Onko olemassa yksinäisiä naisia?

Onkohan olemassa hyvännäköisiä yksinäisiä naisia? Tietääkö kukaan sellaista?

"Jos on niin millaisia olette?"
No esim. tälläsiä kun mää.

"Miten päädyitte yksinäisiksi?"
Muuttamalla pois lapsuudenkodista. Tai siis, no ei nyt ihan kokonaan yksinäistä elämä ole, mutta eipä ole tarvinnut miestä asunnossaan katella sen jälkeen.

"Eikö tutustumista yrittävät miehet kelpaa?"
Uiddu, mitä kysymyksiä...

Liian vaikeita kysymyksiä jotta voisi vastata.

Jos on niin millaisia olette?
Ihan tavallinen, kauniiksi kehuttu masentunut ihminen vai pitäisikö sanoa ihmisraunio.

Miten päädyitte yksinäisiksi?
Ihmiset puukkottivat selkään, joten en halua heitä enää elämääni, joku hyvä ystävä kuoli ja olen entinen koulukiusattu. Olen pettynyt monta kertaa ihmisiin.

Eikö tutustumista yrittävät miehet kelpaa?
Ei sitä usein tapaa sellaista joka olisi tarpeeksi luotettava, hyväkäytöksinen, samanlainen huumorintajultaan, hyväsydäminen jne. Mielestäni vaatimukseni eivät ole liian korkealla. Tosin enää en edes yritä tutustua kehenkään. Todella vaikea luottaa kehenkään.

Jos on niin millaisia olette?

Noin 30-vuotias, ihan tavallinen nainen.


Miten päädyitte yksinäisiksi?

En tiedä. Huonoa tuuria varmaan ja oman aloitekyvyn puutetta. Nyt taas yksi lauantai-ilta yksin kotona.


Eikö tutustumista yrittävät miehet kelpaa?

Ei sellasia yrittäjiä ole näkynyt.

Jos on niin millaisia olette?

Ihan tavallinen, omasta mielestäni.. On työ, on opiskelut takana, on oma kämppä, on oma auto, on harrastuksia.

Miten päädyitte yksinäisiksi?

Kohtalo päätti puolestani,.. Rikkinäisessä perheessä kasvaneena päihdeongelmien ympäröimänä (ei omien), oppi olemaan näkymätön. Tästä johtuen olen aina ollut täydellinen kohde kiusaajille, sellainen jonka unohtaa olleen luokallansa, työpaikallansa.
En tiedä, mitä ihmiset minusta haluavat, mitä sellaista he näkevät minussa että haluavat tutustua?
En koe olevani kaunis, en haluttava, en älykäs, en sosiaalinen, en ylipäätään osaa enää tutustua ihmisiin!
En pysty sietämään nuuskaa, tupakkaa tai alkoholia (taustan takia),
mutta huumeita en ole koskaan kokeillut, mutta jos siihen tulisi mahdollisuus niin voisihan sitä testata.

Terapiaahan tässä tarvitsisi mutta, niin kauan kuin olen yksin niin mihin tarvitsisin terapeuttia, omat ovat murheeni, heistä ei ole apua.

Eikö tutustumista yrittävät miehet kelpaa?

Jaa mikä missä, ai mies tutustuu muhun? Meinaatko sitä joka kännissä tuli lääppimään, vaiko sitä joka tuli ottamaan mua takaapäin kadulla kiinni sanoen että sähän oot herkku!

Harvapa näitä muureja saa luhistettua.. En kovinkaan paljon kaipaa miestä elämääni, valitettavasti kaikki kokemani alkaa olla jo ihan tarpeeksi yhdelle lyhyelle elämälleni.
Toki toisen läheisyyttä kaipaa aina, mutta sen takia on lenkkitossut että niiden kanssa vain juoksemaan niin ajatukset pääsee muille vesille.

Jos on niin millaisia olette? Olen kait aika introvertti. Tarkkailen muita paljon ja tutustun uusiin ihmisiin joskus tosi hitaastikin. Tuttujen seurassa olen iloinen höpöttäjä :))

Miten päädyitte yksinäisiksi? Mulla tulee ajottain semmosia yksinäisiä kausia, koska eristäydyn muista ihmisistä joskus tosi helposti. Välillä joudun käskemään itseäni pitämään muihin yhteyttä etteivät välit mene poikki.

Eikö tutustumista yrittävät miehet kelpaa? Kelpaa, mutta oon hieman yllivarovainen tuntemattomien suhteen. Menen myös helposti kipsiin, minkä takia moni kyllästyy nopeasti.

Olen ronkeli ja etisn täydellistä miestä, joka ei ole unelmamies, eikä unelma miehestä vaan MIES...vaikea selittää..

Oma puuttuva palanen,..se nurkan takaa yllättäen tuleva, se jalat alta vievä...tavallinen mies, joka on pohjimmiltaan minun kaltainen...

Jos on niin millaisia olette?: Itse olen positiivinen,hymyilevä,huumorintajuinen ja kauniiksi kehuttu,mutta itsekriittinen ja huonon itsetunnon omistava. Entinen koulukiusattu. Yksin, kun olen niin vaivun johonkin masennustilaan ja mietin elämääni ja miten siitä tuli näin yksinäistä.

Miten päädyitte yksinäisiksi?: 2007 menin eri paikkakunnan ammattikouluun ja sen seurauksena kavereihin en pitänyt enään yhteyttä. Tässä sitä ollaan pari hyvää kaveria on joihin pitää pari kertaa viikossa yhteyttä.. surullista,että 23v seuraelämä on näin kuollutta... ja vaikka olen asiakaspalvelussa töissä en vapaa-ajalla osaa olla ihmisten kanssa.. hakeudun automaattisesti yksin.

Eikö tutustumista yrittävät miehet kelpaa?: Kelpaa,mutta pelkään,että olen joku rätti jota käytetään hetken hyväksi ja heitetään pois. Luottaminen ihmisiin on vaikeeta.

Jos on niin millaisia olette?
- Aika hiljainen ja ujo, nätiksi on sanottu oman ikäisissä ja vanhojen miesten ihannenainen kuulema :(. Jos viihdyn jonkun seurassa niin olen hauska ja vilkas keskustelija, mutta noin yleisesti tykkään kuunnella. Tosin pitkään aikaan ei ole näkynyt sellaista ihmistä jonka seurassa rentoutuisin sen verran että voisin olla aidosti oma itseni.

Miten päädyitte yksinäisiksi?
- No kait se alkoi sillon kun siskopuoli puhui paskaa seläntakana yhteisille koulukavereille ja kotona sitten käyttäyty kuin olisi mun paras kaveri.. tätä jatku ties miten pitkään. Sain kuulla asiasta kun siskopuoli oli jo muuttanut muualle ja ite olin kutakuinkin yksin. Aloin kaveeraamaan erään tyypin kanssa joka varasti ja valehteli, lopulta sanoi päin naamaa että oot vaan varakaveri mulle, vaikka kait sen olisin itekkin tajunnut jos vaan en olisi aina uskomassa hyvää kaikista... Ilmeisesti oon liian kiltti ja vedän puoleeni tälläsia ihmisiä ja oon sen takia nyt mieluummin yksin, kunnes taas löytyy joku toivottavasti tälläkertaa aidosti luotettava ihminen.

Eikö tutustumista yrittävät miehet kelpaa?
- Ne jotka tulee tutustumaan on huomattavasti vanhempia. En oikein lämpene sille että joku 60 mies tulee sanomaan että oot sä kyllä aika namupala, muuten kyllä varmaan jos joku siisti, kohtelias ja suurinpiirtein oman ikäinen mies tulisi pyytämään kahville niin lähtisin ihan jo mielenkiinnosta kahviseuraksi.

Tarpeeksi omia muuttoja / kavereiden muuttoja niin jo sitä seuraelämä hiljenee. Jos on vielä huono tekemään uusia kavereita ja kaikki tuttavat siinä elämäntilanteessa että rakentelevat pesää niin vielä heikompaa on. Ei kai mulla huonoin mahdollinen tilanne ole kun löytyy muutamia ihmisiä joita tavata kerran parissa kuukaudessa, mutta kun sitä on niin masentuneisuuteen taipuvainen yksin ja sosiaalisesti riippuvainen nii eihän se kivaa ole olla yksin. Toivoisin että saisin omaksuttua aparaatin (tai kenen tahansa) aivopesut jotta osaisin olla onnellinen yksin - Se olisi parasta mitä voisin itseni eteen tehdä.