Mahtavatko tämän palstan sinkut tietää?

osa täälläkin olevista sinkuista asian tietää, mutta eipä se estä heitä silti toteuttamasta sitä. Ihmisiin on nykyään vaan iskostunut ajatus että jos ei löydy sellaista kuin haluan niin en sitten ota ketään. Riippumatta siitä mikä oma markkina-arvo on.

Tuo päätös ei tietenkään estä valittamasta asiasta aina jokaisen tilaisuuden tullen....

En pidä itseäni enää parisuhdekelpoisena, siinä suurin este. Minun pitäisi muuttua niin paljon, että en siihen enää kykene. Siis loppuelämä yksin. ;(

Minä kun olen luullut, että tällä palstalla on myös joitakin sellaisia, jotka eivät aseta kriteerejä niinkään, vaan heille kelpaisi kuka tahansa. Tosin myös he vaikuttavat olevan sellaisia, että asettavat kumppanin saamisen jalustalle ja kuvittelevat mieleensä samaistuneena parisuhteen olevan muka jokin välttämättömyys. Mutta oli henkilö kuka hyvänsä, joka ei saa haluamaansa, niin katkeruuteen, turhautumiseen ja itsesääliin ei ole mitään varsinaista syytä. Mieli ainoastaan on sellaisen syyn kehittänyt. Sellaisista tuntemuksista on mahdollista päästä eroon mieleen samaistumattomuudella.

Olen siitä liiankin hyvin tietoinen että ainoa este parisuhteeseen olen ihan minä itse.

En kylläkään niistä syistä, mitä sinä aloituksessasi mainitsit. Tai no, ainakaan useimmissa niistä.

Aika harvalla täällä muuten taitaa olla lapsia. Suurin osa kärsii siitä, ettei ole ikinä päässyt harrastamaan seksiä, parisuhteesta puhumattakaan. Joten ei ole lapsiakaan. Uskon myös, että suhteessa joskus olleet eivät latelisi sellaisia tolkuttomuuksia mitä moni tällä sanoo.

Entä se, että lähes poikkeuksetta palstan miehet tuntuvat olevan tyytyväisimpiä itsessään juuri siihen, että ovat hyvässä fyysisessä kunnossa ja normaalipainoisia?

Ihmettelen lähinnä sitä, että jos olet tietävinäsi tämän palstan kirjoittelijoista riittävästi kirjoittaaksesi tuon aloituksen, niin miten kaikki nämä asiat ovat sinulta päässeet ihan huomaamatta? Vai muotoilitko oivalluksesi jossain ihan muualla, ja tulit tänne vain saarnaamaan oman näkemyksesi?

Ongelmallista kun ei voi ihastua sellaiseen naiseen jonka ulkonäkö ei viehätä, varmaan aika monella sama juttu. Jos hyväksyisin jotain alempitasoista niin siitä tulisi kaverisuhde.

Minulla eiole kriteereinä kuin savuttomuus ja liikunnalisuus eli pitää huolehtia kunnostaan. Ja mun exäni oli mukava ja en olisi halunnut erota mutta se halusi opiskella ja minä halusin tehdä töitä enkä halunnut muuttaa toisen kaupunkiin joten erosimme. Naisilla niitä vaatimuksia on pitkä lista ja pitää olla 180 cm ja komea on naisten ensimmäinen vaatimus. Ulkonäkö o mulla sivuseikka toisin kun naisilla.

Ne sinkut, jotka tahtovat pari suhteeseen ovat varmasti huomanneet saman oivalluksen, kuin ketjun aloittaja. Että ratkaisu löytyy itsestä. Elämässä. Aina. Kovin vakavasti elämään suhtautuva tuo aloittaja on ja arvottaa myös asioita, elämäntapoja Ym vakavalla otsalla. Ehkä pari kurttua pois otsalta, lippa vinoon ja radioennustuksella päivä käyntiin. Huomaa, että sinkut ja pari suhteessa elävät ovat kriteereiltään hyvinkin samanlaisia.

sinkut ehkä etsii epärealistista paria..suhteessa elävät ehkä pelkää menettävänsä sen ;)

Monella vähän vanhemmalla ja parisuhdekokeneemmalla on pitkä lista, joita kumppaniltaan haluaa, mutta moni myös tiedostaa sen, että listan mukaista kumppania ei löydy, joten sitten vaan ollaan yksin.

Kyllä minullakin on vaatimuksia miehen suhteen (esim. käyttää alkoholia vain vähän tai ei ollenkaan, on henkisesti tasapainoinen eikä esim. narsisti tai vaikeasti masentunut), mutta minun ongelmani on se, että en ole tarpeeksi hyvännäköinen. Kelpaan itselleni. En viitsi itseni takia laihduttaa, meikata, hommata tekoripsiä ja -kynsiä enkä kulkea korkokengissä. Miehen takia voisi niin joskus tehdäkin, mutta ristiriitaa on juuri tässä, että minä olisin valmis laihduttamaan, jos olisin ihastunut, mutta mies ei ihastu minuun, koska olen pullukka.

Jos haluaisin parisuhteen, tinkisin vaatimuksistani tai sitten alkaisin tehdä jotain ulkonäköni eteen. Teen kyllä hyviä päätöksiä, että nyt ryhdistäydyn ja alan käydä lenkillä, mutta sitten se aina jää. Ei se ole katastrofi, vaikkei miestä löytyisi. Moni muukin on yksin.

Niinhän se este onkin minussa itsessä että olen aika ruma joten en pääse koskaan suhteeseen. Ja tälläisellä ei voi mitään kriteerejä olla joten ei se krittereistä ole koskaan ollut kiinni. Ei edes rumat naiset halua tutustua ja minä en voi rumalle itselleni mitään. jos en kelpaa tälläisenä kuin olen niin olen sitten yksin koko elämäni.