Ilma on kostea ja tumma, mieleni tyhjä ja valmis. Astun pohjalle, työnnän jalallani vauhtia pehmeästä penkereestä, verkkaisesti lipuen eteenpäin. Kuunvalo kimmeltää sumupisaroilla, levittyen pehmeästi ilmassa. Pistävä haju tuntuu nenässä, airo liejuuntuu meloessa, vaikea nähdä pintaa syvemmälle.
Järvi tuntuu seisovan paikallaan, saastainen ja likainen rapakko. Sumun keskeltä kantautuu hiljaista puhetta, kuin etäistä messua. Työntelen kanoottiani äänen suuntaan, havaitsen tummia hahmoja, saarekkeen. Hahmot vaikuttavat kyyristelevän notkuen maanläheisesti epämääräisessä muodostelmassa, heidän keskellään seisoo pitkä hahmo, joka puhuu, julistaa muukalaisten tulesta, levittelee käsiään kutsuvasti, nyt lähempänä messulta vaikuttava kaukainen ääni paljastuu puheen ja ympäröivien hahmojen voivottelun yhdistelmäksi. Melon kanoottiani kohti saarreketta kiinnostuneena. Pitkän hahmon puhe jatkuu tasaiseen mahtipontiseen joskin monotoniseen sävyyn. Hänen ympärillään keimailee valkoinen kettu, lipoo kieliään, leikkisä pilke silmissään. Pienet neulamaiset hampaat hohtavat valkoisina, viekas hymy väikkyy ja väirelee.
Järvi tuntuu seisovan paikallaan, saastainen ja likainen rapakko. Sumun keskeltä kantautuu hiljaista puhetta, kuin etäistä messua. Työntelen kanoottiani äänen suuntaan, havaitsen tummia hahmoja, saarekkeen. Hahmot vaikuttavat kyyristelevän notkuen maanläheisesti epämääräisessä muodostelmassa, heidän keskellään seisoo pitkä hahmo, joka puhuu, julistaa muukalaisten tulesta, levittelee käsiään kutsuvasti, nyt lähempänä messulta vaikuttava kaukainen ääni paljastuu puheen ja ympäröivien hahmojen voivottelun yhdistelmäksi. Melon kanoottiani kohti saarreketta kiinnostuneena. Pitkän hahmon puhe jatkuu tasaiseen mahtipontiseen joskin monotoniseen sävyyn. Hänen ympärillään keimailee valkoinen kettu, lipoo kieliään, leikkisä pilke silmissään. Pienet neulamaiset hampaat hohtavat valkoisina, viekas hymy väikkyy ja väirelee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
* väreilee
Puuh. :D
Jatkan matkaani ohitse saarekkeen, takaapäin kuuluva voivottelu loittonee ja vaimenee. Vesi on tyyni, virtaa tuskin lainkaan. Vastaan tulee tummien hahmojen täyttämiä saarekkeita, joillakin hahmot kierivät mudassa ja tönivät toisiaan, epämääräiset ulvahdukset kajahtelevat utuisessa yössä.
Vastaan tulee toinen kanootti.
"Kyllästynyt soutelemaan paskajärvessä?", kysyn.