Haluaisin olla sinkku

Järjetön? kirjoitti:

Tuntuu, että tämä suhde etenee kuin pikajuna. Olen ollut sinkku koko ikäni ja ne suhteet joita minulla sinä aikana oli jäivät korkeintaan puolen vuoden mittaisiksi. Tapasin naisen jonka kanssa elämäni tuntui saavan uutta eloa. Nyt ajan kanssa se elo on kadonnut. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja tajunnut, että sinkkuna olin paljon onnellisempi. Tuntuu että ne harvat minuutit jotka saan viettää yksin päivästä ovat kallisarvoisemmat kuin koskaan. En voi enää mennä oman pääni mukaan ja sopia menoja ystävieni kanssa, koska naiseni joko kokee itsensä hylätyksi tai minulla ei enää ole varaa siihen pitäessäni talouttamme yllä niistä pienistä rahoista jotka tienaan pätkähommissa. En enää koe olevani itsenäinen vaan vanki. Onko tämä sitä mitä rakkaus todella on? Ensin se huumaa ja sitten hukuttaa. En tiedä miten jättäisin hänet koska hänen sukunsa on jo hyväksynyt minut tämän naisen puolisoksi (!) ja nainenkin on riskeerannut paljon vuokseni. En niinkään kaipaa muiden naisten seuraa, kaipaan sitä omaa aikaa ja sitä kun ei tarvinnut aikatauluttaa menojaan ja tekemisiään toisen ihmisen tahdon mukaan. Löytyykö tähän jotain apua, olenko vain sekaisin vai onko tämä normaalia.. En tiedä miten puhua naiselle tästä, koska alussa vakuutin etten häntä tule koskaan jättämään. En kai tuntenut häntä tarpeeksi hyvin silloin. Tämä asia ahdistaa ja tuntuu että hukkaan vain meidän molempien aikaa tätä panttaamalla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä