Olemme kummatkin jo aikuisia kohta nelikymppisiä ja asuneet yhdessäkin reilut kolme vuotta. Ongelmia meille tai oikeastaan minulla ei ole kuin yksi. Se tuntuukin sitten sitäkin isommalta, nimittäin vaimokkeen suku tai tarkemmin sanoen hänen isosiskonsa. Koko vyyhdin ydin on se että siskokset asuvat kaikki samalla paikkakunnalla ja ovat todella läheisiä. Kumpikaan isosiskoista ei ole ikinä minua hyväksynyt. En ole riittävän hyvä enkä sopiva heidän siskolleen. Vaimokkeeni isosiskot ovat molemmat erittäin vahvoja ja voimakkaita luonteita, joita vaimokkeeni tavallaan katsoo ylöspäin. Tiedän että heidän mielipiteillään onkin ainakin tiedostamaton vaikutus vaimokkeeseeni.
Tämä on minulle iso ongelma koska siskokset tapaavat useita kertoja viikossa ja tiedän ettei minusta puhuta mitään hyvää näissä tapaamisissa. Tiedän sen koska tilanne on sama vaikka olisin itsekin paikalla. Saan jatkuvasti kuulla pientä ja isompaakin vinoilua isosiskoilta. Koko touhu muistuttaa melko paljon tilannetta yläasteella jossa minua myös kiusattiin. En voi kuin kadehtia keskimmäisen siskon miestä jonka kaikki hyväksyvät. Vanhin siskoista keksi vuosi sitten mielestään osuvan lempinimenkin minulle, heikoin lenkki. Siitä lähin olen ollut muille kuin vaimokkeelleni ja hänen tyttärelleen heikoin lenkki. Itse asiassa tytärkin kutsuu minua usein tällä nimellä kun vaimoni ei ole kuulemassa. Valitin asiasta vaimokkeelleni. Se osoittautui virheeksi. Vaimokkeeni piti tosin tytölle puhuttelun mutta tyttö puolestaan kanteli tädilleen. Tämä taas piti huolen että olen saanut kuulla asiasta enemmän kuin tarpeeksi. En saa edes 15-vuotiasta tyttöä kuriin vaan minun täytyy kannella kuin pikkulapsi. Tämän jälkeen arvostukseni on ollut jos mahdollista entistäkin alempana. Ja tytär on kuin minua uhmatakseen alkanut käyttää ”rakasta” lempinimeäni entistäkin enemmän.
Olen puhunut asiasta usein vaimokkeelleni mutta hän on toisaalta puun ja kuoren välissä. Hän yrittää kyllä puolustaa minua mutta toisaalta siskot ovat todella tärkeitä hänelle. Vaimokkeeni on useasti pyytänyt minua olemaan urhea ja sietämään tätä tilannetta sillä hän ei halua riidellä siskojensa kanssa. Tosin hetkittäin tuntuu että hän pitää puoliani lähinnä muodon vuoksi. Olen itsekin yrittänyt antaa sanallisesti takaisin mutta hävettää sanoa että olen näissä tilanteissa tuomittu häviämään ja saan maksaa uhmastani entistä kipeämpänä pilkkana. En kerta kaikkiaan ole henkisesti tarpeeksi vahva pärjätäkseni kummallekaan näistä isosiskoista. Ja yhdessä he ovat toisiaan tukeva kaksikko jonka edessä olen voimaton. Olenkin hiljaisesti tyytynyt osaani kiusoittelun ja pilkan kohteena. Ja tämä taas on epäilemättä laskenut arvostustani miehenä. Jotenkin kierre tuntuu loputtomalta. Tiedän että tämä kaikki on vaikuttanut myös vaimokkeeseeni vaikka hän sen kieltääkin. Olen huomannut hänen käytöksensä pikku hiljaa muuttuvan dominoivammaksi ja kiukuspäissään hän välillä heittelee kommentteja joiden tiedän olevan alun perin hänen siskojensa käsialaa.
Vanhin siskoista on vaimokkeeni poissa ollessa ”luvannut” minun kuulleni hänen tyttärelleen että minä hyvin pian ”olen historiaa”. Tämän oli ilmeisesti tarkoitus satuttaa minua ja saada oloni epävarmaksi. Ja hyvin se toimikin. Siskokset käyvät usein yhdessä iltaa istumassa ja viime aikoina he ovat aina lähteneet etsimään vaimokkeelleni miestä heikoimman lenkin tilalle. Koska me asumme melko kaukana keskustasta yöpyy vaimoni silloin tällöin siskojensa luona. Uskon ettei mitään sopimatonta tapahdu mutta toisaalta tiedän että olen viimeinen jolle asiasta kerrotaan. Olen myös varma että siskokset eivät tässä tilanteessa erityisesti kannusta vaimokettani uskollisuuteen. Koko tämä kuvio ahdistaa ja pelottaakin minua suunnattomasti. Välillä olen jo ollut valmis keräämään tavarani ja antamaan periksi. Rakastan kuitenkin vaimokettani hänen siskoistaan huolimatta suuresti enkä haluaisi menettää häntä. Itsekunnioituksen rippeitteni takiakaan en haluaisi antaa periksi siskoille.
Tämä on minulle iso ongelma koska siskokset tapaavat useita kertoja viikossa ja tiedän ettei minusta puhuta mitään hyvää näissä tapaamisissa. Tiedän sen koska tilanne on sama vaikka olisin itsekin paikalla. Saan jatkuvasti kuulla pientä ja isompaakin vinoilua isosiskoilta. Koko touhu muistuttaa melko paljon tilannetta yläasteella jossa minua myös kiusattiin. En voi kuin kadehtia keskimmäisen siskon miestä jonka kaikki hyväksyvät. Vanhin siskoista keksi vuosi sitten mielestään osuvan lempinimenkin minulle, heikoin lenkki. Siitä lähin olen ollut muille kuin vaimokkeelleni ja hänen tyttärelleen heikoin lenkki. Itse asiassa tytärkin kutsuu minua usein tällä nimellä kun vaimoni ei ole kuulemassa. Valitin asiasta vaimokkeelleni. Se osoittautui virheeksi. Vaimokkeeni piti tosin tytölle puhuttelun mutta tyttö puolestaan kanteli tädilleen. Tämä taas piti huolen että olen saanut kuulla asiasta enemmän kuin tarpeeksi. En saa edes 15-vuotiasta tyttöä kuriin vaan minun täytyy kannella kuin pikkulapsi. Tämän jälkeen arvostukseni on ollut jos mahdollista entistäkin alempana. Ja tytär on kuin minua uhmatakseen alkanut käyttää ”rakasta” lempinimeäni entistäkin enemmän.
Olen puhunut asiasta usein vaimokkeelleni mutta hän on toisaalta puun ja kuoren välissä. Hän yrittää kyllä puolustaa minua mutta toisaalta siskot ovat todella tärkeitä hänelle. Vaimokkeeni on useasti pyytänyt minua olemaan urhea ja sietämään tätä tilannetta sillä hän ei halua riidellä siskojensa kanssa. Tosin hetkittäin tuntuu että hän pitää puoliani lähinnä muodon vuoksi. Olen itsekin yrittänyt antaa sanallisesti takaisin mutta hävettää sanoa että olen näissä tilanteissa tuomittu häviämään ja saan maksaa uhmastani entistä kipeämpänä pilkkana. En kerta kaikkiaan ole henkisesti tarpeeksi vahva pärjätäkseni kummallekaan näistä isosiskoista. Ja yhdessä he ovat toisiaan tukeva kaksikko jonka edessä olen voimaton. Olenkin hiljaisesti tyytynyt osaani kiusoittelun ja pilkan kohteena. Ja tämä taas on epäilemättä laskenut arvostustani miehenä. Jotenkin kierre tuntuu loputtomalta. Tiedän että tämä kaikki on vaikuttanut myös vaimokkeeseeni vaikka hän sen kieltääkin. Olen huomannut hänen käytöksensä pikku hiljaa muuttuvan dominoivammaksi ja kiukuspäissään hän välillä heittelee kommentteja joiden tiedän olevan alun perin hänen siskojensa käsialaa.
Vanhin siskoista on vaimokkeeni poissa ollessa ”luvannut” minun kuulleni hänen tyttärelleen että minä hyvin pian ”olen historiaa”. Tämän oli ilmeisesti tarkoitus satuttaa minua ja saada oloni epävarmaksi. Ja hyvin se toimikin. Siskokset käyvät usein yhdessä iltaa istumassa ja viime aikoina he ovat aina lähteneet etsimään vaimokkeelleni miestä heikoimman lenkin tilalle. Koska me asumme melko kaukana keskustasta yöpyy vaimoni silloin tällöin siskojensa luona. Uskon ettei mitään sopimatonta tapahdu mutta toisaalta tiedän että olen viimeinen jolle asiasta kerrotaan. Olen myös varma että siskokset eivät tässä tilanteessa erityisesti kannusta vaimokettani uskollisuuteen. Koko tämä kuvio ahdistaa ja pelottaakin minua suunnattomasti. Välillä olen jo ollut valmis keräämään tavarani ja antamaan periksi. Rakastan kuitenkin vaimokettani hänen siskoistaan huolimatta suuresti enkä haluaisi menettää häntä. Itsekunnioituksen rippeitteni takiakaan en haluaisi antaa periksi siskoille.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Menisin kaikissa kommenteissani suoraan henkilökohtaisuuksiin.
"Ei sinun lahna tarvitse mun vaimoa usuttaa etsimään uutta jos et itse uskalla etsiä uutta ja miehelles kertoa ettet tyydyty."
Lisäksi vihjailisin heidän miehilleen heidän puolisoidensa epäasiallisesta käytöksestä baareissa:
"En nyt tiedä miten sen ottaa, liekö tottakaan, mutta kaveri tuossa vain ihmetteli kun oli baarissa käynyt että aika avoimesti noi sun vaimos siskot toisia lääppii. En minä vaan sallisi."
Epäilyn herättäminen on joskus paljon pahempaa kuin rysän päältä kiinni saaminen. Epäily nakertaa pitkään ja niinkauan voi epäillä kunnes löytyy todisteita.
Lisäksi jos tulee jotain hyökkäystä itseään vastaan, niin voi kommentoida että "NIIN kuten sanoin, että liekö tottakaan kun kaveri näki. Onhan tuo voinut erehtyäkin." Ja jos vaativat kaverin nimeä, niin lähteen paljastamisesta voi aina kieltäytyä. "Ei tämä asia minulle kuulu. Eiköhän tämä ole aina teidän kahden välinen asia selvittää mitä vikaa teidän parisuhteessa on. Minusta siihen ei tarvitse minua tai minun kavereitani sotkea."
voisit puhua vaimollesi tästä henkisestä väkivallasta ja pilkanteosta. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Tiedätkös, kunnon räjähtäminen näille siskoksille tekisi hyvää. Ainakin vähintään pidä puolesi. Huomaavatpa, ettet ole mikään tossunalla oleva nyhverö. Vai oletkos??
Vaimosi kuitenkin aikuisena ihmisenä pitäisi ymmärtää olla ottamatta vaikutteita siskoistaan. Hän on kuitenkin vaimosi ja olisi oltava sinun puolellasi! Asetelma on kuitenkin sinä vs. vaimo vaimon siskot. Jos vaimosi sinusta todella välittää sinusta, siskosi eivät voi manipuloida häntä pettämään tms... Uskollisuus on omista arvoista kiinni pitämistä ja oikean välittämisen oikeanlaisen suhteen perusta.
Pidähän vaimosi kanssa kunnon pitkä palaveri asiasta ja kysy häneltä nauttiiko hän tosiaan siitä, että hän ja hänen siskonsa kohtelevat sinua noin?? Vetoa hänen omaantuntoonsa, jos hänellä sellaista on!
Voi olla, että tämä on myös heidän huonoa huumoriaan, mutta pitäisi heidänkin ymmärtää hyvän ja huonon huumorin ero.
Vaimosi tosiaan on puun ja kuoren välissä, mutta sinä olet sentään hänen MIEHENSÄ! Näytä se kaapin paikka!
Korjataan nyt aluksi ettemme ole naimisissa, ainakaan vielä. Avoliitossa elellään ja saa nähdä kuinka homma kehittyy. Ilman siskoja uskoisin että olisi kehittynyt jo paljon nykyistä pidemmälle.
>Huomaavatpa, ettet ole mikään tossunalla oleva
>nyhverö. Vai oletkos??
Mitä tähän nyt sanoisi ettei valehtelisi. En pidä itseäni täytenä nyhverönä. Kukapa pitäisi. Mutta olen kyllä luonteeltani hiukan hiljainen ja syrjäänvetäytyväkin. En pidä konfliktitilanteista ja monesti mieluummin kärsin hiljaisesti kuin käyn avoimeen hyökkäykseen. Tämä on kai vuosien saatossa opittu käyttäytymismalli jota ei ole ihan helppo muuttaa. Olen muutaman kerran yrittänyt pitää puoliani ja ilkeillä takaisin. Olen nämä "kisat" lopulta aina hävinnyt selvästi ja saanut korkojen kanssa takaisin. Joku varmasti voi pitää minua nyhverönä. Tämä on varmasti myös siskojen käsitys minusta. Varmasti he vilpittömästi ajattelevat siskonsa parasta kun savustavat minua pois hänen elämästään. Tossun alla en ole mielestäni ollut vaan olemme vaimokkeeni kanssa pystyneet selvittämään asiat puhumalla. Viime aikoina olen kauhukseni muutamien kiistojen yhteydessä ollut huomaavinani vaimokkeessani samaa jyräävää käytöstä kuin siskoissaan.
>Jos vaimosi sinusta todella välittää sinusta,
>siskosi eivät voi manipuloida häntä pettämään >tms...
Näin olen myös minä ajatellut mutta jotenkin olen silti sisimmässäni epävarma. Tuntuu että siskojen tietoinen tarkoitus on käyttää ehkä hiukan pehmeää luonnettani kylmästi hyväkseen ja kaikin tavoin painaa minua alas. Rehellisesti sanoen he ovat kyllä onnistuneet painamaan itseluottamukseni ja oman arvontuntoni melko alas. Ehkä epävarmuus kumpuaa sitten sieltä.
>Pidähän vaimosi kanssa kunnon pitkä palaveri
>asiasta ja kysy häneltä nauttiiko hän tosiaan
>siitä, että hän ja hänen siskonsa kohtelevat sinua
>noin??
Olen yrittänyt näin tehdäkin. Vaimokkeeni on erittäin myötätuntoinen ja lupaa aina tukea minua. Toisaalta hän pyytää minua olemaan pitkämielinen. Välillä tuntuu että vaimokkeeni ei kyllä tue minua aivan täydestä sydämestään. Mielessä on käynyt se että hän ehkä odottaa ja toivoo minun miehenä osaavan itse pitää puoleni. Pelkään että kyvyttömyyteni syö uskottavuuteni vaimokkeeni silmissä. Tämä taitaa olla siskojen tarkoituskin. Toisaalta ymmärrän vaimokkeeni haluttomuuden avoimeen konfliktiin siskojensa kanssa. Heillä on kuitenkin 40 vuotta yhteistä taivalta takana ja kaikesta näkee että he ovat erittäin läheisiä ja viihtyvät yhdessä. Meillä ei ole takana kuin vasta neljä vuotta joista kolme samassa osoitteessa. Vanhimman sisaren toteamuksessa että miehiä tulee ja menee mutta heidän ystävyytensä pysyy on varmasti paljon tottakin.
>Voi olla, että tämä on myös heidän huonoa
>huumoriaan
Epäilen että tämä ei ole leikkiä. Paitsi ehkä vaimoni tyttärelle, joka hänkin on selvästi "imenyt" vaikutteita tädeiltään.
---
Toiselle kommentoijalle tiedoksi. Vanhin siskoista, joka on mielestäni se pahempi ja pelottavampi on sinkku. Eronnut miehestään viitisen vuotta sitten. Lapset jo aikuisia ja pois kotoa, elää nyt "puolivilliä" toista nuoruutta. Epäilen hänen olevan koko tämän kiusanteon moottori. En ilmeisesti vastaa hänen käsitystään miehekkäästä miehestä. Ne kaksi mieskandidaattia jotka olen aikoinaan nähnyt ovatkin olleet melkoisesti eri tyyppiä kuin minä. Arvostelee ilmeisesti joko tietoisesti tai tiedostamattaan minuakin samoilla kriteereillä joilla hakee omia miehiään.
että jos annat saman linjan jatkua niin homma ei ole paranemaan päin vaan toiseen suuntaan...ja sitten kaikki ratkaisut ovat entistä vaikeampia, myös omalta kantiltasi katsottuna.
Itse en kannata sen ihmeemmin ihmiselle piruilua mutta jos on annettava takaisin, ja niin että tuntuu.
Jos tunnet että et pärjää väittelyissä ja piruiluissa niin tilanteen painaessa päälle anna HETI täyslaidallinen ja vaikka poistu paikalta.
Totta tietenkin että perään varmasti kommenttia heitellään mutta aina voi viittatata kiintaalla siskosten jutuille ja ilmoittaa ettei jaksa kiinnostaa pätkääkään heidän herjansa, varsinkin kun olet tottunut vain ja ainoastaan järkijuttuihin ja hyvään huumoriin...mikään ei naista raivostuta enemmän kuin välinpitämättömyys.
Vaimosi asetat valinnan eteen!
Annat kaksi mahdollisuutta, ruveta todelliseksi vaimoksi sinulle tai lähetä luuserisiskojensa matkaan.
Tyttärellesi ilmoitat olevasi hänen isänsä ja jos käytöstavat muutu niin siitä seuraa sanktioita, viimeistään 18 vuotta täytettään saa alkaa elämään omaa elämäänsä ja tienaamaan itse rahansa, opiskeluista puhumattakaan.
Jos tällä linjalle lähdet, voit vain voittaa, tavalla tai toisella....nykyistä linjaa jatkamalla taatusti häviät, kaikilla mittareilla mitattuna.
En lainkaan epäile etteikö ehdottamani "linjan" valinta ole vaikea läpi vietäväksi ja varmasti tulee aiheuttamaan itkua ja hammasten kiristystä, myös itsesi kohdalla mutta mieti vaihto-ehtoja...jatkat kuten nyt ja olet parin vuoden kuluttua semmoisessa suossa että mielenterveytesikin voi olla vaarassa...ja silloin ne kauheimmat teot tehdään, ne josta ei sitten poliisikuulustelussa muisteta mitään.
Muista: Tästä alkaen, vähin mitä voit tehdä, on ruveta varsin tylyksi vaimokkeesi siskoja kohtaan...avainsanat: TYLY ja VÄLINPITÄMÄTÖN !
Osoita heille myös halveksuntasi, tavalla tai toisella, ja osoita se usein.
Älä antauda väittelyihin ja herjakilpailuihin vaan sano vaikka pahastikkin, mutta sano vain kerran ja halveksuen poistu paikalta.
No, vaikeitahan juttuja nämä ovat ja yksiselitteisesti ei oikeaa ratkaisua voi kukaan tietää, mutta hyvä mies, kirjoitat aivan järkevästi niin toimi myös järkesi mukaisesti.
Itse, jos joudun kiusalliseen/vaativaan/hankalaan jne. tilanteeseen, kysyn aina itseltäni: voiko tähän kuolla? Jos ei, niin sitten ollaan jo hyvin voiton puolella....
Ja lopuksi vielä: Älä anna omanarvontunteesi kadota,muuten olet kusessa ja sitä myöten vaimokkeesi ja tyttäresikin.
olen samaa mieltä "jurputtajan" kanssa siitä, että tilanne tulee jatkumaan samankaltaisena, ellet sitä itse muuta. Tai yritä muuttaa.
Vaimosi olisi aika asettaa valinnan eteen ja näytä, että olet tosissaan. Tottakai siskot ovat hänelle läheisiä ja tärkeitä, mutta kaitpa hän itsekkin tajuaa mikä on oikein ja mikä väärin ja missä sinun sietokykysi raja menee. Kaipa hän olettaa sinun sietävän hamaan loppuun asti, jolloin olet jo aivan hermoraunioina ja avioliittosikin voi olla vaarassa kariutua sen takia.
Tee siis selväksi vaimollesi kuinka vakavaa tämä on. Tottakai on toivottavaa ja ehkä "normaalia", että miesten pitäisi pitää aina puolensa, mutta jossain se sinunkin sietokyvyn raja menee. Elikkä näyttäisin näille siskoksille, että se sun sietokyvyn raja on mennyt yli ja poistu paikalta välittömästi pistettyäsi jauhot suuhun siskoille. Jos kerran vaimosi ei tue sinua 100%, sinun on itse puolustettava itseäsi. Mitä enemmän annat niiden murjoa itseäsi henkisesti, sitä enempi vetäydyt kuoreesi ja vielä vähemmän sinulla on resursseja puolustaa itseäsi. Kertaryminällä tilanne haltuun hyvä mies!! Mitä menetettävää sinulla on??
Vaimosi ei voi tuomita sinua siitä, että puolustat itseäsi. Olethan jo niin monesti hänelle kertonut hänelle tästä kiusaamisesta. Voin melkein vannoa, että kuinka hyvä olo sinulle tuleekaan otettuasi kissan pöydälle!!!
"En pidä konfliktitilanteista ja monesti mieluummin kärsin hiljaisesti kuin käyn avoimeen hyökkäykseen. Tämä on kai vuosien saatossa opittu käyttäytymismalli jota ei ole ihan helppo muuttaa. Olen muutaman kerran yrittänyt pitää puoliani ja ilkeillä takaisin. Olen nämä "kisat" lopulta aina hävinnyt selvästi ja saanut korkojen kanssa takaisin. Joku varmasti voi pitää minua nyhverönä. Tämä on varmasti myös siskojen käsitys minusta."
Elikkä ruokit siskojesi käytöstä ja mielipiteitä omalla hiljaisella veäytymiselläsi. Kuka on sanonut, että on liian myöhäistä oppia pitämään puoliansa kunnolla? Eikö tämä kaikki saa todellakaan enempää sinun sappeasi kiehumaan ja kuinka kauan kestät höykkyytystä tälllä menolla??
"Varmasti he vilpittömästi ajattelevat siskonsa parasta kun savustavat minua pois hänen elämästään."
VÄÄRIN!!!!! Onko kiltteys taikka arkuus joku pahimmainen perisynti? Ymmärtäisin tuon äskeisen, jos olisit juoppo, työtön luuseri, joka hakkaisi vaimoaan taikka pettäisi vaimoaan.
Vähän tarkistusta asenteeseen itseäsi kohtaan!
Hmm.. näin se minunkin mieheni sisko onnistui lohkaisemaan "tyttöystävät vaihtuu, minä en"
Kuulosta pelottavan tutulta.
Elin pitkään suhteessa (mies siis olen), jonka alituisena varjona oli vaimoni perhe. Molemmat isosiskot sekä appiukko, anoppi oli sentään ihan siedettävä.
Siskot ja appi aivan sekopäisiä ja sokaistuneina omasta ylemmyydentunteestaan, vaikka todellisuudessa ovat aivan pieniä, surkeita ja mitättömiä maan matosia.
Minä lähdin siitä suhteessa ja nyt kun elän uuden ihmisen kanssa, niin ei voi kuin todeta, että kyllä kannatti.Eli ruoho voi olla vihreämpää aidan
toisella puolella monestakin syystä..
Moi,
olipa karmeata luettavaa... enkä ihmettele tuntemuksiasi. Mutta, jos olisin mies sinun housuissa,, sopivan tilaisuuden tullen ns. 'hyppäisin pöydälle' tai tekisin jotakin, mikä oikeasti pelästyttäisi siskot. Jotakin sinun pitäisi keksiä, joka saa heillä sydämen hyppäämään kurkkuun ja paskat housuun *sori*.
Tuollainen muiden ihmisten nenän vertta pitkin tuijottelu vaatii maan pinnalle palauttamista. Kenelläkään meistä, siis ei kenelläkään, ole varaa suhtautua kanssaihmisiimme tuolla siskosten tavalla! V O I M I A!!!
Noin nynnyn kuuloista miestä on vaikea neuvoa. Ota itseäsi niskata kiinni, tai tyydy kohtaloosi....
Nyt on niin paksua, että mun kuppi olisi täynnä jo ajat päivät.
Kerro naisellesi selkeästi, mitä aiot tehdä. Sitten sano suorat sanat niille siskoille ja välit sinnepäin selkeästi poikki. Jos olet naisellesi tärkeä, hän valitsee sinut. Jos ei valitse, anna hänen mennä. Jos siskonsa on hänelle sinua tärkeämpiä, ei hän sinua ansaitse.
Miksi sun pitäisi toistuvasti pahoittaa mielesi? Ei ole hyvä sulle. Ole tässä kohdassa itsekäs!
Siskot saavat tulla sitten häntä koipien välissä pyytämään nöyrästi anteeksi, jos aikovat olla kanssasi tekemisissä.
äänestää ulos...perheen heikoin lenkki.
Näin uskon. Vihjeet:
- Vaimosi muuttunut käytös,
- baari-illat joista ei tulla kotiin
- siskon kohta historiaa huomautus vaimosi tyttärelle (tuskin hän olisi tällaista sanonut ilman "sisäpiirin" tietoa).
- Se että vaimosi tuntuu pohjimmiltaan olevansa siskojensa ei sinun puolella.
jne.jne.jne. Ei muuta kuin voimia ja jaksamista. Niitä tulet tarvitsemaan.
Kaikki tämän maailman heikot lenkit yhtykää, teistä tulee oivallinen sekundakettinki !
Upeaa kuulla , että muillakin ihmisillä on asiat näin. Eroavaisuus vain on että minä olen nainen ja olemme hieman yli paarikymppisiä. Tilanne on niin hirveäksi paisunut, etten itse enää jaksa olla miehen suvun (siis lähinnä isosiskojen) tallattavana. Luulisi tämän johtuvan lähhinnä siitä, etteivät siskokset ole tyytyväisiä omaan elämäänsä ja haluavat niin sanotusti elää pikkusisaruksensa kautta..
Minusta taas ei ole mitenkään upeaa kuulla että sinäkin käyt läpi samaa. Tämä on henkisesti tosi raskasta.
Luin vielä kaikki kirjoitukseni läpi ja halusin hiukan jatkaa kun tämä asia mielen päällä on.
Edellisistä kirjoittamistani saa ehkä väärän kuvan vaimokkeeni sisarista. He eivät missään nimessä ole mitään katkeroituneita hirviöitä vaikka tällaisen kuvan ehkä annoinkin. Perusluonteeltaan he ovat ulospäin suuntautuneita, sanavalmiita, vahvoja luonteita ja osaavat todellakin olla myös ystävällisiä ja pitää hauskaa. Itse asiassa he ovat monessa mielessä sellaisia ihmisiä joka itsekin haluaisin mielelläni olla sen sijaan että olen tällainen hiukan sulkeutunut ihminen joka sosiaalisissa tilanteissa jännittää ja usein vasta minuutin tai kahden päästä keksii mitä olisi pitänyt sanoa. Minun "vahvuuteni" on pikemminkin asioiden rauhallinen pohtiminen eli siinä mielessä tämä nettikirjoittelu sopii minulle hyvin. Kun asiaa nyt mietin niin varmasti minäkin (vaimokkeeni tavoin) kaikesta huolimatta katson heitä tavallaan ylöspäin. Jotenkin vain minun käytökseni ja olemukseni saa heidän aggressionsa pintaan.
Olen yrittänyt jo monia lähestymistapoja. Aluksi yritin myötäillä ja ehkä suorastaan nuoleskella vaimokkeeni siskoja saadakseni heidän hyväksyntänsä. Pahimmillaan toimin oma-aloitteisesti heidän juoksupoikanaan (hain pyytämättä uuden kaljan jääkaapista tai tarjouduin hakemaan tupakkaa kioskilta jos se sattui heiltä loppumaan) ja nauroin väkinäisesti itsekin kun he tekivät pilaa minusta. Tajusin kyllä nopeasti miten hyödytöntä ja naurettavaakin tämä oli. Itse asiassa vaimokkeenikin vihjaisi asiasta. Tämän jälkeen yritin kuten kerron vastahyökkäyksiä yhtä huonolla menestyksellä. Nyt olen pyrkinyt näyttelemään asian suhteen välinpitämätöntä. Olen psyykannut itseäni siihen etten anna periksi ja enkä välitä pisteliäistäkään kommenteista. Nyt tämäkin taktiikka on osoittautumassa huonoksi.
Hermoni ovat yksinkertaisesti pettämässä. Voi olla että huono itsetuntoni aiheuttaa sen että olen näkevinäni merkkejä siitä että suhteemme on muuttumassa etäisemmäksi. Pelkäänkin sitä että vaimokkeeni lopettaa suhteemme. Vielä enemmän pelkään sitä että mikäli näin käy voi minun olla vaikea päästä siitä yli. Epäilen että itsekunnioitukseni tulee romahtamaan mikäli näin kävisi.
Jotenkin suhtaudun epäilevästi suoraan hyökkäykseen ja paikalta poistumiseen jota täällä on ehdotettu. Olen varma että poissa ollessani purkaukseni ja poistumiseni saataisiin varmasti näyttämään todella lapselliselta. Ja rehellisesti sanottuna en taida vielä olla valmis siihen että laittaisin vaimokkeeni valinnan eteen. Pelkään että lopputulos voisi olla kannaltani katkera.
En tiedä onko tästä netissä kirjoittelusta oikeaa apua. Vaikka onhan se aina mukava saada sympatiaa. Ehkä omat ajatukset selkiytyvät (tai sitten eivät). Mitä ilmeisemmin minä olen jotenkin onneton tyyppi, keskiverto ihminen ilmeisesti olisi onnistunut pitämään puolensa minun housuissani :(
Tuo pisti heti silmään: Mietit miten suhtautuvat purkaukseesi poistuttuasi.
Unohda kerta kaikkiaan se miten suhtautuvat, se on HEIDÄN ongelmansa, ei sinun.
Puhukoot mitä lystäävät, miksi sinun pitäisi kantaa heidän hyvästä olostaan ja mietteistään huolta?
Lapsellisiahan he nimenomaan ovat ja käytöksellään sen todistaneet, tavallaan et saa heihin "yhteyttä" muutoin kuin laskeutumalla heidän tasolleen ja siinä ei ole mitään lapsellista niin kauan kuin sen teet tietoisesti etkä tahattomasti.
Älä välitä heidän jutuistaan, tee tässä asiassa tasan tarkkaan niin kuin katsot itsellesi tämän suhteen kannalata olevan ja aivan varmasti hyväksi ei ole jos jatkat samalla tavalla ja varsinkin kun olet asian itsekkin huomioinut.
Jos vaimosi valinta olisi sinun kannaltasi "väärä" ja katkera niin taatusti, jos vain jäät odottelemaan niin myöhemmin se on vielä katkerampi.
Tämä on nyt samallainen juttu kuin hammaslääkärissä käynti, pikkuisen reiän paikkaaminen tekee hiukka kipeää mutta jos odottaa niin mädäntyneen hampaa juurihoito ja ehkä pois tempaiseminen on kuitenkin huomattavasti suurempi juttu.
Myös kaikenlainen itsesääli on työnnettävä pois, pahalta varmasti joskus tuntuu, mutta niin se kuuluu tuntuakkin...se on elämää.
Jos ei tuntuisi missään niin kyse olisi psykopaatista.
Ei myöskään kannata verrata itseään muihin, KAIKILLA ihmisillä menee joskus huonosti ja KUKAAN ei ole täydellinen, eikä myöskään HALLITSE ja OSAA kaikkea.
Mieti vaihto-ehdot ja toimi, aikasi tässä asiassa joka tapauksessa kirjoituksestasi päätellen on käymässä vähiin, pelasta siis mitä pelastettavissa on.
kirjoituksesi oli hyvä ja asiallinen...tuollaista elämää ei varmasti kukaan jaksa pidemmän päälle, jokaisella on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi, varsinkin perhepiirissä. jos kerta sanomiset eivät mene vaimolla perille, anna hänen lukea tuo ensimmäinen tekstisi--näkee ainakin miltä se on sinusta tuntunut.ja todella ihmeellisenä ihmisenä pidän häntä jos tuosta suuttuu ja menee kertomaan siskoilleen...jos näin käy, niin hän ei ole sinun arvoisesi, valitettavasti.
Voi voi .. pahalta kuulostaa mutta muista että sinä olet oman onnesi seppä ja teet valintasi mutta kun näyttää että sinusta ei siihen ole niin muut tekevät sen puolestasi .. eli kuten joku jo mainitset niin tee elämästi sellaisen kuin SINÄ haluaisit sen olevan eikä sellaista kuin se muiden mielestä pitäisi olla. Jos se ei avokkeellesi tai muille sovi niin sitten kantapäät vastakkainen ja joskus se takuulla paistaa aurinkokin risukasaan ...
"""
Jotenkin suhtaudun epäilevästi suoraan hyökkäykseen ja paikalta poistumiseen jota täällä on ehdotettu. Olen varma että poissa ollessani purkaukseni ja poistumiseni saataisiin varmasti näyttämään todella lapselliselta.
"""
Olen tästä samaa mieltä, räjähtäminen ei kannata. Kyseessä on henkinen peli ja jos joku jossain vaiheessa räjähtää, on se sen merkki, että ko. henkilöllä ei ollut enää muita kortteja pelattavana ja hän hävisi pelin (vrt. Hitler-kortti nettikeskustelussa). Juuri tätä voittamisen nautintoa ei pidä mennä antamaan vastapuolelle. Pelkkä poistuminen vielä menettelee, mutta suuttua ei saa missään tapauksessa.
Ainoa tapa selvittää tilanne omalta kannalta voitokkaasti on opetella vittuilemaan takaisin. Tai voihan suhteen tietysti lopettaa kokonaan, mutta sitä ei tässä tapauksessa ilmeisesti toivottu. Anna vaan rohkeasti takaisin, sinulla ei periaatteessa ole mitään hävittävää. Muista mennä henkilökohtaisuuksiin, sellaisiin vastapuolta koskeviin asioihin, jotka eivät liity sinuun mitenkään. Jos jollakin kerralla tuntuu, että jäät pottuilussa tappiolle, koita jotenkin normalisoida tilanne ja lähde sitten naureskellen pois sanomalla vaikka, että jatketaan keskustelua sitten kun PMS-oireet eivät enää vaivaa ihan niin pahasti tms.
Koita etsiä piikkiesi kohteet hänen naiseudesta, siitä ne eivät yleensä tykkää. Muista, että koskaan ei saa hermostua, se on tappion merkki. Koita vaikka nauraa silloin, kun oikein kovasti ryöpyttävät, anna heidän latoa litaniansa loppuun ja anna sitten takaisin. Sanavalmius tai pikemminkin sen jonkinasteinen puute on tietysti ongelma, mutta sitä voi kokemukseni mukaan harjoitella. Siinä samalla pelisilmäkin kehittyy. Lopullisena tavoitteena koita saada vastapuoli menettämään hermonsa (häviämään pelin), jonka jälkeen naurat siihen perään ja heität piikkiä vielä lisää. Tuossa jos onnistut, niin veikkaisin, että rauhoituttuaan ne kunnioittavat sinua enemmän kuin ennen. Jos eivät, niin mitä sitten, saitpa hyvät naurut.
Koita pitää välit omaan naiseesi kunnossa. Esim. älä hauku sisaria suoraan hänelle, mikäli tilanne ei sitä erityisesti vaadi, koska se laittaa hänet valintatilanteeseen. Koita järjestää asiat siten, että mikäli hän joutuu valintatilanteeseen, voit perustellusti osoittaa sen tulevan siskojen puolelta eikä sinun. Tällöin jälleen yksi kortti on sinun pelattavana. Mutta ole hänen kanssaan myös tiukkana, mikäli hän alkaa vaatimaan, että et saa aukoa päätäsi hänen siskoilleen. Hän tietää, että siskot ryöpyttävät sinua, ja mikäli hän sinusta todella välittää, hän kyllä hyväksyy takaisinannon, kunhan sen riittävän jämäkästi tuot esille. Jämäkkyys on kaiken A ja O. Sama pätee avovaimosi tyttäreen.
Näillä ohjeilla itse purkaisin tilannetta. Ei ole varmasti helppoa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Ota rennosti, älä hätäile, opettele nauramaan itsellesi, sen jälkeen voit nauraa muillekin. Pitkässä juoksussa sinulla on vain voitettavaa. Jos tilanne ajautuu sellaiseksi, että välit alkavat tulehtumaan useampaan suuntaan, niin sekään ei pitkällä tähtäimellä haittaa. Tällöin voit ottaa ja lähteä. Sekin on parempi, kuin jatkuva höykytys. Voimia sinulle.
Nyt menet peilin eteen ja sanot:
"Olen mies enkä tiskirätti"
Jatkat toistamista kunnes tiedät mitä tehdä.
Sinun tilanne on kyllä tosi hankala. Jos minä olisin sun housuissaan niin ensimmäinen teko minkä tekisin, laittaisin porttikiellon kotiisi niiltä siskoilta. Ei olisi mitään asiaa kynnyksen yli tulla, jos pitää tulla tuollaisella asenteella. Miettikööt sitten itse miksi sellainen on tullut. Ja toinen mitä tekisin, juttelisin vaimon kanssa että nyt on tosi kyseessä eikä mikään pehmoilu ja puolustelu. Se aika on mennyt umpeen. Nyt on aika toimia eikä mitään kieroilua. Laittaa vaimo valinnan eteen, että haluaako että elämä jatkuu tällaisenaan ja sä joudut kärsimään vai tehdäänkö yhdessä muutos parempaan suuntaan.
Nyt heti ensi tilassa otat vaimokkeesi puhutteluun, ja teet asian selväksi että tämä peli pitää loppua tai sitten pitää tehdä jotain radikaaleja ratkaisuja. Ei tuo ole oikein, että vaimosi on kuin kolmantena pyöränä mukana. Jos se haluaa välittää sinusta ja perheestäsi niin pitäisi olla asennekin ihan toinen. Ei muuta kuin tsemppiä ja jaksamista Sinulle!
Minä itse kyllä tekisin sellaisen tempun, että räjähtäisin niin että taivas halkeaisi (ainaki melkein). Ei tuossa enään mitkään silittelyt auta, nyt pitää toimia ja ryhtyä tekoihin. Eihän tuollaista jaksa kukaan, tosi kuluuttavaa. Eihän elämästä voi nauttia ollenkaan.
Nyt otat itseä niskasta kiinni ja teet asiat selväksi. Olkoot se sun lähestymistapa millainen hyvänsä niin teet vaimollesi selväksi mikä on sinun mielestä tilanne.
pitkät paskat vaimos siskoille...ne on vaan kateita kun pikkusiskolle noin lutunen mussukka löytyi...
Mieti mikä tulevaisuus on edessäsi jos tuo jatkuu? Haistata suoraan paskat noille siskoksille. Älä vaivaudu puhumaan/asioimaan millään tasolla heidän kanssaan jos he eivät järkipuhettä ymmärrä. Ja jos tyttöystäväsi ei ymmärrä miksi näin teet. Jätä hänet. Tuollainen elämä ei ole houkuta ketään. Kaikkea sontaa ei tarvitse kestää.
...the bitch!
Hei,
Mielenkiintoista keskustelua.
Löydän samanlaisia piirteitä itsestänikin.
Itse aloin flirttaamaan avoimesti vaimoni nähden ko. tyyppien kanssa.
Vaimoni kylmensi välit aika äkkiä heidän kanssa.
Nyt menee taas hyvin ...
miehiä tulee miehiä menee.siskot pysyvät aina.Tarkoitan tällä että sano vaimollesi että minä tai siskot. enemmin tai myöhemmin siskot antavat anteeksi jos hän valitsee sinut.Mutta jos valitsee siskot niin parempi sinulle, hän ei rakasta sinua tarpeeksi.