Tuttava kärsi loppun saakka äärimmäisen ahdistavassa työpaikassa. Lopputuloksena oli vakava sairastuminen, joka johti lähes hengen menoon.
Itsekin olen hyvin ahdistavasssa työpaikassa, mutta jo niin masentunut, että en jaksa oikein tehdä aloitetta mihinkään suuntaan. Tarpeeksi kauan kun odottaa, niin voi tulla (ja tulee) se lopullinen isku, joka on sitten jo pahempi. Jos olisin fiksu, niin menisin jo huomenna lääkärin vastaanotolle, vaikkakaan ei työterveyshuoltoon, joka on liian vahvasti omaksunut työnantajan näkökulman asioihin eli sieltä ei apua saa.
Itsekin olen hyvin ahdistavasssa työpaikassa, mutta jo niin masentunut, että en jaksa oikein tehdä aloitetta mihinkään suuntaan. Tarpeeksi kauan kun odottaa, niin voi tulla (ja tulee) se lopullinen isku, joka on sitten jo pahempi. Jos olisin fiksu, niin menisin jo huomenna lääkärin vastaanotolle, vaikkakaan ei työterveyshuoltoon, joka on liian vahvasti omaksunut työnantajan näkökulman asioihin eli sieltä ei apua saa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siis yksinkertaisesti raahaat ittes vaikka väkisin sinne lääkärin luo. Muuten voi tulla se "lopullinen isku".
Nimimerkillä Kokemusta on
Mitkä on niitä "oireita", että pitää hakea lääkärin apua?
Itsellä niska-hartiaseutu täysin tukossa, en pysty öisin nukkumaan koska päätä jyskyttää niin lujaa. Pienikin liikahdus ja tuntuu, että pää halkeaa siihen kipuun. Puren hampaita öisin yhteen ja jännitän kai koko ajan hartioita. Olo on todella tokkurainen ja väsynyt. Töihin meno ahdistaa, työmotivaatio on kadoksissa kokonaan. On sellainen "hälläväliä" asenne, vaikka aina olen ollut todella tunnollinen ja tarkka töissäni. En ole enää. Joka päivä on paha mieli ja ärtymys, väsyttää niin että voisin vain itkeä. Työpäivinä tuntuu, että en saa hengitettyä, haukon happea ja haukottelen jatkuvasti mutta se ei auta oloon. Vapaapäivinä tätä ongelmaa ei ole.
En enää tiedä onko tämä lähtöisin vain niska-hartiaseudun ongelmista vai onko minulla työuupumusta?
Taaskin alkaa päätä särkemään, mua jo pelottaa valmiiksi tuleva yö. Ja töihin pitäisi herätä aamulla klo 4.15 :(
Sen verran taustaa, että meillä töissä on nykyään ihan kamalaa. Jatkuvia muutoksia roppakaupalla, uudet esimiehet jotka eivät tunnu välittävän meistä alaisista pätkääkään, päällä olevat yt-neuvottelut, jatkuva uhka työnkuvan muutoksesta ja palkan alennuksesta jne. Koko ajan vaaditaan lisää ja lisää ja lisää ja palkinnoksi saadaan vähintään kerran viikossa esimieheltä haukut tai syyttelyt. Työilmapiiri on täysin pakkasella, jokainen tuntuu etsivän uutta työtä tai vähintään itkevän ettei kestä enää.
Että pistää vihaksi lukea tällaista. Sinulla on selvät työuupumuksen merkit.Hankkiudu sairaslomalle a uuteen työhön. Pelottaa terveytesi puolesta. Olen itse kokenut samanlaista. Tälläkin hetkellä on töissä hyvin vaikeaa, mutta en oireile noin hälyyttävästi. Olen siitä huolimatta etsimässä uutta työtä ja sieltäyyn jatkamasta kun määräaikainen sopimukseni päättyy. Voimia sinulle ja pidä. huolta itsestäsi. Eivät kaikki työnantajat vain välitä, siksi parhaat äänestävät jaloillaan
Tänään sitten menin lääkäriin ja kerroin millainen olo mulla on.
Lopputuloksena lihasrelaksantteja niska-hartiavaivoihin ja sairauslomaa tämä päivä! Siis yksi päivä! Vaikka mä sanoin, että en voi ottaa noita relaksantteja jos pitää mennä aamulla töihin ja jos en ota niitä, niin en pysty nukkumaan koko yönä koska päätä särkee.
Että kai mä sitten selviydyn tästä burnoutistani tällä yhdellä sairauslomapäivällä ja menen taas maanantaina kiltisti töihin itkemään.
Toi, mitä kerroit lääkärissä käynnistä on niin tyypillistä. Kuulostaa lähes työterveyshuollolta. Otan osaa.
Kokeile jotakin toista lääkäriä. Lääkäreitä kun on niin moneen junaan. Joillekin on tärkeätä potilaan hyvinvointi, toiset ovat taas huolissaan omasta asemastaan, eivätkä uskalla määrätä, muuta kuin minimimäärät saikkua tai ei sitäkään. Kokemusta on.
Työnantaja antaa salaisia ohjeita työterveyslääkäreille,ette sitten kirjoita sairaslomaa niille, ellei ole puoliksi kuollut,kokoomuksen tilaamat iltapäivälehtien otsikot ,näin suomlaiset huijaavat sairaslomaa kertovat paljon
Työmyyrälle täytyy sen verran kommentoida, että jos hakeutuu työuupumuksen takia sairauslomalle, ei todennäköisesti saa palkallista saikkua. Työuupumuksen perusteella määrätyssä sairauslomassa työnantaja päättää, maksaako korvausta vai ei. Päätös tehdään tautiluokituksen mukaan ja käsittääkseni juuri kukaan työnantaja ei maksa. Toisaalta palkaton saikkukin monesti on hyvä tilapäinen ratkaisu, jos oma talous sen kestää.
Oireista ei kannata puhua lääkärille yleisellä tasolla, että ahdistaa ja pahalta tuntuu. Ennemmin kannattaa kertoa tilanteesta esimerkein ja kertoa myös omia ajatuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Täytyy muistaa, että lääkärikään ei ole ajatustenlukija, hän tekee hoitopäätöksensä potilaan kertoman mukaan. Lääkäri ei tiedä miltä sinusta tuntuu, mikä erityisesti tekee työssä kestämisessä vaikeaa, ellet itse sitä kuvaile. Tämä kuulostaa ehkä hassulta, mutta joskus myös dramatiikasta on hyötyä.
Masennusta, ahdistuneisuutta, unettomuutta kannattaa valittaa.
Niin tuttua, niin tuttua ! Ihan kuin omasta elämästä. 12 vuotta samalla alalla joista 7 nykyisessä. Samat hammat päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen...Oma sietokyky alkaa oleen aivan lopussa. Viimeisin puoltoista vuotta on ollut todellista tuskien taistelua. Nukun huonosti, heräilen välillä useasti, joskus vain 4-5 h yössä. Töissä ihan suoraan sanottuna vituttaa olla. Hommat teen nykyään sinne päin, kun ei kiinnosta.
Olen pari kertaa kysellyt vuorotteluvapaata, mutta meidän työpaikalla ei moinen käytäntö ole mahdollista. Johtuu esimiehen asenteesta, koska hän on tälläinen vanhan liiton jäärä, joka ei lämpiä moisille vapaile. Hänelle elämän tärkein asia on tehdä työtä työtä työtä. Helppoahan se on istua kovalla liksalla päivät puhumassa puhelimeen ja jauhaa paskaa konttorin väen kanssa.
Nyt oon vaan tullut siihen tulokseen, että ei oikeastaan ole vaihtoehtona kuin irtisanoutuminen ja nokka kohti pientä "lomaa" ja uusia haasteita. karenssi tulee, mutta se on pieni hinta omasta (mielen)terveydestä. Onneksi vähän kaukaa viisaana olen säästellyt rahaa jemmaan, niin selviän taloudellisesti.
Ja ihan vaan vinkkinä niille jotka arpovat venyttääkö omaa pinnaa ikävässä työpaikassa ja mahdollisesti uhraavat terveytensä. Lähtekää pois, vaikka kuinka pelottaa. Minä olen itse arponut jäädäkö vai lähteä tarpeeksi kauan. Ja minuakin pelottaa ihan perkeleesti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta se ei selviä kuin katsomalla rohkeasti uutta tulevaa. Sittenhän se nähdään. Eipähän tarvitse sitten myöhemmin katua, että olisko pitäny...
On helpottavaa lukea muidenkin kokemuksia raskaaksi käyneestä työstä. Itselläni tilanne on nyt niin pitkällä että olen päättänyt luopua työpaikastani. En jaksa enää. Jatkuvaa unettomuutta ja väsymystä.migreeni vaivaa tosi usein ja saan syödä vahvoja lääkkeitä. Mikään ei huvita, ei jaksa harrastaakkaan mitään, pelkkää stressiä ja taistelua että saa raahattua itsensä aamuisin työpöydän ääreen. Niin tämä tyttö päätti että nyt se on loppu, eläkeikään on vielä 8 vuotta ja taloudellisesti tulee tiukkaa , paljon täytyy järjestellä asioita uudelleen ja nyt tuntuu tosi vapauttavalta kun on päätöksen tehnyt. Asiat tärkeysjärjestykseen !
Mikä sinua siellä ahdistaa. Työkaveri? Työ? Mikäli sinua työ ahdistaa, niin sinun tulee keskustella esimiehesi kanssa asiasta. Ehkä ensisijaisesti kannattaa keskustella työkavereiden kanssa. Onko työtä liikaa? Voisiko vaihtaa työpaikkaa sisäisesti. Mikäli työkaveri/ttyökaverit ahdistaa, niin hänelle kannattaa ehkä sanoa asiasta, mikä häiritsee. Voi olla että näillä pienillä asioilla on vaikutusta. Mikäli itsellä on kotona huolia, voi olla hyvä että saisi keskustella jonkun työkaverin kanssa. Ei kannata kuitenkaan jokapäiväiseksi ottaa sitä työkaverin olkapäätä. Silloin suosittelen kyllä lääkäriä, jolle maksetaan siitä. Ei ole mukavaa töissä, mikäli työkaveri kertoo kaikki ed. päivän kotiasiat. Esimerkiksi haukuu sitä tyhmää puolisoa ja asuu kuitenkin hänen kanssaan, eikä tee mitään parantaakseen oloaan.
^ Lähtövalmis vastaa : Itseäni ahdistaa työ itsessään. Kuten aiemmin mainitsin viimeinen 12 vuotta näissä samoissa hommissa on mennyt. Päivästä toiseen samat työt, samassa järjestyksessä samoine ikävine puolineen. Työ tehdään pääsääntöisesti ulkotiloissa. Kesällä menettelee olosuhteiden puolesta, mutta talvet ovat kamalia. Ammatissani ei pakkasrajaa tunneta. Olen pyytänyt päästä toisiin tehtäviin, sisähommiin, niitäkin kun työpaikallamme on. Ei onnistu.
Olen vääntänyt itseni kanssa kättä nyt reilun vuoden lähteäkö pois vai kitkutella niinkuin edelleen. Ja siihen tulokseen olen tullut, että jos jään, niin mikään ei muutu. Teen ne samat ikävät työt uudestaan joka päivä, viikko, kuukausi, vuosi. Myönnän, että on aivan idioottimaista lähteä vapaaehtoisesti ja ottaa 3 kk karenssi, varsinkaan kun uudesta työpaikasta ei näinä aikoina ole mitään tietoa.
Mutta jos ja kun lähden pääsen pois siitä kierteestä, mikä aiheuttaa ainakin henkistä pahoinvointia. Ja parhaassa tapauksessa löydän jossain vaiheessa paremman ja viihtyisämmän työn.
Ja ei se 3 kk nyt loppujen lopuksi niin pitkä ole. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että itselläni ei ole euroakaan velkaa ja melko pienellä rahamäärällä pärjään tarvittaessa. Ruokaa, puhelin ja sähkölasku pääasiassa. Niillä pärjää pitkälle.
Onnea kaikiööe, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Olkaa rohkeita ja tehkää oikea päätös, mikä se sitten onkin !