Sain tietää sairastavani kilpparin vajaatoimintaa. Lasta on yritetty jo hyvän aikaa. Mies on laskenut sen varaan että rakentaa talon, ja sitten saa lapsia.
Olen alkanut pelätä lapsettomuutta. Mietin että voinko jäädä suhteeseen jossa en voi antaa toiselle mitä hän toivoo. Minulla ei ole ketään muuta kuin mieheni, ei sukulaisia eikä ystäviä. Jäisin siis aivan yksin. Olen miettinyt muuttaisinko kokonaan uuteen kaupunkiin ja alkaisin elämäni alusta. Ottaisin eron ja päästäisin mieheni menemään. Hän on komea ja omistaa oman firman, joten varmasti ottajia olisi.
Tunnetteko pareja joissa toinen on lähtenyt lapsettomuuden vuoksi? Miten suhtautuisitte jos vaimonne haluaisi eron koska ei raskaudu?
Minä voisin hyväksyä lapsettomuuden koska rakastan miestäni niin paljon. Mutta en halua viedä häneltä elämästä asioita jotka tekevät hänestä onnellisen.
Olen alkanut pelätä lapsettomuutta. Mietin että voinko jäädä suhteeseen jossa en voi antaa toiselle mitä hän toivoo. Minulla ei ole ketään muuta kuin mieheni, ei sukulaisia eikä ystäviä. Jäisin siis aivan yksin. Olen miettinyt muuttaisinko kokonaan uuteen kaupunkiin ja alkaisin elämäni alusta. Ottaisin eron ja päästäisin mieheni menemään. Hän on komea ja omistaa oman firman, joten varmasti ottajia olisi.
Tunnetteko pareja joissa toinen on lähtenyt lapsettomuuden vuoksi? Miten suhtautuisitte jos vaimonne haluaisi eron koska ei raskaudu?
Minä voisin hyväksyä lapsettomuuden koska rakastan miestäni niin paljon. Mutta en halua viedä häneltä elämästä asioita jotka tekevät hänestä onnellisen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi et anna miehen päättää itse? Onko syy se, että et halua ottaa riskiä siitä, että tulet joaaskin vaiheessa jätetyksi lapsettomuuden takia? Suojelet itseäsi periaatteella "hyökkäys on paras puolustus"?
Pelkään että mies jäisi luokseni mutta olisi onneton. Ehkä hän jäisi luokseni syyllisyydestä, koska tietää ettei minulla ole ketään.
Toisaalta, jos en saa lapsia niin masennun lopullisesti. Ehkä menetän haluni elää. Elämäni on ollut liian raskasta tähänkin asti, enkä kykene tuntemaan onnellisuutta. Olen menettänyt valtavasti asioita. En kestäisi enää tätä potkua päähän, vaan tuntisin että olen lopullisesti luuseri eikä mun olisi pitänyt kaikkien todennäköisyyksien vuoksi syntyäkään.
En halua että mieheni joutuisi näkemään masennukseni. Hän on ansainnut parempaa. En siis usko että kyse on hyökkäyksestä puolustuksena. On kyse rakkaudesta, jossa rakkaus on niin pyyteetöntä että omat halut ja tarpeet katoavat sen rinnalla että näkisi toisen elävän onnellista, täyttä elämää.
Minä ymmärrän, mitä tarkoitat. Itse olen elänyt pitkään samankaltaisessa tilanteessa. Olen vastapuolella, eli olen ollut pitkään naimisissa naisen kanssa, joka on minulle kertonut samoista tuntemuksista. Lapsettomuus ei kuitenkaan ole ongelmamme, meillä on lapsia.
En voi hyväksyä ajatusta sitä, että jättäisit miehesi "hänen parhaakseen". Kuten jo tuossa aiemmin totesin, anna miehen päättää itse! Jos olet epävarma hänen tunteistaan, ota asia suoraan puheeksi. En usko, että mies on kanssasi säälistä.
Kaikelta ei voi suojautua, jos aikoo elää. En voi tietää, rakastaako miehesi sinua, mutta todennäköisesti näin on, kun haluaa olla kanssasi vaikeuksistasi huolimatta. Luo itsesi ja miehesi välille rehellinen keskusteluyhteys, jolloin tiedätte aina missä mennään. Silloin miehesi kertoo sinulle itse, jos on onneton ja haluaa jotakin muuta.
Et voi tietää, mitä miehesi oikeasti haluaa, etkä missään tapauksessa saa päättää hanen puolestaan. Voit päättää vain omasta puolestasi. Jos olet onneton ja haluat itse erota, niin kerro se miehellesi.
Kiitos kauniista kirjoituksestasi.
Suvussani on kilpirauhasongelmaa ja on meillä lapsia. Kannattaa tutkia muutkin mahdolliset syyt, jos lasta ei ala kuulumaan. Voihan vika olla miehessäkin tai sitten vain teillä keskenään ei "nappaa". Stressi lisää myös lapsettomuutta.
No juurihan olet saanut vihdoin diagnoosin joka selittää lapsettomuuden ja ilmeisen raskasmielisyytesi. Onko sinulla ylipainoa?
Jos on niin ensin pitää laihduttaa liiat pois. Ja kun olet saanut hormonihoidon ja se on sopivaa juuri sinulle, niin silloin kilpirauhasen vajaatoiminta on korjattu päivittäisellä lääkkeenotolla ja todennäköisyytesi tulla raskaaksi on hyvä.
Nyt sinun pitäisi iloita siitä, että vihdoin asiat alkavat sujua ja järjestyä. Hoida kuntoon myös tuo kroonistunut masennuksesi asiantuntija-avun turvin. Se, että oma perheesi on kuollut, on valitettavaa. Niin on minunkin molemmat vanhemmat haudassa eikä sisaruksia koskaan ollutkaan, mutta ei itketä yhtään. Voisitte adoptoida tai tyytyä nelijalkaisiin "lapsiin" erosynkistelyjen sijaan. Märehdi sitä lapsettomuutta vasta yli nelikymppisenä, OK?
Osaltaan kuvailusi teidän kahden suhteen laadusta on tyypillistä läheisriippuvuutta. Suosittelen myös psykoterapiaa jos et jo ole ollut.
Olen kuullut että tietynlaiset kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa lapsettomuutta. Olisi hienoa jos lääkitys auttaisi, ja raskautuisin. En välitä väsymyksestä, vilusta, painon kertymisestä, ohuista hiuksista tai hilseilevästä naamasta, mutta lapsettomuus satuttaa. Se satuttaa lujaa.
Ylipainoa on nyt n. 3-5 kiloa. Vuosia piiskasin itseäni liikkumaan, haukuin itseäni kun en jaksanut olla sporttinen ja pirteä.
Mies ei ole sorttia joka adoptoi, eikä pidä eläimistä. Läheisriippuvuutta varmasti minussa on, ja tulee aina olemaan. Terapiassa olen käynyt, mutta aina jokainen suhde on samanlainen.
Mutta olisi aivan ihanaa, jos olisi energiaa tavata ihmisiä ja käydä välillä ulkona. Tänään en jaksanut mitään. Kävin töissä ja uuvuin, keräsin sohvalla voimia 3-4 tuntia että jaksoin käydä tekemässä ostokset. Ja nyt taas makaan tietokoneen ääressä, aivankuin olisin raatanut rakennustyömaalla.
syy erota!
Elämä ei mene niinkuin suunnitellaan, sitä ei voi hallita.
Ei elämä suju kuin tanssi. Opiskelu, työpaikka, puoliso, omakotitalo, kaksi lasta, tyttö ja poika, uraputki jne...
Aina voi sairastua, akateemisesti koulutetultakin voi työt loppua, lapsi voi syntyä vammaisena, biologista lasta ei voi saada jne... tai sitten voi sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan.
Yhtään vähättelemättä sairauttasi, sen kanssa voi elää.
Hakeudu lääkärille joka osaa hoitaa ko. sairautta, ja hoida sitä itse. Tärkeintä on saada lääkitys kohdilleen, sillä se on hienosäätöä. Ruokavalio on tärkeä, ja turvattava seleenin ja magnesiumsitraatin saanti.
Hoida ensin itsesi kuntoon, ja mieti sitten parisuhdetta ja lapsia/lapsettomuutta. Aina kaikkea ei voi saada ja elämä ei ole oikeudenmukaista. Kaikesta huolimatta hyvää syksyn jatkoa, Sinulle toivottaa kilpparin vajaatoiminnan kanssa kamppaileva kohtalotoveri.
Nykyään on hyvin tehokkaita lapsettomuushoitoja. Olen saanut lapsen luovutetulla munasolulla tehtävällä koeputkihedelmöityksellä, jossa myös miehen huonot siittiöt korvattiin luovutetulla spermalla. Toki pieni osa näistäkin hoidoista epäonnistuu, mutta niin moni onnistuu, että se on aikalailla tahdosta kiinni. Noita hoitoja voi tehdä naiselle vaikka olisi jo vaihdevuodet ohitse kokonaan, koska perustuvat tysin keinotekoiseen hormonihoitoon. Eli pää pystyyn, vaihtoehtoja on!
Ps. Puolet lapsettomuudesta johtuu miehestä, eli syy voi olla myös hänessä.
Ps2 minullakin on kilpparin vajaatoimintaa, mutta siihen on lääke. Vajaatoiminta masentaa eli pitää olla tarkkana tyroksiiniannoksen suhteen. Viitearvojen puitteissa oleva arvo voi olla liian pieni silti, minulla hyvin pienet määrät ovat ratkaisevia. Tärkeää tunnustella itseään, milloin on normaalin tuntuinen olo. Raskauden alusta pitää sitten mennä synnytyssairaalan endokrinologin erikoisseurantaan, tyroksiinin tarve muuttuu koko ajan raskauden aikana. Vajaatoiminta aikaansaa jälkeenjääneitä lapsia, liikatoiminta supistuksia ja keskenmenoriskiä. Eli erikoislääkärin seurannassa pitää olla koko ajan. Lisäksi tyroksiinin tarve raskauden lopussa on yleensä tuplaantunut lähtötilanteeseen verattuna, ja se pysyy niin loppuelämän.
Kerroin miehelle mietteistäni eilen. Hän latoi niskaani kaikki negatiiviset asiat jotka olen hänelle sanonut parin vuoden aikana. Järkytyin. Hän sanoi että suhteemme on huonolla tolalla. Hän ei kuulema tiedä mitä ajatella sairaudestani. Sanoi että jos ei saa lapsia, se on hänelle pettymys. Sanoin että lähden liitosta ja muutan muualle. Ei sanonut siihen mitään. Syytti vaan elämästä joka on ollut kuin vuoristorataa.
Yritin selittää hänelle että tunne-elämän vaihtelut voivat liittyä sairauteeni. Samoin moni muukin asia. Ei mennyt jakeluun, ei ymmärtänyt tai ei halua ymmärtää. Sanoi että moni mies olisi jo lähtenyt. Pyysin anteeksi.
Tänään oli internetin evästeissä tietoja seksisivuista ja seuranhakupalstoilta. Olen surullinen, sekaisin ja shokissa. Mies ei puhu. Ei kuulema ole puhuttavaa, en kuulema ymmärrä hänen huumoriaan. Kuitenkin voi jutella ihmisille chateissa.
Minä satutan häntä sanoilla, mutta hän satuttaa minua teoillaan. Mutta koska hän ei tiedä että tiedän hänen käyneen chateissa, hän ei tiedä miten minuun sattuu.
Kuulostaa siltä ettei miehesi rakasta sinua... Olen todella pahoillani puolestasi :(
Hanki rohkeasti apua itsellesi, mene vaikka osastohoitoon lepäämään jos ahdistut kovin. Olet sen arvoinen, että pystyt nauttimaan elämästä. Muista se!
Kuulostaa myös siltä, että tuollainen suhde tuhoaa ennen pitkää kirjoittajan :( Kumppanin on pystyttävä tukemaan ja välittämään, kun karikkoja tulee, sillä niitä tulee väistämättä. Kaikille.
Sinulla on ollut aikaa miettiä asiaa mutta miehellesi puheesi tuli yllättäen. Anna siis hänellekin aikaa mietiskellä asioita ja ennenkaikkea ensimyrksyn mennä ohitse. Jos ei mene, menkää parisuhdeterapiaan juttelemaan asioista.
Teillä ilmeisesti on ollut melkoisesti tunne-elämän vaihteluita sinun vuoksesi. Ehkä siinä myrskyssä et ole vain ehtinyt huomata, että toinen olisi kaivannut välillä rauhaisempia aikoja.
Hyvä, että hän rehellisesti myöntää olevansa pettynyt, jos ei saisi lapsia. Senhän sinä jo varmaan tiesitkin, koska puhuit jo itse lähtemisestä. Nyt vain sait varmistuksen omille ajatuksillesi eli olet ollut oikeassa siitä, että lapset ovat hänelle tärkeitä.
Tuskinpa miehesi kyseisillä sivuilla ihan ensimmäistä kertaa nyt juuri vierailee. Vai oletko seurannut pitempään, millä sivuilla hän käy? Voisiko hän hakea sivuilta astetta rauhallisempaa suhdetta kuin mitä teillä on ollut? Ehkä sinun läheisriippuviasuutesi on myös painanut häntä. Se, että teillä keskusteluyhteys on poikki, ei tietenkään estä häntä keskustelemasta ihmisten kanssa eri ympäristöissä - eihän hän heidän kanssaan ole riidoissa. Mitäpä jos ottaisi rohkeasti asian esiin miehesi kanssa ja kertoisit miltä se sinusta tuntuu?
Kilpparin vajaatoiminta voidaan hoitaa lääkkeillä, itselläni sama diagnoosi ja ennen sitä vuoden yritys tulla raskaaksi. Kun lääkkeen annostus saatiin kohdilleen, niin tärppäsi ja raskaus sujui hyvin. Tsemppiä, älä luovuta!