Olen parin viikon päästä 21 täyttävä mieshenkilö ja olen käynyt säännöllisesti baareissa jo viime vuoden maaliskuusta lähtien - aluksi harvemmin, mutta sitten 2012 elokuusta alkaen melkein joka viikko. Kavereita ei ole, joten liikkeellä on tullut oltua yksin - mitä nyt joinain baarikertoina on joku toinen yksin liikkeellä oleva mies tullut jotain selittämään. Käyn baareissa etsimässä lähinnä yhdenillanjuttua naisista - vaivaa nimittäin melkoisesti olla vielä näinkin vanhana poikuus takataskussa. Koskaan en ole seurustellut.
Se etten ole ollut vastakkaisen sukupuolen suosiossa on masentanut ja ahdistanut enemmän tai vähemmän yläasteiästä - jotenkin sitä vaan jo tuolloin osasi pelätä jäävänsä ikuisesti ilman naista vaikka siinä iässä vielä toivoa olikin. Yläasteella olin kiusattu niin tyttöjen kuin poikienkin puolesta, kavereita ei ollut ja kiusaamisen seurauksena minusta tuli ujo, syrjäänvetäytyvä ja masentunut ja aloin kärsiä sosiaalisesta fobiasta ym. ahdistuneisuushäiriöistä. Kaikkein suurimmalta ongelmalta tuntui viivästynyt murrosikä minkä takia kiinnostuminen naisistakin alkoi minulla tavallista myöhemmin. Lisäksi näytin useamman vuoden ajan ikäistäni selvästi nuoremmalta (18-vuotiaanakin minulla oli vielä "baby face")
Em. syiden valossa ei kai ole ihmekään etten kokenut ensimmäistä yhdyntääni siinä iässä missä nykynuoret sen normaalisti menettävät eli siinä 15-17-vuotiaana(?). Kunnolla ongelmani alkoi tosin vaivaamaan vasta kun tulin täysi-ikäiseksi. Olen vasta parikymppinen ja "elämä pitäisi olla vielä edessä" mutta silti minulla on jo nyt jonkin sortin ikäkriisi. Tuntuu vaikealta asennoitua olemaan aikuinen kun on jotain niin tärkeää jäänyt kokematta. Jotenkin haluttaisi elää teini-ikä uudelleen - ehkä eri henkilönä, sellaisena jolla menisi asiat paremmin nappiin siinä iässä.
Viimeistään 17-vuotiaana aloin olla varma siitä että kaikki toivo on menetetty. Eipä sillä että mitään toivoa olisi todellisuudessa koskaan ollutkaan. Näin kuitenkin potentiaalisen ratkaisun ongelmaani baareissa ja yökerhoissa, joihin pääsisin piakkoin sisälle kunhan täyttäisin 18. Tässä vaiheessa kävin ammattikoulua. Juuri täysikäiseksi tulemiseni jälkeen kävin muutamia kertoja baareissa yhden luokkakaverini kanssa, mutta kun hän pian kyllästyi siihen eikä suostunut enää lähtemään niihin kanssani jäi baareissa käyminenkin pois kuvioista seuraavan vuoden ajaksi. Kouluaikana en vielä kehdannut baareissa käydä, koska en halunnut luokkatovereideni tietävän että käyn niissä yksin.
Viimeisen 1,5 vuoden aikana kun elämästäni on puuttunut pysyvä kiinnekohta (esim. oppilaitos tai työpaikka) on ollut aikaa kierrellä kotikaupunkini baareissa. V.2012 aikana ei tullut vastaan yhtään edes "vähältä piti"-tilannetta. Koko viime vuoden syksyn elokuusta joulukuuhun kävin väh.kerran, usein kaksikin kertaa viikossa baarissa, mutta lähes tulkoon yksikään nainen ei osoittanut pienintäkään kiinnostuksen elettä minun suuntaani, kukaan nainen ei halunnut tanssia kanssani, mitään juttua ei syntynyt yhdenkään naisen kanssa...
Baareissa käymisen suhteen olen saanut huomata ettei määrä korvaa laatua. Näin syksyisin poden yleensä masennusta ja se kai todella näkyy ulospäin ja karkottaa naiset. Myös libidon laskua on havaittavissa tähän aikaan vuodesta, jos vertaa kevääseen ja kesään. SSRI-lääkkeet eivät vaivaan auta koska ne vievät mieheltä ne vähäisetkin halut vaikka käytön alussa tekevätkin seksuaalisesti hyperaktiivisen (kokemusta on). Olen myös saanut huomata miten tärkeä merkitys pukeutumisella ja itsensä stailaamisella muutenkin on.
Se etten ole ollut vastakkaisen sukupuolen suosiossa on masentanut ja ahdistanut enemmän tai vähemmän yläasteiästä - jotenkin sitä vaan jo tuolloin osasi pelätä jäävänsä ikuisesti ilman naista vaikka siinä iässä vielä toivoa olikin. Yläasteella olin kiusattu niin tyttöjen kuin poikienkin puolesta, kavereita ei ollut ja kiusaamisen seurauksena minusta tuli ujo, syrjäänvetäytyvä ja masentunut ja aloin kärsiä sosiaalisesta fobiasta ym. ahdistuneisuushäiriöistä. Kaikkein suurimmalta ongelmalta tuntui viivästynyt murrosikä minkä takia kiinnostuminen naisistakin alkoi minulla tavallista myöhemmin. Lisäksi näytin useamman vuoden ajan ikäistäni selvästi nuoremmalta (18-vuotiaanakin minulla oli vielä "baby face")
Em. syiden valossa ei kai ole ihmekään etten kokenut ensimmäistä yhdyntääni siinä iässä missä nykynuoret sen normaalisti menettävät eli siinä 15-17-vuotiaana(?). Kunnolla ongelmani alkoi tosin vaivaamaan vasta kun tulin täysi-ikäiseksi. Olen vasta parikymppinen ja "elämä pitäisi olla vielä edessä" mutta silti minulla on jo nyt jonkin sortin ikäkriisi. Tuntuu vaikealta asennoitua olemaan aikuinen kun on jotain niin tärkeää jäänyt kokematta. Jotenkin haluttaisi elää teini-ikä uudelleen - ehkä eri henkilönä, sellaisena jolla menisi asiat paremmin nappiin siinä iässä.
Viimeistään 17-vuotiaana aloin olla varma siitä että kaikki toivo on menetetty. Eipä sillä että mitään toivoa olisi todellisuudessa koskaan ollutkaan. Näin kuitenkin potentiaalisen ratkaisun ongelmaani baareissa ja yökerhoissa, joihin pääsisin piakkoin sisälle kunhan täyttäisin 18. Tässä vaiheessa kävin ammattikoulua. Juuri täysikäiseksi tulemiseni jälkeen kävin muutamia kertoja baareissa yhden luokkakaverini kanssa, mutta kun hän pian kyllästyi siihen eikä suostunut enää lähtemään niihin kanssani jäi baareissa käyminenkin pois kuvioista seuraavan vuoden ajaksi. Kouluaikana en vielä kehdannut baareissa käydä, koska en halunnut luokkatovereideni tietävän että käyn niissä yksin.
Viimeisen 1,5 vuoden aikana kun elämästäni on puuttunut pysyvä kiinnekohta (esim. oppilaitos tai työpaikka) on ollut aikaa kierrellä kotikaupunkini baareissa. V.2012 aikana ei tullut vastaan yhtään edes "vähältä piti"-tilannetta. Koko viime vuoden syksyn elokuusta joulukuuhun kävin väh.kerran, usein kaksikin kertaa viikossa baarissa, mutta lähes tulkoon yksikään nainen ei osoittanut pienintäkään kiinnostuksen elettä minun suuntaani, kukaan nainen ei halunnut tanssia kanssani, mitään juttua ei syntynyt yhdenkään naisen kanssa...
Baareissa käymisen suhteen olen saanut huomata ettei määrä korvaa laatua. Näin syksyisin poden yleensä masennusta ja se kai todella näkyy ulospäin ja karkottaa naiset. Myös libidon laskua on havaittavissa tähän aikaan vuodesta, jos vertaa kevääseen ja kesään. SSRI-lääkkeet eivät vaivaan auta koska ne vievät mieheltä ne vähäisetkin halut vaikka käytön alussa tekevätkin seksuaalisesti hyperaktiivisen (kokemusta on). Olen myös saanut huomata miten tärkeä merkitys pukeutumisella ja itsensä stailaamisella muutenkin on.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olen kai aina ollut henkisesti vähän varhaiskypsä ja se on myös näkynyt pukeutumisessani; Dressmannin ja supermarkettien vaatteet voivat tuntua käytössä mukavilta ja käytännölliseltä mutta jos haluaa tehdä vaikutuksen ikäisiini naisiin, pitää pukeutua vähän "teinimäisemmin". Minulla on melko paksu tukankasvu ja annan sen kasvaa nykyisin pitkäksi ja värjään sen; se tekee minut "söpöksi" tyttöjen silmissä. Olenkin miettinyt että jos minulle huonolla tuurilla alkaisi hiukset lähtemään se laskisi markkina-arvoni nollaan naisten silmissä. Tai sitten ei se ulkonäkö ratkaise vaan sen tuoma itsevarmuus...?
Vaikka en tämänkään vuoden aikana ole vieläkään päässyt poikuudestani, on kai syytä olla optimistinenkin. Tänä vuonna olen sentään useasti päässyt tanssimaan naisen kanssa. Usein, kun joku nainen on huomannut minun olevan yksin liikkeellä on hän tullut tanssimaan kanssani. Ei se taivas putoa niskaan, vaikka kävisikin baareissa yksin eikä kaveriporukalla. Kun viime keväänä koulujen päättymisen aikaan olin yhdessä kantabaarissani, tuli eräs ikäiseni kaunis nainen pyytämään minua liittymään hänen ja hänen kaverinsa kanssa samaan pöytään. Alkoholin sietokykyni oli sinä iltana poikkeuksellisen alhainen enkä päässyt sopivaan humalatilaan ilman että ikävä tunne alkoi myllertää vatsassa (olin juonut vasta jotain kolme tuoppia olutta).
Ongelmani on aina ollut huonot kommunikaatiotaitoni muiden ihmisten kanssa ja lisäksi minulla on taipumus aina jännittää sosiaalisessa kanssakäymisessä uusien ihmisten kanssa. Olen myös aina ollut kykenemätön tekemään naisten suhteen aloitteita vaikka luonto ja vallitseva sosiaalinen kulttuuri kenties muuta edellyttävätkin. Seuraavana aamuna olisi tehnyt mieli hakata päätäni seinään! Viime heinäkuussa päädyin juttelemaan erään itseään kovaksi naistenmieheksi mainostavan 26-vuotiaan miehen kanssa baarissa. Hän hankki itsensä ja minut juttusille kahden lihavamman puoleisen naisen kanssa.
En tuntenut heihin vetoa enkä usko että heistä kumpikaan olisi myöskään ollut kiinnostunut minusta mutta se ilta baarissa oli silti ihan positiivinen kokemus. Nämä naikkoset olivat muistaakseni syntyneet joskus v.86-87 paikkeilla. Toinen heistä kertoi ongelmani: minulta puuttuu munaa tehdä reippaasti aloitteita naisille ja minun pitäisi rohkeasti vaan mennä tanssimaan naisten kanssa. En tiedä tuleeko itsetuntoni koskaan olemaan sillä tasolla että uskaltaisin tehdä naisille aloitteita. Minulla on ailahteleva minäkäsitys ja se kai johtuu siitä vuosia kestäneestä ahdistuksestani mikä liittyy seksuaaliseen kokemattomuuteeni. Jokainen minäkuvaani parantava kokemus on minulle enemmän kuin tervetullut!
Edistystä on myös se että olen nyt tämän vuoden aikana päässyt suutelemaan useammankin kerran. Naiset ovat vieläpä olleet ihan ok-näköisiä. Sen pidemmälle en ole toistaiseksi edennyt. 2 kk sitten eräs blonditukkainen ikäiseni nainen halusi suudella pitkään ja kiihkeästi. Hän oli kuulemma seuraavaksi suuntaamassa kotiinsa mutta antoi puhelinnumeronsa. En kuitenkaan koskaan soittanut naiselle, koska pidin mahdollisena ettei hän selvinpäin välttämättä olisi halunnut että soitan hänelle. 3 viikkoa sitten tanssin erään tummahiuksisen kaunottaren kanssa, jonka jälkeen hän vielä suuteli minua ennenkuin palasi kavereittensa luokse. Samalla kertaa tanssin toisenkin tytön kanssa - hän oli lyhyt, ehkä n. 150 cm mutta hyvännäköinen.
Kirjoitin näin pitkän tekstin koska halusin purkaa tuntojani näin kaikkein pimeimpänä vuodenaikana kun elämä tuntuu kaikkein vähimmin valoisalta. Ehkä pidän useamman viikon tauon baareissa käymisessä ja jatkan hakuani kunhan mieliala on taas kohonnut. Joka viikko baareissa ravaaminen alkaa tuntua puuduttavalta ja jokainen "epäonnistunut" baarireissu laskee mielialaa seuraavalle kerralle. Olen myös huomannut että paikalla, jossa käy yrittämässä on myös suuri merkitys. Yksinäinen nuori mies ei ehkä kiinnosta eniten juuri 18 täyttäneitä, vasta baarielämäänsä "opettelevia" tyttösiä mutta K20-paikoissa ollaan selvästi avoimempia ja suvaitsevaisempia.
Tästä on kai hyvä jatkaa vaikka saatankin vielä joutua odottamaan jonkun aikaa...
Eikös tässä nyt ollut useampi nuorimies, joka ei "kehtaa yksin baariin mennä?
Ettekö Hoping for better, 6 4, mondaymonday ja 20 3 ja ap. miksei myös, vosi ottaa toisiinne yhteyttä ja jos asutte suht lähellä toisianne niin ei tarvitsisi yksin lähteä.
Eikä kannata niin hirveän tosissaan ottaa näitä toisten juttuja useista seksikokemuksista, kyllä näitä juttuja on tapana liioitella poikaporukassa.
Mutta nostan hattua sille, että olet yksinäsi uskaltanut baariin lähteä! Olet selvästi jo hiukan päässyt sosiaalisten tilanteiden pelostasi. Vähentääkö lääkityksesi pelkotilaa? SNRI-lääkkeet ainakin ovat.
Hyvää jatkoa sinulle!
Kyllä se yksin baariin lähteminen vaatii todella paljon rohkeutta. Mutta onko sinne baareihin sitten mitään iloa mennä yksinään, kun tietää etukäteen jo sen, että muut ihmiset kuitenkin ajattelevat siitä kaikkea negatiivista ja tulevat kyselemään painostavaan sävyyn siitä yksinolosta ja siitä, että miksei ole ketään kavereita siellä mukana.
Itse olen 27v. ja poikuus on edelleen takataskussa. Johtuu varmaan siitä etten halua heittää sitä menemään ihan kenen vaan kanssa, mutta samalla olen sen verran burgeri että tunnun aina mokaavani omat mahdollisuuteni niiden tyttöjen kanssa joista oikeasti olen kiinnostunut. No, lienen muutenkin aika omituinen keissi niinkuin palstalaiset ovat varmaan jo ehtineet panna merkille...
Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että edustat taas sitä valitettavan kuuluisaa 90-luvun sukupolven mentaliteettia jonka ajatusmallin mukaan pitäisi päästä vaakamamboon viimeistään lukioiässä mutta mieluiten heti ripille pääsyn jälkeen. Se on ihan huuhaata. Ainahan nuoret miehet (ja naisetkin jossain määrin) tykkäävät kerskua varhaisilla seksikokemuksillaan mutta harvemmin se nyt oikeastaan kertoo ihmisestä paljoa muuta kuin että he ovat olemukseltaan junttimaisia öykkäreitä tai huorahtavia pissaliisoja.
Niin että sinun kengissäsi en ottaisi noista kaatojen keräilystä mitään paineita, ei niistä mitään pystejä kenellekään jaeta eikä niitä oikeastaan lasketa miksikään todellisiksi meriiteiksi. Vaikka ehkä salkkareissa muuta väitetään.
oletko ikinä kokeillut nettideittailua?
Pitää oppii antaa itsellensä arvon. Se minäkuva ailahtelee itelläki, ku tuntuu et suurin osa pitää ihan uunona. Mut se on saatava vaan käsiteltyä..
Oon aika samas tilantees ku ap itse asiassa. Mut en kyl yksin käy baareissa enkä koskaan käynykään ylipäätään. Siitä ap:lle hatunnosto ja helvetin hieno kuulla et oot päässy pikkuhiljaa kontaktiin kuitenki. Oisit soittanu sille mimmille jne.. Voimii talveen ! Ei oo niin helppoo joo..
Voisin lähtee radalle jos joku lähtis pykälään, mut niiku DF sanoo ni on se aika outoo mennä yksin jos on niin riekaleina niiku ite oon. Siel jengi ottaa kuvia ryhmissään ni koita siin sit muina miehinä lipittää jotain tuoppii ite posket punasena tiskillä siin yksin syrjäs. Nää on just näitä itsetunto-ongelmii..
tälläkin palstalla on 40 vuotiaita miehiä jotka eivät ole ikinä päässeet vielä ähkimään pillu päällä joten ei heru sympatiaa kun 21 v valittaa neitsyyttään
Eihän tuo nyt ole vielä ikä eikä mikään olla poikuus takataskussa. Itseäni alkoi poikuus vaivata todenteolla vasta yli 22-vuotiaana ja menetin sen vasta lähemmäs 24-vuotiaana. Minullekkin alkoi iskeä joku ikäkriisi tekemättömistä asioista jo tuolloin 22-vuotiaana.
Nyt olen tässä kohta 3 vuoden ajan murehtinut menetettyä teini-ikää ja nuoruusiän alkuvuosia. Ottaa päähän todella paljon kun en uskaltanut enkä tajunnut jo joskus 16-vuotiaana ryhtyä tekemään asioita sen eteen että olisin jo silloin päässyt poikuudestani. Suren sitä että kokemuksia on niin vähän. Vielä kun kuluu vähän aikaa niin olen kohta ainakin sen 10 vuotta jäljessä normaalista kokemustasosta.
Minäkin olin koulukiusattu ja olen kärsinyt lähes koko nuoruusikäni sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta.
Puhuit myös tuosta hiusten lähdöstä niin siihen on sanottava että itse aloin kaljuuntumaan jo parikymppisenä. Voi olla että olisi vain parasta ajaa kaikki hiukset kokonaan pois niin ainakaan tuo kaljuuntuminen ei olisi mikään naiset pois karkoittava tekijä.
Ei kannata turhaan miettiä mitään menetettyä teini-ikää tai nuoruusiän alkuvuosia, sillä se nuoruusikä on sen verran pitkä, että ne parhaat nuoruusvuodet ovat edessä vasta kolmenkympin jälkeen ja kuitenkin se nuoruusikä kestää yli neljäkymppiseksi asti, joten ei sullakaan ole vielä mitään kiirettä.
Elämä tässä jokatapauksessa hukkaan menee kun näyttää siltä etten koskaan parane tästä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuushäiriöstä.
Huomasin tosiaan, että kerroit käyväsi yksin baareissa, kun sulla ei ole kavereita. Tämä onkin nyt suoraan sanottuna se sun kaikkein suurin miinuspuolesi ja just sellainen asia, joka valitettavasti karkoittaa kyllä kaikki ihmiset pois luotasi, niin ettei kukaan halua yksinäiseen nuoreen mieheen tutustua. Toivottavasti et nyt pahastunut, kun sanoin tämän asian näin suoraan, mutta kun näin se asia vaan valitettavasti on.
Tällä palstalla kyllä löytyy myös näitä mielistelijöitä, jotka kannustavat aina nuoria miehiä käymään yksinkin baarissa. Mutta kyllä se asia vaan niin on, että ne baarit ovat kuitenkin ensisijaisesti just sellaisia paikkoja, joissa kuuluu käydä yhdessä kavereiden tai ainakin yhden kaverin kanssa, että turha niihin on yksinään mennä, kun muut ihmiset siitä vaan kaikkea negatiivista aina ajattelevat.
Yksin jos nuori mies baariin menee, niin ihmiset ajattelevat heti niin, että nuorella miehellä ei ole ketään kavereita, kun joutuu yksin tollaisissa paikoissa käymään ja näin ollen nuoressa miehessä on heidän mielestään tietenkin automaattisesti jotain pahaa vikaa, kun ei ole kaveriseuraa ympärillä.
Suosittelen sua kyllä ilman muuta pysymään pois baareista ja etsimään jostain sellaista kaveriseuraa, joiden kanssa voisit yhdessä käydä baareissa. Mutta yksin ei nuoren miehen kannata baareihin kyllä koskaan mennä.
toi vitsi menee jo överiksi, keksi uusi jooko
No mitä mun olisi pitänyt aloittajalle sanoa? Ai kannustaa häntä käymään yksin baareissa vai?
Komppaan tätä.
Yksin baareissa käymisessä ei ole mitään vikaa ja ihailen aloittajaa siitä että hän kykenee siihen. Jokainen tänssi on mahdollisuus, meillä jotka jäämme jatkuvasti kotiin ei ole sitä.
No jos haluaa käydä yksin baareissa, niin siitä vaan. Mutta kyllä sen jokainen tälläkin palstalla tietää, että miten baareissa suhtaudutaan yksinäisiin nuoriin miehiin. Kaikki siellä vaan jotain negatiivista aina heistä ajattelevat, eikä kukaan halua yksin olevaan nuoreen mieheen tutustua, eli yksin saa varmasti myös aloittaja iltansa siellä baareissa viettää, jos tai kun sinne yksin menee.
Ainakin se yksin baariin meno tuntuu ajatuksenakin aika ikävältä ku salillakin on jo jokseenkin tukala käydä yksin. Tottunu olee aina aika yksin. Oma fiilis ei varmasti ole kaksinen jos sinne yksin menee haahuilemaan. Mutta lähtisin ite kyl jos olis yksikin vapaaehtoinen messiin. Aika paljonkin helpottais.
Ymmärrän hyvin sen, jos fiilikset ei ole kovin korkealla yksin baariin mennessä. Siellä kun yksin joutuu nuorena miehenä olemaan ja näkemään kun kaikki muut nuoret ovat siellä yhdessä kavereidensa kanssa hauskaa pitämässä, niin kyllä siinä vaan väkisinkin kaikki kavereiden seurassa olevat nuoret ajattelevat kaikkea negatiivista yksinäisestä nuoresta miehestä.
Niin ja sinuunhan se kaikki huomio sieltä tanssilavan keskeltä kohdistuu...
Kyllä siellä baareissa vaan näkee hyvin kaikkialle, joten vaikka ei tanssilavalta näkisi, mutta muualta kyllä huomio kohdistuu.
Itse täytän huomenna 23, ja kokemus parisuhteista ja seksistä pyöreä nolla,