Eli minä olen opiskelija 22v ja poikaystäväni on 26. Hän tienaa about 2200e kuussa.
Me jaetaan vuokra, molemmat maksaa 270e. Minä maksan sen oman puoliskoni, jäljelle rahaa jää 140e. Siitä puhelinlasku, bussikortti ja salikortti. Jäljelle jää?About jumalattoman vähän. Huoraamista oon kokeillu, sitä en enää tee. Tein sitä 2 vuotta ja se teki omasta henkisestä elämästä helvettiä, ihan sama oliko poikaystävää vai ei, pakko oli huorata että saa ruokaa ja vaatteita päälle.
Sossusta saisin varmaan 40-50euroa jos menisin vinkumaan. Mulla on ADD ja aivan jumalattoman vaikeaa hoitaa omia asioitani, eli en tahdo nähä ees tuota vaivaa viiä hakemusta kun se kuitenkin hylätään. Lainaa en saa kun ei oo luottotietoja. Mitä tässä pitäis tehdä? Tulevaisuus näyttää suoraasanottuna kuolemalta, koskaan ei pääse nauttiin kai elämästä. Koulukin menee välillä miten menee, joskus jään pahan mielen takia kotiin. Mietin jatkuvasti aivan liikaa ja sitten vielä tämä talous..
Me jaetaan vuokra, molemmat maksaa 270e. Minä maksan sen oman puoliskoni, jäljelle rahaa jää 140e. Siitä puhelinlasku, bussikortti ja salikortti. Jäljelle jää?About jumalattoman vähän. Huoraamista oon kokeillu, sitä en enää tee. Tein sitä 2 vuotta ja se teki omasta henkisestä elämästä helvettiä, ihan sama oliko poikaystävää vai ei, pakko oli huorata että saa ruokaa ja vaatteita päälle.
Sossusta saisin varmaan 40-50euroa jos menisin vinkumaan. Mulla on ADD ja aivan jumalattoman vaikeaa hoitaa omia asioitani, eli en tahdo nähä ees tuota vaivaa viiä hakemusta kun se kuitenkin hylätään. Lainaa en saa kun ei oo luottotietoja. Mitä tässä pitäis tehdä? Tulevaisuus näyttää suoraasanottuna kuolemalta, koskaan ei pääse nauttiin kai elämästä. Koulukin menee välillä miten menee, joskus jään pahan mielen takia kotiin. Mietin jatkuvasti aivan liikaa ja sitten vielä tämä talous..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, ja ruokakulut jaetaan kesken myös. Käydään vuorotellen kaupassa ja viikossa ruokaan menee n. 40euroa. Minä revin oman osuuteni aina äidiltä tai sitten mummolta tai mistä lie myyn tavaroitani.
Mitä apuja täältä odotat?
Että täällä pannaan hattu kiertämään ja annetaan rahat sulle?
Että täältä joku kiltti ihminen alkaa sponsoroida sua?
Mitä?
Se on kuule sitä elämää. Opiskele ja valmistu, hanki työpaikka vaikka ulkomailta. Ryhdistäydy äläkä käytä jotain ADD:tä anteeksipyyntönä että jäät valmista odottamaan. Ei se käteen tipu.
Avaa leipäläpesi ja puhu asiat suoriksi kaverisi kanssa. TEE jotain! Lakkaa inisemästä ja säälimästä itseäsi!
Pirulauta minä muutin 18-vuotiaana ulkomaille opiskelemaan. Opintolainan turvin oli selvittävä vieraassa maassa. Täällä sain pian uusia kavereita ja tosi hyviä ystäviä. Poikakaveri läytyi, nyt asutaan yhdessä. Opiskelen edelleen, kaveri käy töissä mutta leveästi ei eletä. Kyllä pennit saa laskea, mutta ka ntapään kautta opittu! Tulevaisuuteen tähtään, ja luultavasti tähän maahan ei jäädä vaan muutetaan valmistumiseni jälkeen kolmanteen. Ei ikinä Suomeen missä mitään tulevaisuutta ei todellakaan ole.
Olen nyt 22-vuotias. Elämä opettanut. Inisemään en alistu! Kaikki on itsestä kiinni! Minä sairastuin 14-vuotiaana vakavaan masennukseen. Peruskoulu jäi, monta kallisarvoista vuotta (4) sairastin, lääkkeen avulla jotenkin pääsin päivästä toiseen. Sitten yhtenä päivänä päätin että ei perkule! Nyt tää saa loppua! Menen eteenpäin vaikka väkisin! Vieläkin on angstia, kovaakin, ja huonoja päiviä, mutta periksi en anna.
En ymmärrä nuoria (enkä vanhempiakaan) ihmisiä jotka alistuu kynnysmatoiksi ja sossun elätiksi. Maailma on avoin, mikään ei ole mahdotonta!
Mun mottoni on; jos tieta ei ole, minä teen sen tien!
Voi kun sinunlaisia ihmisiä olisi enemmän!
Noita valittajia ja aina muita syyttäviä on koko maa pullollaan. Koskaan itse ei oteta ohjaksia omiin käsiin vaan odotetaan että nyt ja tulevaisuudessa kaikki tullaan tarjoamaan hopealautaselta valmiina nenän eteen. Kuten tähänkin saakka.
Tehdään huolellisest ja harkiten täysin typeriä valintoja, joista jo valitsemishetkellä tietää että se on väärä. Mutku määää haluuun..... ja sitten valitetaan.
Mutta niinhän se on että tyhmyydestä sakotetaan ja tavallisesti tuo sakko on aivan liian korkea.
Selväähän tuo on, että raha ei kasva puussa, vaan jollain tapaa sinun olisi kehitettävä lisäansioita.
Oletko puhunut poikaystäväsi kanssa, voisiko vuokraosuuttasi hieman kohtuullistaa tuloihisi sopivaksi?
Ellei, niin... lisätyö olisi paikallaan.
ADD on ikävä juttu, mutta ei se estä ponnistelemasta... niiden ikävien asioiden hoidossa.
Tuttavapiirissäni on eräs ADHD, jolla paha lukihäiriö, mutta ei sekään ole haitannut edes yrityksen perustamista. Hän työllistää tänä päivänä yli 20 hengen firman ja täyttelee ne lanketit ja kirjanpidon. Enemmän se totta mousis vie aikaa.. ja pienet kirjoitusvirheet ei niin haittaa.
ADD ja ADHD eivät ole tulevaisuuden kannalta kuoleman asioita. Näillä oireyhtymillä on hyvätkin luonteenpiirteensä, esim. monella heistä sitkeyttä, oikeaa suurpiirteisyyttä, kykyä unohtaa ikävät asiat jne. ja ovat myös usein luovia ja ennakkoluulottomia ihmisiä.
Lopeta turha miettiminen, se ei auta pätkä vertaa. Äläkä lietso itsellesi epätoivoista tulevaisuutta.
On parempi yrittää ja epäonnistua kuin jättää yrittämättä... silloin ainakin epäonnistuu.
Ei muuta kuin toimintaa kehiin ja rohkeutta, kyllä aina jotain käteen jää, kun sitkeästi uskaltaa toimia.
Ei ne lisätyöt tarvitse mitään suuria ja komeita nakkeja olla. Pienilläkin rahoilla on merkitystä, esim. babysitterinä tai koirien ulkoiluttajina ym. Jos saat 10 euroakin lisäliksaa jostain silloin tällöin, niin kyllä silläkin muutaman leivänkänttyrän tai perunapussin voi kotiin kantaa.
Salikortti ainakin on ihan turha jos elää muutenkin nälkärajalla. Käy lenkillä, se on ilmaista.
Koska olette avopari niin miehen tulojen takia ette ole oikeutettuja asumistukeen.
Koska olette avopari niin miehen tulojen takia sossu ei välttämättä anna tt-tukea.
Lainaa et siis saa.
Herää kysymys: miksi ihmeessä mies halusi muuttaa kanssasi asumaan, ellei hän ole valmis kantamaan tässä vaiheessa suurempaa vastuuta vuokrasta ja muista menoista? Ettekö kumpikaan yhtään ajatelleet mitä se tarkoittaa rahallisesti, kun muuttaa yhteen?
Asiaa ei todellakaan edistä se, että lusmuilet opinnoistasi, päinvastoin. Nyt kannattaisi hoitaa opinnot mahdollisimman vauhdikkaasti valmiiksi.
Yksi vaihtoehto on myös muuttaa erilleen siihen saakka, että valmistut ja työllistyt. Silloin saisit asumistuen ja tt-tuen ja sinulle jäisi asumiskulujen jälkeen käteen se minimiosuus, mikä kaikille kuuluisi jäädä, jotain 400 euroa/kk.
Muuta omaan asuntoon tai ala huoraamaan uudestaan. IYkisn auva saa 477 euroa toimeentulotukea ja lisäksi sosku maksaa vuokran omavastuun ja kelasta saa asumistukea. Huoraamalla pitäis tienata ainakin 300-400 euroa päivässä tai ainakin 1000 euroa viikossa, joten ihmettelen vaan että paljonko olet pyytänyt seksistä kun teit sitä kaksi vuotta ja sulla ei ole rahaa. Kahden vuoden aikan sun olis siis pitänyt tienata aika paljon jotta pärjäisit.