Olen 21vuotias nainen ja elänyt 4 vuotta, Eli koko nuoruuteni huonossa parisuhteessa. Suhteemme on ollut alusta asti riitaisaa vuoristorataa. Ehkä olemme sitten jollain tapaa toisistamme riippuvaiset. Olen aina surullinen ja onneton ja mietin eroamista joka ikinen päivä, mutta en uskalla jäädä yksin. Salaisesti haaveilen yksin asumisesta mutta aina jos mies alkaa pakata tavaroitaan riidan jälkeen, niin joudun paniikkiin ja anelen että hän jäisi luokseni.Riitelemme jatkuvasti. Mies on tällä hetkellä kuukauden työttömänä ja Vaikka on kotona kaikki päivät niin ei osallistu kotitöihin, nukkuu iltapäivään saakka ja istuu tietokoneen äärellä iltamyöhään. Jos pyritän keskustella aiheesta niin hermostuu ja painuu ovesta ulos.
Eli oikeastaan olemme niin syvällä suossa etten nää enää muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Mutta mistä tietää että on oikea hetki? Pelkään että elämäni menee hukkaan ja niinhän se meneekin. . Kun ei selvästi olla toisillemme.
Eli oikeastaan olemme niin syvällä suossa etten nää enää muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Mutta mistä tietää että on oikea hetki? Pelkään että elämäni menee hukkaan ja niinhän se meneekin. . Kun ei selvästi olla toisillemme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on elämä edessä, älä tuhlaa enää päivääkään huonossa suhteessa. MInä tein niin ja kadun sitä. Onko sinulla mitään muuta syytä olla eroamatta kuin yksinäisyyden pelko? Se on aika huono peruste jatkaa huonoa suhdetta, eikö? Ei sinun heti kannatakaan sitoutua uudelleen, vietä aikaa yksin, etsi vaikka jokin netti-ihastus, se saa kuule kummasti ajatuksesi muualle... :) Vietää aikaa ystäviesi kanssa, asioilla on tapana järjestyä. Sinä et varmasti jää yksin. Ero on kaikille vaikeaa, mutta sen kestää. Jos olet jo 21 vuotiaana sitoutunut ja jatkat samaa rataa, et ehdi ELÄÄ ja NAUTTIA elämästä. Miksi et soisi sitä itsellesi?Uusia voimia tulee joka päivä, ota päivä kerrallaan ja sure suru pois, valo hohtaa tunnelin päässä ja sinulla on aikaa!
Sinä et tarvitse mitään voimaa, se on jo sinussa! Onhan se niin HELPPOA jatkaa tuota samaa kiusaamista ja kiusattuna olemista!
Ainoa mitä sinä tarvitset on viitsiä nähdä vaivaa etsiä oma pikkiriikkinen asunto - vain sinulle itsellesi. Sitten alat hankkimaan itsellesi muuta ajateltavaa, ota toinen ( esim. iltatyo päivätyosi lisäksi) , mene kursseille, jumppasalille, auta avun tarpeessa olevia vanhuksia - vieraile vanhainkodeissa esim. lukemassa huononäkoisille - rupattele heidän kanssaan......
Sinä voit ja sinun täytyy tehdä niin paljon enemmän ja parempaa kuin märehtiä ja kiusata nykyistä poikaystävääsi, samalla heittää koko LAHJAKSI SAAMASI elämä tuolla tavoin sioille!
Ole hyvä, avaa silmäsi ja haista jo kahvin tuoksu. Herää horroksestasi!
Hakeudu ystävien seuraan, ja sellaisten ihmisten pariin, joiden kanssa sinulla on hyvä olla!
Voitko lähteä vaikka vähäksi aikaa pois, että saisit muuta ajateltavaa?