elämän pitäisi olla ihanaa. ei tälläistä. Tyttäreni 12 v. hänellä oli salattu elämä n. 30 v. miehen kanssa. Säännölliset kotiin tulo ajat yms. mutta silti.
Uusi avioliittoni ei kestänyt kaikkea tätä. Etsin siis asuntoa.
Ulosotosta tuli ilmoitus 91 vuoden velasta, pääoma 249 e. Nyt n. 1200 e. Entisen mieheni konkurssin ajan velkoja. Tämä on raapaisua.
Pelko koko ajan kintereillä, koska, kuka, milloin.
Kuinka elämä voi olla kaunista. Koska rumuutta esiintyy joka muodossa, jopa sellaisessa, missä sitä ei voi kuvitella.
Sanotaan että ihminen saa sen minkä jaksaa, mutta hei, joskus ihmettelen, onkohan tosissaan näin.
Minä muutun, joka päivä, en tiedä mihin suuntaan, mutta joskus ajattelen, että elämä olisi parempi ilman minua.
Uusi avioliittoni ei kestänyt kaikkea tätä. Etsin siis asuntoa.
Ulosotosta tuli ilmoitus 91 vuoden velasta, pääoma 249 e. Nyt n. 1200 e. Entisen mieheni konkurssin ajan velkoja. Tämä on raapaisua.
Pelko koko ajan kintereillä, koska, kuka, milloin.
Kuinka elämä voi olla kaunista. Koska rumuutta esiintyy joka muodossa, jopa sellaisessa, missä sitä ei voi kuvitella.
Sanotaan että ihminen saa sen minkä jaksaa, mutta hei, joskus ihmettelen, onkohan tosissaan näin.
Minä muutun, joka päivä, en tiedä mihin suuntaan, mutta joskus ajattelen, että elämä olisi parempi ilman minua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
luovuta. aikuisen miehen saat vastuuseen lapsiin sekoamisesta. onhan se raskasta yksin asioista huolta kantaa mutta ihmeen paljon ihminen jaksaa.
Ulosotossa olevat asiat ovat kuitenkin pelkkää rahaa. Voit hoitaa ne jotenkin, myy kirpputorilla, käy metsässä, säästä kaikessa niin pääset siitä. Parin vuoden härkäviikot ja olet omillasi. Suurin asia on avioero ja tyttäresi tilanne. Oletko tehnyt rikosilmoitusta, keskustellut lapsesi kanssa, tämän pedofiilin kanssa, hakenut apua vaikka koulun terveydenhoitajalta, joltain, joka tietää, miten toimia. Kysymys ei ole nyt sinun kurja elämäsi vaan lapsen, jolla on elämä edessä ja sinulla on vastuu siitä. Lapsen ollessa täysi-ikäinen, voit tehdä omalle elämällesi mitä lystäät, mutta auta tämä pieni ihminen edes elämän alkuun.
tottakai, tein kaikki mitä siinä on, ilmoitukset yms. Tyttäreni elämä on kaikkein tärkeintä. Totuus on siinä, miten hän selviää. Olen siis vahva, hänelle, tukena totta kai. Mutta joskus, näin iltana varsinkin. Heikkouteni tulee esiin. Olisi ihanaa huutaa (karjua) ilmaan tätä mielettömyyttä. Mutta, huomenna olen taas omillani, ainakin toivon niin.
Ihanaa, että olet pystynyt toimimaan ja olet ottanut lapsesi etusijalle. Muutama vuosi ja hän on aikuinen. Itse olen vieläkin aika kovasanainen, kokemuksia lapsen raiskauksesta, pettämisestä, köyhyydestä, syvästä masennuksesta, kaikista on joten kuten selvitty ja olen ihan oikeasti onnellinen, vaikka en koskaan enää pääsisi Savonlinnan oopperajuhlille, että lapseni ovat nykyään tasapainoisia aikuisia, lapsenlapsiakin on, nautin mustikkapiirakkaan teosta ja siitä, että pienokaiset ovat onnellisia kulkiessaan ojan pohjia tai kiivetessään puihin, elämä todella on muutakin kuin rahaa. Rakasta lastasi ja kaikkea hyvää teille.
Hei, joskus elämä on vaiketa, eli elämää täytyy todella opetella. Kenkään ei ole sanomaan mikä on riittävästi (ei myöskään hallintaa). Toivon siskolle kaikkea hyvää ja rakkautta elämää, jota hän saa lapseltaan ja myös toivon siskolle kestävyyttä. Jokainen uskoakseni yrittää parhaansa elämässään, äläkä menetä ikinä toivoasi, niin itsesi vuoksi että lapsesi vuoksi.
hei, listasi oli aika pitkä, pahoillaini. Ja toisaalta olen iloinen puolestasi, että elämä on nyt hyvin. Itse etsin hakusanaa tänään - auttava puhelin - en löytänyt oikeata. Tunnen, että olen siellä jossain - hämärän rajamailla, välillä. Toivoisin, että olisin mummo ja onnellinen mummo. Vaikkakin elämää takana, joskus vaiketa. Tuntuu vain, ettei polkua näe edessäpäin. Eli liian paljon kaikkea. Tiedän että hetkellistä, mutta entäpä jos ei näin ole huomenna.