Hei,
teen Anna-lehteen juttua parisuhdeväkivallasta ja etsin mukaan vielä yhtä haastateltavaa. Haussa on ihminen, jonka suhteessa on jossain vaiheessa ollut väkivaltaa, mutta tilanne on helpottanut. Minkälaista on (ainakin yrittää) antaa anteeksi väkivaltaiselle kumppanille ja jatkaa elämää tämän kanssa? Voivatko haavat parantua ja mitä siihen tarvitaan?
Jos sinulla on kokemuksia aiheesta tai tunnet jonkun, joka voisi sopia haastateltavaksi, ota pikimmiten yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Nimesi ei tule jutussa näkyviin.
Kiitos!
teen Anna-lehteen juttua parisuhdeväkivallasta ja etsin mukaan vielä yhtä haastateltavaa. Haussa on ihminen, jonka suhteessa on jossain vaiheessa ollut väkivaltaa, mutta tilanne on helpottanut. Minkälaista on (ainakin yrittää) antaa anteeksi väkivaltaiselle kumppanille ja jatkaa elämää tämän kanssa? Voivatko haavat parantua ja mitä siihen tarvitaan?
Jos sinulla on kokemuksia aiheesta tai tunnet jonkun, joka voisi sopia haastateltavaksi, ota pikimmiten yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Nimesi ei tule jutussa näkyviin.
Kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
jotta pystyis jatkamaan omaa elämäänsä, on pakko antaa anteeksi, itse en jatkanut suhteessa, kolmen lapsen kanssa, pelkäsin liikaa ja hajotin perheen, en pelkästään fyysisen väkivallan vaan myös henkisen kontrollin takia. se on melkein pahinta,
mutta jos meinaa jatkaa elämäänsä suht täysjärkisenä, on pakko antaa anteeksi, eihän yhteisiä lapsiakaan jaksa muuten, niit' kohtaan voi tuntea vihaa ja lyhytjänteisyyttä,niinku tutkimuksetkin on osoittaneet (TOIVO JA HAKKAUS -tutkimus vuodelta 1998).Pakko on olla kontaktissa kuitenkin. on aika raskasta mutta jos antaa lapsia tavata ja huoltaa , on pakko, ja mun mielestä se on lapsille oikeus kuitenkin? terv. e nt lentoemäntä nykyinen melkein kätilö kohta