Kaikesta eniten ottaa päähän tässä surussa se ettei ole yhtääkään ystävää tai ihmistä jolle puhua asioista.Pidän tuskan ja pahan olon lukittuna sisälläni yksin.Taidan kohta räjähtää.
Tiedättekö tunteen?
Vanilla
4943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla sama homma...muutama kaveri on, mutta ei niitten kanssa voi jutella, ku ei ne ole samaa kokenut...porukat on ainoot kelle voi välillä porata elämäänsä, mutta eipä sekään paljoa auta...
kun pistin kaverille viestiä, että nyt mun suhde on ohitse, kaveri pisti että "onhan tota juttua jo jauhettu aika pitkään." mikä on kyllä totta, mutta sinä päivänä tuntui, että oisin voinut ampua mun "kaverin". tuntui tosi pahalle. toiselle kaverille sitten itkin puhelimessa, koska olo oli tosi paska.
vaikka itse halusin erota, ei se silti ollut helppoa antaa periksi suhteelle, jota olisi halunnut jatkaa, jos se ois ollut sellainen kuin oisin halunnut. mutta niin, tiedän tunteen, että joutuu pitämään kaikki tunteet sisällään. kotona yksin sitten räjähdän itkuun. voin itkeä useita tunteja että paha olo on poissa.
Roikun epätoivoisesti suhteissa, koska minulla ei ole mitään tilalle. Kun toinen lähtee, ei jäljelle jää mitään... vain tyhjiä hetkiä.
Ja nyt on sellainen hetki.
Luulen että on parempi olla yksin aina.
jooh...
ennen tuntu et niitä kavereita oli, nytkun tarttis niitä eniten, kaikki kadonnu...
yksin saa istua kotona ja itkeä kohtaloa...
avomies lähti toisen mukaan...
onneksi äiti kuuntelee =)