Monta yhteistä vuotta takana, vuoristorataa - välillä vihaten, välillä suunnattomasti rakastaen. Kaksi kuukautta oltu erossa. Kumpikaan ei ole ottanut toisiinsa yhteyttä. Ennen soiteltiin ja viestiteltiin monesti päivisin, joskus öisinkin, jos olimme molemmat omissa kodeissamme. En tiedä syytä tähän. Oliko edes mitään syytä. Viimeisen tapaamisen yhteydessä pyysit minua etten rikkoisi sinun sydäntä koskaan ja halasit minua pitkään. Saman pyysin häneltä. Lupasit ettet koskaan satuttaisi minua ja pettäisi. Vielä seuraavana päivänä soittelimme muutaman kerran ja sitten loppui kaikki. Hänellä oli tapana joka aamu soittaa tai viestittää hyvät huomenet rakkauden tunnustuksen kanssa. Sinä aamuna ei soittoa tullut, ei viestiä. Itsekään en soittanut tai viestiä laittanut. Ajattelin, ettei hän enää halunnut ottaa yhteyttä. Ilmeisesti ei.
Polttava rakkaus jäi häneen, kova kaipaus ja ikävä. Kukaan ei pysty saamaan samaa onnen tunnetta aikaan, kuin hän. Näin helposti kaikki päättyikin, seitsemän rakkauden vuotta heitetty pois. Oliko hänen rakkaus pelkkiä sanoja. Olikohan joku väärinkäsitys. En tiedä, en halua tietää. Kätken nämä vuodet sydämeen ja yritän jatkaa elämääni, joka ei tunnu enää miltään, ilman häntä, rakkauttani.
Molemmat olemme jo vanhoja 60-v. mutta en tunne itseäni vanhksi. En tahdo enää rakastua, sattuu ehkä enemmän kuin nuorempana. Rakastumisen mahdollisuuskin on paljon pienempi kuin nuorena. Näin vanha sydämeni pettyi.
Polttava rakkaus jäi häneen, kova kaipaus ja ikävä. Kukaan ei pysty saamaan samaa onnen tunnetta aikaan, kuin hän. Näin helposti kaikki päättyikin, seitsemän rakkauden vuotta heitetty pois. Oliko hänen rakkaus pelkkiä sanoja. Olikohan joku väärinkäsitys. En tiedä, en halua tietää. Kätken nämä vuodet sydämeen ja yritän jatkaa elämääni, joka ei tunnu enää miltään, ilman häntä, rakkauttani.
Molemmat olemme jo vanhoja 60-v. mutta en tunne itseäni vanhksi. En tahdo enää rakastua, sattuu ehkä enemmän kuin nuorempana. Rakastumisen mahdollisuuskin on paljon pienempi kuin nuorena. Näin vanha sydämeni pettyi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perustuiko kaipaus, ikävä ja rakkaus noihin puheluihin ja viestittelyihin, joka aamuisiin viesteihin jne? Vai olitteko todella nuo kaksi vuotta vuoristoradassa asuen saman katon alla? Olitko sinä vapaa, mutta toinen ei?
Olen kakskyt vuotta nuorempi ja en ole koskaan kokenut polttavaa rakkautta tuollaisessa viestittely vaiheessa, vaan vasta silloin kun on samojen vällyjen alla oltu jo pidempään. Että ihan siksi kysyn, kun niin herttasarjamaiselta tuntuu.
Seitsemän vuotta oltiin yhdessä, ei asuttu yhdessä. Tämä kaikki hänen kanssaan tuntui sadulta, kun aiemmin olen ollut suhteissa, joissa toinen vedätti oikein kunnolla, eli entinen aviomies, jonka kanssa on 3 lasta.
Ehkä olen ollut liian helppo uskomaan, kun tämä ex-suhde osasi vetää oikeista naruista, milloin meillä ei ollut tulista kriisiä päällä. Kumpikin meistä on vapaa ja olimme tulleet jo toistemme lapsien kanssa hyviksi tutuiksi. Kriisimme johtui useinkin siitä, etten jaksanut töiden jälkeen lähteä hänelle yöksi. Mutta kriisien jälkeen sovinto oli suloista ja hän huomioi minut monella eri tapaa. Olen miettinyt että kaikki hänen käytöksessään oli liian ihanaa olla todellista, en tiedä. Hänen persoona oli kylläkin aika erikoinen, omistava ja yli huolehtiva. Kyllä kaipaan häntä ihmisenä, hänen viestejään, kaikkea hänessä. Näin vanhana kun ei ole enää toiveita uusista rakkauksista, vaikken olekkaan aivan mummottunut.
Tuntuu etten hänen jälkeen haluakkaan ketään, tuskinpa olisi niin "herttasarjamaista" kuten osuvasti sanoit.
Tiedätkö, onko hänellä kaikki kunnossa esim terveyden suhteen. Miksi et ota itse yhteyttä ja kysy suoraan?
Sen verran tiedän, että hän on aivan kunnossa kun tyttäreni asuu lähellä ja nähnyt häntä monesti. Niin siinäpä hyvä kysymys miksen ole ottanut yhteyttä. Kun silloin yhtenä aamuna ei tullut sitä normaalisti tullutta huomenen toivotusta, jostain syystä en arvannut soittaa ja kysyä, miten hänellä menee, kun aattelin taas olevan se kiukku aamu hänellä, jolloin mies ei siedä kyselyitä eikä oikein mitään. Hänellä saattoi olla niitä huonoja aamuja, jolloin viesti tuli normaalisti mutta soitti ja kiukutteli minulle.
Tunnen itseni täysin typeräksi, kun tälla iällä kaipaa ja ikävöi ja menettää elämän ilon. Vielä miehen takia.
En voi kuvitella, että suhde olisi hyvä, jos ei kaikista asioista voi avoimesti keskustella. Olette 60-kymppisiä ja käyttäydytte kuin teinit. En voi soittaa sille kun ei sekään mulle.... Asia vaivaa sinua, ota yhteyttä ja puhukaa suhteenne selväksi. Et siinä menetä mitään. Sitten ainakin tiedät tilanteen. Jatkat matkaasi yksin tai yhdessä. Tuo epävarmuudessa vellominen ei tee hyvää sinulle. Ota härkää sarvista ja selvitä asia. Rohkeutta. Ja onnea.