Parisuhteessa ja kiinnostaa tietää kuinka paljon kerrotte kumppanillenne menneisyydestä, existä, raha-asioista, suvusta, ystävistä, sairauksista ja muista asioista.
Kuinka paljon mielestänne kumppanin tarvii tietää teidän asioista, kuinka paljon haluatte tietää kumppanin menneisyydestä?
Kuinka paljon mielestänne kumppanin tarvii tietää teidän asioista, kuinka paljon haluatte tietää kumppanin menneisyydestä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Existä en kerro mitään. Raha-asioista ei ole mitään kerrottavaa kun raha asiat on ihan normaalit ja kunnossa. Sukulaisia ei kiinnosta että olenko mä olemassa joten sen voin kertoo mutta muuta en, en ole sairas ollut koskaan joten siitäkään ei ole kerrottavaa.
En minä kysele kumppanin existä enkä halua tietää mitään, se ei kuulu mulle. En mä muutenkaan haluu sillee udella mitään menneisyydestä koska se on menneisyytä.
Kerroin kaikki mitä mieleen juolahti, ei ehkä olisi kannattanut. Toisaalta taustoja on hyvä tietää jotta toinen voisi ymmärtää paremmin. Jokaisella on omat kipunsa ja traumansa, jos et tiedä toisesta mitään voi vaikka vahingossa laskea leikkiä toiselle hyvinkin vakavasta ja herkästä asiasta. Eli kyllä aika paljon olisi hyvä tietää sekä kertoakin.
Muuten kyllä mutta eksisssä ei ole mitään vatvottavaa.
Me jaetaan koko historia. Pääsemme niin toistemme lähelle ja tulemme tutuksi menneisyyden kanssa. Opimme toisen tarinan.
Samoin, kerron ihan kaiken ainakin jos toinen haluaa kuulla, existä yritän olla vatvomatta enempää kuin mitä tarvii. Mutta tosiaan, että ymmärtää toisen taustoja, tunteita ja vaikuttimia elämässä, on pakko tietää asioista.
Jokaisella vähänkin eläneellä on asioista menneisyydessä, joista ei ole ylpeä ja jotka on parasta unohtaa armeliaasti. Kun näitä aletaan kaivella "rehellisyyden" nimissä, se on seurustelun loppu.
Niinku, aletaan kaivella vanhoja, joista paljastuukin, että toinen onkin koko historiansa ollut pettäjä, vaikka väitti petetty olevan.
Mennyt on mennyttä! Ei ole syytä kaivella sitä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että siellä on jotain vähemmän suotuisaa joka saattaisi tulla esiin, on aiheellista valottaa varovaisesti.
Eiköhän ole syytä luontevan seurustelun yhteydessä, ilman mitään juhlallista avausta, keskutella mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen liittyvistä, arkisista asioista.
Mielipiteet raha-asioiden hoidosta, harrastuksista ja musiikkimausta, yhteiskunnallisista näkemyksistä, rooleista parisuhteessa, vastuut, valtuudet, omat reviirit.
Vaikka lasten hankkimisesta ei olisi mitään puhettakaan niin kasvatusperiaatteet.
Sukulaisia on mielestäni turha setviä.
Selittääkseni käytöstäni ja mielipiteitäni joissakin tilanteissa, niin kerroin ylimalkaisesti levottomista poikamiesvuosistani Skandinaviassa.
Ainoasta aikaisemmasta, puolivakavasta suhteestani, kerroin vain, että sellainen oli.
Tuokin vain siksi, että vanhempani olisivat mieluummin nähneet sen miniänään kuin nykyisen vaimoni ja toivat sen myös julki!
Olihan ensimmäinen ehdokas sentään tippaiita joka oli vanhempieni silmissä valovuoden edellä kansakoulupohjaista myymäläapulaista.
En hakenut vanhempieni hyväksyntää vaan sellaista elinkumppania jonka kanssa viihdyin silloin ja myöhemminkin.
Vaimoni tausta selvisi riittävästi keskuteluissa anoppini kanssa.
Joskus vaimoni mainitsi pari tyttöaikaista, pintapuolista seurustelusuhdetta.
Menneisyydestä, raha-asioista ja sairauksista kaiken oleellisen eli sen, millä on vaikutusta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Existä pääpiirteet = ei mitään "juu kävin muuten pari kertaa kahvilla senkin kanssa"-juttuja, vaan todelliset entiset kumppanit, muttei heistäkään intiimejä yksityiskohtia. Suku ja ystävät ovat oleellinen osa ainakin minun elämääni, joten kumppanille kerron melko paljon ja hän tuntee heidät.
Sama pätee molempiin suuntiin.
Tuntuisi kovin ontolta seurustella ihmisen kanssa, jonka menneisyydestä ja merkittävistä ihmissuhteista ei tietäisi juuri mitään. Haluan kumppaniksi ihmisen, joka on käsitellyt eronsa ja kipunsa ainakin jotenkin, ja jos niistä ei voi mitään puhua, hälytyskellot soi. Avoimuus on tärkeää ja asioista puhuminen - jos alku on jo tuppisuuna olemista, ei asiat siitä paranemaankaan lähde, kun aika kuluu.
Rakkaus on sitä, että tietää toisesta (lähes) kaiken, mutta rakastaa ja hyväksyy toisen kokonaan silti.
Tarkkaa entisten (peti)kumppanien lukumäärää tai eksien kaikkia vikoja en haluaisi tietää tai tilittää. Täytyyhän eksillekin yksityisyys suoda.
Uteliaana palasi, eli mä olen itse kertonut kaikki tai lähes kaikki, jotain turhia treffejä en ole kertonut. Mutta kaikki maksuhäiriöt, exät, suvun olen kertonut miehelleni. Mies kyllä on maininnut että hänellä on ollut suhde varattuun naiseen ja sitä ennen yhteen toiseen naiseen. Raha-asioista ei vaan ole puhunut ja nyt ihan puskista on tullut kirjeitä perintätoimistosta ja 4kuukauden vuokrat oli maksamatta.
Kysyin eilen että pitäisikö meidän puhua noista raha-asioista, niin vaihtoi pikaiseen puheenaihetta.
Itselle asioista rehellisesti kertominen on ihan luontevaa ja normaalia. Enkä tuomitse ihmisiä jos on ongelmia.
Tuollainen mainitsemasi puskista tullut rahavaikeus on kyllä sellainen, että ei ole omiaan herättämään luottamusta. Itse kullakin on rahat välillä tiukoilla / lopussa, mutta suurempi "häppee" on jäädä valheesta kiinni myöhemmin kuin se, että kertoo asiasta rehellisesti. Varmasti on noloa joutua myöntämään ihmiselle, jonka silmissä haluaa näyttää hyvältä, että näin nyt on päässyt käymään, mutta vielä nolompaa on, kun asia paljastuu tuolla tavalla.
Niinpä, pist'ää miettiin miten perustaa yhteinen koti ihmisen kanssa joka ei saa hoidettua omia menojaan.
Kuitenkin on töissä ja tienaa ihan hyvin. Mutta on lainaillut ihan liikaa ihmisille rahaa, jonka olisi tarvinut itse. Sain tuossa asioita oma-aloitteisesti tonkiessa selville että on lähes elättänyt tuota varattua naista, vaikka sillä on mies ja perhe. Nainen on kinunnut tekstareissa rahaa lainaan ja mieheni on lainannut. Saamatta koskaan latiakaan takaisin.
En olisi halunnut kuulla, kuin juuri ne pääkohdat, eli pisimmät seurustelut jne. Sanoin heti alussa, ettei mua kiinnosta pätkääkään muut jutut, enkä haluu kuulla. No, toinen sitten väkisin niistä menneistä "möläyttelee" seksiin liittyen. Hehkuttaen seksuaalisuuttaan. No, mitäs siitä seuraa kuin paha olo ja mustasukkaisuutta. Kasvanut jo niin isoksi möykyksi, etten tiedä pääseekö niistä yli? Menneet ei mua kiinnosta periaattees missään muodossa. Katson tulevaisuuteen. Mut onko se jotain hänen vai minun huonoa itsetuntoa, että niistä jutuista möläytteli alussa ihan huolella ja mua ne loukkaa edelleen? Tunteita on voimakkaasti häntä kohtaan, mikä ei tee asioista yhtään helpompaa. Takana 5kk.
Mielestäni rehellisyys ei ole menneisyyden levittelyä. Jos kumppani kysyy jotakin yksityiskohtaa niin sen valehtelu on epärehellisyyttä mutta kysymyksen väistäminen ei sitä ole.
Miksi ylipäätään udella kaverin taustaa? Hän kertoo sen minkä haluaa ja sillä siisti!
Normaalin keskustelun ohessa ilmenee riittävästi tarvittavia asioita.
Minä en esimerkiksi selitellyt mitään yksityiskohtaisempaa Ruotsin vuosistani tai kotimaan komennustöistä.
Nykyinen vaimoni sai itse arvioida asioita jos halusi mutta hän ei kysellyt mitään.
Vaimoni oli alle 2-kymppinen alkaessamme seurustelemaan. Hän asui vanhempiensa kodissa jonka henki oli 60-luvulle tyypillisen moralisoiva.
Kaksi vuotta olin talviviikot muualla enkä koskaan udellut hänen tekemisiään.
Hänen juttunsa liittyivät aina täysin arkisiin asioihin.
Raha-asiani hän tunsi tarkalleen. Olin täysin pa. Vain velkaa ja huonot vaatteet päällä.
Ei edes vanhaa polkupyörää mistään muusta puhumattakaan.
Eipä tuo näyttänyt häiritsevän.
että normaalin jutustelun kautta selviää ihan tarpeeksi asioita. En ala erikseen kyseleen, eikä mullekaan niin ole tehty. Seurustelun alussa yleensä luontevasti tulee juteltua paljon ihastuksen siivittämänä ja saa samalla tietää toisesta sen mitä hän vapaasti kertoo. Erikseen ehkä on syytä kertoa jos on jotain sellaista, mikä vaikuttaa suhteeseen, mutta toistaiseksi nekin asiat on selvinneet ihan omalla painollaan ilman mitään turhia uteluita tai selontekoja.
Vaikea vetää yksiselitteistä linjaa. Sellaisista asioista voi/kannattaa kertoa, joilla on merkitystä suhteen tulevaisuuden kannalta.
Me mentiin yhteen niin nuorina, että raha-asioista ei ollut keskustelemista. Mies on ollut pidättyväisempi jakamaan menneisyyteensä liittyviä asioita, mutta mitään vakavaa ei ole paljastunut. Lähinnä sellaisia asioita, jotka olisi ollut hyvä tietää aikaisemmin, niin olisi itse ymmärtänyt ja osannut suhtautua eri tavalla.
Periaatteemme on ollut, että ei tarvitse kysyttäessäkään kertoa, mutta jos kertoo, valehdella ei saa. Mieheni on kerran tätä vastaan rikkonut ajatellen välttyvänsä isommalta haloolta - ei ollut fiksu veto, ei.
Ex:t on sellasia joista ei ole mitään puhumista. Tietty pääpiirteittäin tietää, kenen kanssa ja milloin seurustelin.
En ex kumppaneita vihaa tai inhoa, mutta ei niistä vaan mitään juttua saa. Kaiken muun olen kertonut juurta jaksain, niin hyvät kun huonot asiat, en sen takia että olis pitänyt, vaan sen takia että olen halunnut. En ole koskaan ollut ihminen, joka häpeää huonoja ratkaisuja tai päätöksiä elämässä, olen kaikkea muuta kun täydellinen ja virheistä opitaan.
Sellaisia on asioita on yritetty kertoa toisillemme, joilla on suhteen kannalta merkitystä. Ja kun suhdetta aloiteltiin näin keski-iässä, historiaa on jo paljon, ei kaikkea voi kertoakaan.
Kyllä mua esimerkiksi ennen seurusteluun sitoutumista kiinnosti tietää, mihin miehen edelliset suhteet olivat hänen mielestään kaatuneet. Ihmisestä kertoo aika paljon se, miten hän eksistään puhuu... Ja mä siis arvostan sitä, että erosta huolimatta voi olla eksään jonkinlainen kohtelias ja maltillinen suhtautuminen, vaikka kipeitäkin asioita olis vielä jäänyt. (Puhun nyt "normaaleista" eroista, en niistä, joihin liittyy esim. väkivaltaa.)
Ylipäänsä ajattelen niin, että jos kumppanilla on joku menneisyyden asia, josta hän haluaa puhua, niin ilman muuta puhutaan. Ei näitä tällaisia keskusteluja liiaksi ole kertynyt, mutta aina välillä on hyvä jutella joku menneisyyden peikko selväksi.
Täällä myös yksi pohdiskelija, yllätyksenä tuli kumppanin maksuvaikeudet monen vuoden takaa.En tiedä mitä ajatella.Pakko vaan todeta että kyllä vaikuttaa luottamukseen, koska näin merkittävät asiat pitäisi kertoa rehelisesti. Lisänä miehen toiminta julkisessa mediassa. Olen epävarma luonne,koska on joskus kohdeltu väkivaltaisesti suhteessa.Ärsyttää kun aikuinen mies käy kyttäämässä naisten kuvia ja tykkäilee niistä, olen siitä sanonut mielipiteeni niin sitä ei kunnioiteta. Onko ajatukseni vääränlaiset jos tulkitsen ne itseni kiusaamiseksi? Kumpi toimii väärin, se joka ei kunnioita toista joka pyytää vai se joka ei anna toisen flirttailla vapaasti vaikka on vakavasti suhteessa?
Nyt nämä perintäasiat ja tämä toiminta yhdessä nakertaa suhdetta, taidan hävitä tuihka tuuleen... :(
Onko ajatukseni vääränlaiset jos tulkitsen ne itseni kiusaamiseksi? Kumpi toimii väärin, se joka ei kunnioita toista joka pyytää vai se joka ei anna toisen flirttailla vapaasti vaikka on vakavasti suhteessa?
Nyt nämä perintäasiat ja tämä toiminta yhdessä nakertaa suhdetta, taidan hävitä tuihka tuuleen... :(
Vakavassa suhteessa ei flirttailla muille, jutella voi ja tykätä. Mutta ei flirttiä
Missä vaiheessa parisuhde on "vakava"? Siis kyllähän monet asiat ihan kertomattakin käyvät ilmi, jos tarpeeksi pitkään seurustellaan ja/tai muutetaan saman katon alle.
Enemmän minua kiinnostaisi tietää, millaisista asioista mielestänne pitäisi puhua tutustumisvaiheessa.
Vastauksissa kerrotaan just siitä. Itse mielsin tuon tarkoittamaan ylipäätään parisuhdetta, johon tutustumisvaihekin kuuluu, tai suunnilleen siitä kun sovitaan, ettei olla muiden kanssa tai miten kukakin nyt seurustelun aloittaa. Omassa suhteessamme tavattiin muutama kerta, ennen kuin mies tuota ehdotti. Se on aika selkeä rajapyykki.
Alussa ehtii vielä kertoa enemmän, koska toinen ei ole mustis. Sitä mitä ei alussa kerro, on melko turha kertoa myöhemminkään.
joten jos jotain sydämellä on, jota ei halua salata koskaan, niin paras kertoa se ennennkuin tulee tunneside vahvaksi ja toinen ei enää välttämättä hyväksy,.
Ei alussakaan mielestäni kannata liian avoin olla. Vaikka siinä tunnemylläkässä mikään ei tunnu miltään ja valmis antamaan/ottamaan kaiken vastaan , niin sitten kun tunteet tasaantuvat, niin ne saattavat alkaa vaivata. Eli kannattaa miettii heti alusta asti mitä suustaan päästää. Itse olen pitänyt sen linjan, että en liikoja menneitä hehkuttele. Pidän sitä toisen kunnioituksena. Sitten jos toinen kysyy, niin vastaan rehellisesti. Se on sitten kysyjän vastuulla kuulla totuus.
Monella on käsitys, että menneet on menneitä, vaan niin ei oel. Sillä mennisyys tulee eteen tulevaisuudessa.
Pitkä seurusteluaika, asuminen eri osoitteissa, ja alkuun vain kareviporukoissa oleminen, jotta skesi ei pääse valtaamaan ajatuksia. Sen tuluta kaikki muu unohtuu, toki pettäjät ja luuserit ovat sitä unohdusta etsimässä. Tuskin kertovat menneisyydestään juuri mitään, osaavat lepertelyn ja iihannoin ja näin tukahduttavat kaikenlaiset keskustelut taustoistaan.
Nykyäänhän mennään sesksin ehdoilla, kumppanin nimeö tuskin tiedetään, kun ollaan jo seksin tiimellyksessä, muutetaan saman katon alle, mahdollisesti toisen asuntoon, ilman että tarvitsee itsestään mitään kertoa enempää.
Kun erotaan, ollaan jo samana päivänä kun viimeistään bilettämässä "vapaana" ihmisenä ja etsimässä uutta, kulostaako järkevältä?
Ei sitä selvyyttä toisesta oteta suurella kyselytulvalla, vaan seurustelun aikana varmasti ilmenee, viekö kavereitaan, vanhampiaan ja sukulaisiin tapaamaan, kertooko heistä, onko paikkoja joita välttää, joudutko usein maksamaan hänen puolestaan verukkeella esim. jäi kortti tai rahapussi kotiin.
Näistä ilmenee aika paljon, oletko valmis elämään ja antamaan itsesi hulttion haltuun.
Kyllähän se viihdeelämä sujuu näiltä tosi hyvin, ovata sanavalmiita ja sukkelia, osaavat olla ihastuttavia ja herrasmiehiä.
Kannattaa yrittää hienotunteisesti löytää aukkoja kurkistaa tuon kulisiin taakse, siellä on totuus, jota piilottelee.
Miltä tuntuisi saada selville, että onkin ollut kumppaneita lukematon määrä, on lapsukaisia samoin eri ihmisten kanssa jo useita, sinulle altetaankinkertoa, kuinka kaveri on ollut "karvahatun jaolla" jatkuvasti, kuinka talous on perseellään ja alkonkin kanssa on ongelmia.
Kun tällaisen kaverin kanssa yhteen saat nämä kaikki asiat samlla kertaa, vain hetken jaksaa näytellä, entiseen paluu on aivan varmaa.
Niin olet ehkä jo niin rakstumisen ja ihastumisen nalkissa, että että et usko edes kuulemiasi asioita ja niinhän tämä kaveri oli laskelmoinutkin, taasen onnistui saamaan katon päänsä päälle mahdollismman halvalla.
Vie aikaa ennekuin sinua alkaa närästää tuo meno, silloin olet jo saattanut menettää hyvin paljon.
Lapsiahan nämä tyypit suorastaan vihaavat, niin omiaan kuin ehkä sinulla olevia entisen liiton lapsia. Hehän ovat este, heidät pitää alistaa ja moitia.
Toivon, että jokainen ensin ajattelisi eronsa jälkeenkin ja saisi omat hoksottimensa kuntoon, että ei syöksyisi uutenn suhteeseen ja joutuisi näihin verkkoihin, joihin auttamattomasti joutuu jos hakee lohtua toisesta sukupuolsta ja etenkin seksin kautta,
Kysymys oli "vakava parisuhde"! Olet kuvannut tyypillisiä "kellumis" suhteita.
Vakavuus on varsin kaukana!
Nyksä on kertonut eksän syöneen pillereitä,juuri kun hetkeä aiemmin kerroin hänelle olevani raskaana.Oli vähän liian intiimi asia en olisi halunnut kuulla.
Minä olen kertonut omasta menneisyydestäni kaiken, raha-asioista myös. suvuista, ystävistä, sairauksista myös. Avomieheni teki samoin.
Minusta on erittäin hyvä tietää kaikki mahdollinen menneisyys kumppanista, niin ei tule sitten myöhemmin yllätyksenä. Avomies samaa mieltä.
Minä ymmärrän vakavalla parisuhteella sellaista, missä on oltu jo pitkään yhdessä, suunniteltu ja valmisteltu yhteistä tulevaisuutta, luultavasti asutaan yhdessä, on tavattu sukua ja ystäviä...
Se vaihe, kun on tapailtu muutaman kerran ja sovittu, että katsotaan miten juttu etenee eli ei tapailla enää muita (tai kuten jotkut sen ilmaisevat: sovitaan että aletaan seurustella yhdessä ) ei todellakaan ole vakava parisuhde! Seurusteluvaiheessahan vasta kokeillaan, että syntyisikö tästä vakava parisuhde. Kuukaudet ja vuodet sitten näyttävät, syntyikö.
Kenelle viestisi oli?
Sehän se vasta on vakava parisuhde, jos on tapailtu muutamia kertoja ja sovittu, että katsotaan miten juttu etenee eli ei tapailla enään muita!
Sekö on sitten vakava parisuhde, jossa on tapailtu muutamia kertoja ja sovittu, että katsotaan miten juttu etenee eli tapaillaan muitakin?
Outo käsitys sinulla on seurustelusta!
Olet ilmeisesti vanhanaikeinen?!
Vakava parisuhde pohjautuu siis siihen että mies ja nainen (tai nainen ja nainen tai mies ja mies) tapaa toisensa ja päättää että aletaan seurustelemaan, eikä enään tapaile muita (mies ei tapaile toista naista, nainen ei tapaile toista miestä, nainen ei tapaile toista naista, mies ei tapaile toista miestä)!
Näin oli minulla ja avopuolisollani!
Me juttelimme netissä (mies oli nähnyt minusta montakin kuvaa, sekä koiristani. itse en ollut nähnyt yhtään kuvaa miehestä. mies kehui minua kauniiksi. kiitin miestä.), päätimme tavata (mies kehui minua kauniimmaksi mitä olin kuvissa. kiitin. kehuin miestä komeaksi ja söpöksi), tavattiin siis ulkona (minä ja 2 koiraani sekä mies), käytimme koirat lenkillä ja menimme luokseni, päätimme alkaa seurustelemaan (tässä vaiheessa mies ei enään katsonut muita naisia, eikä tavannut niitä. minä en katsellut enään muita miehiä, enkä tavannut niitä)! 2kk siitä muutimme yhteen ja 1kk siitä menimme kihloihin!
Me tiesimme jo heti ensitapaamisestamme asti, että tämä on se vakava parisuhde!
Tutustuminen netissä (twoo.comissa) 28.03.2012, tapaaminen kasvotusten 28.03.2012, parisuhde 1v7,5kk (seurustelu 28.03.2012), avoliitto 1v6kk (yhteenmutto 10.05.2012) ja kihlat 1v5kk (kihloihin 12.06.2012)
Ja edelleen suhde jatkuu ja olemme maailman onnellisimmat ihmiset
Ei aika määritä milloin joku suhde muuttuu vakavaksi, me päätimme miehen kanssa toisten treffien jälkeen että tämä on vakavaa meillä.
Minua vaan mietittää että mitä kerrotaan, tai mitä toiset ajattelee että on syytä kertoa. No, me miehen kanssa huomasimme että minä tykkään kertoa asioita ennakkoon ja mies taas ajattelee että kertoo sitä myöten kun asiat tulee eteen. Miehen toiminta tavassa vain voi käydä niin että jokin misuta tärkeä asia jää kokonaan kertomatta ja paljastuu vasta vuosien päästä, jolloin asioista on vaikea puhua.
Me yritämme nyt sovitella asioita ja mieskin ymmärsi että tuollaiset raha-ongelmien kertomatta jättämiset horjuttaa mun luottamusta todella paljon häneen. olisin todella halunnut kuulla mieheltä niistä. Kun olisi varmaan ollut todella helppo kertoo, samalla kun minä kerroin omista raha-asioistani. No, se mahdollisuus meni kun ei avannut suutaan.
Ihminen muuttuu iän kanss,mennyttä on mennyttä, jokaisella on omia kokemuksia- positiivisia ja päinvastoin. Luottamus on tärkeä parisuhteessa, ongelmat ratkaistaan yhdessä. Avoin keskustelu on parasta, mutta ei tartte lypsätä tietoja, ei ole oikeutta, kumpaneilla on omat elämäntiet ja kun ne yhdistyy pitää "rakentaa" yhteista tulevaisuutta riipumatta mistään. Ja tunteita pitää olla. Ja niitä pitää ilmaista, eikä piilotella.
En kerro kullin kokoa tai mitä kaikkea on tullut kokeiltua,suurpiirteisesti kerron miehistä,ripotellen ettei heti säikähdä kuinka monta niitä on ollut!
Mies kertoi ekoilla treffeillä suunnilleen kaiken existään, koko ilta meni kuunnellessa mitä hän oli keknkin kanssa tehnyt ja niitähän naisjuttuja riitti! Tulin siihen tulokseen että ei ollutkaan minulle sopiva mies...
No joo, en mäkään halua kuulla kaikenmaailman panojuttuja, miehen viehätys tippuu kyllä miinukselle hups vaan. Kuitenkin aikuisena tietää että taatusti on ollut yhdenyön-juttuja ja panoja.
Enpä olisi halunnut kuulla exän laukeavan minua helpommin sängyssä. Olo tuntuu todella loukatulla!