Lakkasit rakastamasta minua!

Samaa mietin minäkin. Toinen ei pysty vastaamaan kunnolla. Tiedän, että joskus rakasti tulenpalavasti, mutta sitten rakastui toiseen ja salasuhteili pitkään. Jäi kiinni, halusi jatkaa, aika-ajoin törmään lauseeseen ' en tiedä, mitä tunnen' ja vaikka sanat ovat selvät, pitäisi jo uskoa, silti olen vain odottanut niitä sanoja ' rakastan sinua' , mutta ehkä niitä ei enää tule, ne on sanottu toiselle. Miksi alkaisi enää rakastamaan minua, kun on sen jälkeen rakastunut toiseen. Vuosia meni, että luulin hänen rakastavan minua - oli kova isku tajuta sen olleen vain minun kuvittelua. En tiedä, en ehkä uskokaan, että oikeasti voi korjata suhdetta uskottomuuden jälkeen. Se on rikki. Ja meillä ei ainakaan pettäjä tee asioita niin, että pystyisin luottamaan ja uskomaan, että onnistumme. Silti haluan toivoa. Tyhmää, tiedän. Onko täällä ketään, joka voisi kertoa lisää kokemuksista? Miten liittonne jatkui? Oletko onnellinen, oikeasti?

Rakkaushan ei tietenkään häviä mihinkään, vain parisuhteet tulevat ja menevät, sillä niillä ei ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.

Jos rakastaa oikeasti, niin suo toiselle sen, mitä hän elämältä tahtoo ja halajaa. Parisuhevankilat ovat irvikuvia rakkaudesta, maanpäällisiä helwhettejä ihmisen yksilöllisyydelle ja persoonalle. Niissä rakkaus kuolee vuorenvarmasti, sillä rakastaa voi vain vapaana.