Poikaystäväni jätti minut ilman kummempia selityksiä. Pyysi vain anteeksi, ettei ollutkaan valmis parisuhteeseen, vaikka luuli olevansa. Kyseessä on ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen parisuhteeni ja tuolle miehelle menetin myös neitsyyteni. Seurustelimme noin vuoden ja asuimme 3 kuukautta yhdessä.
Olo on tyhjä. Olen surullinen, katkera ja vihainenkin kai. Ikävä on hirveä.
Hän oli ainut ihminen elämässäni, jolle puhuin asioistani. Ainoa ihminen, joka minusta todella välitti. Vai välittikö edes, en tiedä.
Miten eteenpäin? Olen jo muutenkin taipuvainen masennukseen ja nyt tuntuu, ettei ole mitään jäljellä. Itkettää.
Olo on tyhjä. Olen surullinen, katkera ja vihainenkin kai. Ikävä on hirveä.
Hän oli ainut ihminen elämässäni, jolle puhuin asioistani. Ainoa ihminen, joka minusta todella välitti. Vai välittikö edes, en tiedä.
Miten eteenpäin? Olen jo muutenkin taipuvainen masennukseen ja nyt tuntuu, ettei ole mitään jäljellä. Itkettää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sulla on varmasti tosi ankea olo, enkä edes yritä piristää jollain kliseisillä fraaseilla. Surra täytyy, kun surettaa, muuten toipuminen vaan pitkittyy.
Aikansa on vaan tarvottava pask*ssa. Tyhjän päällehän siinä jää, kun rakkaan kumppanin ja ystävän menettää.
Toivottavasti kuitenkin pystyt elämään ilman masennukseen joutumista. Kerrot, että hän oli ainut, jolle puhuit asioistasi. Onko sulla ketään muuta, jonka kanssa voisit jutella? Älä jää yksinäisyyteen miettimään tätä. Täällä on ainakin yksi ihminen, joka ajattelee sinua ja toivoo sinun selviävän tästä eteenpäin.
TODELLA V*TTUMAINEN FIILIS, I KNOW!!!!!!!!!!
Itke ja sure nyt ihan rauhassa ja antaumuksella, paru ja huuda, kiroile ja heittele banaaneja seinään. Kirjoita, piirrä, hakkaa puita, potki pikkukiviä, yms. Pura tunteitasi luovasti ulos äläkä pidä mitään sisälläsi.
Sillä ohi ne ikävän ja surunkin tunteet aikanaan menevät, se on fakta. Mikään ei jää päälle automaattisesti, ja varsinkaan negatiivisia tunteita ei kannata jäädä ehdoin tahdoin hyssyttelemään ja ruokkimaan.
Kaiken skeidankin tilalle tulee vielä jotain positiivista, saatpa nähdä. Elämä on liikettä, joten paikallesi et voi jämähtää vaikka yrittäisitkin.
Ja sitten kun pahin tunnehelvetti on hiukan laantunut, lähde liikkeelle, silittele eläimiä, tapaa ihmisiä, etsi heitä ja tarvitse heidän seuraansa näkyvästi ja ilman häpeää. Mene tapahtumiin ja ota osaa, ole läsnä, lue voimaa antavaa kirjallisuutta, kuuntele musaa, laula ja tanssi – varsikin yksin kotona!! Halaile tyynyä ja puita ja pidä itsestäsi hyvää huolta!
Sillä sinä olet uniikki, rakastamisen arvoinen neitonen, ja joku onnekas jätkä sen pian hiffaa, usko huviksesi.
Parhaiten pääsee ylitse löytämällä uuden. Maailmassa on paljon hienoja ihmisiä, huomaat vielä ettei se yksi ollut niin erityinen.
Ihan luonnollista, että seurustelusuhteen päättyminen masentaa. Mutta usko, että se menee ohi.
Sinä olet edeleen rakas ja arvokas.
Ja sinä löydät ihmisen, jolle sinä olet rakas ja arvokas. - Älä ryntää päätäpahkaa uuteen suhteeseen! Olen edellisen "---------" nimimerkin kanssa täysin eri mieltä tässä.
Erosta pääsee parhaiten yli kun antaa ajan kulua, ja käy kaikki asiaan kuuluvat tunteet läpi. Ja huomaa, että pikkuhiljaa voi ilo taas tulla pieninä hetkinä esiin. Hän oli erityinen. Sinä olet erityinen.
Elämä jatkuu. Ilo löytyy taas. Vähän aikaa on tosi pimeää, mutta sitten taas valkenee uusi päivä. Usko siihen ja odota sitä. Siihen asti pidä itsestäsi huolta. Koska sinä olet tärkeä ja ihana ihminen.
Varmasti tekee kipeää kenelle tahansa, mutta kannattaa nyt miettiä että miksi olet taipuvainen masennukseen, mikset voi avautua kenellekään muulle ja miksi poikaystävä oli sun ensisijainen onnen lähteesi. Voin vakuuttaa, että pitkässä juoksussa asiat olisivat ihan yhtä huonosti eikä parisuhde riittäisi tekemään susta onnellista. Yksikään mies ei voi korjata sun itsetuntoa ja päädyt vaan huijaamaan itseäsi jos yrität peittää parisuhteella oman pahoinvointisi. Suomessakin on tuhansia ihmisiä, joilla on hyvä kumppani, mutta kaappi täynnä masennuslääkkeitä tai lääkärinpapereissa diagnoosi mielenterveyden häiriöistä. Älä huijaa itseäsi Hollywoodin ja muun hömpän ajatuksilla siitä, että parisuhde korjaisi ongelmasi.
Kannattaa rynnätä samantien uuteen. On kokemusta mihenä noin 50 naissuhteesta, jotka ovat päättyneet. Maailma toimii tänäpäivänä kertakäyttöperiaatteella, ja mitä nopeammin sisäistää olevan tosiasian, sen nopeammin pääsee aina yli suhteiden loppumisista.
Suurin osa naisista jotka ovat lähteneet ovat ottaneet yhteyttä että miten menee ja koittaneet jos alettaisi uudelleen.
Olen kysynyt vain yhden kysymyksen.... miksi?
Eivät ole osanneet heti siihen vastata joten itselleni juttu oli silloin, ja meni.
Yleensä on aina heti uusi hollilla, ja samantien kun edellinen on lähtenyt.
Ei ole mitään syytä palata vanhaan, ja kaikenlisäksi on aivan naurettavia neuvoja että pitäisi pidellä jotain järkyttävän pituisia "taukoja".
EI HELVETISSÄ pidä pitää. Elämä on lyhyt, joten jos yksi katsoo että halusi lähteä, niin menköön.
Oli oma valintansa, ja sen takia juuri voinkin aivan hyvillä mielin ottaa heti seuraavan itse.
Kun seuraava lähtee homma jatkuu samalla kaavalla, kunne kohdalle osuu täysjärkinen tai oikeasti kiintynyt ihminen, joka ei lähde.
Näin yksinkertaista se on.
Diipadaapa.. oho tuli kakka :D
Soot vielä niin pentu ettet ymmärrä. Mut ei hätää. Kyllä sinäkin kasvat ja opit vielä.
Ps. Kun pääset noista vaipoistasi voit koittaa ehtiä alkuun potalle.
Kukasta kukkaan hyppivä menettää maineensa. Ikävää, jos sen takia myös menettää sen täysjärkisen. Aina löytyy joku "ystävä", joka muistaa kertoa ja kysyä, kannattaako alkaa mihinkään pelimiehen (joka voikin olla sisimmässään todella rehellinen ja vaan itse petetyksi tullut) kanssa.
Nämä ns. täysjärkiset kun myös ajattelevat täysjärkisen lailla. Luulisi, että osaavat myös katsoa ja nähdä sinne pinnan alle, mutta näin ei aina ole, varsinkaan silloin, jos on myös taustaa petetyksi tulleena. Menee luotto ihmiseen.
Ap.
Mikä olo ja mitkä tunnelmat ovat nyt?