Minua on vähän alkanut epäilyttämään oman toimintani motiivit. Olen aika ruma ja lihava ja siksi niin huonon itsetunnon omaava. Aloin seukaamaan varatun miehen kanssa ja kuin huomaamatta aloin tukemaan häntä kauaksi siitä mikä hänelle oli tärkeää, eli perhe. Koska heillä oli kovasti vaikeuksia,niin hän oli epätoivoinen ja purkasi asioitaan minulle. Minä halusin hänet itselleni ja aloin muka ymmärtämään, vaikka olisi ollut meidän tulevaisuuden kannalta hyvä jos olisin voinut puolueettomasti kuunnella. Hän olisi kyllä tehnyt ratkaisunsa viisaammin ja vähemmän tuhoisasti, jollen olisi niin tyhmästi tukenut omia tavoitteitani. Myöskään epävarmuuttani en tukenut miestä pitämään hyviä valejä lapsiinsa, koska olin niin mustasukkainen ja epävarma itsestäni. Nyt olen alkanut ymmärtämään että hän ei tule koskaan olemaan tasapainoinen ja onnellinen koska hänellä jäi kaikki niin kesken ja hän menetti kaikki yhteydet lapsiinsa, Jos olisin toiminut tukien häntä järkeviin ratkaisuihin niin hän voisi luottaa minuun jatkossakin. Entä nyt, kertoisinko hänelle että tein tyhmiä ns. ymmärtämisiä vain ajaakseni hänet huonoon valoon rakkaidensa silmissä, ja nyt hänen on paha olla. En voi kertoa totuutta koska hän jokupäivä vihaisi minua kun ymmärtäisi kaiken. Mitä teen.
Olenko pilannut mahdollisuuden onneen?
Pohjolan likka
7188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paha saa aina palkkansa, kuten sinäkin joudut kärsimään nyt ja vielä myöhemmin omista pahoista teoistasi. Kyseinen mies sai myös aikaiseksi itselleen pelkkää kärsimystä pettäessään vaimoaan ja lopulta lapsetkin. Kyllä mies teki viime kädessä itse omat ratkaisunsa, ja mitäs oli niin sinun vietävissä. Siinähän kiemurtelette pahuudessanne omassa sopassanne.
Totuus tulee aina valoon enemmin tai myöhemmin, mutta kumminkin aina!
Hetkinen... Eikös mies loppupeleissä tehnyt ratkaisunsa ITSE? Et kai sinä häntä niitä PAKOTTANUT tekemään? Vai onko mies oikeasti mallia tahdoton mato, jolle naisen pitää sanella, miten missäkin tilanteessa toimitaan?
Jokainen vastaa itse teoistaan ja jos mies on ollut niin typerä, että on polttanut siltoja takanaan, se on ollut hänen mokansa. Käytät sanaa "ymmärtämisiä" - eli et ole yllyttänyt miestä eroon, vaan lähinnä myötäillyt hänen ajatuksiaan? Et ole pakottanut häntä mihinkään, ethän?
Totta toinen puoli ja se mies teki ratkaisunsa kyllä. Tilanne oli kuitenkin hänellä niin vaikea ja hän avautui minulle luottaen että pystyisin puolueettomasti tukemaan häntä. Oikeastaan hän laittoi minut hankalaan välikäteen. En tietenkään pystynyt olemaan puolueeton sillä halusin vain itelleni pedata tulevaisuutta häneen. Tai siis mahdollisuutta .Ja kuitenkin jos hän olisi käsitellyt asiansa puolueetomalla maaperällä niin meilläkin olisi ollut suurempi mahdollisuus tulevaisuuteen. Ja etenkin elää tervettä elämää jossa hänellä olisi hyvä olla ja kummallakin puhdas omatunto. Kyllä on valinnut itse, muttei varmasti kunnioittaisi minua koskaan kun en tukenut häntä oikeisiin ratkaisuihin ja hänelle jää ikävä menneisyyttä. Voiko mies eheytyä? Ja jos voi niin voiko koskaan arvostaa minua, kun en olisi voinut sallia hänen perhettään osaksi meidän elämää? Miten voisin hänelle koskaan tunnustaa tätä?
Seukkailit varatun miehen kanssa ja kyselet täällä arvostuksesi perään? En ikääsi tiedä, mutta aika teiniltä vaikutat. Miten koskaan voi olla puhdas omatunto henkilöllä, joka on pettänyt toisen selän takana yhtä vähän kuin sellaisella henkilöllä, joka itselleen on tulevaisuutta pedannut auttaessaan toista irti vaimostaan? Kuvittelitko ruususen unessasi, että miehen pettämisen kokenut perhe, petetty vaimo ja järkyttyneet lapset olisivat koskaan halunneet olla missään tekemisissä kanssasi??? Ihan sama vaikka tuollaista roskaa vielä miehelle tunnustaisit, eihän sillä ole mitään merkitystä.
Siis neuvojesi myötä mies menetti yhteydet omiin lapsiinsa!! Mistä näitä toisia avuliaita emmoja oikein sikiää, jotka auttamishalussaan sotkevat vielä viimeisetkin järjen rippeet miesten päästä? Mitä merkitystä on elämällä edes ihanan kakkosen kanssa, jos ei ole keskusteluyhteyttä omiin lapsiin? Mitä sellainen elämä antaa, jossa irtautuu omista lapsistaan, eikä näe heidän kasvuaan ja pärjäämistään, eikä sitten myöhemmin saa kokea sitä kaikkein parhainta eli isovanhemmuutta?
Ja ikää sulla oli montako vuotta? Ihan kuulostaa teinien touhulta. Ihan oikein, että kärsit huonosta omastatunnosta. Mies voi eheytyä, mutta älä uskokaan jos on kysymys aikuisesta miehestä, että arvostaa sua ikinä. Sä koetit erottaa hänet omista lapsistaan. Miksi ihmeessä?
Aika uskomatonta, että aikuinen ihminen on noin johdateltavissa. Ja hölmöhän sä olet ollut. Muista seuraavan kerran, jos varattuun sotkeudut ja aiot hänet itsellesi saada, että lapset tulee aina ensin. Sullahan oli ihan väärä taktiikka. Sun olisi pitänyt tukea miestä kaikin puolin pitämään hyvät välit lapsiin. Ja tää oli sitten vitsi, tajusitko? Älä ikinä, koskaan enää ryhdy mihinkään varatun kanssa. Älä edes tukijaksi.
Pakko olla provo. Ei kukaan voi olla noin tyhmä. Ainakaan aikuinen ihminen.
No tarttee kyllä todeta, että jos mies noin helpolla oli valmis katkaisemaan välit lapsiinsa, tuskinpa tuo on mikään vuoden isä ollut alkujaankaan. Ehkä vielä tulee joskus järkiinsä. Sitä ei sitten tiedä, kiinnostaako lapsia enää siinä vaiheessa...
Provoksi minäkin veikkaisin. Vaikeeta uskoa, että joku tuollaisia kirjoittelisi ihan tosissaan. Tai sitten voi olla se petetty ja jätetty vaimo, joka kirjoittelee miehensä rumasta ja lihavasta tyttöystävästä...
Älä kerro tekemistäsi tyhmyyksistäsi mitään vain siksi, että sinulle itsellesi tulisi parempi olo. Monesti menneisyyden ikävät yksityiskohdat on parempi unohtaa ja keskittyä korjaamaan aiheutettua vahinkoa. Siinäkin pitää valita, mikä on tärkeää ja mikä inhimillisesti mahdollista.
Aloita kertomalla miehelle, että sinua kaduttaa hänen ja lasten huono suhde, johon sinä olet osasyyllinen, ja ehdota sen korjaamista pienin askelin. Usein eronneet isät luovat uudelleen yhteyden lapsiinsa, kun näistä kasvaa teinejä ja aikuisia. Vaikka suhde lapsiin ei olisi täydellinen, lapsille on silti tärkeä tietää, että isä on olemassa.