Olipa tutun tuntuisia tarinoita, miltei kuin suoraan omasta elämästä.
Miten tuttua se, kun mies muuttuu hiljaiseksi ja erilaiseksi. mököttää eikä ole enää se entinen oma itsensätai se mitä esitti olevansa).
Samanlainen kokemus itsellä, kun parin vuoden avosuhde kaatui jälleen kerran, nyt minun aloitteestani. Tätä ennen mie son harrastanut pikaeroja ties kuinka monta kertaa. Syitä on löytynyt monia, milloin raha-asiat (joista ei ole voitu puhua, ovat hänen mielestään niin ikäviä) kuitenkaan hänellä ei ollut halua eikä aina kykyäkään osallistua edes yteisiin pakollisiin menoihimme. Sitten minua syyllistettin kun "taas" sain riidan aikaan. Onko se riitelemistä jos asioista pitäisi puhua? Paremminkin vastuun pakoilua se on.
Tai toinen syy riitoihin. Hänen katteettomat lupauksensa. Kun jotain luvataan tehdä, minusta se pitäisi myös tehdä, muuten menee luotto sinnekin suuntaan
No sitten deittailu. Mielestäni kun ollaan parisuhteessa, ei deittailu enää ole sopivaa, sehän on toisen luottamuksen hyäksikäyttöä. Mitä jä jäljelle jos ei ole luottamusta? Pettymys korkeintaan.
Oma avokkini pakkasi useaan otteeseen kassinsa ja kampsunsa kun jotain edellämainituista tuli esiin. Siiä ei keskusteltu, suu viivana äkkiä autoon ja menoksi. Muutaman päivän päästä tikusta asiaa ja liirumlaarumeita, sitten anteeksianto tyhmyyttäni) ja elämä hymyili taas ainakin kuuukauden ennenkuin tuli uusi riita tai yleensä tarkoituksella aiheutetu hänestä johtuva usein) ja sitten taas lähtö.
Erään riidan jälkeen, joka tuli siitä kun huomasin että oli pari päivää poissaollessani käynyt pettämissivustoilla ja deittisivuilla, ja kun sen huomasin , räjähdin. Itkin ja huusin ja raivosin ja käkin hänen etsiä uusi asunto.
No hä teki työtä käskettyä, sai asunnon ja sossu elättää ja silittää päätä minkä kerkiää. Itse kitkuttelen pienellä päivärahalla ja maksan yhteisiä laskujamme kun mies ei juurikaan osallistunut niihinn vaikka oli luvannut ennen yhteen muuttoa. Minä typerys uskoin vielä silloin häntä.
No meni pari viikkoa aikaa ja suhde lämpeni taas, en itsekään tiedä miksi annoin anteeksi. Mies väitti ettei ole ketään tavannut ja kunhan aikansa kuluksi kävi ktselemassa. Kuitenkin aina väittu ettei tarvitse muita jne.
Nytkin kun luulin että kaikki on hyvin, hän itsekin asiaa hehkutti tyyliin "menisipä aina näin hyvin". Kunnes vietimme hänen asunnollaan (mikä on varalla kaiketi pikaisten lähtöjen takia)viikonvaihdetta, ja minulla oli taas se kumma naisen vaisto aavistus, että kaikki ei ole kohdillaan. Hänen käytös oli normaalia iileämpää, miltei mökötystä ilmassa tai ainakin sen esiastetta. Itse olin iloinen kunnes kaikki muuttui.
Huomasin hänen tietokoneeltaan (mies ei olisi antanut minun edes mennä sinne, mutta sanoin tekeväni työhomia siellä mikä oli osittain totta).Lopulta sain koneen auki omin konstein, ja kun kurkistin sivuhistorian, kaikki alkoi valjeta.
Mies oli taas lupauksista huolimatta, käynyt deittisivuilla, lisäksi oli hakenut seksikumppania, josta olikin poikinut pari horoa itseään alasti esitellen. En tiedä oliko mies heitä tavannut, olivat kuitenkin lähiseudulta tai ainakin samasta läänistä. Oli katsellut koasti myös pornoa, vaikka meillä on mielestni ollut mahtava seksielämä mutta en tiedä onko hän addikti vai kiiottaako tuo häntä mitä hän tekee. Kuka mies voisi kertoa???
Olin tästä löydöstä täysin masentunut ja kaikki romahti taas, juuri kun oli antanut anteeksi ja uskonut hänen kaikkiin valheisiinsa. Siltä istumalta päätin että nyt saa riittää, en puhunut hänelle mitään, pakkasin ja lähdin mitään sanomatta.
Itkua ja murhetta , hirveän suurta pettymysta taas, miksi menin taas lankaan. Ei hän tle muuttumaan, hän huijaa ja valehtelee minulle kuin monelle muullekin.
Ostin ison talonkin jota hän lupasi reontoidam ja sitten hän tekee tlläistä.
Olin naivi ja typerä myönnän, mutta kun meillä oli enimmäkseen tosi hauskaa olla yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa. Ja kaikki onkin vaan valhetta ja harhaa. Olen ollut todella masentunut ja pettynyt, hän lähestyi minua viikolla ja väitti käyneensä sivuilla vaan ihan uteliaisuuttaan. Uskomatonta. Ja ettei hän ole ketään tavannut jne jne. Kirjoitin hänelle kuitenkin vastausviestin vaikka tuskin hän sitä edes pystyy ymmärtämään. Kerroin mitä uskollisuus minulle merkitsee ja kuinka hän voi käyttäytyä noin, purin kaikki ajatukseni, en haukkumalla vaan selittämällä. Hän vaikuttaa narsistiseltä, kun ei ota ollenkaan minun tunteitani huomioon. Ei pydä anteeksi, ei kadu. Rikkoo kaiken kauniin ja tuhoaa .
Nyt en enää ota häntä takaisin, olen muuten täysi raunio jos jatkan tätä. Koetan kerätä voimia ja olla vaan yksin näin on parasta.
Miten tuttua se, kun mies muuttuu hiljaiseksi ja erilaiseksi. mököttää eikä ole enää se entinen oma itsensätai se mitä esitti olevansa).
Samanlainen kokemus itsellä, kun parin vuoden avosuhde kaatui jälleen kerran, nyt minun aloitteestani. Tätä ennen mie son harrastanut pikaeroja ties kuinka monta kertaa. Syitä on löytynyt monia, milloin raha-asiat (joista ei ole voitu puhua, ovat hänen mielestään niin ikäviä) kuitenkaan hänellä ei ollut halua eikä aina kykyäkään osallistua edes yteisiin pakollisiin menoihimme. Sitten minua syyllistettin kun "taas" sain riidan aikaan. Onko se riitelemistä jos asioista pitäisi puhua? Paremminkin vastuun pakoilua se on.
Tai toinen syy riitoihin. Hänen katteettomat lupauksensa. Kun jotain luvataan tehdä, minusta se pitäisi myös tehdä, muuten menee luotto sinnekin suuntaan
No sitten deittailu. Mielestäni kun ollaan parisuhteessa, ei deittailu enää ole sopivaa, sehän on toisen luottamuksen hyäksikäyttöä. Mitä jä jäljelle jos ei ole luottamusta? Pettymys korkeintaan.
Oma avokkini pakkasi useaan otteeseen kassinsa ja kampsunsa kun jotain edellämainituista tuli esiin. Siiä ei keskusteltu, suu viivana äkkiä autoon ja menoksi. Muutaman päivän päästä tikusta asiaa ja liirumlaarumeita, sitten anteeksianto tyhmyyttäni) ja elämä hymyili taas ainakin kuuukauden ennenkuin tuli uusi riita tai yleensä tarkoituksella aiheutetu hänestä johtuva usein) ja sitten taas lähtö.
Erään riidan jälkeen, joka tuli siitä kun huomasin että oli pari päivää poissaollessani käynyt pettämissivustoilla ja deittisivuilla, ja kun sen huomasin , räjähdin. Itkin ja huusin ja raivosin ja käkin hänen etsiä uusi asunto.
No hä teki työtä käskettyä, sai asunnon ja sossu elättää ja silittää päätä minkä kerkiää. Itse kitkuttelen pienellä päivärahalla ja maksan yhteisiä laskujamme kun mies ei juurikaan osallistunut niihinn vaikka oli luvannut ennen yhteen muuttoa. Minä typerys uskoin vielä silloin häntä.
No meni pari viikkoa aikaa ja suhde lämpeni taas, en itsekään tiedä miksi annoin anteeksi. Mies väitti ettei ole ketään tavannut ja kunhan aikansa kuluksi kävi ktselemassa. Kuitenkin aina väittu ettei tarvitse muita jne.
Nytkin kun luulin että kaikki on hyvin, hän itsekin asiaa hehkutti tyyliin "menisipä aina näin hyvin". Kunnes vietimme hänen asunnollaan (mikä on varalla kaiketi pikaisten lähtöjen takia)viikonvaihdetta, ja minulla oli taas se kumma naisen vaisto aavistus, että kaikki ei ole kohdillaan. Hänen käytös oli normaalia iileämpää, miltei mökötystä ilmassa tai ainakin sen esiastetta. Itse olin iloinen kunnes kaikki muuttui.
Huomasin hänen tietokoneeltaan (mies ei olisi antanut minun edes mennä sinne, mutta sanoin tekeväni työhomia siellä mikä oli osittain totta).Lopulta sain koneen auki omin konstein, ja kun kurkistin sivuhistorian, kaikki alkoi valjeta.
Mies oli taas lupauksista huolimatta, käynyt deittisivuilla, lisäksi oli hakenut seksikumppania, josta olikin poikinut pari horoa itseään alasti esitellen. En tiedä oliko mies heitä tavannut, olivat kuitenkin lähiseudulta tai ainakin samasta läänistä. Oli katsellut koasti myös pornoa, vaikka meillä on mielestni ollut mahtava seksielämä mutta en tiedä onko hän addikti vai kiiottaako tuo häntä mitä hän tekee. Kuka mies voisi kertoa???
Olin tästä löydöstä täysin masentunut ja kaikki romahti taas, juuri kun oli antanut anteeksi ja uskonut hänen kaikkiin valheisiinsa. Siltä istumalta päätin että nyt saa riittää, en puhunut hänelle mitään, pakkasin ja lähdin mitään sanomatta.
Itkua ja murhetta , hirveän suurta pettymysta taas, miksi menin taas lankaan. Ei hän tle muuttumaan, hän huijaa ja valehtelee minulle kuin monelle muullekin.
Ostin ison talonkin jota hän lupasi reontoidam ja sitten hän tekee tlläistä.
Olin naivi ja typerä myönnän, mutta kun meillä oli enimmäkseen tosi hauskaa olla yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa. Ja kaikki onkin vaan valhetta ja harhaa. Olen ollut todella masentunut ja pettynyt, hän lähestyi minua viikolla ja väitti käyneensä sivuilla vaan ihan uteliaisuuttaan. Uskomatonta. Ja ettei hän ole ketään tavannut jne jne. Kirjoitin hänelle kuitenkin vastausviestin vaikka tuskin hän sitä edes pystyy ymmärtämään. Kerroin mitä uskollisuus minulle merkitsee ja kuinka hän voi käyttäytyä noin, purin kaikki ajatukseni, en haukkumalla vaan selittämällä. Hän vaikuttaa narsistiseltä, kun ei ota ollenkaan minun tunteitani huomioon. Ei pydä anteeksi, ei kadu. Rikkoo kaiken kauniin ja tuhoaa .
Nyt en enää ota häntä takaisin, olen muuten täysi raunio jos jatkan tätä. Koetan kerätä voimia ja olla vaan yksin näin on parasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Turhaa puhua mistään seksielämästä!
Heti kun akka söi myrkkyä jota myöskin hääkakuksi kutsutaan ja sai lapsia niin pihtaus alkoi ja sitä onkin jatkunut jo yli 12 vuotta!
Ei pärjäisi ilman vierasta pillua, mutta tahtoo ne tunteet tuollaiseen puolisoon sammua...
Onhan se lasteni äiti ja ihana sellainen, mutta itsellenihän minä sen otin eli muistaisi minuakin vielä kun rakkaudesta kerran naimisiin mentiin.
Ja sinä moralisti: älä ala jauhaa ****** mistään uskollisuudesta tai muusta huomioonottamisesta!
Pihtari mikä pihtari ja vieköön sokerikuppinsa taivaaseen ja kiittäköön lainasta, jospa ne siellä sitten hoonaisi maallisen vaelluksen edestäkin!
********
Miksihän naiset kuvittelee aina että heidän pitää olla kaiken maanittelun kohteena ja HEITÄ pitää höynäyttää ja hyvitellä ja maanitella, jotta he armeliaasti suvaitsee antautua jopa sänkyleikkeihin? Ja kaiken vaivan palkaksi saat lähes poikkeuksetta pakit! Tämä kun toistuu muutaman kerran niin tuleepas mieleen että sokerikuppeja on maailma täynnään ja aika löysillä puheilla...Ei tarvii mielistellä eikä kulkea kerjuulla! Eikä tule pakkeja kuin korkeintaan ainoan kerran!
Jos jo alussa osoittaa pillullakiristämisen oireita niin kyöpelinvuorelle vain! Itse otin akan joka pihtaa ******* kokoajan ja vierasta pitää etsiä ja välillä maksullistakin. Syyttäkööt s..tana itseään jos tuntuu ettei oikein enää synkkaa...Ei sen römpsä niin kummoinen sokerikuppi ole mutta kun siihen aikoinaan vähän ihastuikin ja rakastuikin niin voishan sitä vielä kurmoottaakin vanhalta muistilta.
Oli se alussa aika näpeä nussimaan ja ulvoi kuin syötävä kun parrua syötti perästäpäin mutta on äänet sänkykämmarissa menneet akan kuorsausääniksi!
Mieti siis kahdesti ja ajattele vielä kolmesti ennenkuin alat!
Ei sitten tarvitse katua!
Pitkästä aikaa vilkaisin tänne ja yllätyin kun samaa ketjua vielä pyöritellään täällä.
Joku tuolla kysäisikin että mistäs se pihtaaminen alkoi ja niin siinä kävi että lasten laittoon se seksi loppui. Ensimmäistä tehtäessä toosaa tuli ihan viikottain vielä raskausaikanakin mutta siihen se lopahti. Imetti vuoden ja oli jalat ristissä milloin milläkin verukkeella. No imetys lopahti vuoden jäleen ja alettiin suunnittelemaan toista. Akka tuli päivittäin astuttavaksi aina kun oli tarpit keleissä. Harmi vain että sekin lysti jäi pariin kuukauteen ja ressu oli ladattu taas.
Sen jälkeen sitä on sitten toista vuotta ilman ja nyt nuorimman ollessa pari vuotias niin akka äityy oikein antamaan kerran kesässään. On siinä se hyvä puoli ettei väljy tavara mutta vähän huolettaa että ehtii akka aivan lakastua ja taidot ruostua itseltäkin kun ikää on vasta 50 mittarissa.
Voi Ukkokulta, nyt olet aivan väärällä tiellä. Eikö sinun pitäis keskustella VAIMOSI kanssa.
Eikä ruikuttaa täällä.
Otatko vaimoasi huomioon muuloin kun itellä tekee mieli? Monet miehet ovat aika juntteja , mitä on kuullut miten ne vaimoja kohtelee. Puhekielessä ja huomioonottamisessa on RAKKAUS kaukana!
Mene ensin itseesi ja katso peiliin ja kysy iteltäsi ,OLETKO HYVÄ MIES RAKKAALLESI?
Sieltä voi tulla vastaus.
Hoidatko lapsiasi, teetkö kotiaskareet yhdessä, siivous pyykki ruuanvalmistus.
Osallistuppas näihin ja puhuttele vaimoasi kunnioittavasti, VAIMOSI VOI TUNTEA TE OLETTE YHTÄ JA SIINÄ TULEE LUONTEVASTI SEKSIKIN.
Kaksi vuotta ja kolme kuukautta sitten mieheni kävi käsiksi, töni ja painoi seinää vasten. Nyrkki heilui silmieni edessä mutta ei lyönyt. Hääkutsut oli juuri lähetetty.
Mietin kaiken perumista. Luotin puheisiin ja häät pidettiin.
Kului kaksi vuotta ja homma toistui. Pyysin hakemaan keskusteluapua. Ei ole hakenut. Nyt muutama viikko sitten suuttui ja huusi ettei ole pyytänyt minua luokseen asumaan. Se on täyttä totta, muutin itse. Mutta , tuo lause vain veti ns. maton pois jalkojen alta. En tiedä enää mitä tunnen miestäni kohtaan, rakkautta vai vihaa vai inhoa vai mitä. Kaikilla noilla kerroilla hän oli ottanut alkoholia.
Lähdenkö? Kostanko? Taidan muuttaa pellosta.
Hilkalle...
Liian usein alkoholismi pahenee pitkälle, koska ongelmainen harvoin tunnustaa ongelmaansa. Käytöskin muuttuu usein rumemmaksi vihanpurkauksiin taipuvaisilla. Jos on riippuvainen, ainoa tie ulos on se, että oma tahtotila haluaa eroon alkoholista tarpeeksi paljon. Parempi apu on auttaa sellaisen positiivisen tahtotilan syntymisessä, kuin esim. saarnaaminen.
Jos miehesi ei ole koskaan pahoinpidellyt, ei uhkailu ihan toivoton asia ole. Ja jos hän tajuaa tarvitsevansa apua, sekä suostuu sitä hakemaan / vastaanottamaan, niin vaikea on kehottaa eromaan kun ei tiedä jos oikeasti toisistanne tykkäätte. Avainasia on molempien osalta rehellisyys ja avoimuus tunteiden ja ajatusten esille tuomisessa. Toisen kuuntelu ja ajattelu, ja tarvittaessa aina kuysminen jos vähänkin siltä tuntuu. Turhan usein keskitytään vain siihen miltä itsestä tuntuu.
Siitä keskusteluavusta... Jospa sanoisit kumppanillesi, että haluat keskustella asioista tämän kanssa rauhassa ilman kiirettä, ja että kumpikaan ei saa suuttua mistään toisen sanomasta. Haluat tietää, mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä suhteessanne ja mitä asioita hän haluaisi olevan toisin. Mitä hän sinun odottaisi tekevän? ...Miten käyttäytyvän? Jne. Samalla haluat kertoa miltä sinusta yhteiselämä tuntuu, ja mitkä asiat siinä eivät mielestäsi ole niin kuin pitäisi. Mitä yleensä eämältäsi haluat. Myös perustelut ovat tärkeä juttu, vaikka sekin, että tämä asia vain tuntuu minusta hyvältä.
Jos hän ei suostu keskustelemaan avoimesti ja järkevästi suhteestanne, vaikka kauniisti pyydät, niin tuskin hän kykenee toimivaan ja toisen huomioon ottavaan parisuhteeseenkaan. Sama pätee tietysti molemmin puolin. Jos hän jopa suuttuu esityksestäsi, silloin ei liene kuin yksi järkevä vaihtoehto pohtiessasi jatkaako yhdessä, vaiko ei.
Nykyajan ämmille kaikki on heihin kohdistuvaa väkivaltaa ! Luulot, harhainen pelokkuus ja siskojen "kannustus" ovat johtaneet hysteriaan ! Jos mies pieraseekin "itse" , on se heti atomipommi hyökkäys naisen aisteja vastaan..... väkivaltaisesti ja äänekkäästi !
Nykyajan pullamössö ämmät (eivät leivo) menkää johonkin armeijaan, partioon tai kibbutzille mutta lopettakaa loputon marina miesten vioista.
Niinkuin nyt tuokin aloitus, on luuloja uskottomuudesta, kyttäystä, postin vahtimista ja koko liiton raportointia siskoille...... mistä ******** teitä sikiää lisää lisää lisää lisää.....
No siitä on jo vuosi mut en ookkaa uskaltanu kertoo kellekkää. Eli siis, mun äiti on lyöny mua siitä lähtie ku oon ollu vauva, mut sit kerran yritin pistää vastaa ja sitte se pimahti.. Se heitti mut maaha potki ja löi ja tukisti ja huusi että tappais mut ja mun puolisä vaa istu olohuoneessa kun mä kiljuin siellä. Sen lisäks se on mua kohtaan tosi epäreilu, haukkuu huonoksi lapseksi ja kiusaa..
Mulle tuli monia mustelmia ja aina joudun selittelemään jotain että kaaduin mukamas treeneissä. Mut haluisin ottaa poliisiin yhteyttä, mutten halua joutua lasten kotiin. Mutten välttämättä joudu koska minun isä asuu yksin ja voin muuttaa hänelle kun nään häntä niin vähän.
Ainakun olen äitillä niin itken aina itseni uneen koska hän jälleen kerran pilasi iltana..
Avomieheni oli muutamia viikkoja tavallista hiljaisempi ja etäinen.
Kysäisin muutamaan otteeseen onko jotain vialla, johon vastaus oli ei.
Toissailtana sitten pyysin ruokaa laittaessani hieman apua kun kädet loppuivat kesken ja siitä se ajatus sitten lähti.
Mies naama kurtussa pyyhki pöytää hieman rätillä ja poistui sen jälkeen makuuhuoneeseen mököttämään.
Olin laittanut oikein kunnon sapuskat ja ajatellut että yhdessä nautitaan ateriasta...mutta tein sen ratkaisevan virheen. Pyysin pyyhkimään pöydän.
Seuraavana päivänä, eli eilen, aamusta miehen mökötys jatkui ja sitten ääneen siinä ihmettelin että voiko tämä nyt olla niin suuri asia että kaksi päivää menee pilalle yhden pöydän pyyhkimisen takia.
Mies alkoikin siinä sitten sanallista arkkuan avata ja alkoi syyttelemään minua liian lämpimistä suhteista naapureihimme. Varsinkin erääseen mieheen joka useasti on tarjonnut meille illallisen ja on hyvä ruuanlaittaja. Olin kehunut hänen ruokiaan kuulemma liikaa joten avomieheni päätti että meidän on syytä erota.
Kasasi tavaransa ja lähti.
Jäin monttu auki ihmettelemään että mitä h*lvettiä tässä nyt tapahtui....
Illalla sain tietää eräältä yhteiseltä tuttavaltamme että avokkini muutti suoraan erään naisen luo.
Täytyy sanoa että en ole eläissäni kokenut tälläistä eroa....Mies kehittää riidan tyhjästä kun ei ole munaa sanoa totuutta ja lähtee noin vain ilman sen kummempia keskusteluja.
En osaa edes surra, oli ihan epätodellinen olo, voiko aikuinen mies olla noin pelkuri.
En minä väkisin kenenkään kanssa asu, minusta pääsee eroon sanomalla että haluaa erota. Enkä ole väkivaltainen päällepäsmärikään, joten sitäkään ei olisi tarvinnut pelätä.
Mutta näinkin voi elämässä käydä....viiden yhteisen vuoden jälkeen, pöydän pyyhkimisestä saatiin aikaiseksi riita josta kehiteltiin ero. Tosiasiassa tietysti eron syynä oli uusi ihastuminen mutta se nyt tällä kertaa puettiin tälläiseen muotoon.
Nauran tälle vielä joku päivä varmaan makoisasti, nyt olen lähinnä hämmästynyt