Hei,
olisin lähestynyt tätä legendaarista kaikkitietävien foorumia ongelmalla, joka hieman hiertää minun ja parhaan ystävättäreni välejä, sillä en ole ilmeisesti riittävän varauksetta osannut ottaa ystävättäreni puolta tässä asiassa.
Hän on eronnut ex-miehestään jo viitisen vuotta sitten, eikä itse eroon liittynyt "tavallista kummempaa" dramatiikkaa, kolmansia osapuolia tms. Heillä on kolme kouluikäistä lasta, joiden lähivanhemmuudesta ja kirjojen sijoittamisesta he eivät päässeet yhteisymmärrykseen aluksi sitten millään. Miehen mielestä lapset kuuluivat yhtälailla hänelle ja tarvitsivat yhtä paljon häntä, kuin äitiäänkin, mutta ystäväni mielestä äidillä on aina erityismerkitys lapsille, koska äiti on synnyttänyt, imettänyt ja ollut kotona ensimmäiset vuodet jne.
Noh, lopulta mies antoi periksi ja antoi lasten mennä kirjoille äidilleen ja ystäväni puolestaan suostui melkein isän toiveeseen saada olla puolet ajasta lasten kanssa. Tämä asia muuttui silti kuukauden tasajaoksi noin vuotta myöhemmin, kun lapset itse tarpeeksi ponnekkaasti ilmaisivat äidille, että haluavat olla yhtä paljon isällään kuin äidillään.
He sopivat myös samalla elatusmaksuista mielestäni ihan järkevästi siten, että ystäväni osallistuu saamillaan lapsilisillä lasten hankintoihin ja mies maksaa 200 euroa kuussa per lapsi lasten vaate- ja harrastusmenoja yms. Tähän hieman epätasaiseen jakoon he päätyivät, koska mies tienaa kaupallisella alalla noin 3000e kuussa käteen ja ystäväni hoitoalalla 2000e, eli hän ei voi tukea lapsia yhtä paljolla. Kun molemmilla asumiskulut ovat jokseenkin samat, niin ystävälleni jää 700e kuussa ja hänen ex-miehelleen 1100e kuussa, eli vielä maksujen jälkeenkin 400e enemmän käteen kuussa.
Kysymykseni kuuluukin, että riippumatta siitä, mitä laki sanoo (olen käsittänyt, että on olemassa jotain laskureita ja kaavoja, joilla ei ilmeisesti päästä 50-50-kustannusjakoon, vaikka lapset olisivatkin puolet kuukaudesta "etävanhemmallaan"- niin, miksi ei?!), niin onko mielestänne oikein, että vaikka lapset ovat puolet ajastaan isällään ja puolet äidillään, että isä maksaa jatkuvasti noin 600e/kk enemmän? Ja toisaalta, maksaako isä sittenkään edes tarpeeksi?
Ystäväni mielestä nimittäin miehen pitäisi jatkuvasti maksaa sen verran, että heidän elintasonsa olisivat SAMAT molemmilla, eli lapsilla olisi kaksi tasa-arvoista kotia, mutta toisaalta voisi myöskin ajatella, että molemmilla vanhemmilla olisi velvollisuus nyt eron jälkeen hoitaa oma taloutensa riippumatta siitä mitä toinen tienaa, vai kuinka näette asian?
Mies on ilmeisesti lasten hyvinvoinnin ja sovun takia halunnut maksaa toistaiseksi, mutta nyt kun ystävättäreni (veljensä kanssa) peri osan sukunsa isohkosta maatilasta ja joitakin osakkeita ja hänen varallisuutensa kasvoi, tuli heille riitaa maksuista ja siitä että pitääkö miehen vielä jatkaa lähes yksin kaiken lapsiin liittyvän maksamista. Mies on toisaalta mennyt jo niinkin pitkälle, että alkanut vaatia takaisin enemmän maksamaansa osuutta takautuvasti, mutta tämä ei luonnollisesti ole ystäväni mielestä mitenkään harkittavissa.
En tiedä onko kellään hyviä ideoita miten tähän pitäisi suhtautua? Minusta tuntuu, että ystäväni on minulle nyt vihainen, kun olen osoittanut varovaisesti ymmärtäväni myös hänen exänsä pointtia. Kiva jos jollakulla on selkeä näkemys siitä miten tässä pitäisi toimia oikein ja mihin suuntaan minun pitäisi ystävääni yrittää opastaa vai olisiko parasta pysyä vain kaukana!
KIITOS!
olisin lähestynyt tätä legendaarista kaikkitietävien foorumia ongelmalla, joka hieman hiertää minun ja parhaan ystävättäreni välejä, sillä en ole ilmeisesti riittävän varauksetta osannut ottaa ystävättäreni puolta tässä asiassa.
Hän on eronnut ex-miehestään jo viitisen vuotta sitten, eikä itse eroon liittynyt "tavallista kummempaa" dramatiikkaa, kolmansia osapuolia tms. Heillä on kolme kouluikäistä lasta, joiden lähivanhemmuudesta ja kirjojen sijoittamisesta he eivät päässeet yhteisymmärrykseen aluksi sitten millään. Miehen mielestä lapset kuuluivat yhtälailla hänelle ja tarvitsivat yhtä paljon häntä, kuin äitiäänkin, mutta ystäväni mielestä äidillä on aina erityismerkitys lapsille, koska äiti on synnyttänyt, imettänyt ja ollut kotona ensimmäiset vuodet jne.
Noh, lopulta mies antoi periksi ja antoi lasten mennä kirjoille äidilleen ja ystäväni puolestaan suostui melkein isän toiveeseen saada olla puolet ajasta lasten kanssa. Tämä asia muuttui silti kuukauden tasajaoksi noin vuotta myöhemmin, kun lapset itse tarpeeksi ponnekkaasti ilmaisivat äidille, että haluavat olla yhtä paljon isällään kuin äidillään.
He sopivat myös samalla elatusmaksuista mielestäni ihan järkevästi siten, että ystäväni osallistuu saamillaan lapsilisillä lasten hankintoihin ja mies maksaa 200 euroa kuussa per lapsi lasten vaate- ja harrastusmenoja yms. Tähän hieman epätasaiseen jakoon he päätyivät, koska mies tienaa kaupallisella alalla noin 3000e kuussa käteen ja ystäväni hoitoalalla 2000e, eli hän ei voi tukea lapsia yhtä paljolla. Kun molemmilla asumiskulut ovat jokseenkin samat, niin ystävälleni jää 700e kuussa ja hänen ex-miehelleen 1100e kuussa, eli vielä maksujen jälkeenkin 400e enemmän käteen kuussa.
Kysymykseni kuuluukin, että riippumatta siitä, mitä laki sanoo (olen käsittänyt, että on olemassa jotain laskureita ja kaavoja, joilla ei ilmeisesti päästä 50-50-kustannusjakoon, vaikka lapset olisivatkin puolet kuukaudesta "etävanhemmallaan"- niin, miksi ei?!), niin onko mielestänne oikein, että vaikka lapset ovat puolet ajastaan isällään ja puolet äidillään, että isä maksaa jatkuvasti noin 600e/kk enemmän? Ja toisaalta, maksaako isä sittenkään edes tarpeeksi?
Ystäväni mielestä nimittäin miehen pitäisi jatkuvasti maksaa sen verran, että heidän elintasonsa olisivat SAMAT molemmilla, eli lapsilla olisi kaksi tasa-arvoista kotia, mutta toisaalta voisi myöskin ajatella, että molemmilla vanhemmilla olisi velvollisuus nyt eron jälkeen hoitaa oma taloutensa riippumatta siitä mitä toinen tienaa, vai kuinka näette asian?
Mies on ilmeisesti lasten hyvinvoinnin ja sovun takia halunnut maksaa toistaiseksi, mutta nyt kun ystävättäreni (veljensä kanssa) peri osan sukunsa isohkosta maatilasta ja joitakin osakkeita ja hänen varallisuutensa kasvoi, tuli heille riitaa maksuista ja siitä että pitääkö miehen vielä jatkaa lähes yksin kaiken lapsiin liittyvän maksamista. Mies on toisaalta mennyt jo niinkin pitkälle, että alkanut vaatia takaisin enemmän maksamaansa osuutta takautuvasti, mutta tämä ei luonnollisesti ole ystäväni mielestä mitenkään harkittavissa.
En tiedä onko kellään hyviä ideoita miten tähän pitäisi suhtautua? Minusta tuntuu, että ystäväni on minulle nyt vihainen, kun olen osoittanut varovaisesti ymmärtäväni myös hänen exänsä pointtia. Kiva jos jollakulla on selkeä näkemys siitä miten tässä pitäisi toimia oikein ja mihin suuntaan minun pitäisi ystävääni yrittää opastaa vai olisiko parasta pysyä vain kaukana!
KIITOS!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.