Mitä ajattelisit, jos lapsesi vaihtaisi nimensä?

Moro

Jos lapseni vaihtaisi nimeä, niin kyllä siihen suhtautminen veisi tosi pitkän ajan. Ja käyttäisin todennäköisesti alkuperäistä nimeä. Mieti mikä on perusteesi nimenvaihtoon. Ja jos kukaan ei sitä sinusta käyttäisi, mitä virkaa nimen vaihdolla olisi.

Erään ystäväni poika vaihtoi lempinimensä viralliseksi nimeksi, mutta äiti kutsuu edelleen vanhalla nimellä.

Mutta jos esim. lempinimi on vakiintunut kaikkien käyttämäksi kutsumanimeksi, niin ymmärrän että se halutaan esim. lisätä muiden nimien eteen tms.

Olen lähes aina ollut sitämieltä että vanhempani kokivat jonkinmoisen aivopierun päättäessään nimeäni koska se on kamala ja säälin nykyisin lapsia jotka nimen ovat saaneet (yleistynyt nykysin taas). MUTTA onneksi en vaihtanut nimeä, ei kukaan olisi minua muulla osannut kutsua ja toisaalta en olisi itse tunnistanut muuta nimea käytettäväksi. Nyt 15vuotta myöhemmin iloitsen etten nimeäni vaihtanut vaikka se on edelleen kamala :)

Minä olen lisännyt uuden nimen vanhempieni antamien kahden entisen eteen. Käytännössä vanhat tutut, sukulaiset ja vanhemmat kutsuvat lähinnä vanhalla nimelläni (mikä on ärsyttävää, mutta siedän sen), uusille tuttavuuksille esittelen tietenkin itseni uudella nimellä, joka on ollut lempinimeni jo ikuisuuden muutenkin, eli sitä on käytetty yleisesti. Olen esimerkiksi muuttanut paikkakuntaa ja työpaikkaa nimenvaihdon jälkeen, joten pääsääntöisesti minua kutsutaan uudella nimellä. Jos sillä kutsuminen on tärkeää, niin aika hyvin ihmiset oppivat käyttämään myös uutta nimeä, kun kieltäytyy tottelemasta sitä vanhaa.

Vanhemmista riippuu, miten he suhtautuvat nimenvaihtoon. Jotkut saattavat kokea sen jonkinlaisena loukkauksena, toisille se on yhdentekevää. Itse pidän aivan selvänä, että jos lapseni haluavat vaihtaa nimensä, niin sitten he sen tekevät. Minusta on aivan kohtuutonta olettaa, että heidän pitäisi tulla kutsutuksi jollain minun keksimälläni nimellä, jos eivät siitä tykkää.

Asiaan vaikuttaa varmasti paljon sekin, mikä uusi nimesi olisi... Jos sinua on esimerkiksi aina kutsuttu Annaksi, vaikka virallinen nimesi on Anniina Elina, niin jo tutun ja käytössä olevan Annan lisääminen ekaksi nimeksi olisi ihan ok.

Tai jos nimesi onYrjö Ukko Etola, ja sinua on nimesi takia kiusattu yms, etunimen muutos vaikka Jaakoksi olis Ok.

Mutta jos nyt teininä itseäsi etsiessä tai huomiota halutessas, tai kun kerta voit, tai kun just nyt tykkäät yhestä nimestä..... Haluat siis muuten vaan lisätä nimeksesi vaikka Bella, Lizbetiina, Ruu tai mitä tahansa, älä tee sitä. Katuisit joskus. Eikä muut sua uudella nimellä kutsuisi. Miettisivät mielessään, että olet hukassa... Hekin, jotka pyynnöstäsi uutta nimeä käyttäisivät.

Odottelet siihen asti kunnes olet täysi-ikäinen, sitten voit tehdä mitä haluat

Minusta nimen vaihtaminen on, anteeksi vain, hieman pikkumaista tai pikkusieluista, jollei se nimi nyt ole aivan hirveä vanhempien aivopieru. Jotkut muuttavat nimestään esimerkiksi vain yhden kirjaimen ja tälläiselle pelleilylle ei voi kuin räkäsesti nauraa.

Itse vaihdoin etunimeni 13-vuotiaana ja ihmiset suhtautu ihmeen hyvin. Vanhasta nimestäni kiusattiin enkä ollu muutenkaan tyytyväinen nimeeni ja kun pitkään asiasta puhuin ja kerroin miten sitä todella haluan, vanhemmatkin suostu. Kyllähän alkuvaiheessa ihmisillä kestää muistaa uus nimi mut kyllä se siitä sitten ajan kanssa. :) Itse erosin kirkosta taas 18 vuotta täytettyäni, koska vanhemmat ei siihen lupaa antanu. Mutta toi nimen vaihto niin iso asia kans että en usko et kaikki vanhemmat sitä hyväksyy noin nuorena. :S

Kyllä, voit lisätä kolmannen nimen ja ottaa sen kutsumanimeksi. Tai voit poistaa jonkin etunimistä. Tai voit vaihtaa vaikka koko nimen.

Kerron tässä oman kokemukseni.

Vaihdoin nimeni noin 25-vuotiaana. Vaihdoin kerralla sekä etu- että sukunimeni, koska inhosin etunimeäni ja sukunimi sekä kuultiin että kirjoitettiin tosi usein väärin. Vaihdot menivät kätevästi kerralla, niin eri tarvinnut uusi papereita moneen kertaan.

Odotetusti vanhempien ja monien muiden sukulaisten on ollut vaikea oppia käyttämään uutta nimeäni. Äiti ei oikein tykännyt etunimen vaihtamisesta. Hän käytti vanhaa nimeäni varmaan ihan kiusallaankin. Sanoi myös usein kun kadulla tuli vastaan hänen tuttujaan, joita näen harvemmin, että älä sitten tee siitä nimen vaihtamisesta mitään numeroa, koska eivät he opi kuitenkaan muistamaan enää toista nimeä. Tuo on aika loukkaavasti sanottu, ja kyllä, olen piruuttanikin sanonut vaihtaneeni nimeäni, jos minua on kutsuttu vanhalla nimelläni tuollaisissa tilanteissa. Ei siitä kukaan näistä äidin tuttavista ole mitenkään tyrmistynyt tai ilmaissut kummastustakaan. Oma asianihan se on.

Nimen vaihdosta on pian 10 vuotta ja kyllä se vanha nimi putkahtelee vieläkin satunnaisesti esiin. Eivät kaikki sitä muista. Nuoremmat ihmiset eli omat ystävät, kaverit ja uudet opiskelu- ja työtoverit ovat oppineet nimeni ihan helposti, mutta sukulaisilla taitaa olla juuri sellaista "ei haluta muistaa koska ei olisi haluttu että vaihdat nimeä" -asennetta. Sukunimen vaihto on kyllä mennyt perille ihan helposti heillekin.

Sellainen käytännön huomio vielä, että jos on käyttänyt aikaisemmin kutsumanimenä ensimmäistä etunimeä (esim. Maija Liisa -nimistä naista on sanottu Maijaksi) ja tekee sitten niin, että vaikka lisää yhden nimen ja ottaa sen kutsumanimeksi (esimerkin Maija Liisasta tuleekin vaikka Maija Liisa Karoliina, ja hän haluaa tulla kutsutuksi Karoliinaksi), se ei toimi virastoissa asioidessa kovinkaan hyvin. Itsehän tein niin, että jätin sen inhoamani ensimmäisen nimeni papereihini, vaihdoin toisen etunimeni ja otin sitten sen toisen nimen kutsumanimeksi (kuvitteellinen esimerkki: Mari Johanna Laitinen, Mari kutsumanimenä --> Mari Karoliina Kataja, Karoliina kutsumanimenä. Arkielämässä se toimii kyllä muuten, mutta esim. sairaalan tietokantaan ei pysty vaihtamaan nimeä niin, että nimi olisi siellä kuvitteellisen erimerkkiini tapaan muodossa Karoliina Kataja. Siellä olet Mari Kataja. Kutsumanimeä ei kuulemma pysty vaihtamaan heidän tietokantaansa. Jos nimi on laitettu noista virallisista paikoista jonnekin henkilötunnuksen mukaan silloin kun etunimi on vielä vaihtamatta, ja tietokannassa on vain ensimmäinen etunimi joka useimmilla on myös kutsumanimi, niin sitä ei välttämättä kerta kaikkiaan pysty vaihtamaan sinne mitenkään ja sillä nimellä sitten kutsuvat ja sillä tulee postit.

Sama näkyy olevan joissakin postimyynneissä, joihin voi vaihtaa netitse kyllä muita tietojaan, sukunimenkin, mutta ei etunimeä. Ellos on ollut minulle tällainen paikka. Asiakaspalvelu ei ole vastannut nimen päivittämispyyntöön ja sieltä tulee sitten jatkuvasti mainoskirjeitä, joissa vanhaa etunimeäni toistellaan moneen kertaan. Asiakkaan etunimen käyttäminen kun jonkin markkinointiteorian mukaan lisää asiakkaan positiivista suhtautumista ja tuntuu hänestä hyvältä. Jos asikas kuitenkin inhoaa juuri sitä nimeä, niin silloinhan se toimii taas juuri päinvastoin.

Eri asia sitten, jos olet ajatellut lisätä kolmannen nimen koko etunimilistan ensimmäiseksi, niin silloinhan ei pitäisi tulla niin paljon noita käytännön ongelmia.

Uskallan väittää, että suurin osa ihmisistä oppii kyllä kutsumaan sinua uudella nimelläsi. Sitten kun tapaat uusia ihmisiä opiskellessa ja myöhemmin töissä, niin hehän taas eivät ole koskaan sinua vanhalla nimelläsi tunteneetkaan. En tiedä vaatiiko nimen vaihtaminen jonkin tietyn iän, esim. pitääkö olla täysi-ikäinen, mutta kunhan mahdollinen ikäraja täyttyy, eivät vanhempasi voi mitenkään estää sinua vaihtamasta nimeä jos itse haluat sen vaihtaan. Voivat kyllä mutista sitä vastaan ja ihmetellä, mutta estää he eivät sitä voi.

Vaihtamismahdollisuushan on juuri hyvä asia, koska se antaa toivoa niille jotka ovat saaneet vanhemmiltaan jonkin tosi oudon nimen josta ehkä kiusataankin, tai jos muuten vain inhoavat saamaansa nimeä. Onneksi se nimi ei ole välttämättä lopullinen. Ja yhden kerran saa vaihtaa etunimen ilmaiseksi :)

Ota huomioon, että digitaaliset ohjelmat eivät tunne kolmea etunimeä. Pane kutsumanimesi sitten ensimmäiseksi joka tapauksessa, sillä nimesi loppuosa puuttuu aina automaattisesti.
Muutenkin 3 etunimeä on pelkkä taakka.

Monet muuttavat lempinimensä viralliseksi. Sinun pitää nyt epävirallisesti ruveta käyttämään uutta kutsumanimeäsi, että havaitset, muistetaanko se. Turhaahan olisi muutta se viralliseksi, jos sitä ei opita käyttämään.

Aloita siitä.

Tuntuu että nimen vaihto on jotenkin "tabu"

Mun mielestä se on yhtä luonnollinen asia kuin esim. auton vaihto

Itse vaihdoin etu- ja sukunimen

Etunimi oli tyhmän kuuloinen, eli Mikko

Sukunimi oli ruotsalainen ;)

Nyt etunimenä on harvinainen perussuomalainen nimi, jossa vivahde huumoria, ja viittaus ammattiini

Sukunimi ihan perus kauraa, helppo kirjoittaa ja lausua

Olisin ottanut toiseksi nimeksi Poika, mutta en tiennyt silloin että se on sallittu

Aika helposti ajatellaan, että nimen vaihtaminen on turhamaista.

Toinen assosiaatio on tietenkin nämä murhaajat ja muut rikolliset, jotka vaihtavat nimeään. En tiedä tarkkaan mikä tämän "ilmiön" takana piilee. Haluavatko piileskellä uuden nimen turvissa? Uuteen alkuunkin nimen vaihdon voi mieltää. Rikollisten kohdalla pelkkä nimenvaihto vain harvoin riittää, vaan tarvitaan tahtoa.

Omat etunimeni ovat olleet minulle aika mieluiset sukunimistäni en ole koskaan pitänyt. En kuitenkaan viitsi alkaa nimillä kikkailemaan, vaan olen mielelläni samaa "sukua" perheeni kanssa.

Itse kunnioitan niitä etunimiä, jotka vanhempani ovat minulle valinneet. Sukunimenäni on mieheni nimi.

Etunimeäni en vaihtaisi lempinimekseni, vaikka siitäkin kyllä pidän. Lempinimi on lempinimi ja that´s it. Minulla lienee ollut elämässä muutakin tekemistä, kuin miettiä nimiäni.

Itse en vaihtaisi nimeäni, koska se nimi, jolla minut on kastettu, on se nimi, jolla Jumala tuntee minut (ja jonka mukaan minulle on myös "annettu" esirukoilija-pyhä taivaassa). Kirkossahan pappi aina lausuu ehtoolliseen osallistujan nimen. Mieheni sanookin, että loppujen lopuksi me emme valitse lapsen nimeä (vaikka se tuntuisi siltä), vaan nimi on "valittu" jo taivaassa (ehkäpä esirukoilija on valinnut lapsen?). Itse "valitsin" lapsilleni nimet "voimallisten" esirukoilijoiden mukaan, koska silloin tiedän, että heillä on suuri tuki tässä elämässä. Tämä näin uskonnollisena näkökulmana asiaan...

Löytyi tämä vanhahko ketju haulla, itse vaihtanut etu- ja sukunimen.

Etunimi oli liian perinteinen ja jotenkin "ruman kuuloinen" ja sukunimi vaikeasti lausuttava.

Päivääkään en ole katunut, voisin jopa sanoa että kun on sellainen nimi josta itse pitää, niin se tuo itsevarmuutta, en nyt tarkoita että minkään maahanmuuttajan pitäisi vaihtaa nimi Suomalaiseksi.

Ja kuten on täällä todettu, ei se nimen vaihto niin iso juttu ole, itse olen lähes 30v, ja en ole ikinä muuttanut, joten mun mielestä muuttaminenkin on isompi juttu.

Toki 90% ketkä on kuulleet uuden nimeni on ollut "miksi?!?!?!" koska heidän mielestään se tosiaan on paha juttu.

Äiti nyt oli asiasta vähän kiukkunen, ja ei vieläkään suostu käyttämään oikeaa etunimeäni puhuessaan, no asia on ratkaistu niin että ei reagoida väärään nimeen mitenkään, ja toinen on se, että kun kysytään "miksi et tuo vieraita kotiin" vastaus, että eihän tänne voi ketään tuoda, kun ei oikeaa nimeä osata käyttää. Koska todellakaan uusille kavereille, työnantajille yms. tuo asia ei kuulu tippaakaan mikä on ollut mun vanha nimi.

Isä totesi asiaan "joo kiva homma, jatka samaan malliin"

Kaverit, ja pomo totesi samaa.

Itse en ole IKINÄ lipsauttanut "väärää nimeä" vaikka en nimen vaihtoa hautonutkaan mitenkään erityisen pitkään, joskus joku pomo/työkaveri saattaa lipsauttaa väärän nimen, mutta usein he korjaa sen itse heti, ja en todellakaan loukkaannu tästä.

Itselläni ei ole kukaan kaveri tms. vaihtanut koskaan etunimeä, mutta jos vaihtaisi, niin uskoisin että uusi nimi menisi mun "selkärankaan" parissa päivässä

Itse olen vähän samassa tilanteessa. Olen aina pitänyt kolmatta nimeäni kauneimpana. Viime vuonna asuin Italiassa, ja oli aika kamalaa kuin sain tietää mitä nimeni italiaksi tarkoittaa(En kerro tarkemmin, mutta erittäin negatiivinen asia). Nyt minulla on uusia italialaisia ystäviä, ja kaikille olen esittäytynyt kolmannella nimelläni. Olen ajatellut myös tulevaisuudessa muuttaa Italiaan, tai ainakin lähteä vaihtoon ja opiskelen tällä hetkellä säännöllisesti italiaa. Haluaisin vaihtaa sen kutsumanimeksi myös Suomessa. Ajattelen itsekin että nimen vaihtaminen on vähän outoa, mutta minusta ei myöskään ole mukava käyttää nimeä joka on minulle tärkeällä kielellä niin kamala. Vanhemmat ovat kyllä suhtautuneet ihan ok, vaikka eivät useimmiten muista kutsua kolmannella nimellä. Koulussa en ole vielä uskaltanut sanoa mitään...