Olisi mukavaa olla vaan kotona, kun mies käy töissä. Lapsille laittaa jonkun videon pyörimään tai leikkikööt leluillaan lastenhuoneessa. Kun laitan ruokaa itselleni tai tilaan vaikka pizzan, niin ei ole suuri homma tehdä vähän isompi annoskoko lapsellekin tai tilata samalla lasten pizza. Onko helpompaa hommaa olemassakaan? Voisi ottaa rennosti ja tehdä mikä itseä huvittaa.
Haluaisin olla kotiäiti
Pekka.
20487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Rupea koti-isäksi. Sinulta tietysti jää kokematta raskausaika ja se iki-ihana synnytys ja jälkivaivat ja yöruokinta, mutta muuten saisit nauttia lomailusta ja pizzan mausta ihan vuosikausia.
Pitäis olla muija, joka elättää.
Ei tarvi. Kotihoidon tuella sitä yh.tkin ja monet kotiäidit elää. Kun on kotona, ei tarvi paljon shoppailla.
Et tarvi muijaa muuhun kuin siihen lapsen tekoon, raskauteen ja synnytykseen.
Sen kun ryhtyy tapatyöttömäksi, kuten suurin osa palstalaisista taitaa ollakin. Ja sitten valitetaan kun naiset haluavat miehikseen hyvin koulutettuja työelämässä olevia juopporetkuja ja rikollisia. Vai miten se nyt menikään?
Tottakai olisi kiva olla se jonka ei tarvitse käydä töissä.
Olin kotiäitinä pari vuotta. Tuntui lomalta päästä töihin, kyllä helpotti. Sai käydä vessassa rauhassa, keskustella aikuisten kanssa, ilman, että joku itkee tai pyytää jotakin. Ei tarvinnut vaihtaa vaippoja, pestä pyllyä parin tunnin välein, tehdä sapuskoita, syöttää, korjata sotkuja, leikittää.. Pystyi keskittymään niihin asioihin, joissa on hyvä, jopa useamman tunnin putkeen. Kotona keskittyminen kesti max viisi minuuttia. Saatoin surffailla netissä tauolla ym. ym.
Lapset on ihania, mutta kunnioitan suuresti kotiäitejä, itse en sitä jaksanut tuon pidempään. Onneksi mieheni oli vuoden vielä kotona, niin lapsen ei tarvinnut mennä alle 3v. päiväkotiin.
Mieheni olisi toivonut, että olisin ollut vielä pidempään kotona, mutta en jaksanut. Siispä hän oli kotihoidon tuella vuorostaan. Hän sanoi, että ei olisi jaksanut pidempään ja oli tietysti pakkokin mennä töihin, kun lapsi täytti 3v. (tuki loppui).Ehkä parempi niin, koti oli aina sotkuinen kuin tulin. Kaikki miehen tarmo meni lapsesta huolehtimiseen, kotia hän ei jaksanut pitää edes siedettävässä kunnossa. Minä sentään kykenin pitämään kodin melko siistinä, lasta hoitessakin. Lisäksi miehen ruuan laitto oli niin ja näin, ei ovin terveellistä, vaan pika ruokaa. itse väänsin ruuat koko perheelle alusta alkaen.
Itsekin olen suunnitellut olevani ainakin 2 vuotta lapsen kanssa kotona. Jos talous kestää, niin pidempääkin. Pakko myöntää, että kyllä mäkin helpommalla pääsin päiväkotityössä, kun kotona.Vaikka lapsia sielläkin oli monta kertaa enemmän, kuin tämä yksi tässä mun sylissäni. Oli muita aikuisia jakamassa vastuun kaikesta ja työaika loppui kuitenkin joskus ja pääsi kotiin missä ei yhtään lasta ollut odottamassa eikä tarvitsemassa mitään.
Mutta kaikesta työmäärästä huolimatta, itsehän sitä on lapsensa maailmaan halunnut ja ilmanmuuta se vanhemmalle kuuluu lapsensa kasvattaminen ja huolehtiminen. Helppoa se ei aina ole, kuten sinäkin kerrot. Kyllä töissä helpommalla pääsee. Aivan tosi kuin vesi.
Itse kanssa miehenä olin lapsemme kanssa vuoden kun ei -90 laman aikana töitä ollut mutta lapsi oli alle 3v ja kivaa oli kun ei tressantu niistä hommista. Kesällä kerkisi uimarannalle ja joskus terassillekkin ja parille ja lapselle jäätelöä ja se siitä. Ainoa mitä kaipasi oli aikuisen juttuseuraa ja yksin ei päässyt mihinkään tai lapsi mukaan. Aikansa kutakin.
Itse olen ollut kotiäiti ja voin kertoa, että normaalityössäkäymnen on kevyempää. Kotona on sidottu lapseen 24h/vrk/7 pv/vko. Koskaan ei ole omaa aikaa. Lisäksi pahnta on eristäytyneisyys. Vähän kuin olisi eristyssellissä vuosikausia, ilman normaaleja sosiaalisia verkostoja. Minusta tuli niin ihmisarka, että kun kerran menin kahvilaan tapaamaan vanhaa kaveria, jännitti niin että en meinannut pystyä puhumaan normaalisti.
Onneksi nykyään kuka vain, jolla on lapsi, voi sukupuolesta riipumatta hankkia tuon "loma"kokemuksen. Minäkin olin yh, ja ihan elettiin kotihoidontuella eli perheessä ei ollut ketään miestä elättäjänä.
nostan hattua, jos jaksat olla lapsen/lasten kanssa kotona vuoden putkeen.
Kai niitä on jotain lasten unilääkkeitä joilla voi lapsen pistää pitempiaikaisille päiväunille.
No ei se ainakaan rakkautta ole lasta kohtaan, lääkitä turhaan tai laiskuuttaan.
Kyllä töissä helpommalla pääsee kuin lapsen kanssa kotona.
Aika ruusuinen mielikuva kotiäitiydestä. Ei ainakaan tässä perheessä noin suurpiirteistä ole. Kyllä mä ainakin olen 24/7 ensisijaisesti lastani varten, en omia juttujani enkä miestänikään varten.
Ensimmäinen vuosi vauvan kanssa voi olla todella vaikeaa, jos lapsi kärsii esim. allergioista ja on koko ajan itkuinen ja tyytymätön eikä rauhoitu kunnolla muuta kuin sylissä kannettaessa. Jos yöunetkin ovat kovin katkonaisia, se ihana vauvavuosi voi olla piinaavaa painajaista.
On harhaluulo, että lapset vain omassa huoneessaan leikkisivät, vaan kyllä vanhemman pitää niiden kanssa olla. Pelkkä ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu yms. vie uskomattoman paljon aikaa varsinkin, jos haluaa ruokkia lapsia terveellisellä kotiruoalla eikä millään kalliilla lisäaineita täynnä olevilla eineksillä. Myös kasvattaminen kuuluu vanhempien tehtäviin: asetetaan rajat, opetetaan käytöstapoja, opetetaan miten muiden ihmisten kanssa käyttäydytään, opetetaan potalle/syömään itse/pukemaan itse ym. Ennen kouluun menoa tietysti sitä opetettavaa tulee vielä lisää esim. pitää opettaa solmimaan kengännauhat, kuorimaan appelsiinia ym. taitoja, joita koulussa pitää itsenäisesti osata.
Jos lapsen kanssa ei tee mitään, niin se näkyy kyllä lopputuloksestakin. Ei tarvitse ihmetellä, jos nuorta ei sitten aikoinaan kiinnosta koulunkäynnit eikä hän jaksa olla yhtään utelias ihmisiä, ilmiöitä ja elämää kohtaan.
Minä olen ollut kotiäitinä yhteensä vain noin 2 vuotta, vaikka moni samassa tilanteessa ollut ystäväni on ollut kotiäitinä jopa kuutisen vuotta. Minulla toisaalta oli se tilanne, että taloudellisesti oli pakko mennä töihin. Tosin en kyllä tiedä, että olisinko jaksanut kotiäitiyttä kovin pitkään. Äitiyttä jaksaa paremmin, kun voi käydä töissä "lepäämässä" 40 h/vko.
Onneksi lapset eivät ole pieniä koko ajan, mutta murrosikäisissäkin on omat haasteensa ja murheet ovat sitten paljon isommassa mittakaavassa.
Juuh, tuosta lasten leikkimisestä. Minulla on yksi lapsi. Arvatkaa leikkiikö lapsi yksinään? Ei, kyllä siinä joutuu kaiken koityön ohella lisäksi äiti vetämään toisen lapsen roolin eli leikkimään sen lapsen kanssa. Olisikin helppoa, jos olisi monta lasta, niin ne joskus leikkisivät keskenään.
Tässä sen näkee miten helpolla naiset ovat tottuneet pääsemään. Työ jossain kolmannen sektorin suojatyöpaikassa tai muussa naisille tyypillisessä helpossa duunissa on tietenkin helpompaa kuin olla kotona lapsen kanssa. Vähänkään jos vastuuta antaa naiselle, niin alkaa itku ja stressaaminen.
Nyt kun Pekka ryhdyt koti-isäksi, niin saat nauttia sen helppoudesta.
Onnea!