RAHA-ASIAT JA KULUJEN JAKAMINEN PARISUHTEESSA

Voit sanoa noin.

Ja muistathan, että sitten jos päätätte hankkia lapsia, sinun tulot ja eläkekertymä putoaa joten miehen pitäisi maksaa sulle kompensaatiota.

Kokopäivätöihi hopi hopi! On kumma jos kokopäivätöiä tekemällä ei pysty mitään säästämään kun asuu kahdestaan vuokra-asunnossa. Vai onko asunto ylikokoinen tai muuten liian kallis? Kenen auto on? Jos auto on miehen on hänellä luultavasti myös aika isot menot siitä vaikka maksaisitkin oman ajosi kuluttamat bensat.
Oletan kohtuullisten asumiskuluje olevan sähköineen, netteineen ja vakuutuksineen puolitettuna ehkä 500 euroa kuukaudessa. Ruokaan 200 euroa, sillä syö hyvin vaikka onkin hiukan säästöbudjetti, vaatteisiin ja muuhun max. 100E/kk.
Siis sun menot jokatapuksessa alle 1000E/kk. Joko olet tuhlari tai osa-aikatöissä, muuten ei mene jakeluun.
Ja muutenkin, niin kauan kun on avoliitossa eikä lapsia ole ei ole mitään syytä isompituloisella sijoittaa enemmän välttämättömiin kustannuksiin.
Jos on lapsia niin tilanne tietenkin muuttuu.

Asun yksin kohtuullisen kokoisessa asunnossa. Bensat, asuntokulut, netit ja ruuat, kaiken maksan yksin. Ja rahaa jää pari tonnia kuukaudessa säästöön. Hannkikaa kunnon työ.

Meillä on yhteinen käyttötili, josta maksetaan ruoat, vuokra, sähkö, netti yms yhteiset juoksevat asiat. Molemmat laittavat puolet tuloistaan käyttötilille, rahat on riittäneet hyvin.
Toinen puoli palkasta jää sitten omiin ostoksiin/säästöön, eli omat vaatteet, puhelinlaskut, harrastukset, menot (baarit/ravintolat/leffat) jne. Jos jotain suurempia hankintoja tulee (esimerkiksi jääkaappi hajoaa), maksamme ne puoliksi mikäli yhteiselle tilille ei ole kertynyt tarpeeksi rahaa. Bensat maksaa se kuka käyttää autoa, yhteisten matkojen bensat maksetaan yhteiseltä tililtä (eli seuraava kerta tankataan tankki täyteen yhteiseltä tililtä, ei meillä sentään kilometrejä lasketa). ;)

Tällä tavoin ei ainakaan meillä ole tullut mitään suurempia kiistoja raha-asioista, ja molemmat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun.

Meillä menee molempien kaikki tulot yhteiselle tilille, jota kumpikin käyttää vapaasti, koska yhdessä eläessä talouskin on yhteinen. Mutta se ratkaisu ei varmaan sovi kaikille. Yksi mahdollisuus olisi omien tilien lisäksi yhteistili johon kumpikin laittaa sovitun prosentin tuloistaan, siis parempituloiselta enemmän, että molempien elintaso olisi suunnilleen samanlainen.

mun mies usein juo koko työttömyysrahansa ja mä eläkkeelläni maksan elämisen.sellaista se vaan on.

Kyllä mielestäni avioliitossa elävän lapsiperheen talouden pitää olla yhteisvastuullinen eli kaikki menee yhteisestä kassasta. Ei kai parisuhde voi oikeasti toimia lämmöllä jos perheessä on eri elintaso eri osapuolilla. Surullista jos talousasiat alkavat hallitsemaan parisuhteen välejä. Oli sitten tiukkaa tai meni taloudellisesti hyvin, niin kyllä se on koko perheen asia.

Meillä näin:
- asuntolaina (puoliksi)
- vakuutuslaskut (mies)
- sähkö- ja vesi (mies)
- ruokamenot (minä)
- bensat (minä)
- molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa ja ym muut henk.koht menot

Meillä on myös se tilanne että mies valittaa miksi minulle ei jää rahaa koskaan säästöön. No, hän ajaa minun rahoilla n. tonnin bensat kuussa. Lapsia meille ei tule koskaan, olisin käytännössä yksinhuoltaja. =(

Ex-vaimoni kanssa meillä meni näin:

-Maksoin asumiskustannukset asunnon.

-Maksoin kolmen auton vakuutukset. Yksi auto oli harraste-autoni.

-kaikki autojen kulut, huollot yms.

-Vaatteet suurimmaksi osaksi.

Ainoa jota en maksanut, oli puhelinlasku.

Maksoin myös koko perheen ruuat, kaksi lasta lisäksemme.

Jopa baari-iltojen kustannuksiin osallistuin, koska hän oli peeaaa. Siis myös iltojen, joina hän bailasi kavereidensa kanssa.

Minusta se on miehen tehtävä.

Ero tuli kuitenkin muista syistä, kuin taloudesta.

Tunnen vasta silloin tunnen olevani perheenpää, kun hoidan itse kaikki.

Nykyinen kaunis avovaimoni ei tätä ymmärrä, hänen mielestään itse maksetaan omat kulut. Me olemme jotenkin eri aaltopituudella ;) Toki säästän tällä tavoin.

en osaa sanoa mitä tuossa vaiheessa miehelle pitäisi sanoa, mutta yksi vinkki olis. Nosta veroprosenttia parilla tai jopa 5 yksiköllä ja tulevat veronpalautukset laitat kaikki säästöön. Kuluja per kuukausi tästä ei älyttömästi tule, mutta joulun alla hymyilyttää sitäkin enemmän :) ja säästöt kertyy!

Tämä onnistuu toki vain jos olet työssäkäyvä.

En ymmärrä, miksi yhteiseen kassaan kummankin pitäisi laittaa puolet palkasta. Minun mielestäni yhteiseen kassaan kumpikin laiittaa saman summan per kuukausi, eikä siihen palkat mitään vaikuta. Sama summa kun laitetaan, niin silloin toteutuu 50/50 periaate kulujen hoidossa. Näin siis yhteisten kuljen osalta. "Omasta" pussista kumpikin sitten maksaa omat menonsa eli vaatteet, harrasteet jne.

Minä maksan
-Vuokran ja vesimaksut
-Sähkön
-Vakuutukset
-Lääkärilaskut yms
-Oman puhelinlaskun
-Netin
-Kaikki muutkin laskut & hankinnat

Mies maksaa ruuat ja oman puhelinlaskun.

Miksi? Minä olen töissä (myyjä tosin, osa-aikaisena, tienaan ~1600e/kk) ja mies työtön. Minun tulojen takia hänen tulonsa on tippunut.. Mielestäni rahan jakaminen kuuluu parisuhteeseen. Jos ja kun mies pääsee aikanaan töihin, hän osallistuu kuluihin enemmän,mutta en ala peräämään investoimiani rahoja häneltä. Jos satumme eroamaan ja -kamalaa- minä olen rahallisesti investoinut enemmän, mitä sitten. Rahaa se vain on.

Meillä se maksaa, jolla on. Se on toiminut hyvin, koska meillä on kutakuinkin samanlainen käsitys rahankäytöstä: ensin maksetaan pakolliset ja huvitellaan vasta, jos rahaa jää. Itse olen kyllä parempi säästämään, joten olen myös useammin se, jolla tarvittaessa on rahaa.

Muuten olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa laitetaan menot puoliksi tuloista riippumatta, elintaso pitää sovittaa niin, että vähätuloisempikin osapuoli pystyy halutessaan säästämään hiukan. Mitä pienemmät tulot, sitä tärkeämpää on, että on hiukan säästöjä pahan päivän varalle.

Tämä on hyvä aihe, ihme että on niin vähän keskustelua.
Kuinka jaetaan kulut uusioperheessä, kun vielä tuloerot on selvät ??????
Antakaa kommenttia!!!

Asumme omistamassani asunnossa, josta on lainaa. Maksan korot, lyhennykset, vastikkeet, sähköt, kotivakuutukset. Mies maksaa meidän molempien ruoat ja jotain muita yhteisiä kuluja, siirtää siis kuukausittain sovitun summan yhteiselle ruokatilille, johon molemmilla on kortit. Toimii koska:

- ei tarvitse arpoa, kuka viimeksi maksoi ruokaostokset
- verottaja ei voi puuttua siihen, että saan mieheltä "vuokratuloa"
- molemmat hyötyvät järjestelystä rahallisesti suunnilleen saman verran, mies saa asua erittäin halvalla puolikkaaseen markkinavuokraan verrattuna ja itse saan kompensaatiota siitä, että asunnostani menee tilaa miehen ja hänen kamojensa majoittamiseen.

Asutaan vuokralla. Maksetaan kaikki yhteiset menot puoliksi (vuokra, sähkö- ja nettilaskut, TV:n maksukanavat, ruokalaskut). Avomieheni opiskelee ja saa siihen soviteltua "opintorahaa" Kelalta melkein koko opiskelun ajaksi. Itse olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa, kuukauden netto on siinä 1200 euroa. Autoa meillä ei ole. Kuljen töihin bussilla, joten bussikortin jouduin ostamaan. Itsellä vielä omat kuukausittaiset vakuutusmaksut.

Meillä muija maksaa vuokran ja ruuasta puolet ja minä maksan ruuasta puolet, netin ja sähkön. Vakuutuksia ei ole.

Mieheni tienaa n. 3 kertaa enempi kuin minä ja maksaa melkein kaikki laskut ja osan ruuasta. Asunnon olemme maksaneet puoliksi. koska minä olin alkujaan varakkaampi. Käyttörahaa meille jää suunnilleen saman verran ja tarvittaessa mieheni maksaa muutkin isommat kulut kokonaan, esim. matkat ihan omasta halustaan. Yhteistä tiliä ei ole. Rahariitoja ei ole ollut koskaan.

Eihän tuommoinen puolitus systeemi toimi muuten kun tulojen ollessa suunnilleen saman suuruista luokkaa. Tehän elätte kuin kämppikset eikä avoliitossa.

Äijän pitäisi maksaa 70- 75% asumiskuluista jotta sinullekkin jäisi säästöön tai harrasterahaa tai vaihtoehtoisesti parempipalkkainen maksaisi kaikki ruuat.

Systeemistänne nyt hyötyy vain parempipalkkainen mies ja aika paljon hyötyykin. Mihinkä tarkoitukseen se äijä säästää? Säästääkö omaan asuntoon alkupääomaa sinun avullasi ja hyödyn saatuaan häipyy.

No avoliitoissa on monenlaista kulunjakojärjestelmää kämppiksistä täydelliseen yhteistalouteen. Ei niistä lähtökohtaisesti mikään ole väärin, vaan riippuu ihan ihmisten arvoista, suhteen syvyydestä ja luottamuksesta jne. AP:n tilanne on mielestäni periaatteessa ihan reilu, kunhan AP:n kulut jäävät alle sen, mitä hän joutuisi sinkkuna maksamaan ja jos yhteiset kulut budjetoidaan AP:n maksukyvyn mukaan. Toki pidemmän päälle voi olla kestämätöntä, jos suhteessa osapuolilla on ihan erilaiset elintasot. Huonotuloisempi on kuitenkin huonossa asemassa alkaa vaatia tasausta, mielestäni aloitteen pitää tulla siltä parempituloiselta. Toki se huonotuloinen voi jossain vaiheessa äänestää jaloillaan, jos jatkuvasti joutuu kituuttamaan maksalaatikolla, kun pöydän toisella puolella nautiskellaan sisäfileestä.

Itse olen äskettäin muuttanut yhteen kumppanini kanssa, ja toistaiseksi maksamme kulut puoliksi, vaikka meillä on iso tuloero ja muutenkin olemme taloudellisesti ihan erilaisissa tilanteissa. Minulla on enemmän käyttörahaa, ja jää myös tällä hetkellä reippaasti säästöön. Suhteemme on edennyt tosi nopeasti, ja alle vuoden tuntemisen jälkeen tuntuisi järjettömältä, että olisin jotenkin elatusvelvollinen avokilleni. Aikuiset ihmiset elättävät lähtökohtaisesti itse itsensä! Uskon kuitenkin, että hiljalleen asiat tulevat muuttumaan.

No kyllä se on niin että ei ovoliitossa tarvi toiselle antaa omasta palkasta penniäkään jos kerran laskut maksatte puoliksi. Naimisissa ollessa tilannetta voisi vähän tarkistaa ja viimeistään siinä tilanteessa kun saisitte lapsen.

Minusta pitäisi jäädä kummallekin yhtä paljon laskujen ja maksujen jälkeen.vaimolla menee aika paljon harrastukseen. Minä annan aina tarvittaessa rahaa hänelle, enkä koskaan mieti kuinka paljon maksan hänen harrastustaan. Ei ole ollut riitoja rahasta.

Meillä on kaksi yhteistä tiliä, joihin molemmat laittaa kuukaudessa saman summan. Niistä maksetaan seuraavat:

Kaikki asumiseen liittyvä, esim asuntolaina, sähkölasku, vakuutus, jätehuolto, vesi... Lisäksi huonekaluhankinnat, ruuat, käyttötarpeet ja muut kotiin (lamput, vessapaperit, kukat...)

Perusperiaatteena on siis se, että kaikki meidän yhteiseen kotiin maksetaan yhdessä, yhteisiltä tileiltä.

Minä tienaan huomattavasti vähemmän kuin mieheni. Minulle jää yhteisten menojen jälkeen omia laskuja ja menoja varten n. 500e/kk. Miehellä jää n. 2000e/kk. Miehellä on harrastemenot paljon isompia kuin minulla. Säästöönkin hän varmasti saa rahaa.

Olemme olleet yhdessä pari vuotta. Tarkoitus meillä on, että ajan kuluessa rahat tulevat enemmän yhteisiksi, monestakin syystä. Minun tulotaso tulee tulevaisuudessa nousemaan, joten on yhdentekevää mikä euro on kenenkin, ja toisaalta luottamuksemme elämän aiempien kovien kokemusten jälkeen kasvaa koko ajan.

Meillä toimii hyvin näin.:) Liikaa ei pilkkua viilata, ja joskus toinen maksaa jotain toisen juttuja. Kymppiä siellä tai täällä ei lasketa.

Mielestäni se joka tienaa enemmän maksaa enemmän. Niinhän se on sitten tasavertaista tuloihin nähden. Ei se ole oikein että mies säästää ja sinä et. Miten te voitte yhdessä lähteä esim. matkoille kun sinulla ei ole säästöjä. Haloo, nyt ota puheeksi asia miehesi kanssa.
Tai sitten mieti toista tai parempaa työtä.

Meillä vastaava tilanne, minulla lainaa opiskelusta aika reilusti, koska opiskelin maksullisessa koulussa (kuten useimmat ulkomailla).

Maksamme samalla tavalla kaiken puoliksi, avovaimoni tienaa noin 3000€/kk, minä 2000€/kk jos en tee ylitöitä. Ylitöillä saan sen 2600€/kk kasaan. Omanalan duunia ei ole löytynyt, joten olen hanttihommissa. Nuo siis bruttopalkkoja.

Avokillani ei ole lainaa, itse maksan lainoja 700€/kk ja autosta olevat kulut koska sillä pääasiassa ajan. Maksan siksi reilusti lainaa pois, että joskus saisin sitten lainaa taloa varten.

Tämä on johtanut siihen, että hän haluaa matkustella usein, koska voi säästää tällä hetkellä reilusti rahaa (500-1000€/kk vähintään). Lisäksi haluaisi käydä joka viikonloppu ulkona ja käykin, minä vaan jään kotiin kun ei ole rahaa mennä mukaan :( Sama tilanne matkustelun kanssa, hän sitten lähtee työkavereiden tai muiden kavereiden tai puolituttujen kanssa reissuihin ja valittaa kun en koskaan yhdessä lähde mihinkään. Alkaa vituttamaan oma köyhyys.

Olette kyllä varsinaisia onnenonkijoita ja tyhmiä ihmisiä jos ajattelette että puolisonne rahat ovat myös teidän rahojanne! Puoliksi menevät jutut maksetaan aina puoliksi, jos siihen vaan molempien tulot kykenee. Eri asia on, jos enemmän tienaava itse haluaa ja ehdottaa maksavansa enemmän. Mutta sinä aloittajakin siinä ruikutat, kuinka sinua HARMITTAA se, että sinulle jää vähemmän käyttörahaa. No kuule, oikea ratkaisu on siihen, että hanki parempi työ tai lisää työtä. Ei ratkaisu ole se, että vingut miehesi rahoja, että hän maksaisi sinun menotkin, varsinkin kun siihen itse hyvin rahoillasi kykenet.

Onneksi itse valitsin hyvän vaimon, joka ei vaadi minua maksamaan hänen menojaan, tiedänpähän ainakin, että hän rakastaa minua, eikä rahojani, eikä muutenkaan ole pinnallinen. Silloin tällöin sitten yllätän hänet, tarjoan matkoja ja ostelen jotain kivaa. Mukava se on ostaa ihanalle vaatimattomalle ihmiselle, kuin olisi jollekkin nipottaja-ahneelle paskalle. :) Kateeksi ei käy teidän puolisoitanne, kun ovat tuollaiset ihmiset valinneet....

Säästö tulee sinun omista menoistasi. Mieti mihin muuten käytät rahaa. Jätä ostamatta ylimääräistä. Älä myöskään matkustele äläkä käy ulkona. Sinähän saat tehdä mitä haluat niillä jäljelle jäävillä rahoillasi.

Jos sitten ei jää mitään käyttörahaa pakollisten menojen vuoksi kannattaa miettiä yhdessä edullisempaa asuntoa, et käytä autoa van julkisia ja jalan jos vain suinkin se on mahdollista.

Mutta jos ei sinun tulot riitä menoihin mitenkään tulee vastaan ammatinvalintakysymys. Mikä olet ammatiltasi onko se pieni palkkanen, pitäskö jatkaa opintoja ja hankkia parempi palkkanen ammatti.

Vaihtoehtoja on aina jos on valmis tekemään uhrauksia. Mutta miehen ei tule sen vuoksi kärsiä että tienaa enemmän kuin sinä. Hällä ei ole elatusvelvollisuutta koskien sinua.

Ei ole oikein, että maksetaan tasan puolet ja puolet, jos tulot on aivan eri luokkaa. Prosentuaalinen osuus asumiskuluihin! Ruoat voidaan maksaa puoleksi, ellei toinen syö hanhenmaksapalleroita ja kaviaaria/huomattavasti enemmän kuin toinen. Puhelinlaskut, auton kulut,lomat ym. oma kulutus, kumpikin maksaa omansa. Näin minusta ois hyvä.

täällä menee näin

Mies
-yhtiövastike johon kuuluu kiinteä vesi ja sauna (noin 300€/kk)
-autolaina (molempien nimellä, emäntä haluaa nimensä pois (300€/kk))
-vakuutusmaksut
-sähkö ja sähkönsiirtomaksut
-oma puhelinlasku
-autoiluun liittyvät kaikki kulut
-jotain kauppamaksuja


Nainen
-asuntolaina (pitää epäoikeudenmukaisena sitä että mies ei osallistu tähän ja naisen mielestä asunto kuuluisi hänelle (420€/kk))
-oma puhelinlasku
-vähän enemmän kauppamaksuja

minä (mies) maksan kaikki "tylsät" juoksevat kulut ja laskut, vaimo maksaa sitten omat shoppailut, vaatteet, kauneudenhoidon, kampaajat ja kaiken sen turhan sisustustavaran mitä meille kantaa. Lomamatkat maksetaan puoliksi, mutta käytännössä nekin maksan minä. Sen olen suhteessa oppinut, että miehen ja naisen rahankäyttö on täysin erilaista. Naisella fiilispohjaista hemmottelua, miehellä suunnitelmallista ja tarkoituksenmukaista.

Itsehän näkisin asian niin, että avoliitossa yhteiset kulut maksetaan tasan puoliksi, tai kulutuksen mukaan (esim. minun ruokiin menee n. 150 e/kk kun kokonaisruokakulut ovat 500-600 e/kk). Avioliitossa sitten taas jo laki määrää, että molemmilla on oltava sama elintaso, eli silloin pitäisi lähtä miettimään jonkin sortin ratkaisua tuloerojen tasoittamiseksi. Niin molemmille jää omiin menoihin ja kuluihin rahaa.

Yhteistä tiliä en ainakaan omassa tilanteessani laittaisi, sillä meillä on aika erilaiset kulutustottumukset ja -kohteet. Itse esim. laitan mielelläni rahaa omiin harrastuksiini, kun taas miehellä menee rahaa kaljaan, tupakkaan ja karkkiin. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse perustella omia hankintoja toiselle, ja molemmat voivat kuluttaa omien varojensa mukaan.

Edellisessä suhteessani avoliiton aikana laskin jokaisen pennin tasan. Ruokakuiteista kävin aina läpi mikä on kenenkin osuus ja pidin tarkasti kirjaa siitä, kuka on maksanut mitäkin ja kuinka paljon. Kun menimme naimisiin, maksoimme menomme siten, että molemmat laittoivat n. 40% tuloistaan yhteiselle tilille, josta maksettiin yhteiset laskut.

Nykyään on hieman hankalampi tilanne. Minulla on oma asunto, jonne uusi miesystäväni muutti. Hän maksaa ruoat, sähkön ja oman vesilaskuosuutensa. Kuten aiemmin mainitsin, minun osuuteni ruoista on n. 150 e/kk, eli ruoan ja sähkön kanssa mieheni maksaa minulle n. 180 e/kk. Minä kuitenkin tienaan verojen jälkeen vain 60 % siitä mitä avomieheni tienaa. Rahassa mitattuna miehelleni tulee n. 800 e/kk enemmän rahaa kuin minulle.
En koe tilannetta mitenkään epätasa-arvoiseksi, asunto on minun, eikä miehelläni ole mitään velvollisuutta kartuttaa minun omaisuuttani. Toisaalta, nykyinen järjestelymme mahdollistaa sen, että mieheni voi rällätä rahaa mielensä mukaan tai vaihtoehtoisesti kartuttaa sievoisen summan rahaa säästöön. Minulla taas on kuun lopussa tili tyhjä.

Kysymysmerkiksi muodostuu se, että olemme suunnitelleet yhteisen asunnon ostamista. Miehelläni ei ole pääomaa, kun minulla taas on nykyisestä asunnosta lainaa maksettuna n. 50 000 euroa. Jos ostamme yhteisen asunnon, minun asunnostani saatavat rahat käytetään uuden asunnon hankintaan, kuluihin, remontointiin, jne.
Asuntolaina pitäisi kuitenkin ottaa niin, että mieheni omistaa 51 %, jotta saamme käytettyä hänen ensiasunnon ostajan edut.
Millä tavoin saan varmistettua sen, että pahimman tapahtuessa, saan sijoittamani pääoman takaisin?

Toinen askarruttava asia on se, miten laskujen maksun tulisi jakautua tässä uudessa elämäntilanteessa, jossa on yhteinen asuntolaina. Maksammeko edelleen kulut 50/50 vai pitäisikö tuloeroja tasauttaa? Muutenhan käy niin, että 1. tuleva asuntolaina ja elintaso tulee laskea minun tulotasoni mukaan ja 2. minulla ei edelleenkään jää rahaa säästöön/käytettäväksi. Mielenkiintoista on myös se, että minulla menee omiin menoihin ja harrastuksiin n. 600-700 e/kk kun miehelläni taas 1200-1300 e/kk. Minä voisin maksaa kaikista laskuista tasan puolet, ja minulla jäisi silti omien menojenkin jälkeen enemmän rahaa jäljelle kuin miehelläni. Puolet yhteisistä menoista olisi 65 % omista tuloistani, mutta vain 35 % mieheni tuloista.

Joku mainitsi, että heillä tehdään niin, että kaikki menee samalle tilille, josta sitten molemmat saavat saman summan käyttörahaa kuussa. Mielestäni se kuulostaa myös ihan varteenotettavalta ratkaisulta. Mutta tässä skenaariossa minulle riittäisi 700 e/kk, mutta miehelleni taas ei. Jos molemmat meistä saisi 1200 e/kk, ei meillä jäisi varaa maksaa asuntolainaa. Samanlainen ongelma tulee vastaan siinä, että molemmat maksaisivat 45% omista tuloistaan yhteiselle käyttötilille. Miehelleni ei jäisi omien menojensa jälkeen mitään, kun minulle jäisi 200-300 e/kk. Sitäkin pohdin, josko mieheni saisi 1200 e/kk käyttörahaa, kun minä sitten saisin 60 % siitä (koska palkkani on 60 % mieheni palkasta).

Tulojen tasauttamista ajatellessani tietenkin ajattelen, että olisimme siinä vaiheessa jo naimisissa, jolloin lakikin on määrää tasapuolisen elintason molemmille. Miehelläni ei ole minkäänlaista velvollisuutta maksaa senttiäkään enempää yhteisistä laskuista, niin kauan kun olemme avoliitossa.
Nämä on aika kinkkisiä asioita ja niistä pitää keskustella ja sopia tarkasti, ennen kuin lähdetään tekemään mitään suuria elämänmuutoksia. Nähtäväksi vain jää, olemmeko asioista samoilla linjoilla.

Meillä menee seuraavasti eli ei ihan tasan:)

- ruoka suunnilleen puoliksi
- asuntolainan lyhennys korot minä ( minun okt eli ok )
- vesi, minä
- sähkö, minä
- kodinkoneet yms. minä
- tiemaksut, minä
- jätemaksut, minä
- nettimaksut minä
- kotivakuutus, minä
- kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset menonsa

Kuinka pitkään ihmiset on yleisesti ottaen pystyneet, voineet ja halunneet elää toisen kanssa, kun toinen on työtön ja hyvintienaava? Nimittäin eikös tuo epäsuhta pidemmän päälle ole jokseenkin rajoittava?

Meillä vaimo maksaa lähes kaiken. itse olen työtön. Tosin minä remontoin meidän talon ja vaimo säästi siinä 40 000 euroa. Olen kirvesmies/puuseppä ammatiltani ja tein kaiken itse mitä pystyin joten vaimo säästi rahaa. Alkuaikoina kyllä minä maksoin puoliksi kuluja kun olin töissä. Vaimoa ei haittaa elättää minua, välillä olen kyllä sanonut että hävetää olla työtön mutta töitä ei vaan nykyään saa helposti. Oon haknut vaikka mitä duunia.

Yleensähän se menee niin että jos nainen tienaa enemmän, niin hän on tarkka rahoistaan ja valittaa että hän elättää miestä.

Jos taas mies tienaa enemmän, niin silloin pitäisi olla kokonaan yhteiset rahat, tai ainakin miehen pitäisi maksaa kaikesta enemmän. Tuo oli perusteltua silloin kun naiset olivat enemmän kotona ja mies tienasi perheen rahat, mutta ei ole enää perusteltua. Naiset tykkäävät nostaa omaa elintasoaan miehen rahoilla, mutta eivät haluaisi käyttää omiaan miehen elintason nostamiseksi.

Voi ihme mitä hommaa, oikein prosenttilaskuksi menee toisen kanssa asuminen? Onneks meillä ei ole moista, ikinä ei raha-asioista riidellä.
Se maksaa jolla sattuu milloinkin rahaa olemaan. Jos sitä on minun tilillä, ukko saa vapaasti käyttää laskujen maksun jälkeen minun korttia ja toisinpäin. Hyvin toiminut eikä valittamista kummallakaan. Muutenkin me keskitytään enemmän toisiimme kuin laskin kourassa miettimään kuka maksaa minkäkin verran. Yhteistä eloa onkin jo pitkälti toistakymmentä vuotta.

Mielestäni on järkyttävää tuollainen että pitäisi aina kaikki jakaa tasan puoliksi, siis kulut, miksei sitten myös perheen tulotkin jaeta puoliksi? Koska jos oikeasti perustetaan perhe, oli se sitten avo tai avio niin kyllä hän joka tienaa enemmän osallistuu kuluihinkin enemmän. Ellei ole kyse vain kaveruus yms. suhteesta. Asuin nuorena opskellessani yhdessä kimppakämpässä ja siellä jaettiin asumisen menot tasan kaikkien kanssa.
Ollaanko nykyaikana sitten vain kimppakämpässä kimppakaverin kanssa kimpassa :))

Mites se on jos toinen haluaa että aletaan yhdessä säästämään omaa tarvetta varten ja toinen pistää hanttiin ja vain sen takia kun hän tienaa enemmän ja laittaa itselleen pesämunaa koko ajan. Jotenkin on orpo olo. Hävettää tunnustaa että olen moiseen pelleilyyn suostunut. Tämänkö takia hän ei suostunut naimisiin vaan halusi avoliiton. Nyt kyllä voisi mennä kuulemma avioliittoon mutta pitäisi tehdä avioehto.

Jos olette avoliitossa niin ei auta kuin tyytyä asiaan. Avopuolisolla ei ole elatusvelvollisuutta vaikka avopuolison tulot vaikuttavatkin sinun sosiaalietuuksiin jos niitä haet. Kuten asumistuki ym.

Kyllä mielestäni avioliitossa elävän lapsiperheen talouden pitää olla yhteisvastuullinen eli kaikki menee yhteisestä kassasta. Ei kai parisuhde voi oikeasti toimia lämmöllä jos perheessä on eri elintaso eri osapuolilla. Surullista jos talousasiat alkavat hallitsemaan parisuhteen välejä. Oli sitten tiukkaa tai meni taloudellisesti hyvin, niin kyllä se on koko perheen asia, varsinkin jos on yhteisiä lapsia..
--
Niin, taloudenhallinta ei ole ihan helppoa milloinkaan, varallisuudesta riippumatta. Elämä opettaa mutta Kummallekin sukupuolelle neuvoksi että kannattaa huolehtia koulutus ja yhteinen tavoitetila kuntoon ENNEN kuin tehdään yhteisiä ja/tai yksityisiä isoja talouspäätöksiä. Helpottaa kummasti arkea kun on edes vaivautunut keskustelemaan, eikä vain elä oletuksissa..

Ketjua lukiessa tuli väkisin ajatus missä kirjoittajat olisivat pääosin tasaveronkin kannalla. Pistetään jokaiselle 28 % tuloista riippumatta sillä eihän se ole rikkaiden vika jos paljon tienaavat ja pienipalkkaisuus johtuu ihmisestä itsestään:)

Tietysti se jolla on suuremmat tulot maksaa myös enemmän laskuja. Perhe on yritys jolla on yhteiset tulot ja menot. En näe mahdollisuutta ajatukseen missä keskusteltaisiin paljonko sinä maksat ja paljonko minä maksan, sehän kertoisi vain siitä että kysymyksessä on suurelta osin vain hyötyyn perustuva suhde, rakkaus kaukana.

Mutkikasta kuulostaa monilla olevan..

Tietysti kaiken puoliksi pistäminen ens alkuun kuulostaa reilulta mutta kun niitä tuloja on monenlaisia eikä maailma pyörisi ilma niitä huonommin palkattuja alojakaa.. Ja jos niitä palkkoja nostettaisiin, alkaisi osa paremmin palkatuista räyhäämään, mikä on outo juttu sillä ei minulle tulisi mielipahaa jos esim.siivoojille tulisi paremmat liksat (arvostan alaa, tein niitä hommia nuorena opisk.).

Usein pienempituloinen jää häviölle kun mahdolliset etuudet loppuu parempituloisen kanssa asuessa ja yleensä asumismuoto on turhan "kallis". Harva hyväliksainen haluaa asua yksiössä kaksin.. Tai ikivanhassa murjussa. Avoliitonki Kela ja sossu katsoo avioliittoon verrannollisena.

Se yhteinen tili, mihin kumpikin pistää tuloihinsa nähden kohtuullisen summan olisi alussa hyvä ratkaisu. Eikä tarkoitus ole kummankaan joutua liikaa maksamaan, ei edes parempituloisen. Oletus tässä että asuinkulut ovat harkitut ettei nyt kumpikaan joudu maksamaan sellaisesta, mitä ei itse haluaisi maksaa yksin ollessaan.
Normisti kumpikin hyötyy kulujen jakamisesta kuitenkin verraten omaan vuokrakämppään.. Jos ei saisi esim.asumistukia yksinkään.

Meillä menee todella pieni asuntolaina puoliksi. Sähköä ja muita pakollisia kuluja maksaa enemmän se jolla tulot sillä hetkellä paremmat, tällä hetkellä se olen minä naisena :D Autoilun kulut maksaa mies ja kalliit harrasteensa. Ruokaa syödään yhdessä ja erikseen joten siinä kumpikin voi halutessaan pihistää välillä. Ja näin sen soisi menevän muillakin.
Pihajutut tai päähänpistot sisustuksessa maksan minä, sillä jos haluan jotain ns.ei-välttämätöntä niin itepä ostan sitten.

Jos läsähtää pyykin- tai astianpesukone niin puoliksi menee, kumpikaan ei tahdo markinoiden kalleimpia malleja kuitenkaan.. Jos tahtoisi, erotuksen peruskodinkoneeseen verrattuna maksaa sen tahtova. :)
Viime viikolla mies keksi hankkia erään omasta mielestäni tarpeettoman huonekalun mutta tuntui olevan tärkeä joten osallistuin siihen kuitenkin.. Toisen huomiointi ei pahaa parisuhteelle tee. Ja onhan mies vastaavasti tarjoutunut osallistumaan joihinkin mun "hömpötyksiin" kuten piha-allas tms.

Usein kun rahojen käytöstä tulee paljon ongelmia (on kokemusta aiemmasta suhteesta) on myös tunnepuolella jotain häikkää. Monet kun ikävä kyllä menevät avoliittoon ihan vain kulujen jakamisen vuoksi.. Silloin ei herkästi huomioi yhtään heikompi tuloista tai toinen yrittää maksattaa kohtuuttomia parempituloisella. :/

Mies tienaa 2200€ enemmän (olen opiskelija).
Mies maksaa vuokran ja asumismenot, autokulut (en käytä itse) sekä omat laskut
Maksan ruuat ja omat laskut

Meillä näin:
vuokra= puoliksi
sähkö,vesilaskut= minä
ruoka= molemmat ostaa omat, minä ostan vkloppuisin molemmille, sekä välillä arkisin molemmille.
auto= mies, koska hän sitä käyttää.

Juoksevia menoja, maksan minä päänsääntöisesti (matkat, lahjat ym..) koska tienaan vakkarina hiukan enemmän. Miehellä pätkähommia, joten työttömyys kk tulee välillä.
huoh, olisi kyllä ihana löytää mies joka hemmottelisi välillä minua....

Nopeampi luetella mitä juttuja lasteni äiti maksoi 20v avoliittomme aikana, kuin mitä minä maksoin. Hän maksoi: ruoastamme osan, omat ja oman poikansa menot, (lukuisat shoppailut) oman autonsa menot, verhot. matot, ym tekstiilit, joitain kemikaaleja ja haluamansa lahjatavarat.

Nyt eron tultua hän sai mukaan kaikki itse ostamansa irtaimen ja tavarat, silti minut velvoitettiin maksamaan hänelle kunnon palkka siltä ajalta jonka hän ja poikansa (ilmaiseksi) asustivat minun kustantamassani talossa! Suuren osan aikaa hoitovapaalla lepäillen.
Kaikki meni "lain mukaan" ?

Pointti on se että avoliitto ja sen myötä avoero on nykyään rahastusautomaatti, helppo varainsiirto "varattomammalle" osapuolelle. Siis sille joka todistaa oikeudessa olevansa "köyhempi".
Siinä voi valehdella ihan mitä vaan, kiinni ei jää.
Avoliitonkin perusteella saa oikeudessa läpi vaatimuksen "yhteisen" kodin realisoimisesta markkinahintaan, vaikka mies olisi sen aina omistanut ja kokonaan maksanut. "mitään et voi" "laki on takana"

Opetukseksi kaikille viisaille:
Ihan sama mitä kumpikin avoliiton osapuoli maksaa käytännössä, vuosien ja vuosikymmenten saatossa, mitään korvausta ette tule saamaan oikeudessa vastapuolelta.
Vaikka olisit maksanut ihan kaikki yhteistalouden menot!

Minulla oli kaikki yksityistalouden kuitit tallella vuodesta 1995 alkaen, mutta ketään ei kiinnostanut todistukseni. että olen todellakin maksanut valtaosan perheemme menoista.

Oikeudessa homma menee yksinkertaistetun logiikan perusteella. Riittää että nainen sanoo maksaneensa "paljon" yhteisen kodin eteen, todistukseksi riittää se että -tilinsä on tyhjä. Ihan sama ryyppääkö rahansa vai ostaako omaan autoonsa bensaa tms. Kun on "köyhempi" saa kompensaatiota varakkaammalta avoliiton osapuolelta.

Loppu avoliiton omaisuus, esim miehen ostama ja omistama talo, menee avoliitossa jakoon fistysiksty, koska se on ollut myös naisen asunto monia vuosia, eli ns -"koti". Siitäkin nainen saa "omansa pois lakiteitse.

Ihan oma juttunsa on yhteisten lasten elatus. Se turvaamiseksi nainen voi vaatia avomiehen koko omaisuuden myytäväksi, markkinahintaan.

-Tämä tarina on tosi!-

Kukaan ei näytä uskaltavan kommentoida kirjoitustani.
Siksi kehoitankin kaikkia sentintarkasti elämistään ja kulujen maksua seuraavaa lopettamaan laskeminen. Kun ero sitten lopulta tulee on kyse vain "todistamisesta" et voi mitenkään todistaa maksaneesi kaiken, "Tili on tyhjä" riittää köyhemmälle todisteeksi varattomuudesta.

Ensimmäistäkään tilitositetta ei kukaan oikeusasteissa halua nähdä. Niitä on turha kerätä.
Eron hetkellä "varakkaampi " määrätään maksamaan hyvitystä "köyhemmälle", se menee niin. "köyhältä kun ei voi ottaa"