Mahdollista?

Heippa NainenParhaassaIässä!

Kirjoituksestasi paistoi läpi hätä, ja pelko, jota oli surullista lukea. Painostaako vanhempi av(i)omiehesi sinua tästä lapsiasiassa?

En tiedä mitään perheesi/sukusi terveyshistoriasta mutta sen voin sanoa varmuudella että naisten ja synnyttävien naisten terveydenhoito on mennyt paljon eteenpäin niistä päivistä kuin itse synnyit 20vuotta sitten! Puhumattakaan siitä ajasta kun äitisi syntyi. Nykyään keisarinleikkauksen saa myös omasta vaatimuksesta (voi olla että lääkäri/kätilö yrittää ensin saada ympäripuhuttua mutta en ole kuullut tapauksesta jossa keisarinleikkaus olisi evätty loppupeleissä). Minulla ei ole biologisia lapsia (odotan mieheni kanssa adoptiolasta) mutta uskallan näin anonyyminä todeta että kuunnellessani naisten synnytyskokemuksia ja miesten armeijamuistoja niin olen huomannut että monilla on suorastaan kilpailua kenellä on kauheimmat jutut! Välillä ihantotta ihmettelen että miten niin "kauhistuttavan" synnytyksen läpikäynyt nainen haluaa parin vuoden päästä saada uuden lapsen... Tietenkin vaikeita synnytyksiäkin on, mutta ei varmastikaan niin paljon kuin vaikka vuosikymmen sitten. Jos haluat ajantasaista, oikeaa, tietoa niin mene vaikka juttelemaan kotikuntasi ehkäisyneuvolan kätilön luokse (ainakin omalla kotikunnallani ehkäisypuolella oli kätilö töissä).

Olisitteko sopivia adoptiovanhempia? En osaa sanoa koska en teitä tunne. Sen kuitenkin tiedän että menee ainakin vielä 4-5 vuotta ennenkuin voit edes hakeutua miehesi kanssa adoptioneuvontaan, adoption alaikäräja kun on 25vuotta.. Ja sen voin aivan varmuudella vielä todeta että kyllä ne isovanhemmat jostain kuulisivat jos teille adoptiolapsi tulisi. Miksi se muuten olisi tärkeää että he eivät saisi asiasta tietää?

Nauti nuoruudestasi, harrasta taidetta ja puhu historiasta miehesi kanssa. Ei sinun vielä lapsia tarvitse miettiä!

Ajatuksissasi paistaa kyllä kypsymättömyyttä. Miettikää ennen kaikkea tuon tulevan lapsen etua ja elämää. Ei kannata rankentaa tietoisesti "sukusalaisuuksia": miten lapsenne elämä rakentuisi jos hänen pitäisi koko ajan salailla isovanhemmiltaan alkuperäänsä. Joutuisitte salamaan lapseltanne hänen todellisen alkuperänsä, ja jossain vaiheessa se tulee nykyään selville. Viimeistään sukututkimus ja geenitestit voivat paljastaa että ei olla verisukua vanhempien kanssa. Tämä voi olla suuri järkytys ihmiselle aikuisena, voi aiheuttaa jopa lopullisen välirikon lapsen, suvun ja vanhempien välille.
Tuo asiaan suhtautuminen ja esilletuominen on aika lennokasta: pikkupennut ym. Tällainen suhtautuminenko teillä on ylipäätänsä lapsiin. Monesti lapsilla onkin juuri viisaita ja herkkiä kommentteja ja heillä on oikeus ilmaista omia mielipiteitä ja tulla kuulluksi. Lukeehan tätäkin palstaa lapsia, nuoria ja varmaan myös adoptoituja.
Myös aikuiset ja keski-ikäiset voivat lähettää asiattomia kommentteja ja trollata.
Aina pitää ajatella lapsen etua ja hänen tulevaa elämäänsä. Lapsi ei ole leikkikalu ja se lapsuusaika on tärkeä mutta verrattain lyhytaikainen jos taaplaa täällä 90 vuotta.