Kelvoton mies? Levoton vaimo!

Juuri äsken se kotiutui!

Kiitoksia analyysistäsi ja ohjeista! Tarttee varmaan aloittaa perusteellinen itsetutkiskelu.
Yritän välttää haukkumista. Eipä silti, jos ryhtyisin siihen niin ainakaan en jäisi ilman vastakaikua!

Kun on ollut vuosikymmeniä yhdessä, osaa ja uskaltaa satsata myös muihin ihmissuhteisiin. Tietoinen syy, ainakin minulla, etsiä viihdykettä muualta on yksinkertaisesti se, että nyt siihen on mahdollisuus ja oikea aika. Tuo viihdyke ei tarkoita pettämistä vaan hauskanpitoa ja ajanvietettä naisystävien kanssa ja elämysten kokemista.

Ongelma on olemassa silloin, jos jonkun asian kokee ongelmaksi. Minusta on hienoa, että mieheni satsaa aikaansa harrastuksiinsa ja minä omiini. Yhdessä silti viihdytään ja ollaan varmoja toistemme tärkeydestä; olemme toisillemme "ne oikeat". Auvoinen rakkaudentila tässä vaiheessa elämää ja parisuhdetta, 35 yhteisien vuoden jälkeen, on rinnakkan elämistä ja toistemme tukemista. Omia menoja pitää olla ja niistä saa arkeenkin kummasti energiaa.

Pitkä parisuhde, joka perustuu luottamukselle ja toisen hyväksynnälle, on arvokas. Ja yhtä arvokasta on oma aika, niin sen puolison kanssa kuin omien ystävienkin kanssa. Se, että tekee jotakin ilman puolisoaan, ei vähennä puolison merkitystä.

Cloetta... kirjoitti:

Kun on ollut vuosikymmeniä yhdessä, osaa ja uskaltaa satsata myös muihin ihmissuhteisiin. Tietoinen syy, ainakin minulla, etsiä viihdykettä muualta on yksinkertaisesti se, että nyt siihen on mahdollisuus ja oikea aika. Tuo viihdyke ei tarkoita pettämistä vaan hauskanpitoa ja ajanvietettä naisystävien kanssa ja elämysten kokemista.

Ongelma on olemassa silloin, jos jonkun asian kokee ongelmaksi. Minusta on hienoa, että mieheni satsaa aikaansa harrastuksiinsa ja minä omiini. Yhdessä silti viihdytään ja ollaan varmoja toistemme tärkeydestä; olemme toisillemme "ne oikeat". Auvoinen rakkaudentila tässä vaiheessa elämää ja parisuhdetta, 35 yhteisien vuoden jälkeen, on rinnakkan elämistä ja toistemme tukemista. Omia menoja pitää olla ja niistä saa arkeenkin kummasti energiaa.

Pitkä parisuhde, joka perustuu luottamukselle ja toisen hyväksynnälle, on arvokas. Ja yhtä arvokasta on oma aika, niin sen puolison kanssa kuin omien ystävienkin kanssa. Se, että tekee jotakin ilman puolisoaan, ei vähennä puolison merkitystä.

Noinhan se on!

Tuo vaimon oma matkustelu sai alkunsa 90-luvulla minun ollessa sidoksissa sen aikaiseen työhöni. Olimme aina olleet matkoilla kaikki lomamme ja, olosuhteista johtuen, olin estynyt pitemmäksi ajaksi ja kehoitin vaimoani toimimaan itse.

Olin kerran naisten matkassa mutta totesin sen vähemmän järkeväksi vaihtoehdoksi.
Vaimon kaveri on samanhenkinen ja erittäin kielitaitoinen.

Järjestyksessä toinen ulkkarireisu suuntautui Maltalle. Olimme olleet yhden päivän Valettassa risteilyn yhteydessä.
Olimme viikkoa aikaisemmin kotiutuneet kuukauden reisulta ja vaimo näki hesarissa ilmoituksen "kaksi yhden hinnalla" kaksi viikkoa.
Kehoitukseni jälkeen sai kaverinsa mukaan.

Noilla kerroilla tuli minun asenteeni selväksi.

Tyttöjen pisin, 3:n viikon matka, suuntautui meidän omalle Espanjan asunnollemme.

Joskus aikanaan olin mukana rättien hypistelymatkoilla mutta minulle se on pakkopullaa eikä vaimoni ole minua siihen painostanutkaan.
Kuvaavaa tyylille on, että kerran, ollessamme yhdessä liikkeellä, hän sai Lontoossa rättipuodissa myymäläetsivän kimppunsa, ei varastamisen vaan harhailunsa vuoksi.

Tuo "rällinki-ilmaisu" on taholtani provosointia siinä mielessä, että vaimoni ja hänen vakiokaverinsa ovat absolutisteja joten ainakaan huuruissa eivät tee mitään harkitsematonta.

Aloitimme täysiaikaisen keskenään olon harjoittelun 17-vuotta sitten ja jokapäiväistä se on ollut viimeiset 13-vuotta lukuun ottamatta noita irroittelujaksoja.

Olin mukana yhdellä kelmien keerhon luostarimatkalla ja kävin kahdessa torstaikokouksessa. En kokenut porukkaa omakseni vaan viihdyn paremmin toisenlaisessa, fyysisemmässä ympäristössä toisen tyyppisten ihmisten parissa.

Kaiken lisäksi, muutaman päivän tai viikon yksinolo on sopiva muistutus kahdestaan asumisen onnesta!

Ps. Lievää härnäystähän tuo aloitukseni oli, vaikkakin täyttä totta jokainen sana.

Cloetta... kirjoitti:

Kun on ollut vuosikymmeniä yhdessä, osaa ja uskaltaa satsata myös muihin ihmissuhteisiin. Tietoinen syy, ainakin minulla, etsiä viihdykettä muualta on yksinkertaisesti se, että nyt siihen on mahdollisuus ja oikea aika. Tuo viihdyke ei tarkoita pettämistä vaan hauskanpitoa ja ajanvietettä naisystävien kanssa ja elämysten kokemista.

Ongelma on olemassa silloin, jos jonkun asian kokee ongelmaksi. Minusta on hienoa, että mieheni satsaa aikaansa harrastuksiinsa ja minä omiini. Yhdessä silti viihdytään ja ollaan varmoja toistemme tärkeydestä; olemme toisillemme "ne oikeat". Auvoinen rakkaudentila tässä vaiheessa elämää ja parisuhdetta, 35 yhteisien vuoden jälkeen, on rinnakkan elämistä ja toistemme tukemista. Omia menoja pitää olla ja niistä saa arkeenkin kummasti energiaa.

Pitkä parisuhde, joka perustuu luottamukselle ja toisen hyväksynnälle, on arvokas. Ja yhtä arvokasta on oma aika, niin sen puolison kanssa kuin omien ystävienkin kanssa. Se, että tekee jotakin ilman puolisoaan, ei vähennä puolison merkitystä.

Justiinsa näin!

Se, että on muutakin elämää ja erilaisia ihmisiä ympärille, tuo uusia näkökulmia. Osoittaa vastuun ottamista omasta hyvinvoinnistaan, kun hakeutuu sellaiseen toimintaan ja sellaisten ihmisten pariin, jossa viihtyy. Silloin on mielestäni ihmisenä ehjempi kuin jos olisi "vain" puoliso, puolet jostakin?

Silloin myös puoliso näyttäytyy enemmän omana valintana. Että haluan viettää elämäni tuon ihmisen kanssa, vaikka vaihtoehtoja olisi, molemmille. Se on vapautta - ei kahle, niin kuin usein tunnutaan kuvittelevan.