Mitä tai ketä tässä pitäisi nyt hoitaa??

Olen 26-vuotias avoliitossa elävä nainen ja tuntenut nyt reilun viikon verran outoa ahdistusta ja välinpitämättömyyttä parisuhteeni vuoksi. On oikeastaan kohtuutonta sanoa että parisuhde olisi syynä tähän, koska kaikki (negatiivinen) tuntuu olevan MINUN pääni sisällä. Avomieheni on hellä, rakastava, luotettava, uskollinen ja vahva. Hän on monesti sanonut tekeväni puolestani mitä vaan - ja näin on totisesti ollutkin.
Ongelma on nyt siinä, että tunteeni häntä ja ylipäätään elämää kohtaan ovat kaikonneet. Elämänhaluni ei ole kaikonnut ja haluan pitää miehestäni kiinni kynsin hampain, mutta tunnen itseni jotenkin uupuneeksi. Minulla oli kaksi opiskelupaikkaa, mutta jättäydyin toisesta pois. Lisäksi äitini jäi asumaan yksin, kun siskonikin muutti pois kotoa. Toki äidin jaksaminen mietityttää.

Selitys on erittäin ontuva, mutta ongelmana on muutaman viime viikon aikana syntynyt jatkuva painostava tunne, jonka syytä en oikein löydä. Avomiehestäni en halua luopua, ja hän on sanonut että haluaa että minulla on hyvä olla - pitäisikö minun siis haketua terapiaan, kun parisuhteessamme ei ole ongelmaa, vaan minussa ja tunteissani.
2143
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

No, eipä tarvi tehdä tästä parisuhdeongelmaa ensinkään, sen kun hakeudut ammattimauttajan juttusille ja alat pitämään huolta itsestäsi ja jaksamisestasi.
Ilmeisesti sä yrität liikaa, vaadit itseltäsi liikaa ja siinä sivussa kannat koko suvunkin huolet niskassasi ja siksi sulloin niin kauhee olo.

Äänestä

Hmm, voit olla oikeassa. Voi miesparkaani.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Synkkis kirjoitti:

Olen 26-vuotias avoliitossa elävä nainen ja tuntenut nyt reilun viikon verran outoa ahdistusta ja välinpitämättömyyttä parisuhteeni vuoksi. On oikeastaan kohtuutonta sanoa että parisuhde olisi syynä tähän, koska kaikki (negatiivinen) tuntuu olevan MINUN pääni sisällä. Avomieheni on hellä, rakastava, luotettava, uskollinen ja vahva. Hän on monesti sanonut tekeväni puolestani mitä vaan - ja näin on totisesti ollutkin.
Ongelma on nyt siinä, että tunteeni häntä ja ylipäätään elämää kohtaan ovat kaikonneet. Elämänhaluni ei ole kaikonnut ja haluan pitää miehestäni kiinni kynsin hampain, mutta tunnen itseni jotenkin uupuneeksi. Minulla oli kaksi opiskelupaikkaa, mutta jättäydyin toisesta pois. Lisäksi äitini jäi asumaan yksin, kun siskonikin muutti pois kotoa. Toki äidin jaksaminen mietityttää.

Selitys on erittäin ontuva, mutta ongelmana on muutaman viime viikon aikana syntynyt jatkuva painostava tunne, jonka syytä en oikein löydä. Avomiehestäni en halua luopua, ja hän on sanonut että haluaa että minulla on hyvä olla - pitäisikö minun siis haketua terapiaan, kun parisuhteessamme ei ole ongelmaa, vaan minussa ja tunteissani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu