisi ollut pelkkä muodollisuus.
Kun kaikki muukin oli "niin helppoa viedä".
Laittamatta jäi.
En ymmärrä miksi pitää laittaa kaikki rahat yhteen läjään kun voi hoitaa itsenäisesti omaa tiliään, eikä kontroloida ja kytätä toisen ostoksia koska siihenhän se menee. Se on kuitenkin melko suhteellista mikä naisen tai miehen mielestä on "turhaa"... Miksi ei saa olla MITÄÄn omaa. Parempi laittaa joku summa jonnekin yhteiselle tilille vaikka tarkoin määrättyä kuten lomamatkaan säästämistä varten kun puuttua kaikkeen mitä toinen mahdollisesti omilla rahoillaan tienaa. Kai ihmisellä saa olla omasta tekemästään työstä joku oma säästökohdekin mutta näin ei voi olla jos toinen on siinä kotrolloimassa.
Mies tienaa 7-8x enemmän kuin minä, joten maksetaan prosentuaalinen osuus suhteutettuna palkkaan melkein kaikesta. Mies siis maksaa suurimman osan, koska sillä on tosi kovat tulot.
Mutta kun meillä oli vain minun tuloni. Vaimo ei saanut mistään penniäkään.
Vaimo hoiti kaiken maksuliikenteen hänen nimissään olevalta tililtä.
Silloin pääomatulot liitettiin ansiotulohin ja verotettiin progression mukaan.
Olipa vielä kaksi pientä lasta elätettävänä.
Mitään? Kuinka niin:saahan äiti hoitotukea 6kk vauva-aikana hoitotukea.
Ei saanut 70-luvulla MITÄÄN, MISTÄÄN! Emme saaneet edes lapsiamme kunnalliseen päivähoitoon koska minun pienehkö palkkani kuitenkin ylitti tulorajan.
Yksityinen olisi maksanut niin paljon, ettei vaimoni myymäläapulaisen palkasta olisi jäänyt mitään!
Sen vuoksi nykyinen rahasta ja omista sellaisista valittaminen joskus pännii!
No, teillä on sentään jotain mistä riidellä!
.
Meillä tyttöystävä maksaa vuokran ja sähkön kun sanoo haluavansa että ne asiat hoidetaan aina ekana ja kunnolla ettei jouduta kadulle. Minä ostan sitten ruuat ja vessapaperin ja maksan nettilaskun.- Autoa mulla ei ole ja naisellani on mutta kuljen yleensä fillarilla kauppaan ja töihin ja harrastuksiin. tyttöystävväni ostaa mulle yleensä olutta vaikka en edes pyydä, no sitä on ainakin 4 koppaa tuolla kaapissa. Säästämme yhteiseen lomakassaan 200 molemmat kuussa.
Sä et siis maksa vuokraa ollenkaan??? Miksi ihmeessä? Sähän asut sitten ihan ilmaiseksi. Annatko edes kikkeliä siitä edestä?
Kahden eläkeläisen yhteiset nettotulot ovat 3275€/kk.
Siitä on vaimon osuus 945€.
Ajatuskin, että ryhtyisimme jotenkin jyvittämään menoja eläkkeittemme suhteessa ja jakamaan keskenämme maksupositioita, tuntuu, patsi karmealta niin myöskin ääliömäiseltä.
Kaikki mahdollinen menee suoraveloituksella yhteiseltä tililtämme.
Nyttemmin E-laskuina.
Muutamat saapuvat laskut kilkuttelen koneelle ja lajittelematta maksuun yhteiseltä tililtämme.
Käytämme kumpikin omia luottokortin rinnakkaiskappaleita maksuaikakortteina kaikessa mahdollisessa ja yhteinen lasku menee jälleen yhteiseltä tililtä.
Kumpikin käyttää korttiaan henkilökohtaisiin menoihinsa harkintansa mukaan kummankaan kontrolloimatta, tai edes satunnaisesti seuraamatta toisen rahankäyttöä.
Koskaan ei ole ollut mitään kahnausta.
Tällä periaatteella olemme eläneet yli 40-vuotta.
Kummallakin on samanlainen asenne ja ymmärrys rahan rajallisuudesta.
En käsitä miten tämä voisi enää kivuttomammin sujua?
Maksakaa vuokra %. Jos sinä tienaat talouden tuloista nettona 350€ ja mies tienaa 650€. Mies tienaa silloin 65% ja nainen 35% yhteisistä tuloista. Ja jos vuokra on 100€, niin silloin miehen tulisi maksaa 65€ ja naisen 35€. Tällöin saisi hieman tasapainotettua tilannetta.
Tuoon hyvä ehdotus koska vuokrat on isoin menoerä ja pitäähän sitä vähän omavaraisuuttakin jäädä, Suomessa on aivan törkeen kalliit vuokrat kun mitään kattoja ei ole olemassa! KELA maksaa usean asuntosijoittajan lainan lyhennykset käytännössä kokonaan, ja meidän muiden pussistahan se menee. Siinä joku säästää asuntosijoittamisella itselleen hyvää pesämunaa tavallaan veronmaksajien piikkiin jos vuokralainen on työtön. Työssäkäyvät usein ostavat itse asunnon. Jos vuoksiin asetettaisiin kohtuulliset katot tällaista ei tapahtuisi!
Jotenkin erikoinen ajatus että jos nainen tienaa väin vähän tai ei juuri ollenkaan niin miehen rajoittaessa suhteen pääosin nainen säästäisi omat vähät rahansa johonkin sukanvarteen koska "miehellekin jää säätöön"
Tapasin nykyisen mieheni 31 vuotiaana. Muutimme yhteen kun olin 33 vuotias. Tähän asti elin yksin ja maksoin kaiken yksin 16 vuotiaasta alkaen. Mieheni paljastui erittäin varakkaaksi, joten minulle koitti melkoinen luksus elämä. Mieheni haluaa tasata varallisuus eroamme sillä, että hän maksaa lähes kaiken..
Mieheni omistaa useamman asunnon, rakennuksia ja maata. Hän maksaa kaikki asumumiskulut eli sähkön, kiinteistöveron, lämmityskulut. Mieheni maksaa nettiyhteyden, automenot, kesäasunnon kulut, hän vastaa kaikista kalliista hankinnoista (esim.kodinkoneet, huonekalut, remontit jne). Mieheni maksaa myös kaiken kotimaan lomailun, jos menemme esim. lomalle lappiin tai teemme kesälomareissuja. Mieheni maksaa myös ruokamenot.
Mitä minä maksan? Minä maksan oman puhelinlaskun. Satunnaisesti ostan jotain pientä kaupasta esim. jos jotain ruokatarvikkeita on unohtuntut. Minä saatan ostaa uudet verhot, matot, imurin tai jotain muuta tarpeelliseksi katsomaa. Käytännössä osallistumiseni on tosi pientä. Jos menemme ulkomaille, minä maksan oman matkani. Matkoilla mies maksaa ruuan ja huvitukset.
Kuulostaako epäreilulta? Minusta raha asiat ovat kahden ihmisen välinen sopimus. MInusta ei ole niin tarkkaa miten asiat jaetaan. Tärkeintä on se, että kumpikin on tyytyväinen. Meidän järjestely on miehen esittämä. Mieheni haluaa tarjota tämän kaiken minulle. Hän haluaa, että myös on rahaa ja tietysti sitä on kiva summa säästössäkin, koska ei tarvitse osallistua kuluihin.
Omasta halustani ehdotin miehelleni, että haluan osoittaa kiitollisuuttani hänelle hoitamalla kaikki kotityöt ja ruuanlaiton. Minä siis vastaan kaikista kodintöistä ja siitä, että kotona on aina ruokaa. Kyllähän mieheni joskus tyhjentää tiskikoneen tai ripustaa pyykin. Mutta sitä en häneltä odota. Meillä kumpikin on hyvin tyytyväinen tähän järjestelyyn :) Elin tasoni nousi huimasti mieheni myötä. Myönnän, että onhan se tosi ihanaa, kun ei tarvitse miettiä että onko varaa johonkin mitä oikeasti haluaa.
Mun mielestä pakolliset kulut jaetaan puoliksi. Se, kumpi on hankkinut duunin, josta maksetaan enemmän, nauttikoon ylimääräisestä rahasta itse! En käsitä, miksi sen, joka on käynyt koulua enemmän ja paremman ammatin takia tienaa enemmän, pitäisi maksaa jonkun toisen eläminen. Jokainen voi Suomessa kouluttautua vaikka kuinka pitkälle, ja jos ei ole sitä valmis tekemään, pitää vaan hyväksyä, että palkasta valtaosa menee pakollisiin elämisen kuluihin. Ahkeruudesta pitää palkita, ei rangaista! Ja ei, en ole mies vaan nainen, ja se perheessä paremmin tienaava - omaa ahkeruuttani.
ööö ei se välttämättä ole se joka on käynyt kouluja enemmän tai raataa enemmän jotenki automaattisesti myös tienaa enemmän ellei oo töitä tai on eri alalla!
korkeakoulutettuja on todella paljon työttömänä tällä hetkellä ja duunarit tienaa joka tapauksessa paremmin yleensä....
Jokainen ei ole aina voinut kouluttautua mihin saakka tahansa!
Ajattelutapasi on mielestäni niin itsekästä, että herää ajatus ydessäelämisen perusteista.
Joo ei todellakaan voi kouluttautua ihan miksi haluaa. Itselläni neurologisia ja ihosairauksia. Sydämessäkin vikaa. Niveletkin ja selkä kipuilee. Ovat lapsesta asti vaivanneet. Miten voi opiskella miksi haluaa jos tarvitsee apua muistaakseen onko tänään käynyt suihkussa tai onko ottanut lääkkeensä. Ja minä olen vielä nuori. Vasta 35v. Teen työtä johon pystyn eli siivoan. Minä en osaa edes haaveilla elämästä ilman rajoituksia
Työläisperheen käsitys opiskelusta.
Omilla vanhemmillani oli selkeä käsitys tyttöjen opiskelusta. Se on niin kallista, että kuuluu ainoastaan herrojen tyttärille.
Kävin pyrkimässä ja pääsin keskikouluun mutta vanhempani estivät aloittamisen.
Ensin kesälomat lapsenvahtina ja sittemmin puotipiikana ja heti kansakoulun jälkeen kauppaan töihin.
Kun menin avioon 20-vuotisena sanoi oma äitini, että nythän voit ryhtyä opiskelemaan kun sinulla on hyväpalkkainen mies!
Ei 50- 60- lukujen vaihteessa lapset tehneet omia ratkaisujaan eikä vielä 18-vuotisenakaan ollut vaihtoehtoja.
Palkat olivat pienet eikä ollut varaa muuttaa kotoa pois koska mitään tukia ei ollut.
Se kumpi tienaa huomattavasti enemmän voi maksaa enemmän vuokraa. Aivan turha maksaa ruokia puoliksi koska miehet syö viis kertaa enemmän kuin naiset!!!!
Onko reilua, käymme kummatkin töissä.
Avopuoliso maksaa 400€ ja minä 1400€ asumisesta.
Ruokaan menee kahteen henkeen 200€+200€ kuussa, tämän maksamme tasan.
Jotenkin tuntuu epäreilulta että maksan asumisesta noin 75%...
Miehen ja mun tulot yhteensä 1600e, vuokra 620e. Säästöön ei tahdo jäädä mitään kummallekaan. P*rsaukisia molemmat. Ei liiemmin riidellä rahasta. Ruokapuolella säästetään, kun teen paljon itse, nytkin 3 litran kattila keittoa n2e.
Olen ollut myös sellaisessa suhteessa, että kilon porkkanapussista piti punnita, paljonko kumpikin syö.. Huoh. Eihän semmosta kauan jaksa. Käärinliinassa ei ole taskuja, elämä on tässä ja nyt. Koen olevani onnellinen, pitsalla käynti tai ruotsinristeily on ulottuvilla olevia huveja. En edes haikaile sellaisia, mitkä ei mitenkään ole mahdollisia. Huumori ja rakkaus on onneksi ilmaisia ja toisaalta ne ei edes ole ostettavissa.
Rakkaat naiset. Älkää olko niin tyhmiä, että suostutte maksamaan ruokamenot puoliksi. Miehet syövät enemmän, ja tienaavat usein enemmän. Mies saa luvan maksaa 60-70 % ruokamenoista.
Vaimoni maksoi mukisematta vuosikaudet KAIKKI laskumme.
Ruoka yms. ostettiin tilille. Yms:ään kuuluivat mm. minun savukkeeni, olutuutteeni, sen ja pontikan rankin vaatimat sokerit ( 20kg:n erissä ) ja muuta, paitsi yhteistä nii minun henkilökohtaista kulutustani.
Lasten ilmestyessä menivät tietenkin haidän kulunsa vaimon maksettaviksi.
Eipä tuo närää aiheuttanut!