Olen itse 20. ja mieheni 28.
Olemme molemmat sitä mieltä että lapsi siinä 24v iässä olisi hyvä saada mutta siinä on yksi pikkiriikkinen pulma =
Minä.
Haluan lapsen ja niin mutta sukuni... (Isoäitini vaivalla synnytti äitini, monia keskenmenoja jne. äitini sairastui juuri ennen synnytystä ja sai kaikki sisarukseni keskosena.
Syynnytykset yhtä helvettiä. Pelkään synnytystä enkä ole kuullut että sen voisi tehdä nukutuksen yhteydessä. Edes puudutus ei auta, mielikuva siitä hirvittää enemmän kuin normaali.Kaikki suvun jäsenet on pitänyt keskosena synnyttää enkä halua sitä arpea!
(En rehentele mutta mallikroppaa on säilytettävä)
Ratkaisu = ADOPTIO, emme kerro isovanhemmille sen olevan adoptoitu pidämme asian salassa, aiomme rakastaa lasta kuin omaamme "sitähän se on" se ei vain ole vertamme mutta se olisi lapsemme.
Mutta mietimme kannattaisiko edes yrittää? Vaarana olisivat repeämät, pahimmassatapausessa kuolema jommalle kummalle, enkä haluaisi "sukuperinteen" jatkuvan, haluamme lapselle (biologiselle tai ei) hyvän elämän jossa ainakin yrittäisimme opettaa hänelle elämän kauniita asioita, luonnonkauneutta, historiaa, filosodiaa jne. (Olemme aika taiteellinen pariskunta heh). Kiitoksia neuvoista ja kannustuksista ja ne jonnet pikkupennut ... älkää jaksako
Mahdollista?
4
222
Vastaukset
- Tässä odotellessa
Heippa NainenParhaassaIässä!
Kirjoituksestasi paistoi läpi hätä, ja pelko, jota oli surullista lukea. Painostaako vanhempi av(i)omiehesi sinua tästä lapsiasiassa?
En tiedä mitään perheesi/sukusi terveyshistoriasta mutta sen voin sanoa varmuudella että naisten ja synnyttävien naisten terveydenhoito on mennyt paljon eteenpäin niistä päivistä kuin itse synnyit 20vuotta sitten! Puhumattakaan siitä ajasta kun äitisi syntyi. Nykyään keisarinleikkauksen saa myös omasta vaatimuksesta (voi olla että lääkäri/kätilö yrittää ensin saada ympäripuhuttua mutta en ole kuullut tapauksesta jossa keisarinleikkaus olisi evätty loppupeleissä). Minulla ei ole biologisia lapsia (odotan mieheni kanssa adoptiolasta) mutta uskallan näin anonyyminä todeta että kuunnellessani naisten synnytyskokemuksia ja miesten armeijamuistoja niin olen huomannut että monilla on suorastaan kilpailua kenellä on kauheimmat jutut! Välillä ihantotta ihmettelen että miten niin "kauhistuttavan" synnytyksen läpikäynyt nainen haluaa parin vuoden päästä saada uuden lapsen... Tietenkin vaikeita synnytyksiäkin on, mutta ei varmastikaan niin paljon kuin vaikka vuosikymmen sitten. Jos haluat ajantasaista, oikeaa, tietoa niin mene vaikka juttelemaan kotikuntasi ehkäisyneuvolan kätilön luokse (ainakin omalla kotikunnallani ehkäisypuolella oli kätilö töissä).
Olisitteko sopivia adoptiovanhempia? En osaa sanoa koska en teitä tunne. Sen kuitenkin tiedän että menee ainakin vielä 4-5 vuotta ennenkuin voit edes hakeutua miehesi kanssa adoptioneuvontaan, adoption alaikäräja kun on 25vuotta.. Ja sen voin aivan varmuudella vielä todeta että kyllä ne isovanhemmat jostain kuulisivat jos teille adoptiolapsi tulisi. Miksi se muuten olisi tärkeää että he eivät saisi asiasta tietää?
Nauti nuoruudestasi, harrasta taidetta ja puhu historiasta miehesi kanssa. Ei sinun vielä lapsia tarvitse miettiä!- NainenParhaassaIässä
Haluan korjata että mieheni ei painostanut minua lapsiasiassa koska itse aluksi ehdotin kunasiasta oli jotain puhetta joskus ja kun äitini kuuli hän muistutti sukujuurista. Anteeksi xd sait ilmeisesti tekstistä väärän kuvan en ole oikein hyvä kirjoittamaan. Totta, ihmiskunta on kehittynyt. Olen samaa mieltä, miksi pitää "rehennellä" kuinka synnytys on sattunut ITSE rehentelisin helpolla synnytyksellä mutta kaikkia ei voi miellyttää.
Nimimerkin loppuun piti mahtua "?" koska se oli jo kysymys sinäänsä mutta eihänse siihen mahtunut...
Kiitos muuten neuvosta, pitää joku aika tilata/sopia :D voisi samalla kysyä hieman "ammattimaisia yksityiskohtia" kaikenlaisesta asiaanliittyvästä, ihme etten heti tajunnut.
- palstaa seuravaava
Ajatuksissasi paistaa kyllä kypsymättömyyttä. Miettikää ennen kaikkea tuon tulevan lapsen etua ja elämää. Ei kannata rankentaa tietoisesti "sukusalaisuuksia": miten lapsenne elämä rakentuisi jos hänen pitäisi koko ajan salailla isovanhemmiltaan alkuperäänsä. Joutuisitte salamaan lapseltanne hänen todellisen alkuperänsä, ja jossain vaiheessa se tulee nykyään selville. Viimeistään sukututkimus ja geenitestit voivat paljastaa että ei olla verisukua vanhempien kanssa. Tämä voi olla suuri järkytys ihmiselle aikuisena, voi aiheuttaa jopa lopullisen välirikon lapsen, suvun ja vanhempien välille.
Tuo asiaan suhtautuminen ja esilletuominen on aika lennokasta: pikkupennut ym. Tällainen suhtautuminenko teillä on ylipäätänsä lapsiin. Monesti lapsilla onkin juuri viisaita ja herkkiä kommentteja ja heillä on oikeus ilmaista omia mielipiteitä ja tulla kuulluksi. Lukeehan tätäkin palstaa lapsia, nuoria ja varmaan myös adoptoituja.
Myös aikuiset ja keski-ikäiset voivat lähettää asiattomia kommentteja ja trollata.
Aina pitää ajatella lapsen etua ja hänen tulevaa elämäänsä. Lapsi ei ole leikkikalu ja se lapsuusaika on tärkeä mutta verrattain lyhytaikainen jos taaplaa täällä 90 vuotta.- Tässä odotellessa
Ota huomioon että alkuperäinen kirjoittaja on "vasta" 20vuotias. Hänen mahdolliseen adoptioonsa olisi vielä monta vuotta. Luonnollisesti on paljon epäselviä asioita! Ja paljon epäkypsempiäkin kirjoittelua olen tästä "ryhmästä" lukenut! Aloittaja nosti esiin suuren tabun, synnytyspelon. Adoptiojonossa on myös niitä naisia ja pareja joiden (lisääntymis)terveydessä ei ole vikaa vaan he voisivat saada myös biologisen lapsen. En tiedä kuinka moni nainen on hakeutunut adoptioon synnytyspelon takia, mutta arvelen että heitäkin varmasti on.
En tunne mitenkään kirjoittajaa joten en voi tuomita häntä. Adoptioneuvonnossa käydään sitten tarkemmin motiiveja läpi. Siitä olen samaa mieltä että lapselta EI pidä piilottaa menneisyyttään. Tämä asia käydään neuvonnassa tarkkaan läpi ja ymmärsin että adoptio voi jopa nousta pystyyn jos vanhemmat haluaisivat peittää lapseltaan totuuden. Monissa suvuissa joihin aikaisemmin ei ole (avoimesti) adoptoitu lapsia, ajatuskin voi olla uusi. Ja senhän tietää että monia uudet asiat pelottavat. Vanha sananlasku "Veri on vettä sakeampaa" elää vahvana monien mielessä. Siihen nähden kirjoittaja ei ole kypsymätön koska hän jo nyt tiedostaa tämän valitettavan ajatelman omassa suvussaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t1163708Ikävä sinua..
Kauan on aikaa kulunut ja asioita tapahtunut. Mutta sinä M-ies olet edelleen vain mielessäni. En tiedä loinko sinusta va141681Riikka Purra: "Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuuksista - Se ei meille käy"
Näin vakuutti persujen Purra edellisten eduskunta vaalien alla,. https://www.ku.fi/artikkeli/4910942-kun-uudessa-videos141548Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä
Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu181396Riikka Purra sanoo, että sietokykyni vittumaisiin ihmisiin alkaa olla lopussa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be8f784d-fa24-44d6-b59a-b9b83b629b28 Riikka Purra sanoo medialle suorat sanat vitt2931383Lindtmanin pääministeriys lähenee päivä päivältä
Suomen kansan kissanpäivät alkavat siitä hetkestä, kun presidentti Stubb on tehnyt nimityksen. Ainoastaan ylin tulodesi281266Tuntuuko sinusta mies
että olet jossain, mutta sydämessäsi haluat olla muualla. Suunnittelet kaikkea kivaa ja olet innolla mukana, mutta silti16954Kapiainen siviiliesimies, Herra suuri Herra
Sotilaana kyvytön, johtajana munaton ja kotona tossun alla. Se on upseerin uran tuen pää, seinään ajo. Mutta aina löytyy72933Väärä pää tutustumiseen
Mikä ihme on, että miehet haluavat ensimmäisenä sänkyyn? Onko nykyään niin helppo saada nainen peittojensa alle.. tai pä118883Mitä tapahtuisi....
Meidän välillä jos törmäisimme yöelämässä ilman häiriötekijöitä ja olisimme hieman huppelissa? Päättyisikö ilta kenties60829